Terkkuja Marilta Muhoksen kirjastosta

Tällä kertaa LaNu-artikkelisarjaa kirjoittaa Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta. Marin haastoi mukaan Salla Kananen Limingan kirjastosta. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittäytymisellä.

Voitko Mari esitellä itsesi meille?
Kiitos Sallalle haasteesta ja terveisiä Liminkaan. Olen Mari Åkerfelt ja työskentelen tällä hetkellä Muhoksen kirjastossa. Aloitin viime marraskuussa ensin osa-aikaisena projektityöntekijänä Tukena tulevaisuuteen -hankkeessa ja maaliskuun alusta olen toiminut osan aikaa viikosta lisäksi kirjastonhoitajan sijaisena lasten- ja nuortenkirjastotyössä. Kumpaankin työnkuvaan kuuluu LaNu-työtä ja työtehtävät menevätkin osin päällekkäin. Tukena tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa luoda lukemiskulttuuria ja sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä. Tällä hetkellä suunnittelen Lukeminen & leikkiminen -teemaista vierailua MLL:n etäperhekahvilaan ja kouluyhteistyön puolella tiedonhaunopastuksia ja vinkkauksia.

Olet Mari opiskellut viime vuosina Oulun yliopistolla. Tiesitkö jo opiskeluvaiheessa haluavasi työskennellä kirjastossa? Entä LaNu-työn parissa?
Minusta piti alun perin tulla opettaja ja opiskelinkin luokanopettajaksi. Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja ja työ kirjastossa kiinnostanut, mutta se tuntui alkuun liian kaukaiselta sivupolulta opettajaopintoihin nähden. Sitten näin yliopistolla mainoksen Lukutaitojen asiantuntijuuden maisteriopinnoista, joissa oli yhdistetty kasvatustieteen ja informaatiotutkimuksen opintoja samaan tutkintokokonaisuuteen. En hakenut siihen mukaan, mutta ajatus jäi elämään ja aloitin myöhemmin informaatiotutkimuksen sivuaineena. Opintojen aikana ymmärrys pedagogisen koulutuksen merkityksestä kirjastotyössä kasvoi, eikä sivupolku ollutkaan enään niin kaukana kuin olin luullut.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö tuntuu kirjaston eri työtehtävistä itselleni läheisimmältä ja luontevimmalta, ja olenkin tosi iloinen, että saan tehdä sitä tällä hetkellä työkseni. Pidän työstä lasten ja nuorten kanssa, luen mielelläni lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja LaNu-työssä pääsen hyödyntämään esimerkiksi taito- ja taidekasvatusopinnoissa saamaani oppia.

Näetkö itsesi työskentelevän jossain muualla kuin kirjastossa, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa?
Toivon ainakin, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella olisi rooli omassa työssäni myös tulevaisuudessa. Pidän asioiden yhdistelemisestä ja esimerkiksi opettajana haluaisin kytkeä kirjallisuutta monella tapaa osaksi opetusta. Olen kiinnostunut kieleen liittyvistä ilmiöistä ja mielestäni kirjallisuus on paras tapa havainnoida kieltä ja kehittää kielitietoisuutta. Toisaalta kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvä esteettinen ja kokemuksellinen puoli on minulle myös tärkeää. Olen ollut harjoittelussa sanataidekoulussa ja sanataidekasvatuksen tapa lähestyä kieltä, kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista taiteena kiehtoo minua. Mielelläni työskentelisin lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa esimerkiksi taidekasvatuksen ja lastenkulttuurin kentällä.  Ja on minulla vielä salainen haave oman lastenkirjan kirjoittamisesta.

Siirrytään seuraavaksi Sallan haasteeseen. Mari työskentelet Muhoksen kirjastossa. Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta?
Haastavinta on ollut aloittaa työt koronarajoitusten aikaan, kun en oikeastaan ole päässyt näkemään, mitä LaNu-työ Muhoksella normaalitilassa on käytännössä ollut. Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa ovat olleet vähissä, ja suunnittelu ilman varmuutta kohtaamisesta vähentää konkreettisen työn tuntua. Viime viikkoina olen vihdoin päässyt tapaamaan koululuokkia, mikä tuntuu kyllä palkitsevalta pitkän talven jälkeen.

Omia ideoita on päässyt toteuttamaan melko vapaasti ja luovasti omia taitoja soveltaen. Pienellä paikkakunnalla myös uusiin yhteistyökumppaneihin tutustuminen on sujunut luontevasti, vaikka Koronan takia ei ollakaan tavattu kasvotusten. Loppukeväältä odotan erityisesti päiväkotien kanssa toteutetun taideprojektin näyttelyä, jossa nähdään mm. Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema ihana Mielikuvituksen kukkanen, sekä nuorisotoimen kanssa suunniteltua yläkoulun välituntitapahtumaa, jonne viemme pop up -kirjaston.

Mari ja myyrä sekä Mielikuvituksen kukkanen -teos, joka on  Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema. Se on esillä Taiteillaan kevät! -näyttelyssä Muhoksen kirjastossa.

Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?
Koska aloitin ensin projektityöntekijänä, näkökulmani nykyiseen sijaisuuteen lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa on jo lähtökohtaisesti erilainen, kuin jos kyseessä olisi vain tämä kevään sijaisuus. Hankkeen puitteissa olemme esimerkiksi suunnitelleet kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyön raameja, mikä luo pohjaa LaNu-työlle ensi vuodelle ja toivottavasti pidemmällekin tulevaisuuteen. Kirjastoauton merkitys LaNu-työssä on etäisyyksien takia keskeinen ja kirjastoauto vieraileekin säännöllisesti kaikilla kouluilla ja päiväkodeilla vähintään joka toinen viikko. Palveluiden saavutettavuuteen ja selkeyteen voisi kuitenkin etsiä vielä enemmän ratkaisuja. Myös perhepäivähoidossa olevat lapset vierailevat kirjastoautossa ja olemme suunnitelleet satutuokioiden ottamista mukaan kirjastoautoreitille heitä ajatellen.

Kirjaston näyttelytilaa olisi tarkoitus jatkossa hyödyntää enemmän LaNu-työssä ja yhteistyökuvioissa ja siihen onkin nyt toukokuussa tulossa yhteistyössä päiväkotien kanssa toteutettava näyttelyprojekti.

LaNu-työn kehittäminen on myös ajankohtaista Muhoksella, sillä kuntaan tehdään yhteistä kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Lisäksi kulttuurikeskus Koivu ja tähti, jossa kirjastokin sijaitsee, on lähivuosina menossa remonttiin, mikä on samalla mahdollisuus ajatella LaNu-työtäkin uusiksi tiloista lähtien.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan, jota on mukava lukea näin keväällä?
Kevät on minulle toisinaan levotonta ja melankolista aikaa, joten kaipaan lohdullista luettavaa. Sellaiseksi sopii hyvin Paula Nivukosken Onnelliset aakkoset, jossa Nivukosken kirjoittamat runomaiset tekstit yhdistyvät Tove Janssonin kuvituksiin. Kirjasta voi lukea vaikka yhden aakkosen joka ilta ja jäädä sitä maistelemaan sanoja ja niiden luomia mielikuvia.

Toinen vinkkini on Karoliina Pertamon Lintunaapurini. Tämä kaunis lasten tietokirja on saanut minut kiinnostumaan kotipihallani viihtyvistä linnuista ja niiden puuhista.

   

Kenet haluaisitte haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluaisitte kysyä häneltä?
Heitetään haaste vaihteeksi Kainuuseen. Heidi Tuikka Kajaanin kaupunginkirjastosta ottaa haasteen vastaan. Mari haluaa kysyä Heidiltä, millaista yhteistyötä heillä tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa. Heidin terveiset saamme kuulla syksyllä.

Terveisin,
Mari Muhoksen kirjastosta

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina

Terveisiä Tyrnävältä

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Tänään kuulemme Elinan terveiset Tyrnävältä.
Kiitos Eevikselle haasteesta! Olen Elina Kemppainen ja tällä hetkellä työskentelen Tyrnävän kirjastossa. Aloitin täällä osa-aikaisena lasten- ja nuorten kirjastovirkailijana hetki ennen koronaa eli vähän reilu vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vinkata lähes kaikki Tyrnävän 1-6 -luokat, osan syksyllä livenä ja osan sitten koronan takia etänä. Satutuokioita pidin kesällä puistoissa ja päiväkotien pihoilla, mutta muutoin on täytynyt tehdä tallenteita. Viime keväänä kirjoittelin itse tarinoita ja tuolloin kuvatut Satupeikon satutuokiot ovat edelleen nähtävillä Tyrnävän kulttuuritoimen Youtube-kanavalla.


Tyrnävän kirjaston satupeikko.

Tänä keväänä olemme tehneet tallenteita kotimaisista kuvakirjoista, ja ne ovat olleet katsottavissa kuukauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa sain vastuulleni myös OKM:n rahoittaman Lukemisen kulttuurin ja lukutaidon vahvistaminen -hankkeen, jonka kohderyhmänä ovat varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus. Toiveissa on kirjavinkkausten ja satutuokioiden ohella päästä puhumaan varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstölle sekä vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon merkityksestä. On ollut ihanaa saada käyttää näin paljon aikaa lasten- ja nuorten kirjastotyöhön! Toivottavasti tämän työn merkitys nähtäisiin myös päättävissä elimissä, jotta Tyrnävällä hyvin alkanut lukemisen edistämistyö ei tyssäisi heti alkuunsa.

Alun perin ajauduin tekemään lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähän vahingossa. Ensimmäinen työpaikkani oli Kempeleen kirjasto ja siellä oli tarve lastenkirjastotyön tekijälle. Aloin harjoitella satutuokioiden pitämistä ja kirjavinkkausten tekemistä ja sille tielle sitten jäin. Kempele oli mahtava paikka LaNu-työn tekemiselle, sieltä saatuja oppeja hyödynnän edelleen työssäni. Terveiset Kempeleeseen Reijolle ja muulle porukalle 😊
Kempeleen jälkeen kävin pyörähtämässä Utajärven kirjastossa noin puolitoista vuotta. Siellä LaNu-työ ei varsinaisesti kuulunut minulle, mutta kyllä minä sielläkin jonkin verran vinkkailin kirjoja ja pidin satuhetkiä yhdessä kollegan kanssa. Meillä oli niin innostunut kirjastojengi, että keksimme koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi Halloween-tapahtumassa teimme kauhulabyrintin kirjahyllyjen väliin ja satupäivänä Rölli ja Nipsu jalkautuivat kylille lukemaan satuja. Terveiset myös Päiville, Timolle ja Sallalle 😊

Eevis halusi tietää, että minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Haastavinta on ehdottomasti LaNu-työn tekeminen etänä. Kirjavinkkaukset onnistuvat kyllä esimerkiksi Teamsin kautta, mutta eiväthän ne ole ollenkaan niin vuorovaikutteisia kuin livevinkkaukset. Varsinkin jos vinkkari ei näe tai kuule luokkaa ollenkaan, kuten on teknisten hankaluuksien takia joitakin kertoja käynyt. Silloin on vaikea tietää, ovatko esitellyt kirjat kiinnostaneet ketään. Parasta on se, kun näkee lasten innostuvan vinkatuista kirjoista. Pöydälle asetellut kirjat lähtevät lainaan tai joku tuskailee, ettei tiedä minkä kaikista mielenkiintoisista kirjoista valitsisi. Palkitsevaa on myös yhteistyön tekeminen esimerkiksi koulujen kanssa, kun opettajat oppivat tuntemaan vinkkarin ja hyödyntämään hänen ammattitaitoaan.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen koulut ja varhaiskasvatus, joiden kautta on mahdollista tavoittaa kattavasti paljon lapsia ja nuoria. Toki tavoittaminen riippuu paljon myös opettajista ja heidän suhtautumisestaan kirjastoon ja lukemiseen, kaikki eivät valitettavasti syystä tai toisesta hyödynnä kirjastoa ja kirjastolaisten ammattitaitoa omassa työssään. LaNu-yhteistyötä voi myös periaatteessa tehdä minkä tahansa yhdistyksen tai yhteisön kanssa. Täällä Tyrnävällä olen esimerkiksi pitänyt satutuokioita seurakunnan puistoperhekerhoissa ja Utajärvellä 4H-yhdistys oli meillä useammassakin tapahtumassa pitämässä askartelutyöpajaa lapsille. Myös yksityishenkilöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täällä Tyrnävällä satuja on käynyt satutuokioilla lukemassa vapaaehtoinen Satumuori.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin toisten toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Yhteistyö on yleensä aina hyödyllistä, tehtiin sitä kenen kanssa tahansa. Yhteistyölle täytyy vain löytää sopiva tapa. Yhteistyön puuttuminen voi johtua siitä, ettei aina hoksata edes ajatella kenen kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Haastavia voivat tietenkin olla myös käytännön seikat, aikataulujen yhteensovittaminen, budjettikysymykset jne.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen Utajärven kirjastossa järjestetty Liikennepäivä. Vetonauloina olivat liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti, jotka vetivät kirjaston ääriään myöten täyteen lapsia ja lapsiperheitä. Saimme myös poliisiauton poliiseineen hetkeksi vierailemaan kirjaston pihalla ja lisäksi meillä oli 4H:n järjestämää liikenneaiheista askartelua. Päivästä saatiin paljon positiivista palautetta ja siitä jäi itsellekin hyvä mieli. Päivän onnistuminen ei tietenkään ollut pelkästään minun ansiotani vaan se oli osiensa summa ja kuvastaa hyvin toimivan yhteistyön merkitystä.

Voitko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Jukka-Pekka Palviaisen lastenkirja Allu ja salainen ihailija vie lukijansa Kuoppakylän vanhalle rautatieasemalle, jonne Allu perheineen muuttaa. Pian muuton jälkeen Allu alkaa saada outoja viestejä, jotka on kirjoitettu vaaleanpunaisella tussilla. Viesteissä lukee muun muassa ”Olet söpö!” ja ”Sinulla on kauniit silmät!”. Allu alkaa veljensä Markuksen kanssa selvittää kuka viestejä lähettelee ja tutustuu samalla Kuoppakylän asukkaisiin. Tässä kirjassa yhdistyvät leppoisa tunnelma, huumori ja salaperäisen arvoituksen selvittäminen.

  

Nelli Hietalan kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kuvakirja Kerttu ja kärpänen vie mukavasti jo kesäisiin tunnelmiin lintujen laulaessa ja ruohonleikkurin pöristessä. Kerttu herää auringonsäteiden supatukseen ja löytää ikkunalaudalta kärpäsen, jonka kanssa koetaan päivän aikana monenlaisia seikkailuja.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Päivi Hongiston Utajärven kirjastosta. Päiviltä haluaisin kysyä, että onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.

Terveisin,
Elina

Raahen kaupunginkirjaston Lukuliekki -hanke

Raahessa on käynnissä mielenkiintoinen hanke: Lukuliekki. Tänään kuulemme, millaisesta hankkeesta on oikein kyse. Päästetään siis Lukuliekin koordinaattori Milla ääneen.

Voitko Milla esitellä itsesi?
Olen Milla Pekkala ja työskentelen Raahen kaupunginkirjastossa Lukuliekki -hankkeen lukukoordinaattorina.

Mikä Lukuliekki-hankkeen tavoite on?
Lukuliekki -hankkeen tavoitteena on edistää lasten lukuharrastusta, kirjallisuuden tuntemusta ja innostusta tarinoihin yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja opetustoimen kanssa. Tavoitteenamme on tehdä lukemisesta luontainen osa lasten ja heidän perheidensä arkielämää. Samalla myös tutustutamme lapset omaan sanalliseen maailmaansa sanataiteen avulla sekä annamme vanhemmille tietoa lapselle lukemisen tärkeydestä.

Hankkeen tarkoituksena on kehittää ja lisätä pysyviä yhteistyömalleja kirjaston, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen kanssa. Kohderyhmänä hankkeessa ovat eskarilaiset sekä 1.-2.-luokkien oppilaat. Hankkeeseen ilmoittautui mukaan viisi alakoulua Raahesta.

Mistä työpäiväsi hankkeessa koostuvat?
Työssäni lukukordinaattorina organisoin Lukuliekin tapahtumia sekä ideoin ja toteutan sisältöä hankkeeseen yhdessä muiden Raahen kirjastolaisten kanssa. Lisäksi tiedotan opettajia ja varhaiskasvattajia kaikkeen lukemisen edistämiseen liittyvästä, kuten kirjallisuusdiplomeista, Kirjastoreitin oppimiskokonaisuuksista, kirjavinkkilistoista sekä valtakunnallisista tai alueellisista lukukampanjoista.

Miten Lukuliekki näkyy lapsille?
Koronasta huolimatta olemme voineet tarjota hankkeessa mukana oleville lapsille monenlaisia lukemiseen liittyviä kivoja juttuja. Itse asiassa, nyt kun me kirjastolaiset emme ole päässeet vierailemaan koululuokissa tai päiväkodeissa, on ollut pakko katsoa asioita eri vinkkelistä ja miettiä miten kirjastopalveluja saadaan parhaiten toteutettua etänä. Osa palveluista jää todennäköisesti pysyviksi, koska niihin voivat helposti osallistua sellaisetkin luokat, joiden on haastavaa päästä käymään kirjastossa koulupäivän aikana pitkän välimatkan takia. Esimerkiksi etävinkkaukset ovat olleet todella suosittuja.

Lukuliekissä olemme toteuttaneet mm. oppilaiden kanssa yhdessä ideoidun lukuhaasteen, etäsatuhetkiä, lukutuokioita, muumisuunnistuksen, iltasatupassin ja -diplomin, etävinkkauksia sekä lastenkirjailijoiden virtuaalivierailuja. On tietysti harmillista, ettemme ole voineet järjestää tapahtumia kirjastossa paikan päällä ja vuorovaikutus lasten kanssa on ollut vähäistä, mutta toivottavasti pääsemme tekemään LaNu-työtä taas pian myös kasvokkain.

Millaista palautetta olette Lukuliekistä saaneet?
Lukuliekki on otettu koululuokissa ja esikouluryhmissä ilolla vastaan, olemme saaneet paljon positiivista palautetta. Lukuhaaste ja iltasatupassi ovat aktiivisessa käytössä ja etäsatuhetket ovat olleet erittäin pidettyjä. Myös lukutuokiot ovat olleet suosittuja. Oppilaiden mielestä on ollut kivaa vaihtelua, kun lukijana on välillä joku muu, vaikka opettajat lukevatkin heille paljon.

Olen itse vielä tuore kirjastolainen, valmistuin kirjastovirkailijaksi Haapaveden opistolta vuoden 2020 keväällä. Olenkin ollut todella onnekas päästessäni työskentelemään Lukuliekin kaltaiseen hankkeeseen ja tekemään töitä erittäin ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Innostus kirjastotyöhön ja oma rakkauteni kirjoihin toimivat hyvinä motivaattoreina, ja mikäpä olisi tärkeämpi aihe kuin lasten innostaminen lukemisen pariin.

Seuraa Lukuliekkiä somessa:
Instagram: Lukuliekki_raahe

Terveisin,
Milla Pekkala
Raahen kaupunginkirjasto

 

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Suuri Luetaan! -lukukilpailu tulee

Puolen Suomen laajuinen Suuri Luetaan! -lukukilpailu 15.3.-15.5.2021

Suuri Luetaan! -lukukilpailu alkaa ihan pian, jo 15.3.! Suuri luetaan! -lukukilpailu on laaja, puolen Suomen kokoinen kilpailu! Se järjestetään Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueen kuntien päiväkodeille ja kouluille. Lukukilpailussa kilpaillaan luettujen sivujen määrillä. Luetaan! -lukukilpailussa voi lukea mitä vain, kaunokirjallisuutta, tietokirjoja ja sarjakuvia. Voit lukea paperikirjaa tai e-kirjaa tai kuunnella äänikirjaa. Luetaan! -lukukilpailun sarjojen parhaat palkitaan toukokuussa 26.5. Oulussa järjestettävän Luetaan! ja Toivon Agenda tapahtuman yhteydessä.

Sarjoja Luetaan! -lukukilpailussa on seuraavia:
Päiväkotiryhmät, eskarit, 1.-2. luokat, 3.-4. luokat ja 5.-6. luokat

Luetaan! -lukukilpailun kampanjasivu: www.lukumittari.fi

Kampanjasivun kautta pääsee osallistumaan Luetaan! -lukukisaan lisäämällä ryhmän tai luokan tiedot. Sivustolta näet myös kilpailutilanteen.  Kampanjasivulla on myös muun muassa ohjeita tulostettavia kirjanmerkkejä. Visuaalisena ilmeenä on Luetaan! Lukuiloa liikkeellä kampanjan ilme.

Meille kirjastojen tehtäväksi jää ylläpitää puhetta lukukilpailusta. Innostetaan kuntamme päiväkodit, eskarit ja alakoulun luokat osallistumaan lukukilpailuun! Tämä on helppo toteuttaa olemalla yhteydessä alueen kouluihin. Tiedotus Luetaan! lukukilpailusta aloitetaan samana päivänä ensi viikolla kun lukukilpailukin käynnistyy.

Parhaat ryhmät ja luokat palkitaan toukokuussa 26.5. Oulussa järjestettävän Luetaan! ja Toivon Agenda tapahtuman yhteydessä. Palkintoina on yllätyslaatikoita, jotka ovat täynnä mukavaa puuhaa ja lukemista luokan yhteisiin hetkiin.

Mistä kunnasta löytyy puolen Suomen ahkerimmat lukijat?

Lisätietoja:
elina.kauppila@ouka.fi ja laura.liikavainio@ouka.fi

Terveisin,
Laura ja Elina

LaNu-työtä haapavesiläisittäin

Marita Turtinen Iin kirjastosta haastoi Susannan mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä Susanna itsesi ja työsi?
Kiitos kovasti haasteesta! Nimeni on Susanna Harle ja työskentelen Haapaveden kirjastossa kirjastonhoitajana. Pääsen tekemään työssäni monenlaista asiakaspalvelusta some-hommiin. Lasten- ja nuorten kirjastotyötä teen yhdessä Sari Seitajärven kanssa. Teen kirjavinkkausta ala- ja yläkouluille, opetan tiedonhakua, pidän kirjastonkäytönopetusta ja satutuokiota. Lisäksi teen yhteistyötä koulujen kanssa ja järjestän esimerkiksi kirjastoauton mukana kirjapaketteja kyläkouluille.

Millaista LaNu-työtä teillä Haapaveden kirjastossa järjestetään?
Jos korona-aikaa ei nyt huomioida, niin meillä on satutuokioita, kirjavinkkausta, tiedonhaun opetusta ja kirjastonkäytönopetusta. Yläkoululaisille on parina vuonna järjestetty erikseen opastus verkkokirjaston käyttöön. Tiedonhaun opetuksessa meillä on käytössä tableteilla käytettävä 3DBear-ohjelma. Tänä keväänä uutena juttuna alkoi kirjaston pitämä sanataidekerho. Lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia ja otetaan osaa lukukampanjoihin.

Marita Turtinen Iistä haastoi sinut mukaan ja esitti sinulle kysymyksen: Mistä Susanna pidät eniten lasten- ja nuorten kirjastotyössä?
Tämä on tosi vaikea kysymys, koska siinä on niin paljon sellaista, mistä pidän. En tiedä pidänkö näistä toista enemmän, mutta pidän sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta, siitä kun saa tehdä lasten ja etenkin nuorten kanssa hommia ja siitä kun joku innostumaan lukemisesta tai hoksaa, että hänenkin mielenkiinnonkohteestaan on olemassa kirjoja. Minusta on myös ihana järjestää erilaisia tapahtumia. LaNu-työ on kokonaisuutena ihan parasta!

Entäpä miten näet lapsiperheiden roolin kirjastojen vetovoimatekijänä?
Lapsiperheillä on etenkin käynnistävä rooli, koska ensikosketus lukemiseen ja kirjastoihin tulee kotoa. Rooli voi muuttua lapsen kasvaessa esimerkiksi kannustavaksi tai tukevaksi, mutta se ei siirry pelkästään kirjaston tai koulun hoidettavaksi, vaan lapsiperheiden kanssa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä kulloisenkin roolin säilyttämiseksi. Lapsiperheillä on siis merkittävä rooli, jota me kirjastot toivottavasti pystymme tukemaan.

Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi, jos mitään rajoitteita (raha, henkilöstö jne.) ei olisi?
Olisi mahtavaa toteuttaa virtuaalitodellisuudessa pelattava peli, jolla lukemisen ja myös kirjaston merkitystä voisi avata eri ikäisille lapsille. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista näyttää aivan uudella tavalla, miten mahtavia juttuja kirjastot ovat täynnä, pelissä sekä lapset ja nuoret että kirjaston henkilökunta saataisiin samaan tilaan, joka ei ole kummankaan omaa. Pelimaailmassa kaikki ovat pelaajia. Lisäksi olisi loputon määrä mahdollisuuksia, missä voisi lukea kirjoja tai kuunnella musiikkia. Seitsemän veljestä saisi aika erilaiset puitteet vuorenhuipulla tai lohikäärmeen luolassa, tai miksipä ei jossain historiallisessa kirjastossa. Peliin tulisi tietenkin kirjailijoita, kuvittajia ja muusikoita pelihahmoiksi. Pelin sisällä kukaan muu ei tietäisi mitä teet, eli ehkäpä se vapauttaisi kokeilemaan jotain aivan uutta?

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Minä haluaisin haastaa Salla Kanasen, joka on vastikään siirtynyt tekemään LaNu-työtä Liminkaan. Minun kysymykseni hänelle on: Mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa?

Terveisin,
Susanna Harle
Haapaveden kirjasto

Kirjapöllön huhuiluja – terveisiä YA-kirjallisuuden parista

YA, NA, Young Adult, nuoret aikuiset – unohtuiko jokin termi? Tällä viikolla kuulemme Heidi Petrovin terveiset Oulusta. Heidi tunnetaan YA-kirjallisuuden ystävänä ja samanaiheisen blogin kirjoittajana. Onkin mielenkiintoista kuulla näistä lisää!
Tervetuloa mukaan Heidi LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä itsesi?
Olen Heidi Petrov ja toimin kirjastovirkailijana Tuiran kirjastossa. Kuulun Oulun kaupunginkirjaston lukemisen edistämisen tiimiin. Olen vinkannut pääosin yläkoululaisille, sillä nuortenkirjat ovat minulle tutuimpia, mutta vastuualueeseeni kuuluu myös alakoulun 5-6-luokkalaiset. Mielelläni kyllä vinkkaan kirjoja kaikenikäisille koululaisille. Lisäksi olen esitellyt nuortenkirjoja Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa jo kolmena vuotena ja olen yksi Oulun nuorten Instagram-kanava Kirjastogramin päivittäjistä. Sinne teen lähinnä kirjavinkkejä. Nyt harmillisesti koronarajoitusten myötä koululuokkien vinkkauksia ei juuri ole ollut, mutta tarkoituksenani on tehdä kevään aikana etävinkkauksia kouluille tarpeen mukaan.

Sinut tunnetaan intohimoisena YA-kirjallisuuden harrastajana. Mikä YA-kirjallisuudessa viehättää? YA-kirjallisuudessa tuodaan rohkeasti ja monipuolisesti esiin erilaisia hankaliakin teemoja ja aiheita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja perheen sisäisiä ongelmia. Vaikka aiheet on rankkoja, ne käsitellään kevyellä ja toiveikkaalla tavalla. Nuoruus on mielestäni kiehtovin ja mielenkiintoisin vaihe ihmisen elämässä, ja siihen pohjautuvat kirjat jaksavat kiinnostaa minua aina. Etenkin nuori rakkaus on ainutkertaisen ihanaa! Aikuisten kaunokirjallisuudessa sorrutaan usein liialliseen paatokseen, kielellisiin koukeroihin ja vakavuuteen. YA-kirjallisuus ei missään nimessä ole huonompaa kirjallisuutta ja sitä voi ja kannattaa aikuistenkin rohkeasti lukea. Esimerkiksi Yhdysvalloissa YA-kirjallisuudella on paljon aikuislukijoita, ja Suomessakin tämä ilmiö on yleistynyt. Ensimmäinen lukemani YA-kirja oli Stephenie Meyerin Houkutus, jonka jälkeen paluuta ei ollut. Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja olen siitä asti lukenut pääosin YA:ta.

Hyödynnätkö YA-tuntemustasi töissä? Miten?
YA-tuntemuksestani on toki ollut hyötyä töissäni, kun nuoret asiakkaat ovat pyytäneet kirjavinkkejä. Myös kollegani kyselevät minulta usein vinkkejä. Vinkkauksiin ja Kirjasaareen valmistautuminen käy helposti, koska luen joka tapauksessa vapaa-ajallani aika lailla kaikki vuoden aikana suomeksi ilmestyneet YA-kirjat.

Pidät vapaa-aikanasi blogia. Kerro jotain blogin kirjoittamisesta.
Aloitin Kirjapöllön huhuiluja -blogini pitämisen vuonna 2014. Päätin heti alussa profiloida blogini YA-painotteiseksi, mutta olen kirjoittanut siellä jonkin verran  myös lastenkirjoista ja pääosin aikuisten jännitys-, kauhu- ja scifikirjoista. Alussa blogini oli lukupäiväkirja, mutta myöhemmin blogitekstit alkoivat olla enemmän kirja-arvostelun luonteisia. Blogini on ollut aktiivinen koko tämän ajan, ja bloggauksia kirjoitan keskimäärin neljä kuukaudessa. Osallistun mielellään myös erilaisiin lukuhaasteisiin – olenpa yhden sellaisen järjestänyt itsekin – ja olen ollut alusta saakka mukana Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä, jossa siis blogiyhteisö valitsee omat suosikkinsa vuoden kirjoista. Viime vuoden palkinnot äänestettiin tänä vuonna 13. helmikuuta. Blogistanian Kuopus 2020 palkinto meni J.S. Meremaan kirjalle Dodo.

Blogin kirjoittaminen on minun henkireikäni ja rakas harrastukseni. Mietin usein jo kirjaa lukiessani, mitä asioita blogiarvioissani painotan ja merkkaan sopivat sitaattikohdat ylös. Itse blogiteksti syntyy usein spontaanisti, annan vain mieleni virrata ja kirjoitan tuntemuksistani ja huomioista. Lisäksi pisteytän kirjani arvosteluasteikolla 1-5. Osaan ilmeisesti valita yleensä itselleni hyvää luettavaa, sillä hyvin harvoin arvosana putoaa alle kolmosen. Parasta bloggaamisessa on aktiivinen blogiyhteisö: me käymme paljon keskustelua omissa somekanavissamme ja olemme järjestäneet tapaamisia esimerkiksi Helsingin kirjamessujen yhteyteen. Mukavaa on myös se, kun itse kirjailija lukee bloggaukseni ja antaa palautetta tai jakaa postaustani somessaan.

Voin hyödyntää blogiani myös työssäni: vinkkauksiin valmistautuminen helpottuu, kun voin käyttää tekstejä apuna ja herätellä muistiani lukemistani kirjoista. Blogiani saa vapaasti hyödyntää muutkin kirjastotyössä.

http://adelheid79.blogspot.fi
Instagram: kirjapollonhuhuiluja
Twitter: kirjapollon_huh

Mitkä viisi YA-kirjaa kaikkien kirjaston työntekijöiden tulisi lukea?
Tällainen valinta on aina yhtä vaikea tehdä! Näin spontaanisti voisin listata nämä:

        1. Stephenie Meyerin Houkutus –  koska se on kaikkien YA-kirjojen äiti. Pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa.
        2. Sarah Crossanin Kuunnousu. Kaunis, koskettava säeromaani. Niitä harvoja kirjoja, joka on saanut minut itkemään.
        3. Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Aivan hulvaton, omintakeinen kuvaus nuoresta, epäsuhtaisesta parista.
        4. Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Aito kuvaus satuttavasta rakkaudesta. (Kaikki Bournen YA-kirjat kannattaa lukea!)
        5. Lauren Oliverin Delirium – rakkaus on harhaa. Tämä on mainio YA-dystopia maailmasta, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi.

Sitten viimeiseksi haaste. Kenet haluat haastaa mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaa Eeva-Maria Alatalon Oulun kaupunginkirjastosta. Millä lailla Eevis valmistaudut vinkkauksiin? Tarviiko kokenut vinkkari tukilappuja vai meneekö muistista?

Terveisin,
Heidi Petrov
Oulun kaupunginkirjasto

 

Yhteistyötä iiläisittäin

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa. Tervetuloa Marita mukaan. Voitko esitellä itsesi sekä työnkuvasi varsinkin LaNu-puolella?
Kiitos haasteesta! Olen Marita Turtinen ja työskentelen Iin kirjastossa kirjastonhoitajana. Pienessä kirjastossa työnkuvat ovat monipuolisia. Vastuualueinani on Kuivaniemen sivukirjaston päivittäinen toiminta sekä lasten- ja nuortenkirjastotyö ja sen kehittäminen. Teen yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, kanssa. Pidän vinkkauksia, tiedonhaun opetuksia, kirjastonkäytön opastuksia sekä satutuokioita. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumia ja lukukampanjoita.

Onko kaikille LaNu-ryhmille yhtä mukavaa ja helppoa vinkata, opettaa tiedonhakua ja pitää muita opastuksia? Mikä ikäryhmä on suosikkisi?
Teen mielelläni lasten- ja nuortenkirjastotyötä eri ikäryhmien kanssa, suosikki-ikäryhmää ei ole. Lasten ryhmät ovat yleensä innostuneita ja vuorovaikutus toimii. Nuorten ryhmäkäynneille pyrin miettimään jonkun koukun, jolla saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan järjestelemässä yläkouluikäisille etävierailua, jossa on mukana myös kirjailija. Tarkoitus on keskustella kirjoista ja antaa lukuvinkkejä.

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan: mitä haluat kysyä Maritalta liittyen lanu-työhön Iissä?
Viime syksyn aikana Oulu ja Ii ovat tehneet yhteistyötä ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat.

Mitä Marita sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston?
Kirjastojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. On hyvä jakaa tietoa, taitoa ja toimivia käytänteitä. Yhdistämällä voimavarat saadaan tehtyä yhdessä enemmän. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen verkosto mahdollistaa ja vahvistaa toiminnan kehittämistä koko alueellamme.

Entäpä mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä?
Lasten ja nuorten kohtaaminen. Jokainen vinkkari varmasti tunnistaa sen ilon pilkahduksen, kun vinkattu kirja löytää lukijansa tai lukija löytää mieluisan kirjan. Pidän lasten- ja nuortenkirjastotyössä myös sen monipuolisuudesta.

Kenet haluat haastaa mukaa kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan LaNu-artikkelisarjaan Susanna Harlen Haapaveden kirjastosta. Mistä Susanna sinä pidät eniten lasten- ja nuortenkirjastotyössä?

Terveisin
Marita Turtinen
Iin kirjasto

Kirjaston materiaalia perheille

Sotkamon kirjasto neuvolassa

Sotkamon lastenneuvolassa järjestetään noin kymmenen kertaa vuodessa ryhmäneuvola. Ryhmäneuvola on tarkoitettu perheille, joilla on noin kymmenen kuukauden ikäinen vauva.  Neuvolan ajatuksena on tutustuttaa saman ikäisten vauvojen vanhemmat toisiinsa. Kirjastonhoitajan vierailua toivottiin neuvolan puolelta.

Alkuun neuvolassa oli mukana myös ensihoitajaksi opiskeleva henkilö, joka kertoi lasten ensiavusta. Muutaman kerran vieraili päivähoidon päällikkö kertomassa päivähoidosta. Satunnaisesti on sitten myöhemmin ollut muitakin opiskelijoita puhumassa esim. päihteettömyydestä. Pääsääntöisesti viime vuosien aikana olen ollut ainoa vierailija ryhmäneuvolassa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, etteivät käyntini ole ihan turhia olleet, kun aina pyydetään uudestaan. Terveydenhoitaja kertoo myös lasten ruokailusta, nukkumisesta yms. ajankohtaisista asioista.

Kirjaston materiaalia perheille

Minun käyntini on muodostunut seuraavanlaiseksi:
– esittelen itseni ja kerron omat lapseni ja lapsenlapseni (eli kokemusta lapsille lukemisesta riittää!)
– minulla on mukana vauvojen kirjoja, jotka ovat vapaasti luettavissa ja maisteltavissa neuvolan aikana
– kerron missä kirjasto on ja miten kirjastoauto kiertää
– kerron kirjahankinnan painopisteistä, eli, vakuutan että lastenkirjoja hankitaan riittävästi ja niiden kuntoa seurataan (samalla ”kiellän” korjaamasta revenneitä kirjaston kirjoja itse)
– esittelen kirjaston nettisivut, verkkokirjaston sekä ’Lue lapselle’ –sivuston.
– mainitsen lapsen kielen kehityksen suuntaviivoja ja kannustan lukemaan, loruilemaan ja laulamaan lapsen kanssa
– lopuksi tai välilläkin loruilemme yhdessä jonkun helpon lorun tai laulamme yhdessä
– yritän viritellä keskustelua lukemisesta kyselemällä vaikkapa omia lapsuudenaikaisia suosikkikirjoja tai omia kokemuksia aikaisempien lasten kanssa lukemisesta – joskus syntyy vilkkaitakin keskusteluja

Ryhmässä on vaihteleva määrä vauvoja – muutama äiti on sitten tullut kirjastoon ’siksi kun sinä käskit’, eli on sillä ollut vaikutusta kirjaston käyttöön.

Helena Voutilainen
kirjastonhoitaja
helena.voutilainen (a) sotkamo.fi