Avainsana: Vinkkaus

Päivä Kirjasaarella

Suomessa julkaistiin vuonna 2021 kustantajat.fi-sivuston mukaan noin 3000 uutta nimekettä kirjallisuutta, eikä vuosi 2022 liene jäänyt tästä jälkeen. Ilmoille putkahti lisäksi mojova määrä musiikkia, pelejä ja elokuvia. Tästä aineistomerestä kohoaa onneksi Kirjasaari, jonka rannalle huuhtoutuneita aarteita kirjastolaiset olivat taas koonneet meille muille huviksi ja hyödyksi otsikolla Vuoden 2022 parhaat tarinat. Tämän vuoden tapahtuma järjestettiin 23.–25.1.2023. pääkirjaston remontin takia kulttuuritalo Valveella.

Kirjasaari on Oulun kaupunginkirjaston järjestämä tapahtuma, jota on järjestetty eri muodoissa vuodesta 2007 lähtien. Aluksi keskityttiin lasten- ja nuortenkirjastotyöhön. Nimensä Kirjasaari sai vuonna 2011, jolloin se oli jo vakiintunut nykyisen muotoonsa lasten, nuorten ja aikuisten aineistojen esittelyfoorumiksi. Yleisö on päässyt saarelle vuodesta 2012 alkaen, ja kirjailijavieraita Kirjasaarella nähtiin ensi kerran sen 10-vuotisjuhlassa. Kirjasaaren kaksikymppisiä vietetään Oulun kulttuuripääkaupunkivuonna 2026.

Minulle tämän vuoden saariseikkailu oli ensimmäinen. Pääsin paikalle Valvesaliin niin sanottuna aikuisten päivänä, joka avasi tämän vuoden Kirjasaaren – myös lasten ja nuorten aineistoille oli omat päivänsä. Teatterinäyttämöstä kirjaparatiisiksi muuntunut tummanpuhuva tila toimi mielestäni hienosti: kirjat olivat selkeästi esillä, niiden esittelylle oli runsaasti tilaa ja yleisölehtereiltä näki ja kuuli hyvin mitä ”lavalla” tapahtuu.


Kirjastonhoitaja Soile Hirvasniemi avasi Kirjasaaren, joka striimattiin suorana Oulun kaupunginkirjaston YouTube-kanavalle.

Yleisössä näkyi paljon tuttuja kasvoja etenkin Oulun kaupunginkirjastosta, ja törmäsin saarella myös kauempaa saapuneisiin kollegoihin. Verkostoituminen ja ajatusten vaihto muiden kirjastolaisten kanssa olikin aineistoesittelyjen lisäksi tapahtuman keskeistä antia ainakin minulle. Odotin näkeväni yleisössä enemmän myös muita kuin kirjastolaisia, mutta päivän tähtiesiintyjän, kirjailija Rosa Liksomin vierailun siirtyminen myöhemmäksi ja mahdollisuus seurata tapahtumaa suorana kirjaston YouTube-kanavalla lienevät verottaneet paikalle saapunutta yleisöä; minäkin hyödynsin tätä mainiota kanavaa tiistaina ja keskiviikkona seuratessani lasten ja nuorten aineistojen esittelyä ja kuunnellessani kiinnostavia kirjailijavieraita.

Poimintoja parhaista: pelit, musiikki ja runot

Ensimmäisenä päivänä esittelyvuorossa olivat siis aikuisten aineistot. Kirjallisuudesta mukana olivat tietokirjat, kotimainen kaunokirjallisuus, käännetty kaunokirjallisuus, runot ja sarjakuvat sekä genreistä jännitys, kauhu, sarjakuvat sekä scifi ja fantasia, ja lisäksi esiteltiin aikuisten lauta- ja konsolipelejä sekä musiikin uutuuksia. Yleisö pääsi tutustumaan aineistoihin ennen esitysten alkua, ja pöytien äärellä kuuluikin syntyvän vilkasta keskustelua. Minua kiehtoivat erityisesti itselleni vieraamman aineiston: pelien, musiikin ja myös runojen esittelyt. Kirjastovirkailija Jenni Tynin esittelemät lautapeliuutuudet sytyttivät tällaisen lautapelejä viimeksi lapsena pelanneenkin kiinnostuksen, ties vaikka järjestyisi peli-ilta Jennin pelinoviiseille vinkkaaman Next station: London -pelin äärellä! Konsolipeleistä ihanimmalta vaikutti vinkkaajan, kirjastonhoitaja Katja Pietilän oma suosikki, Playstation-peli Stray, jonka päähenkilön Kissan maukumis- ja jaloissakiehnäämisominaisuudet tekivät erityisen hellyttävän vaikutuksen.

Katja vinkkasi myös musiikkia. Hän oli valinnut iloksemme hieman harvinaisempia musiikkimakupaloja. Minua gumbian ystävänä innosti etenkin Los Bitchosin Let the Festivities Begin!, jonka Katja kertoi sisältävän vaikutteita tästä kolumbialaisesta musiikkityylistä.

Kirjastovirkailija Jukka Peltonen esitteli herkällä otteella uutuusrunoja, joiden teemat liikkuivat luonnon, naiseuden ja kuoleman teemoista kreikkalaisen mytologian maailmoihin. Viime vuoden runokirjojen joukossa oli myös varsinainen kulttuuriteko: Juha Silvon suomentama T.S. Eliotin Kootut runot (WSOY), joka sisältää Eliotin koko tuotannon ensimmäistä kertaa suomeksi.


Kirjastovirkailija Jukka Peltonen johdatteli yleisön vuoden 2022 runopoimintojen äärelle.

Kuinka esiteltävä aineisto valitaan – kurkistus kulisseihin

Tyylikkäästi ja asiantuntevasti esiintyneitä kollegoja kuunnellessani pohdin, mitä kaikkea tapahtuukaan ennen Kirjasaaren H-hetkeä: millainen on aineiston valintaprosessi? Asiaa minulle lupautuivat valottamaan aikuisten tietokirjoja esitelleet kirjastonhoitajat Jaana Märsynaho ja Saana Kaleva-Langinkoski Oulun kaupunginkirjastosta. He kertoivat, että kirjoihin tutustuminen alkaa uusien tietokirjojen kartoittamisella kustantajien syys- ja kevätluetteloista sekä sanoma- ja aikakauslehdistä. Sen jälkeen on vuorossa raaka työ: ”Me vain luetaan ja luetaan”, Saana kuvaa. Varsinaista työnjakoa hänellä ja Jaanalla ei ole, vaan he keskustelevat lukemistaan kirjoista ja seulovat siten mielestään parhaat. Saana sanoo, että ainakin hänen kohdallaan esitys saa lopullisen muotonsa vasta noin viikkoa ennen Kirjasaarta.

Kysyin myös, mikä Kirjasaaressa on esittelijän kannalta vaikeinta ja mikä parasta. ”Vaikeinta on saada käsitys kokonaisuudesta”, naiset kertovat. Läheskään kaikkia kirjoja ei löydy kustantajien kuvastoista, joten sattumallakin on kovan työn lisäksi osansa sinä, mitkä kirjat huomataan. Finlandia-palkintoehdokkaat rajataan pois esiteltävien kirjojen joukosta, sillä ne tulevat kirjastolaisille tutuiksi muutenkin. Parasta esittelyurakassa on Saanan mukaan se, että tietokirjojen myötä tulee tutustuttua erilaisiin aiheisiin: ”Tämmöistä määrää en missään tapauksessa lukisi ilman Kirjasaaren aiheuttamaa painetta!”. Kirjasaaren ansiota on myös se, että vuoden aineistotarjonnasta saa jokseenkin jäsennellyn kokonaiskäsityksen. Jaana ja Saana esittävät myös kiinnostavan ajatuksen siitä, miten aineistoa voisi tulevilla Kirjasaarilla esitellä: ”Ollaan mietitty, että genrekohtaisen lähestymistavan sijasta voisikin olla teemoja, kuten ihmisen suhde luontoon – se voisi sisältää tietokirjallisuutta, kauhua, kaunoa, runoja…”. Tällainen lähestymistapa toisi aineistoihin varmasti uusia, yllättäviäkin näkökulmia!


Kirjastonhoitajat Jaana Märsynaho (vas.) ja Saana Kaleva-Langinkoski esittelivät aikuisten tietokirjoja.

Pienen kirjaston kokemuksia Kirjasaaresta

Entäpä sitten osallistujien kokemukset? Päätin lähestyä kysymystä pienen kirjaston näkökulmasta, ja nappasin haastateltavakseni Pyhännän kirjaston kirjastovirkailija Teija Uusitalon. Teijalle tämän vuoden Kirjasaari oli jo viides. Hän kertoi osallistuvansa yleensä juuri aikuisten aineiston esittelyihin, ja tämän vuoden aineistokattausta hän piti monipuolisena. ”Minua kiinnostavat erityisesti aikuisten scifi- ja fantasiakirjat sekä kauhukirjat, koska en yleensä lue niitä paljon”, Teija kertoo ja toteaa, että Kirjasaaren esittelyistä saa hyviä ideoita ”hyllynvälivinkkaukseen”, kun asiakkaat kysyvät lukusuosituksia. Myös aineiston selkeä esillepano ja musiikin esittely saivat Teijalta kiitosta. ”Kirjasaarella on jo pitkät perinteet, ja se näkyy monipuolisuutena ja asiaan paneutumisena”, hän toteaa.

Kysymykseeni Kirjasaaren tärkeimmästä annista erityisesti pienen kirjaston kannalta Teija vastasi nostamalla esiin aineiston hankinnan näkökulman: kollegoiden kiinnostavimmiksi arvioimat kirjat on helppo laittaa myös oman kirjaston hankintalistalle, toki oman asiakaskunnan tarpeet huomioiden. Aineistoja on myös helpompi markkinoida asiakkaille, kun niihin on itse tutustunut. ”Toivottavasti taas ensi vuonna pääsen osallistumaan näihin hienosti ja asiantuntevasti esiteltyihin kirjatapahtumiin”, vastaa Teija kysymykseeni toiveista tapahtuman suhteen. Tähän toivomukseen on minunkin helppo yhtyä!

Marja Lohva
Kirjastovirkailija
Kaukovainion kirjasto

Linkit Kirjasaaren 2023 esittelyihin ja TOP5-listoihin löytyvät täältä: Kirjasaari – Kirjastossa Tavataan

 

289 – Lupa vinkata! – Työkaluja vinkkaajan agenttisalkkuun

Ennakkotieto. Koulutus järjestetään Kajaanissa.

Kajaanissa järjetetään syyskuussa lähiopetuksena koko päivän kestävä koulutus Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen kirjavinkkareille. Koulutus sopii niin konkareille kuin aloittelevillekin vinkkaajille.

Vinkkauskoulutuksessa keskitymme jännittämisen hallintaan, oman tyylin löytämiseen, heittäytymiseen ja vuorovaikutuksen rakentamiseen. Tarjoamme myös työkaluja vinkkaajan agenttisalkkuun.

Koulutuksen tavoitteena on rohkaista kirjavinkkareita elämyksellisen vinkkaustilanteen luomiseen ja oman esiintyjäminän löytämiseen.  – Jutta Laino-Tabell, Ohjaamo®

152 – Lupa vinkata! – Työkaluja vinkkaajan agenttisalkkuun

Oulussa järjestetään helmikuussa lähiopetuksena koko päivän kestävä koulutus Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen kirjavinkkareille. Lupa vinkata! järjestetään samansisältöisenä lähikoulutuksena myös Kajaanissa syyskuussa 2023. Koulutus sopii niin konkareille kuin aloittelevillekin vinkkaajille.

Vinkkauskoulutuksessa keskitymme jännittämisen hallintaan, oman tyylin löytämiseen, heittäytymiseen ja vuorovaikutuksen rakentamiseen. Tarjoamme myös työkaluja vinkkaajan agenttisalkkuun.

Koulutuksen tavoitteena on rohkaista kirjavinkkareita elämyksellisen vinkkaustilanteen luomiseen ja oman esiintyjäminän löytämiseen.  – Jutta Laino-Tabell, Ohjaamo®

 

Ohjelma

klo 9.30 Älä kieltäydy kahvista: Aamukahvit

klo 10–10.15 Elämysagentit Vaaran vyöhykkeellä

Agenttien tervetulotoivotus! Elämysagentit esittäytyvät: M (Mervi Vaara), Agentti PeKURI (Maija Koivulampi), AKEntti Janna Harva (Hanna Jarva), Agentti HiukkaVAARA (Minna Pulkkinen) ja Agentti Rita Harju (Tuija Polo-Koret).

klo 10.15–11.30 Kirjavinkkaaja esiintyjänä

Kouluttajana vieraileva agentti Jutta Laino-Tabell (etäyhteys).

Jutta on innostava ja asiantunteva kouluttaja, työnohjaaja, draamapedagogi, kehittäjä ja järjestöosaaja, jolla on 22 vuoden kokemus erilaisista viestintä- ja koulutustöistä. Lisätietoa Jutasta ja Ohjaamo®-koulutuksista saat nettisivuilta.

Tunnin luennossa keskitymme esiintymistilanteen vuorovaikutukseen. Kuinka vinkkaajan esiintyjäkuva vaikuttaa tilanteisiin? Miten esiintyminen ja ilmaisu vaikuttaa osallistujien kohtaamiseen. Kuinka kontakti rakennetaan, miten ryhmä otetaan haltuun?

klo 11.30–12.45 Kun kahvit eivät riitä: Omakustanteinen lounas

klo 12.45–13.15 Lupa jännittää! 

Vertaistukea ja ajatuksia esiintymisjännityksestä. Esikeskustelijoina Hanna Jarva, Elina Kanerva ja Minna Pulkkinen.

klo 13.15–14.15 Q:n Vinkkauspussi  

Työkaluja, tekniikkaa ja kokeiluja vinkkaajaan agenttisalkkuun.

  • Sanataide vinkkauksissa, Hanna Jarva
  • Bee-Bot -vinkkaus, Anniina Glad ja Reetta Kähkönen
  • Luokassa – Lööppivinkkaus ja lukupiirit, Tuija Polo-Koret

klo 14.15–14.45 Afternoon tea with M.: Iltapäiväkahvit 

klo 14.45–15.30 Häpeä saa odottaa  

Heittäydytään improvisaatioharjoitusten vietäväksi Maija Koivulammen kanssa.

klo 15.30–15.45 Elä(ydy) ja anna toisten lukea! 

Koulutuksen yhteenveto ja lopputervehdys.

 

Koulutus toteutetaan vain lähikoulutuksena. Mukaan Oulun koulutukseen mahtuu 50 osallistujaa.

Ilmoittaudu tästä linkistä 3.2. klo 15 mennessä.

Kirjasaari – kirjallisuutta, musiikkia ja pelejä(Rosa Liksomin vierailu peruuntuu)

Aika: Maanantai 23.1.2023
Paikka: Kulttuuritalo Valve, Hallituskatu 7, Oulu

Tapahtuman verkkosivu: Kirjasaari – Kirjastossa Tavataan

Kirjasaaren aikuisten päivänä esitellään vuoden 2022 kirjoja, pelejä ja musiikkia. Vinkkejä kuullaan laajasti niin kaunokirjallisuuden eri lajeista kuin tietokirjallisuudestakin. Myös lautapelit, musiikki ja konsolipelit ovat mukana.

Kirjailijavieraaksi saapuu kulttuurin monitaituri, kirjailija Rosa Liksom, jonka tapaamme Kulttuuritalo Valveen viihtyisässä Paljetti-kahvilassa.

Ohjelma

10.00-11.00 Mahdollisuus tutustua vuoden 2022 aineistoihin Valve-salissa.

11.00-12.00 Lounastauko (omakustanteinen) ja tutustumista kirjoihin.

12.00 Tervetuloa Kirjasaareen! Soile Hirvasniemi, Oulun kaupunginkirjasto

12.05-13.15 Lue ainakin nämä! Kirjallisuutta vuodelta 2022.

  • Valoa ja varjoja – kotimaista kaunokirjallisuutta. Riikka Huotari, Oulun kaupunginkirjasto
  • Perheitä paperipalatseissa – käännöskaunokirjallisuutta. Anna Kippola, Raahen kaupunginkirjasto ja Anne Vesala, Oulun kaupunginkirjasto
  • Toinen meistä kuolee tänään – jännityskirjallisuutta. Laura Miettinen, Oulun kaupunginkirjasto
  • Lopun aikoja ja vaihtoehtoisia todellisuuksia – scifi- ja fantasiakirjallisuutta. Heidi-Maria Hekkala ja Hanne Uusitalo, Oulun kaupunginkirjasto
  • Sataman kapakoista Saamenmaalle – tietokirjallisuutta. Saana Kaleva-Langinkoski ja Jaana Märsynaho, Oulun kaupunginkirjasto

13.15-13.45 Jaloittelutauko

13.45-14.35 Lue, kuuntele, pelaa! Kirjallisuutta, musiikkia ja pelejä vuodelta 2022.

  • Kylmääviä lyhyitä kertomuksia ja piinaavia pitkiä tarinoita – kauhukirjallisuutta. Heidi-Maria Hekkala, Oulun kaupunginkirjasto
  • Musairtokarkit: poimintoja eri tyyleistä – musiikkia. Katja Pietilä, Oulun kaupunginkirjasto
  • Työläitä perhepelejä – lautapelejä. Jenni Tyni, Oulun kaupunginkirjasto
  • Söpöt, taktiset, jatkot – konsolipelejä. Katja Pietilä, Oulun kaupunginkirjasto
  • Luonnon läheisyydestä kuoleman läheisyyteen – runoutta. Jukka Peltonen, Oulun kaupunginkirjasto

14.35 Kiitokset! Striimi päättyy.

14.35-15.00 Kahvit. Oulun AKE tarjoaa Valveen kahvilassa.

Rosa Liksomin kirjailijavierailu valitettavasti peruuntuu. Pyrimme järjestämään uuden vierailuajan ja tiedotamme siitä erikseen.

Ilmoittaudu tästä paikan päälle.

Ilmoittaudu tästä etäosallistujaksi.

Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana

Anita ja Leena Reisjärveltä kirjastoista haastoivat naapurinsa Haapajärven kirjaston mukaan Lanu-artikkelisarjaan. Tervetuloa mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Haapajärvellä lanutyötä tekevät Mia Niemelä ja Tuija Kartimo. Koulujen kanssa tehdään paljon erilaisia yhteistyökuviota. Tuotamme kouluille vinkkauksia, kirjastonkäytön opetusta ja kaikenlaista toimintaa pop-up kirjastosta ryhmäytymispäivien toimintapisteisiin. Päiväkodeille ja muille lapsiryhmille tehdään erilaisia satu-aiheisia juttuja ja vinkkauksia. Tuija ja Miia ovat helposti innostuvia ja heittäytyviä ammattilaisia. Mikään idea ei ole liian nolo. ”Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana.”


Tuija ja Mia Haapajärven kirjastosta

Mitä kuuluu Haapajärven kirjastoon. Mitä teillä on tekeillä tällä hetkellä?
Kun kirjoitamme tätä, on huhtikuun alku ja lukuviikko. Tähän viikkoon on kuulunut pop-up kirjastoa, kirjailijavierailua, lastentapahtumien suunnittelua, kirjavinkkausta ja jopa ensi kesän suunnittelua. Joten hyvää kuulu, on kiva tekemisen meininki. Olemme pystyneet toteuttamaan kaikki kulttuurikasvatussuunnitelman mukaiset jutut, sekä lisäksi koulut ovat olleet koko lukuvuoden aktiivisia ja pyytäneet meitä erilaisiin tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Koronahiljaisuuden jälkeen tämä on oikein mukavaa. Myös nuorisoa on alkanut pyörimään kirjastossa taas vanhaan malliin.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia. Näkyykö se kirjastossa esimerkiksi kouluryhmien lisääntyneessä kirjaston käytössä?
Meillä koululuokkien ohjatut käynnit painottuvat selvästi syksyyn, keväällä ryhmät käyvät omatoimisesti ja itsenäisesti. Lukudiplomien palautus lähestyy ja siihen ollaan annettu viime hetken vinkkejä. Meidän ajatukset ovat jo vähän kääntyneet kesään ja kesäisiin lanu-tempauksiin.


haapajärvisiä koululaisia ryhmäkäynnillä

Mitä kirjoja luette parhaillaan?
Me luemme monipuolisesti kaikkia genrejä. Kuuntelemme ja lukemme sujuvasti ristiin rastiin lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja. Tuijalla on kuuntelussa tällä hetkellä  Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset ja luettavana Janet Skeslien Charlesin  Kirjasto Pariisin sydämessä.

Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset kertoo syrjäisestä Arranmoren saaresta, jota uhkaa pimeä tuho. Kirjan päähenkilö Fionn on ollut saaren Myrskynvartija vain alle puoli vuotta, kun tuhannet hirvittävät sielunvaanijat saapuvat.  Kadonneet merenväkiset on Myrskynvartijan saari kirjan jatko-osa. Sarjan molemmat osat ovat hyvin vauhdikasta fantasiaa! Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.

 
Tuijan kirjat: Kadonneet merenväkiset ja Kirjasto Pariisin sydämessä

Mialla kuunneltavana on tällä hetkellä Pierre Lemaitren Tuhon lapset ja luettavana Colson Whiteheadin Harlem Shuffle. Tuhon lapset on Pierre Lemaitren maailmanmenestystrilogian itsenäinen päätösosa. Tarinan keskushenkilö on trilogian aloitusosasta Näkemiin taivaassa tuttu Louise Belmont. Päätösosan alkaessa eletään huhtikuuta 1940. Perhesalaisuus, hienot henkilöhahmot, vahva  kerronta ovat tämän kirjan ydin. Colson Whiteheadin uudessa kirjassa sukelletaan 1960-luvun Harlemiin. Ray Carney on peräisin rikollisesta suvusta, mutta ahkeroi elättääkseen perheensä huonekalumyyjänä. Perheeseen on tulossa toinen lapsi, ja rahasta on pulaa. Ray tulee temmatuksi sukulaistensa bisneksiin mukaan. Romaanissa keikutaan rehellisyyden, rikosten ja julkisivun puhtaana pitämisen välimaastoissa.

 
Miian kirjat: Tuhon lapset ja Harlem Shuffle

Mikä on kirjastonne paras paikka?
Kirjastomme paras paikka on ehdottomasti yläkerran uusi ”kirjakorneri” Saimme muutaman seinän kaadettua, ja ostettiin uusia tuoleja. Tätä tyhjää tilaa ei täytetä hyllyillä, vaan ajatus on, että sitä voisi käyttää oleskeluun ja ehkä jopa tapahtumiin. Laittaisimme siihen punaisen maton, mutta siivoojat ei tykkää.

Mitä touhuatte Haapajärven kirjastossa kesällä?
Ideatyöpaja on täydessä touhussa kesää varten. Olemme useana vuonna järjestäneet toiminnallisen suunnistuksen Haapajärven keskustassa. Tätä olisi jälleen tarkoitus jatkaa uuden mysteerin avulla. Lisäksi osallistumme vuosittain kaupungin järjestämään Teepiknik tapahtumaan omalla toiminnallisella pisteellä. Kaiken tämän ohella kesä on jo kovaa valmistautumista seuraavaa lukuvuotta varten. Lukudiplomien uudistaminen ja vinkkauskirjojen lueskelu on kesällä jo kovasti käynnissä.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet haluatte haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä kysymyksiä haluatte hänelle esittää?
Haastetaan Kalajoki. Mitä kuuluu Kalajoelle? Mikä on hauskinta lanu-työssä juuri teidän kirjastossa? Näkyvätkö matkailijat kirjaston arjessa miten? Tarjoatteko erityisesti heille toimintaa?

Kalajoen artikkeliin palaamme syksyllä.

Kesäterveisin,
Mia ja Tuija

Älä heitä lusikkaa nurkkaan, vaan pistä se joka soppaan – Osallistu yhteistyöhön

Heidi Tuikka Kajaanin kirjastosta haastoi Sarin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Sari mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Olen Sari Seitajärvi, Haapaveden ja Pyhännän kirjastonjohtaja. Olen ollut kirjastolainen koko tämän vuosituhannen, mutta edelleen innostunut tästä työstä! Erityisesti lasten- ja nuortenkirjastotyöstä lämpenen, vaikka esimiehenä kahdessa pienessä kirjastossa työhöni kuuluukin koko kirjastotyön kirjo. Työskentelen pääasiassa Haapaveden kirjastossa, Pyhännällä lähinnä pomoilen. Tosin Pyhännälläkin pääsen välillä vinkkaamaan ja järkkäämään kirjailijavierailuja. Haapavedellä on nykyisin lasten- ja nuortenkirjastotyön päävastuu kirjastonhoitaja Susanna Harlella ja Pyhännällä kirjastovirkailijat Merja Kesti ja Teija Uusitalo tekevät suvereenisti huippua työtä. Oikeasti alkaa vihdoin toteutua haaveeni, että näissä kirjastoissa painopiste on lasten- ja nuortenkirjastotyössä.

Sinut Sari tunnetaan siitä, että olet innokkaasti mukana monessa. Mieleen tulevat ainakin Erten LaNu-neuvosto, e-aineistojen valtakunnallinen valintakampanja ja Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä. Tästä herääkin kysymys, saatko erilaisista työryhmistä innostusta ja ideoita Haapaveden kirjastossa työskentelyyn, kuten paikallisten lasten ja nuorten kanssa toimimiseen? Mikä on parasta mitä erilaiset työryhmät antavat sinulle?
Kieltämättä olen tällä hetkellä aika monessa mukana. Tämä nykyinen aktiivisuus on kyllä silkkaa sattumaa ja omituista sikäli, että olen koko kirjastourani tehnyt lasten- ja nuortenkirjastotyötä ihan jo loogisena jatkumona edeltävälle elämälleni. Minusta lasten- ja nuortenkirjastotyö on kirjaston tärkein osa-alue, sillä mihin maailma joutuu ilman lukutaitoisia kansalaisia. Nykyisin teen konkreettista lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähemmän kuin koskaan ennen, koska nyt meillä on siihen vihdoin myös toinen tekijä eli Susanna, joka on ihan loistava!

Parasta tällaisessa aktivismissa on verkostoituminen. On tosi hienoa kuulla kokemuksia eri puolilta Suomea. Toisaalta on lohdullista, että ongelmien määrä on jokseenkin vakio joka paikassa. Toisaalta on myös inspiroivaa kokea se ideoiden määrä, mikä tämän maan lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevissä ihmisissä itää. Sitä on aivan upeaa seurata.  On sitä paitsi huomattavasti helpompaa lähestyä kirjastoa, josta tuntee ihmisen eikä pelkästään kirjaston yhteystiedoista löytyvää nimeä ilman kasvoja. Ja kyllä, on myös kiva päästä vaikuttamaan asioihin!

Olet mukana Erten LaNu-neuvostossa. Millaista siellä on ollut työskennellä? Entäpä e-aineistojen valintakampanjassa?
Erten LaNu -neuvostossa on todella mielenkiintoista ja innostavaa olla mukana. Olen todella ylpeä tästä luottamustehtävästä. Kiitos tästä luottamuksesta! Joskus on ihan oikeasti hämmentynyt olo siitä, miten tärkeitä asioita asioita käsitellään. Näistä esimerkinä kirjaston ja perusopetuksen yhteistyösuositukset. Tällaisiinkin suosituksiin on saanut olla mukana vaikuttamassa! Työskentely LaNu-neuvostossa ei todellakaan ole ryppyotsaista ja jäykkää, vaan Teams-olosuhteista huolimatta nauru raikaa ja puhetta syntyy. Ai että olisi mahtavaa kokoustaa livenä!

Valtakunnallisten lasten- ja nuorten e-aineistojen valitsijoihin pääseminen oli kyllä minun urani huippu! Aivan mahtavaa! Olen siis ollut Tampereen kaupunginkirjaston Tuija Mäen kanssa päättämässä suomenkielisten nuortenaineistojen osuutta. Se kuulostaa hirveän vaikuttavalta, mutta pitää ottaa huomioon, että valikoima ei ole kaikenkattava. Käytännössä pystymme valitsemaan tarjolla olevasta lähes kaiken hyvän. Suurin mietintä lienee aina siinä, että 30 vai 50 lisenssiä. Tai sitten me vaan ollaan Tuijan kanssa niin yksimielisiä valittavista. 😄

Mitä hyötyä yksittäiselle kirjastolle on siitä, että työtä tehdään alueellisesti, valtakunnallisesti ja erilaisissa työryhmissä?
En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, miksi yksin tekeminen olisi parempi vaihtoehto kuin yhteistyö. Olin nimittäin ensimmäiset työvuoteni todella yksin, uutena kirjastolaisena ja kimppojen ulkopuolella. En todellakaan toivo kenellekään sellaista tilannetta. Ideoiden kierrättäminen on järkevää! Yhdessä on useammat kädet tehdä ja ideat lentävät paremmin joukossa kuin yksinään. Yleensä hyvä idea tarvitsee monta päätä kehittyäkseen ja kasvakseen. Ja mitä laajempi yhteistyö, sitä vähemmän tulee päällekkäistä työtä. Verkostoitumisen takia suosittelisin osallistumista kaikkiin mahdollisiin yhteistyöjuttuihin, työryhmiin yms. Mitä pienempi kirjasto, sitä tärkeämpää on, että hakee omien seinien ulkopuolelta vertaisia.

Mennään sitten kirjavinkkeihin. Mikä oli ensimmäinen ja helpoin valinta aineistoiksi valtakunnallisiin e-aineistoihin? Entäpä sinun oma suosikkisi valittujen joukosta?
Ai yksi! Ihan ensimmäisenä taisin hihkua Kirjojen tyttärestä, kun olin juuri sen lukenut ja seuraavalla kerralla Kolmannesta sisaresta e-kirjana. Nämä kirjat kannattaa lukea!

 

Olet myös intohimoinen vinkkari. Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä julkaisi äskettäin Suositukset kirjavinkkauksen järjestämiseksi yleisissä kirjastoissa. Millaisia vaikutuksia toivot Suomen kirjastoille suosituksilla olevan?
Ensisijainen toive on tietysti, että jokaisessa Suomen kunnassa lapsille ja nuorille vinkattaisiin! Mielellään paljon, mutta edes kirjavinkkaussuositusten vähimmäissuosituksen mukaisesti. Ja koska vinkkauksessa saa paitsi hyviä luku-/katsomis-/kuuntelemisvinkkejä, hyvä vinkkaustapahtuma on myös sinänsä tapahtuma, joka kannattaa kokea. Tietysti toivon sen johtavan lukemisen lisääntymiseen. Siihen, että yhä uudet lapset ja nuoret löytäisivät tarinoiden lumon ja juuri sellaista lukemista, joka sopii juuri hänelle.

Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän kirjavinkkaus suositukset. Kannattaa tutustua!

Heidi Tuikka Kajaanista esitti Sarille kysymyksen: minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön?
Lähinnä hiljensi. Viime keväänä päästiin luokkiin ja osa opettajista oli heti aktiivisia pyytämään vierailuja. Lisäksi me uhkarohkeasti pidettiin Harrastustoiminnan Suomen mallin -kokeiluun kuuluvaa iltapäiväkerhoa yhdellä koululla rajatulla osallistujamäärällä. Tänä syksynäkin yritettiin, mutta nyt ei saatu kerhoa kokoon. Muutimme kerhon ikäryhmää niin, että siitä olisi saatu oikeasti kirjallinen kerho. Viime keväänä ajauduimme lähinnä askartelemaan, eikä se ei oikein luonnistu minunlaiseltani askartelupeukalo-keskellä-kämmentä-ja-askarteluideat-hukassa -ihmiseltä.

Me emme missään vaiheessa tehneet itse virtuaalisia tapahtumia, vaan jaoimme linkkejä muiden tekemiin juttuihin. Järjestimme myös Haapajärven hallinnoimasta hankkeesta kirjailijavierailuja kouluille. Ainoana muutoksena löi läpi kirjapassipalvelu luokkiin. Se ei ole meillä mikään uusi palvelu kouluille, mutta ennen koronaa sitä käytettiin aika vähän. Nyt me kokoamme kasseja lähes päivittäin: lukukasseja, aihekasseja, tietokirjakasseja…

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Sari haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Merijärven Tuula Alinin ja kysyä, miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin! Tuula on ollut pitkään Merijärvellä, joten se klassinen kysymys: mikä on muuttunut lasten- ja nuortenkirjastotyössä hänen työvuosiensa aikana? ​Ja kolmantena kysymyksenä, että mikä on tärkeää hyvässä lastenkirjallisuudessa?

Terveisin,
Sari

Onnekkaasti kirjastolaiseksi

Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta haastoi Mervin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Mervi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos Päivi haasteesta! Olipa kiva lukea artikkelisi! Olen Mervi Sauer Kuhmon kaupunginkirjaston LaNu -kirjastovirkailija. Sattumako lienee johdattanut minut vuonna 2013 kesällä kirjastoon vuorotteluvapaan sijaiseksi. Sen sijaisuuden myötä jonkinmoiset suomut putosivat silmistäni ja mieleeni kirkastui selvääkin selvempänä, mitä haluaisin tulevan ja jäljellä olevan työikäni tehdä; Olla lasten kirjastotäti! Onnekkaasti pääsin koulutukseen ja vielä onnekkaammin opiskelun jälkeen sain työpaikan täältä omalta paikkakunnalta, Kuhmosta. Nyt olen ollut vakituisesti tässä työssä jo yli viisi vuotta. Olen lopultakin todellisessa unelma-ammatissani, vaikken sitä kohti aiemmin hoksannutkaan pyrkiä.

Millaisia LaNu-tapahtumia teillä Kuhmon kirjastossa järjestetään?
Kirjastossa järjestetään koululaisten kirjastonkäytönopetusten ja kirjavinkkausten lisäksi talvikautena säännöllisesti Kaverikoira-satutuokioita. Kesäaikaan heinäkuussa Kuhmossa pyrähtää käyntiin Hilpeä heinäkuu -lastentapahtumasarja, jossa eri toimijat järjestävät lapsille tapahtumia joka päivä koko heinäkuun ajan. Tässä kirjasto on myös mukana satu- ja lorutuokioin, joskus on näytetty taaperokinoa ja leikitty laululeikkejäkin. Kerran olin myös pitämässä päivän lorumaratonia kirjastoautossa, joka oli parkkeerattu esiteltäväksi poliisiauton ja paloauton rinnalle. Se oli hauska päivä! Päiväkotiyhteistyö on myös vilkasta ja tämä ”kirjaston satutäti” vierailee päiväkodeissa muutaman kerran vuodessa ja perhepäivähoidossa oleville järjestetään omat kirjasto/satutuokio -vierailunsa.

Silloin, kun haluamme järjestää jonkin isomman tapahtuman, haemme hankerahaa, ja hienosti olemme sitä saaneetkin. Hanke mahdollistaa suuremman työpanostuksen, materiaalihankinnat ja markkinoinnin. Viimeisimmät tällaiset lastenosaston hankkeet olivat ”Elämyksiä lukemalla” ja ”Tarinajunan kyytiin”, joissa molemmissa perimmäisenä tarkoituksena oli saada lapsia ja lasten vanhempia lukemisen ja kirjojen pariin. Näiden yhteistyökumppaneina olivat varhaiskasvatus ja alakoulut.

”Elämyksiä lukemalla” tavoitti silloiset eskarit, 1-2 -luokat ja taisipa päiväkodeistakin olla vierailijoita. ”Tarinajunan kyytiin” taas oli suunnattu 3-6 vuotiaille ja lapset muodostivat kirjaston lastenosastolle kirjajunan, jossa jokainen lapsi oli yksi tarinavaunu. Juna puksutteli ja vislaili ympäri lastenosastoa ja etsi jokaiselle tarinavaunulle oikean pysäkin. Näin lapset oppivat löytämään kirjastosta haluamansalaisia kirjoja. Käynnin yhteydessä jaettiin lukupasseja ja kun yhdessä vanhempien ja/tai isovanhempien kanssa oli passin luku-urakka suoritettu, oli seuraavalla kirjastokäynnillä odottamassa mainio Mauri Kunnaksen Koiramäki -kirja palkintona hienosta osallistumisesta!

Koska vastaan LaNu-työstä kirjastossamme, teen myös lastenosaston kirjanäyttelyt ja niihin kaikki somistukset. Meillä on myös lastenosastosta erillinen Satusoppi -tila, jonka sisustan vähintään neljä kertaa vuodessa vaihtuvien teemojen mukaan. Siellä on ollut vuodenaikoja, merirosvoja, keijuja, musiikkia ja soittimia, viidakko ja ties mitä! Kesällä sekä lastenosaston näyttelyssä että Satusopessa mönkivät ”Ötökät ja öttiäiset” aiheeseen liittyvine kirjoineen.

Mennään Päivin kysymykseen. Päivi tiedusteli, mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus?
Kaikista mieleenpainuvin kokemus on tähän mennessä ollut ehdottomasti tuo ”Elämyksiä lukemalla” projekti, jossa olin hanketyöntekijänä mukana. Se oli suuritöinen ja vaativa ponnistus koko kirjastolta, mutta ainakin minä nautin joka sekunnista! Lapsille järjestettiin kirjastoon elämyskierros, jossa he saivat kuulla kolmessa eri tavoin sisustetussa ”pisteessä” pienen tarinan. Jokainen tarinapiste antoi elämyksen, sillä sisustus ja koristelu tukivat luettua tarinaa, ja tarinan kerrontaa oli harjoiteltu sujuvaksi ja eläväksi ja tarinan kertojilla oli päällään rooliasut. Lisäksi järjestettiin musiikkielämys joka kierrokselle ja olipa aikuisillekin oma luentonsa aiheesta. Lapset olivat niin hienosti ja haltioituneesti mukana, joten siitä jäi oikein hyvä mieli myös järjestäjille ja tekijöille.

Opettavaisimpia kokemuksia lienevät toistuvasti kirjastonkäytönopetukset, joissa joihinkin olen etukäteen pyytänyt oppilaita laatimaan minulle kysymyksiä kirjastosta. Joka kerta joku keksii kysyä sellaista, jota joudun oikein todella pohtimaan ennen vastaamista ja lisäksi opin joka kerta olemaan yllättymättä mistään. On niin hauskaa tehdä lasten kanssa työtä, kun palaute loistaa välittömästi yleisön kasvoilla.

Puhutaan hetki lasten kirjojen kuvituksesta? Varsinkin tietokirjoissa ja kuvakirjoissa kuvituksella on suuri merkitys. Onko sinulla jotakin lempikuvittajaa?
Satukirjoissa lempikuvittajiani ovat niin kauniita tunnelmakuvia luoneet Rudolf Koivu ja Maija Karma. Kuvakirjojen kuvittajista olen ihastunut erityisesti Katri Kirkkopellon tyyliin. Ensimmäinen Molli -kirja, jonka kautta tutustuin Kirkkopellon tuotantoon, sai kyyneleet silmiini kauneudellaan, eikä muuhun tuotantoon tutustuminen ja uusimpien Molli -kirjojenkaan kuvitus ole muuttanut käsitystäni. Ihailen hänen värien käyttöään ja herkkyyttä kuvata tunnetiloja ilmeissä.

Mikä on paras palaute, jota olet saanut LaNu-asiakkailta tai ryhmiltä?
Se, kun kerran kuulin lapsen kertovan innokkaana äidilleen, että ”tuo kirjastotäti neuvoi minulle tällaisen kirjasarjan. Saanhan äiti lainata nämä kaikki? Tämä on varmasti ihana!” Jälkeenpäin äiti tuli hakemaan lisää vastaavia sarjoja, kun lapsi oli innostunut (äidin mielestä lopultakin) lukemisesta. Jokainen lukemiselle voitettu lapsi saa minut tuntemaan olevani oikeassa ammatissa.

Muistatko jonkin kirjan lapsuudestasi, joka teki sinuun suuren vaikutuksen? Oletko lukenut tämän kirjan uudelleen aikuisena? Miltä se vaikutti aikuisena luettuna?
Oli hyvin epätodellista, kun seitsenvuotiaana, jo sujuvasti lukevana sain ensimmäisen ihan oman kirjan lahjaksi äidiltäni. Vaikka kotona luettiinkin paljon, olivat kirjalahjat harvinaisia ja arvokkaita lahjoja. Kirja oli Asko Martinheimon ”Melkein seitsemän”. Silittelin sen kansia muutaman päivän aikana uskaltamatta ryhtyä sitä lukemaan, jottei sen uutuus vain haihtuisi. Lopulta en malttanut enää, vaan avasin kirjan ja aloin lukea. Luin kirjan kahdelta istumalta (piti nimittäin käydä välillä syömässä) ja olin niin suruissani, kun se loppui. En siksi, että tarina olisi ollut surullinen, vaan siksi, että nyt se kirja oli sitten luettu ja toista uutta ei enää ollut. Onneksi koulullamme kävi kirjastoauto, josta sai kantaa niin paljon lukemista, kuin koulureppuun mahtui! Olen lukenut Martinheimon kirjoja myöhemminkin ja vaikka kirkkain hohto lastenkirjoista haihtuikin samalla kun ikää karttui, on tuo ”Melkein seitsemän” jäänyt lämpimänä muistona mieleeni ja olen sitä myös omille lapsilleni hyllystäni vinkannut.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluaisin kuulla Kainuusta LaNu -kuulumisia. Millaista LaNu -toimintaa pienessä kirjastossa tehdään ja millaisin resurssein? Haasteeseen tarttuu Pirjo Hyttinen Puolangan kirjastosta.

Terveisin,
Mervi

 

 

Syysterveiset Heidiltä Kajaanista

Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta haastoi Heidin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Heidi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta. Olen Heidi Tuikka, olen työskennellyt nyt kolme vuotta Kajaanin kaupunginkirjastossa, pääasiassa pääkirjastossa. Työtehtäviini kuuluu kirjaston perustöiden lisäksi muun muassa tiedotus ja markkinointi, erityisesti sosiaalisessa mediassa, sekä tapahtumakoordinointi ja lasten- ja nuortenkirjastotyö.

LaNu-tehtävissä olen mukana pitämässä kirjavinkkauksia, meillä aloitettiin tänä keväänä etävinkkaus, mikä otettiin hyvin vastaan ja on toiminut hyvin. Lisäksi olen mukana suunnittelemassa ja ohjaamassa kirjastonkäytön opastuksia sekä toteuttamassa tapahtumia. Kuva on vuoden 2019 Nallepäivästä, mikä on Kajaanissa todella suosittu tapahtuma ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa.

Heidi Nallepäivässä vuonna 2019.

Mennään heti Marin kysymykseen. Mari haluaa kysyä Heidi sinulta, millaista yhteistyötä teillä Kajaanissa tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa?
Esimerkiksi jo yllä mainittu Nallepäivä, jota on järjestetty jo kymmenisen vuotta. Nallepäivät toteutetaan yhteistyössä Kajaanin varhaiskasvatuksen Silmu-toiminnan kanssa. Tänä kesänä tehtiin myös uusi varhaiskasvatuksen yhteystyösuunnitelma, jossa esitellään kirjaston palveluita ja selkiytetään yhteistä toimintaa.

Teillä on Kajaanissa ollut suuri remontti äskettäin. Mikä oli paras remontin tuoma muutos mielestäsi? Millä tavalla huomioitte lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet kirjastotiloista remontin suunnittelussa? Onko lapsilta ja nuorilta tullut palautetta uusituista tiloista?
Pääkirjaston remontissa paras muutos oli tilojen saaminen takaisin kirjaston omaan käyttöön. Tilat olivat lyseon väistötiloina. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen kunnollisia tiloja tilaisuuksien järjestämiseen. Esimerkiksi luokkavierailujen järjestäminen on jatkossa helpompaa.

Tilojen suunnittelussa osallistettiin kaupunkilaisia kahdessa työpajassa, johon osallistui myös lapsia, jotka saivat piirtää ja kertoa omia toiveitaan. Lasten- ja nuortenosaston läheisyyteen kalustettiin Konttaamo, johon voi vapaasti mennä viettämään aikaa. Tila soveltuu myös erilaisten kerhojen vetämiseen ja satuhetkiin. Konttaamo on kengätön tila, joten nimensä mukaisesti perheen pienimmätkin voivat kontata ja ryömiä matolla vapaasti.

Nuorille kalustettiin oma erillinen huone Pelaamo, josta löytyy tällä hetkellä kirjaston lautapelit sekä LEGO Mindstorms -robotti, jota voi ohjelmoida mobiilisovelluksen avulla. Tilaan on tulossa myöhemmin PlayStation 5 -konsoli. Lisäksi kirjaston yläkerrasta löytyy Suomen kirjastojen ensimmäinen iWall. Se on peliseinä, joka toimii liiketunnistimella. Pelejä löytyy tanssista parkouriin ja peliaikaa saa kirjastokortilla. Suoraa palautetta ei ole omiin korviin vielä kantautunut, mutta ainakin iWallille ihan jonotetaan. Vanhemmilta taas on saanut kiitosta Konttaamosta, sen kaltaista tilaa on toivottu jo aikaisemminkin.

Konttaamon tilat perheen pienimmille.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sain juuri luettua Sarah J. Maasin kirjan Usvatuulen valtakunta. Valtakunta-sarja on nuorten aikuisten romanttinen fantasia, ja tämä on sen toinen osa. Rakastuin väärinymmärrettyihin hahmoihin, joiden suhteiden välinen kehitys on kuvattu taitavasti ja kutkuttavasti. Kirjan maailma on jännittävä ja kaunis, välillä karukin. Ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta alkaa siitä, kun Feyre tappaa metsästysretkellään sudeksi muuttuneen haltijan. Maksuksi tästä, Kevään valtakunnan valtias hakee Feyren asumaan luokseen ja heille kehittyy suhde. Kevään valtakuntaa hallitsee kirous, josta valtias ei suostu kertomaan tarkemmin. Ihmiset ja haltijat ovat sodan partaalla, ja Feyre joutuu valtataistelun keskipisteeseen.

Valitse seuraavista sanoista kolme sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?

  1. lapset ja nuoret sekä e-aineisto ja digitaaliset palvelut
  2. lasten ja nuorten tilat kirjastossa
  3. lukemaan innostaminen
  4. pop-up kirjastotoiminta
  5. lukukampanjat
  6. jalkautuminen kirjaston ulkopuolelle LaNu-työssä

1. Tein äskettäin perheelle kirjastokortteja, ja oli ihana nähdä, miten lasten silmät oikein alkoivat loistaa, kun kerroin, mitä kaikkea palveluita eKirjastosta löytyy. Yksi lapsista ei ollut muuttamassa Kajaaniin, mutta hänkin halusi kortin e-aineistojen vuoksi. Kuulosti siltä, että ainakin äänikirjapalvelut sekä Viddla ja Rockway saivat uusia käyttäjiä.

3. Aloitimme tänä keväänä etävinkkaukset. Aluksi mietitytti, että miten ne sujuvat, mutta heti ensimmäisellä kerralla pohtiminen osoittautui turhaksi. Luokkaan sai etänäkin hyvän yhteyden ja vuorovaikutuksen. Oli mukava päästä taas vinkkaamaan, sitä hommaa olin ehtinyt jo kaivatakin, kun syksyn ajan luokkakäynnit ohjeistettiin toteuttamaan itsenäisesti. Kevään viimeinen etävinkkaus oli aktiiviselle ja paljon lukevalle 5. luokalle.

6. Minua kiinnostaisi kovasti syventää yhteistyötä nuorisotoimen kanssa. Voisimme ottaa käytäntöön esimerkiksi säännölliset vierailut toimipisteissä puolin ja toisin sekä osallistua toistemme järjestämiin tapahtumiin. Nuorisotoimessa innostuttiin ajatuksesta myös, toiminta alkaa syyslomaviikolla, kun nuoriso-ohjaajat tulevat järjestämään aarteenetsintää pääkirjastolle.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Sari Seitajärven Haapaveden kirjastosta. Haluaisin kysyä, minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön? Oletteko ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, jäävätkö ne käyttöön myös myöhemmin?

LaNu-artikkelisarjan kirjoitusvuorossa Päivi Utajärveltä

Elina Kemppainen Tyrnävältä haastoi Päivin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Päivi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Hei ja kiitos haasteesta Elina! Olen Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta. Työskentelen tällä hetkellä vakituisena kirjastovirkailijana 70 %:n työajalla. Työt ja opinnot oppisopimusopiskelijana Utajärven kirjastossa aloitin tammikuussa 2007. Työssäni on ollut muutamia taukoja, mutta nykyinen työsuhde on kestänyt syksystä 2012 lähtien. Kirjaston perustöiden lisäksi vastuullani on LaNu-työ sekä muiden ryhmien kanssa tehtävä työ. Teen säännöllistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Lisäksi vastuullani on seniorityö, erityis- ja pienryhmätyö sekä yhteistyö seurakunnan kanssa.


Päivi Hongisto.

Teen kirjavinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta, nukketeatteria, laulu- ja lorutuokioita, runohetkiä sekä varsinkin lasten ja nuorten kirjanäyttelyitä. Osallistumme yleensä teemapäiviin ja -viikkoihin, ja olen vastuussa myös niiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Olen ollut mukana mm. lukuviikolla toteuttamassa välituntivinkkausta yläkoululla, seurakunnan perhekerhossa kertomassa vanhemmille lukemisen tärkeydestä, vinkkaamassa yökoulussa ja osallistunut koulun kulttuuripäivään pitämällä ilmaisutaitopajaa.  Lumoudun tarinoista ja heittäydyn helposti itsekin eri rooleihin. Vuosien saatossa olen ollut peikko, noita, Nipsu, Nuuskamuikkunen, keiju, enkeli, tonttu, navettapiika ja Täti Syksy.

Kirjaston tapahtumiin osallistun joko itse esiintyen tai vain järjestelyissä mukana ollen. Mieleen on painunut erityisesti tapahtuma, jossa olin majoittunut noitakoulun oppilaana kirjaston tiloihin opettelemaan hyviä tapoja. Myös Tove 100 näyttely oli mielenkiintoinen kokemus. Toteutimme sen kirjanäyttelynä sanataiteen keinoja hyödyntäen. Pidin näyttelystä tarinallisen kierroksen ja siihen osallistui lähes kaikki Utajärven lapset. Lisäksi olen kiertänyt lukemassa satuja Nipsuna, ollut yökirjastossa maistattamassa päättömiä herkkuja ja järjestänyt aistisadun luonnon materiaaleja hyödyntäen.

Koronavuosi on vaikuttanut paljon tapahtumien järjestelyihin. Koen olevani parhaimmillani yleisön edessä hetkissä, joissa voin olla aidosti läsnä kuulijoille. Odotan sitä, että saan taas pakata reppuni ja lähteä matkaan tai toivottaa vieraat tervetulleeksi tuokioihini kirjastoon.


Päivin työkaveri Kalevi Kolo-Katti.

Teen LaNu-työtä pääosin yksin, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin mainita työparini Kalevi Kolo-Katin. Kalevi muutti meille Joensuusta muutama vuosi sitten. Syksyisin lähdemme yhdessä vierailulle esikoululuokkiin satukirja kainalossa. Olemme saaneet viettää monta unohtumatonta hetkeä yhdessä pienten kuulijoiden kanssa.

Elina esitti Päiville kysymyksen: onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.
Suurin haaveeni on, että voisin käyttää työaikaani enemmän eri-ikäisten kanssa toteutettaviin tuokioihin. Työ on kokonaisvaltaista ja vaatii suunnittelua, ideointia ja kouluttautumista. Olisi mahtavaa, jos saisi täysin keskittyä tekemään tätä tärkeää työtä. Ihanteellista olisi, jos voisi tehdä välillä tällaista työtä myös yhdessä työparin kanssa. Olen haaveillut vielä myös opinnoista joko kirjallisuusterapiaan tai sanataiteeseen liittyen.

Kokeillaan välillä totutusta poikkeavaa tapaa LaNu-artikkelisarjassa. Valitse seuraavista sanoista viisi sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?
 1. aineiston esillepano
2. LaNu-tapahtumat
3. päiväkoti/kouluyhteistyö
4. resurssit
5. kesä ja LaNu-työ
6. vuodenkierto LaNu-työssä
7. lukukampanjat
8. yhteisökortti vs. oman kirjastokortin käytön opettelu
9. käyttäytymissäännöt kirjastoissa
10. yhteistyö neuvolan kanssa
11. LaNu- tilat kirjastossa
12. satutuokiot
13. nukketeatterit
14. kirja, äänikirja, elokuva vai peli? Kuuluvatko kaikki kirjastoon ja missä suhteessa niitä hankitaan?
15. aikuisten aineisto/ lasten aineisto. Mikä niiden hankintasuhteen pitäisi olla?

Aineiston esillepano
Minusta on tärkeää nostaa esille uutuuksien lisäksi myös vanhempaa aineistoa ja klassikoita. Tärkeää on myös se, että kirjat ovat väljästi esillä ja sopivalla korkeudella lapsia ajatellen. Vaihtuvat näyttelyt ja aineiston esilläolo houkuttelee tarttumaan niihin.

Päiväkoti/kouluyhteistyö
Koen päiväkoti/kouluyhteistyön suurena rikkautena ja kaikkien hyvinvointia lisäävänä asiana. Kirjaston yksi tehtävä on innostaa lapsia lukemaan, esitellä aineistoa monipuolisesti sekä auttaa löytämään kirjasto ja lukemisen ilo. Vinkkaan yleensä aina kirjastossa ja vinkkaushetken jälkeen lapset voivat halutessaan lainata mukaan vinkatut kirjat. Vuosien myötä olen huomannut, että on tärkeää myös astua ulos kirjaston seinien sisäpuolelta. Näin kirjaston palvelut ja työntekijät tulevat tutuiksi.

Päiväkodin ja koulun henkilökuntaa on hyvä muistuttaa, että olemme kirjastossa valmiita auttamaan ja palvelemaan aineiston valitsemisessa (esimerkiksi kirjapaketit) sekä kannustamaan ja innostamaan lukemisessa. Monenlainen yhteistyö on hyödyllistä. Olen ollut päiväkodin satuprojektissa esiintymässä ja vetänyt koululla satupäivää kaikille alakoulun oppilaille. Lukiolaiset ovat olleet auttamassa kirjaston tapahtumissa tarjoiluiden järjestämisessä ja samalla keränneet vähän rahaa luokkaretkeä varten.

Utajärvellä on alakoulun puolella kulttuurikasvatussuunnitelma, johon sain kertoa ajatuksia siitä, mitä kirjasto voisi järjestää suunnitelman puitteissa. Olen myös toteuttanut tätä suunnitelmaa jo muutaman vuoden ajan.

Resurssit
LaNu-työhön pitäisi löytyä enemmän resursseja. Varsinkin pienissä kirjastoissa tehdään LaNu-työtä usein yksin. Mielestäni työ on monipuolisempaa ja rikkaampaa, jos sen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Innostun aina koulutuksissa, joissa tapaan muita LaNu-ihmisiä. Minua harmittaa se, etten itse voi toteuttaa kaikkea mitä haluaisin resurssien puutteen takia. Lukeminen ja tuokioiden valmistelut vaativat aikaa.   Resurssien vähyys voi jossain vaiheessa vaikuttaa myös työmotivaatioon. Myös mukavaan tekemiseen voi väsyä resurssien puuttuessa. Tilojen ja välineiden puute voi myös asettaa omat haasteensa LaNu-työtä ajatellen. Lukemisen edistäminen ja elämyksien tuottaminen on tärkeää ja tämä tärkeys pitäisi myös päättäjien ymmärtää ja nähdä.

Vuodenkierto LaNu-työssä
LaNu-työssä vuodenkierto määrittää työtä monella tavalla. Syksyisin koulujen alettua käynnistyy myös aktiivinen LaNu-työ. Teemaviikot kuten esimerkiksi pohjoismainen kirjallisuusviikko ja lukuviikko sekä satupäivä ja Kirjaston päivä ajoittuvat syksyn ja kevään välille. Tällöin myös LaNu-työ on vilkasta ja tapahtumia paljon. Kesän koittaessa hidastetaan tahtia, tapahtumia on vähemmän ja henkilökunta lomailee. Itsellä kesään liittyy satunnaisia tapahtumia ja suunnittelutyötä, luen mahdollisesti kirjoja tulevaa varten ja kehittelen uusia ideoita.

Satutuokiot
Saduilla on iso merkitys lapsen kehityksessä. Lapsen sanavarasto laajenee ja mielikuvitus lisääntyy. Satu voi koskettaa monella tavalla. Kirjaston satutuokio voi olla lapselle myös ensikosketus kirjastoon. Satutuokiossa voidaan luoda pohjaa lapsen tulevalle kirjastonkäytölle. Satutuokioiden aikana lapsi oppii myös monenlaisia taitoja kuten rauhoittumista, kuuntelemista ja sosiaalisia taitoja. Mielestäni sadut sopivat kaikenikäisille ja monenlaisiin tilanteisiin. Satujen kautta voi myös käsitellä vaikeitakin asioita. Satutuokio on läsnäoloa, läheisyyttä ja keskittymistä. Tarvitsemme jokainen välillä elämyksiä ja lepohetkiä, joita satutuokio voi tarjota.

Minkä kirjan suosittelisit meille luettavaksi näin kesän kynnyksellä ja lomien lähestyessä?

 Marttinen, Tittamari: Joona ja yllätysten matkalaukku
Joonan isä on lähdössä pitkälle työmatkalle ja se surettaa Joonaa kovasti. Isä antaa hänelle matkalaukun, jonka sisältä paljastuu monenlaisia hassuja tavaroita. Joona saa ohjeeksi ottaa matkalaukusta yhden tavaran kerrallaan ja pitää tavaroita tarkasti silmällä. Matkalaukusta paljastuu kummallisia esineitä kuten kikatuspähkinät, kurkistuskiikari, supinasimpukka, hassutushuuliharppu, taikataskulamppu, murjotushattu, nurinperinkello ja tavalliset luistimet. Matkalaukku ja hassut tavarat helpottavat Joonan ikävää ja yhdessä ystävänsä Helmiinan kanssa hän pääsee monenlaisiin seikkailuihin. Näistä seikkailuista Joona kirjoittaa isälle kirjeitä. Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy myös hauskoja loruja.

   

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen metsä
Tämä valloittava kirja kutsuu lukijan matkalle Tiitiäisen metsään. Runon taikavoimin voi mielikuvituksen päästää valloilleen ja astua sadun maailmaan. Kirjassa tutustutaan metsän eläinten elämään ja olentoihin kuten keijuihin, peikkoihin ja muihin metsän tarunomaisiin otuksiin. Kirja on koottu tutuista runoklassikoista ja se houkuttelee kaikenikäiset lukijat pysähtymään ja tutustumaan metsäluontoon. Kirjan upean kuvituksen on tehnyt Silja-Maria Wihersaari.

Simukka, Salla: Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita ; Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Oletko miettinyt mikä on kauneinta mitä sinulle on tapahtunut? Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita vie lukijansa nuoruuden iloihin, ihmeisiin ja epävarmuuteen. Tarinat kertovat nuorten elämään liittyvistä asioista kuten ensisuudelma, voiko unet toteutua, mitä tarkoittaa jos ajattelee ”ei-oikeastaan mitään” tai ketä on lupa rakastaa. Herkät tarinat kertovat aidosti nuoren elämästä ja tunteista. Niihin on nuoren helppo samaistua.

Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita sisältää kymmenen kauhistuttavaa ja pelottavaa tarinaa. Tarinoiden mukana lukija joutuu miettimään ketä kellarilapset ovat, mitä Koiranpääpuistossa todella tapahtui tai mikä on se painajaismainen uni, josta herättyään tajuaa, ettei se ollutkaan unta. Entäpä huvipuisto, jota lapset ja nuoret eivät voi vastustaa, mutta joka vangitsee ja vie energian?

Tämä kertomuskokoelma on kääntökirja, jossa tarinat peilaavat toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Kirjan kaksi osaa on selkeästi erillään, mutta tarinat liittyvät toisiinsa.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluan haastaa mukaan Mervi Sauerin Kuhmon kirjastosta. Mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus? Mervin terveiset kuulemme syyskuussa.

Terveisin,
Päivi Utajärven kirjastosta