Syysterveiset Heidiltä Kajaanista

Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta haastoi Heidin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Heidi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta. Olen Heidi Tuikka, olen työskennellyt nyt kolme vuotta Kajaanin kaupunginkirjastossa, pääasiassa pääkirjastossa. Työtehtäviini kuuluu kirjaston perustöiden lisäksi muun muassa tiedotus ja markkinointi, erityisesti sosiaalisessa mediassa, sekä tapahtumakoordinointi ja lasten- ja nuortenkirjastotyö.

LaNu-tehtävissä olen mukana pitämässä kirjavinkkauksia, meillä aloitettiin tänä keväänä etävinkkaus, mikä otettiin hyvin vastaan ja on toiminut hyvin. Lisäksi olen mukana suunnittelemassa ja ohjaamassa kirjastonkäytön opastuksia sekä toteuttamassa tapahtumia. Kuva on vuoden 2019 Nallepäivästä, mikä on Kajaanissa todella suosittu tapahtuma ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa.

Heidi Nallepäivässä vuonna 2019.

Mennään heti Marin kysymykseen. Mari haluaa kysyä Heidi sinulta, millaista yhteistyötä teillä Kajaanissa tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa?
Esimerkiksi jo yllä mainittu Nallepäivä, jota on järjestetty jo kymmenisen vuotta. Nallepäivät toteutetaan yhteistyössä Kajaanin varhaiskasvatuksen Silmu-toiminnan kanssa. Tänä kesänä tehtiin myös uusi varhaiskasvatuksen yhteystyösuunnitelma, jossa esitellään kirjaston palveluita ja selkiytetään yhteistä toimintaa.

Teillä on Kajaanissa ollut suuri remontti äskettäin. Mikä oli paras remontin tuoma muutos mielestäsi? Millä tavalla huomioitte lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet kirjastotiloista remontin suunnittelussa? Onko lapsilta ja nuorilta tullut palautetta uusituista tiloista?
Pääkirjaston remontissa paras muutos oli tilojen saaminen takaisin kirjaston omaan käyttöön. Tilat olivat lyseon väistötiloina. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen kunnollisia tiloja tilaisuuksien järjestämiseen. Esimerkiksi luokkavierailujen järjestäminen on jatkossa helpompaa.

Tilojen suunnittelussa osallistettiin kaupunkilaisia kahdessa työpajassa, johon osallistui myös lapsia, jotka saivat piirtää ja kertoa omia toiveitaan. Lasten- ja nuortenosaston läheisyyteen kalustettiin Konttaamo, johon voi vapaasti mennä viettämään aikaa. Tila soveltuu myös erilaisten kerhojen vetämiseen ja satuhetkiin. Konttaamo on kengätön tila, joten nimensä mukaisesti perheen pienimmätkin voivat kontata ja ryömiä matolla vapaasti.

Nuorille kalustettiin oma erillinen huone Pelaamo, josta löytyy tällä hetkellä kirjaston lautapelit sekä LEGO Mindstorms -robotti, jota voi ohjelmoida mobiilisovelluksen avulla. Tilaan on tulossa myöhemmin PlayStation 5 -konsoli. Lisäksi kirjaston yläkerrasta löytyy Suomen kirjastojen ensimmäinen iWall. Se on peliseinä, joka toimii liiketunnistimella. Pelejä löytyy tanssista parkouriin ja peliaikaa saa kirjastokortilla. Suoraa palautetta ei ole omiin korviin vielä kantautunut, mutta ainakin iWallille ihan jonotetaan. Vanhemmilta taas on saanut kiitosta Konttaamosta, sen kaltaista tilaa on toivottu jo aikaisemminkin.

Konttaamon tilat perheen pienimmille.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sain juuri luettua Sarah J. Maasin kirjan Usvatuulen valtakunta. Valtakunta-sarja on nuorten aikuisten romanttinen fantasia, ja tämä on sen toinen osa. Rakastuin väärinymmärrettyihin hahmoihin, joiden suhteiden välinen kehitys on kuvattu taitavasti ja kutkuttavasti. Kirjan maailma on jännittävä ja kaunis, välillä karukin. Ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta alkaa siitä, kun Feyre tappaa metsästysretkellään sudeksi muuttuneen haltijan. Maksuksi tästä, Kevään valtakunnan valtias hakee Feyren asumaan luokseen ja heille kehittyy suhde. Kevään valtakuntaa hallitsee kirous, josta valtias ei suostu kertomaan tarkemmin. Ihmiset ja haltijat ovat sodan partaalla, ja Feyre joutuu valtataistelun keskipisteeseen.

Valitse seuraavista sanoista kolme sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?

  1. lapset ja nuoret sekä e-aineisto ja digitaaliset palvelut
  2. lasten ja nuorten tilat kirjastossa
  3. lukemaan innostaminen
  4. pop-up kirjastotoiminta
  5. lukukampanjat
  6. jalkautuminen kirjaston ulkopuolelle LaNu-työssä

1. Tein äskettäin perheelle kirjastokortteja, ja oli ihana nähdä, miten lasten silmät oikein alkoivat loistaa, kun kerroin, mitä kaikkea palveluita eKirjastosta löytyy. Yksi lapsista ei ollut muuttamassa Kajaaniin, mutta hänkin halusi kortin e-aineistojen vuoksi. Kuulosti siltä, että ainakin äänikirjapalvelut sekä Viddla ja Rockway saivat uusia käyttäjiä.

3. Aloitimme tänä keväänä etävinkkaukset. Aluksi mietitytti, että miten ne sujuvat, mutta heti ensimmäisellä kerralla pohtiminen osoittautui turhaksi. Luokkaan sai etänäkin hyvän yhteyden ja vuorovaikutuksen. Oli mukava päästä taas vinkkaamaan, sitä hommaa olin ehtinyt jo kaivatakin, kun syksyn ajan luokkakäynnit ohjeistettiin toteuttamaan itsenäisesti. Kevään viimeinen etävinkkaus oli aktiiviselle ja paljon lukevalle 5. luokalle.

6. Minua kiinnostaisi kovasti syventää yhteistyötä nuorisotoimen kanssa. Voisimme ottaa käytäntöön esimerkiksi säännölliset vierailut toimipisteissä puolin ja toisin sekä osallistua toistemme järjestämiin tapahtumiin. Nuorisotoimessa innostuttiin ajatuksesta myös, toiminta alkaa syyslomaviikolla, kun nuoriso-ohjaajat tulevat järjestämään aarteenetsintää pääkirjastolle.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Sari Seitajärven Haapaveden kirjastosta. Haluaisin kysyä, minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön? Oletteko ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, jäävätkö ne käyttöön myös myöhemmin?

LaNu-artikkelisarjan kirjoitusvuorossa Päivi Utajärveltä

Elina Kemppainen Tyrnävältä haastoi Päivin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Päivi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Hei ja kiitos haasteesta Elina! Olen Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta. Työskentelen tällä hetkellä vakituisena kirjastovirkailijana 70 %:n työajalla. Työt ja opinnot oppisopimusopiskelijana Utajärven kirjastossa aloitin tammikuussa 2007. Työssäni on ollut muutamia taukoja, mutta nykyinen työsuhde on kestänyt syksystä 2012 lähtien. Kirjaston perustöiden lisäksi vastuullani on LaNu-työ sekä muiden ryhmien kanssa tehtävä työ. Teen säännöllistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Lisäksi vastuullani on seniorityö, erityis- ja pienryhmätyö sekä yhteistyö seurakunnan kanssa.


Päivi Hongisto.

Teen kirjavinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta, nukketeatteria, laulu- ja lorutuokioita, runohetkiä sekä varsinkin lasten ja nuorten kirjanäyttelyitä. Osallistumme yleensä teemapäiviin ja -viikkoihin, ja olen vastuussa myös niiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Olen ollut mukana mm. lukuviikolla toteuttamassa välituntivinkkausta yläkoululla, seurakunnan perhekerhossa kertomassa vanhemmille lukemisen tärkeydestä, vinkkaamassa yökoulussa ja osallistunut koulun kulttuuripäivään pitämällä ilmaisutaitopajaa.  Lumoudun tarinoista ja heittäydyn helposti itsekin eri rooleihin. Vuosien saatossa olen ollut peikko, noita, Nipsu, Nuuskamuikkunen, keiju, enkeli, tonttu, navettapiika ja Täti Syksy.

Kirjaston tapahtumiin osallistun joko itse esiintyen tai vain järjestelyissä mukana ollen. Mieleen on painunut erityisesti tapahtuma, jossa olin majoittunut noitakoulun oppilaana kirjaston tiloihin opettelemaan hyviä tapoja. Myös Tove 100 näyttely oli mielenkiintoinen kokemus. Toteutimme sen kirjanäyttelynä sanataiteen keinoja hyödyntäen. Pidin näyttelystä tarinallisen kierroksen ja siihen osallistui lähes kaikki Utajärven lapset. Lisäksi olen kiertänyt lukemassa satuja Nipsuna, ollut yökirjastossa maistattamassa päättömiä herkkuja ja järjestänyt aistisadun luonnon materiaaleja hyödyntäen.

Koronavuosi on vaikuttanut paljon tapahtumien järjestelyihin. Koen olevani parhaimmillani yleisön edessä hetkissä, joissa voin olla aidosti läsnä kuulijoille. Odotan sitä, että saan taas pakata reppuni ja lähteä matkaan tai toivottaa vieraat tervetulleeksi tuokioihini kirjastoon.


Päivin työkaveri Kalevi Kolo-Katti.

Teen LaNu-työtä pääosin yksin, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin mainita työparini Kalevi Kolo-Katin. Kalevi muutti meille Joensuusta muutama vuosi sitten. Syksyisin lähdemme yhdessä vierailulle esikoululuokkiin satukirja kainalossa. Olemme saaneet viettää monta unohtumatonta hetkeä yhdessä pienten kuulijoiden kanssa.

Elina esitti Päiville kysymyksen: onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.
Suurin haaveeni on, että voisin käyttää työaikaani enemmän eri-ikäisten kanssa toteutettaviin tuokioihin. Työ on kokonaisvaltaista ja vaatii suunnittelua, ideointia ja kouluttautumista. Olisi mahtavaa, jos saisi täysin keskittyä tekemään tätä tärkeää työtä. Ihanteellista olisi, jos voisi tehdä välillä tällaista työtä myös yhdessä työparin kanssa. Olen haaveillut vielä myös opinnoista joko kirjallisuusterapiaan tai sanataiteeseen liittyen.

Kokeillaan välillä totutusta poikkeavaa tapaa LaNu-artikkelisarjassa. Valitse seuraavista sanoista viisi sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?
1. aineiston esillepano
2. LaNu-tapahtumat
3. päiväkoti/kouluyhteistyö
4. resurssit
5. kesä ja LaNu-työ
6. vuodenkierto LaNu-työssä
7. lukukampanjat
8. yhteisökortti vs. oman kirjastokortin käytön opettelu
9. käyttäytymissäännöt kirjastoissa
10. yhteistyö neuvolan kanssa
11. LaNu- tilat kirjastossa
12. satutuokiot
13. nukketeatterit
14. kirja, äänikirja, elokuva vai peli? Kuuluvatko kaikki kirjastoon ja missä suhteessa niitä hankitaan?
15. aikuisten aineisto/ lasten aineisto. Mikä niiden hankintasuhteen pitäisi olla?

Aineiston esillepano
Minusta on tärkeää nostaa esille uutuuksien lisäksi myös vanhempaa aineistoa ja klassikoita. Tärkeää on myös se, että kirjat ovat väljästi esillä ja sopivalla korkeudella lapsia ajatellen. Vaihtuvat näyttelyt ja aineiston esilläolo houkuttelee tarttumaan niihin.

Päiväkoti/kouluyhteistyö
Koen päiväkoti/kouluyhteistyön suurena rikkautena ja kaikkien hyvinvointia lisäävänä asiana. Kirjaston yksi tehtävä on innostaa lapsia lukemaan, esitellä aineistoa monipuolisesti sekä auttaa löytämään kirjasto ja lukemisen ilo. Vinkkaan yleensä aina kirjastossa ja vinkkaushetken jälkeen lapset voivat halutessaan lainata mukaan vinkatut kirjat. Vuosien myötä olen huomannut, että on tärkeää myös astua ulos kirjaston seinien sisäpuolelta. Näin kirjaston palvelut ja työntekijät tulevat tutuiksi.

Päiväkodin ja koulun henkilökuntaa on hyvä muistuttaa, että olemme kirjastossa valmiita auttamaan ja palvelemaan aineiston valitsemisessa (esimerkiksi kirjapaketit) sekä kannustamaan ja innostamaan lukemisessa. Monenlainen yhteistyö on hyödyllistä. Olen ollut päiväkodin satuprojektissa esiintymässä ja vetänyt koululla satupäivää kaikille alakoulun oppilaille. Lukiolaiset ovat olleet auttamassa kirjaston tapahtumissa tarjoiluiden järjestämisessä ja samalla keränneet vähän rahaa luokkaretkeä varten.

Utajärvellä on alakoulun puolella kulttuurikasvatussuunnitelma, johon sain kertoa ajatuksia siitä, mitä kirjasto voisi järjestää suunnitelman puitteissa. Olen myös toteuttanut tätä suunnitelmaa jo muutaman vuoden ajan.

Resurssit
LaNu-työhön pitäisi löytyä enemmän resursseja. Varsinkin pienissä kirjastoissa tehdään LaNu-työtä usein yksin. Mielestäni työ on monipuolisempaa ja rikkaampaa, jos sen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Innostun aina koulutuksissa, joissa tapaan muita LaNu-ihmisiä. Minua harmittaa se, etten itse voi toteuttaa kaikkea mitä haluaisin resurssien puutteen takia. Lukeminen ja tuokioiden valmistelut vaativat aikaa.   Resurssien vähyys voi jossain vaiheessa vaikuttaa myös työmotivaatioon. Myös mukavaan tekemiseen voi väsyä resurssien puuttuessa. Tilojen ja välineiden puute voi myös asettaa omat haasteensa LaNu-työtä ajatellen. Lukemisen edistäminen ja elämyksien tuottaminen on tärkeää ja tämä tärkeys pitäisi myös päättäjien ymmärtää ja nähdä.

Vuodenkierto LaNu-työssä
LaNu-työssä vuodenkierto määrittää työtä monella tavalla. Syksyisin koulujen alettua käynnistyy myös aktiivinen LaNu-työ. Teemaviikot kuten esimerkiksi pohjoismainen kirjallisuusviikko ja lukuviikko sekä satupäivä ja Kirjaston päivä ajoittuvat syksyn ja kevään välille. Tällöin myös LaNu-työ on vilkasta ja tapahtumia paljon. Kesän koittaessa hidastetaan tahtia, tapahtumia on vähemmän ja henkilökunta lomailee. Itsellä kesään liittyy satunnaisia tapahtumia ja suunnittelutyötä, luen mahdollisesti kirjoja tulevaa varten ja kehittelen uusia ideoita.

Satutuokiot
Saduilla on iso merkitys lapsen kehityksessä. Lapsen sanavarasto laajenee ja mielikuvitus lisääntyy. Satu voi koskettaa monella tavalla. Kirjaston satutuokio voi olla lapselle myös ensikosketus kirjastoon. Satutuokiossa voidaan luoda pohjaa lapsen tulevalle kirjastonkäytölle. Satutuokioiden aikana lapsi oppii myös monenlaisia taitoja kuten rauhoittumista, kuuntelemista ja sosiaalisia taitoja. Mielestäni sadut sopivat kaikenikäisille ja monenlaisiin tilanteisiin. Satujen kautta voi myös käsitellä vaikeitakin asioita. Satutuokio on läsnäoloa, läheisyyttä ja keskittymistä. Tarvitsemme jokainen välillä elämyksiä ja lepohetkiä, joita satutuokio voi tarjota.

Minkä kirjan suosittelisit meille luettavaksi näin kesän kynnyksellä ja lomien lähestyessä?

 Marttinen, Tittamari: Joona ja yllätysten matkalaukku
Joonan isä on lähdössä pitkälle työmatkalle ja se surettaa Joonaa kovasti. Isä antaa hänelle matkalaukun, jonka sisältä paljastuu monenlaisia hassuja tavaroita. Joona saa ohjeeksi ottaa matkalaukusta yhden tavaran kerrallaan ja pitää tavaroita tarkasti silmällä. Matkalaukusta paljastuu kummallisia esineitä kuten kikatuspähkinät, kurkistuskiikari, supinasimpukka, hassutushuuliharppu, taikataskulamppu, murjotushattu, nurinperinkello ja tavalliset luistimet. Matkalaukku ja hassut tavarat helpottavat Joonan ikävää ja yhdessä ystävänsä Helmiinan kanssa hän pääsee monenlaisiin seikkailuihin. Näistä seikkailuista Joona kirjoittaa isälle kirjeitä. Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy myös hauskoja loruja.

   

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen metsä
Tämä valloittava kirja kutsuu lukijan matkalle Tiitiäisen metsään. Runon taikavoimin voi mielikuvituksen päästää valloilleen ja astua sadun maailmaan. Kirjassa tutustutaan metsän eläinten elämään ja olentoihin kuten keijuihin, peikkoihin ja muihin metsän tarunomaisiin otuksiin. Kirja on koottu tutuista runoklassikoista ja se houkuttelee kaikenikäiset lukijat pysähtymään ja tutustumaan metsäluontoon. Kirjan upean kuvituksen on tehnyt Silja-Maria Wihersaari.

Simukka, Salla: Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita ; Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Oletko miettinyt mikä on kauneinta mitä sinulle on tapahtunut? Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita vie lukijansa nuoruuden iloihin, ihmeisiin ja epävarmuuteen. Tarinat kertovat nuorten elämään liittyvistä asioista kuten ensisuudelma, voiko unet toteutua, mitä tarkoittaa jos ajattelee ”ei-oikeastaan mitään” tai ketä on lupa rakastaa. Herkät tarinat kertovat aidosti nuoren elämästä ja tunteista. Niihin on nuoren helppo samaistua.

Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita sisältää kymmenen kauhistuttavaa ja pelottavaa tarinaa. Tarinoiden mukana lukija joutuu miettimään ketä kellarilapset ovat, mitä Koiranpääpuistossa todella tapahtui tai mikä on se painajaismainen uni, josta herättyään tajuaa, ettei se ollutkaan unta. Entäpä huvipuisto, jota lapset ja nuoret eivät voi vastustaa, mutta joka vangitsee ja vie energian?

Tämä kertomuskokoelma on kääntökirja, jossa tarinat peilaavat toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Kirjan kaksi osaa on selkeästi erillään, mutta tarinat liittyvät toisiinsa.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluan haastaa mukaan Mervi Sauerin Kuhmon kirjastosta. Mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus? Mervin terveiset kuulemme syyskuussa.

Terveisin,
Päivi Utajärven kirjastosta

 

 

Tietoisku: Miten suositella aineistoja lapsille?

SuositusLIIKE-hankkeessa kehitetyistä työkaluista kertova tietoisku 2.6. klo 9-10 verkossa

 

Erilaisissa asiakaskyselyissä on toistuvasti noussut esiin asiakkaiden halu saada kirjastossa enemmän lukusuosituksia. Asiakaspalvelussa tapahtuva suosittelu on kuitenkin henkilökunnan puolelta aina välillä koettu hankalaksi ja vähän pelottavaksikin. Miten tarjota toiveiden mukaisia aineistoja yllättävissä tilanteissa? Miten tunnistaa tietylle ikäryhmälle sopivia kirjoja varsinkin, jos aineisto ei ole ominta vahvuusaluetta?

SuositusLIIKE-hankkeessa pyrittiin luomaan uusia ja innovatiivisia työkaluja, joiden avulla kohentaa kirjastohenkilökunnan aineistojen tuntemusta sekä tarjota aineistoja asiakkaille uusilla tavoilla. Lopputuloksen syntyi Heikki-suosittelusovellus sekä Liboppi-alustalle toteutettu Lastenkirjastotyön sisältöpakki -verkkokurssi. Tietoiskussa kerrotaan tarkemmin näistä työkaluista sekä siitä, miten niitä voi hyödyntää omassa kirjastossa.

Ilmoittaudu mukaan 28.5. mennessä (Linkki Webropol-palveluun aukeaa uuteen välilehteen.)

Lastenkirjastotyön sisältöpakki löytyy Libopista Kirjastojen yhteiset -kurssikategoriasta. Pääset kurssille kurssiavaimella lanupakki. Jos et ole vielä rekisteröitynyt Liboppiin, se onnistuu liboppi.fi -etusivulla kirjaudu-painikkeen takaa.

SuositusLIIKE-hanke on ollut Vantaan, Tampereen, Lahden ja Porvoon kirjastojen yhteishanke, jonka tuotokset on tarkoitettu valtakunnallisesti kirjastojen hyödynnettäviksi. Heikki-suosittelusovellusta tulee esittelemään Katariina Ervasti Vantaan kaupunginkirjastosta ja Lastenkirjastotyön sisältöpakki-kurssia Mervi Hietanen Tampereen kaupunginkirjastosta.

 

Lisätietoja

sisältökoordinaattori Hanna Huovinen, puh. 044 482 6154, hanna.huovinen(a)lahti.fi

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina

Terveisiä Tyrnävältä

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Tänään kuulemme Elinan terveiset Tyrnävältä.
Kiitos Eevikselle haasteesta! Olen Elina Kemppainen ja tällä hetkellä työskentelen Tyrnävän kirjastossa. Aloitin täällä osa-aikaisena lasten- ja nuorten kirjastovirkailijana hetki ennen koronaa eli vähän reilu vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vinkata lähes kaikki Tyrnävän 1-6 -luokat, osan syksyllä livenä ja osan sitten koronan takia etänä. Satutuokioita pidin kesällä puistoissa ja päiväkotien pihoilla, mutta muutoin on täytynyt tehdä tallenteita. Viime keväänä kirjoittelin itse tarinoita ja tuolloin kuvatut Satupeikon satutuokiot ovat edelleen nähtävillä Tyrnävän kulttuuritoimen Youtube-kanavalla.


Tyrnävän kirjaston satupeikko.

Tänä keväänä olemme tehneet tallenteita kotimaisista kuvakirjoista, ja ne ovat olleet katsottavissa kuukauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa sain vastuulleni myös OKM:n rahoittaman Lukemisen kulttuurin ja lukutaidon vahvistaminen -hankkeen, jonka kohderyhmänä ovat varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus. Toiveissa on kirjavinkkausten ja satutuokioiden ohella päästä puhumaan varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstölle sekä vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon merkityksestä. On ollut ihanaa saada käyttää näin paljon aikaa lasten- ja nuorten kirjastotyöhön! Toivottavasti tämän työn merkitys nähtäisiin myös päättävissä elimissä, jotta Tyrnävällä hyvin alkanut lukemisen edistämistyö ei tyssäisi heti alkuunsa.

Alun perin ajauduin tekemään lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähän vahingossa. Ensimmäinen työpaikkani oli Kempeleen kirjasto ja siellä oli tarve lastenkirjastotyön tekijälle. Aloin harjoitella satutuokioiden pitämistä ja kirjavinkkausten tekemistä ja sille tielle sitten jäin. Kempele oli mahtava paikka LaNu-työn tekemiselle, sieltä saatuja oppeja hyödynnän edelleen työssäni. Terveiset Kempeleeseen Reijolle ja muulle porukalle 😊
Kempeleen jälkeen kävin pyörähtämässä Utajärven kirjastossa noin puolitoista vuotta. Siellä LaNu-työ ei varsinaisesti kuulunut minulle, mutta kyllä minä sielläkin jonkin verran vinkkailin kirjoja ja pidin satuhetkiä yhdessä kollegan kanssa. Meillä oli niin innostunut kirjastojengi, että keksimme koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi Halloween-tapahtumassa teimme kauhulabyrintin kirjahyllyjen väliin ja satupäivänä Rölli ja Nipsu jalkautuivat kylille lukemaan satuja. Terveiset myös Päiville, Timolle ja Sallalle 😊

Eevis halusi tietää, että minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Haastavinta on ehdottomasti LaNu-työn tekeminen etänä. Kirjavinkkaukset onnistuvat kyllä esimerkiksi Teamsin kautta, mutta eiväthän ne ole ollenkaan niin vuorovaikutteisia kuin livevinkkaukset. Varsinkin jos vinkkari ei näe tai kuule luokkaa ollenkaan, kuten on teknisten hankaluuksien takia joitakin kertoja käynyt. Silloin on vaikea tietää, ovatko esitellyt kirjat kiinnostaneet ketään. Parasta on se, kun näkee lasten innostuvan vinkatuista kirjoista. Pöydälle asetellut kirjat lähtevät lainaan tai joku tuskailee, ettei tiedä minkä kaikista mielenkiintoisista kirjoista valitsisi. Palkitsevaa on myös yhteistyön tekeminen esimerkiksi koulujen kanssa, kun opettajat oppivat tuntemaan vinkkarin ja hyödyntämään hänen ammattitaitoaan.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen koulut ja varhaiskasvatus, joiden kautta on mahdollista tavoittaa kattavasti paljon lapsia ja nuoria. Toki tavoittaminen riippuu paljon myös opettajista ja heidän suhtautumisestaan kirjastoon ja lukemiseen, kaikki eivät valitettavasti syystä tai toisesta hyödynnä kirjastoa ja kirjastolaisten ammattitaitoa omassa työssään. LaNu-yhteistyötä voi myös periaatteessa tehdä minkä tahansa yhdistyksen tai yhteisön kanssa. Täällä Tyrnävällä olen esimerkiksi pitänyt satutuokioita seurakunnan puistoperhekerhoissa ja Utajärvellä 4H-yhdistys oli meillä useammassakin tapahtumassa pitämässä askartelutyöpajaa lapsille. Myös yksityishenkilöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täällä Tyrnävällä satuja on käynyt satutuokioilla lukemassa vapaaehtoinen Satumuori.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin toisten toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Yhteistyö on yleensä aina hyödyllistä, tehtiin sitä kenen kanssa tahansa. Yhteistyölle täytyy vain löytää sopiva tapa. Yhteistyön puuttuminen voi johtua siitä, ettei aina hoksata edes ajatella kenen kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Haastavia voivat tietenkin olla myös käytännön seikat, aikataulujen yhteensovittaminen, budjettikysymykset jne.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen Utajärven kirjastossa järjestetty Liikennepäivä. Vetonauloina olivat liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti, jotka vetivät kirjaston ääriään myöten täyteen lapsia ja lapsiperheitä. Saimme myös poliisiauton poliiseineen hetkeksi vierailemaan kirjaston pihalla ja lisäksi meillä oli 4H:n järjestämää liikenneaiheista askartelua. Päivästä saatiin paljon positiivista palautetta ja siitä jäi itsellekin hyvä mieli. Päivän onnistuminen ei tietenkään ollut pelkästään minun ansiotani vaan se oli osiensa summa ja kuvastaa hyvin toimivan yhteistyön merkitystä.

Voitko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Jukka-Pekka Palviaisen lastenkirja Allu ja salainen ihailija vie lukijansa Kuoppakylän vanhalle rautatieasemalle, jonne Allu perheineen muuttaa. Pian muuton jälkeen Allu alkaa saada outoja viestejä, jotka on kirjoitettu vaaleanpunaisella tussilla. Viesteissä lukee muun muassa ”Olet söpö!” ja ”Sinulla on kauniit silmät!”. Allu alkaa veljensä Markuksen kanssa selvittää kuka viestejä lähettelee ja tutustuu samalla Kuoppakylän asukkaisiin. Tässä kirjassa yhdistyvät leppoisa tunnelma, huumori ja salaperäisen arvoituksen selvittäminen.

  

Nelli Hietalan kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kuvakirja Kerttu ja kärpänen vie mukavasti jo kesäisiin tunnelmiin lintujen laulaessa ja ruohonleikkurin pöristessä. Kerttu herää auringonsäteiden supatukseen ja löytää ikkunalaudalta kärpäsen, jonka kanssa koetaan päivän aikana monenlaisia seikkailuja.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Päivi Hongiston Utajärven kirjastosta. Päiviltä haluaisin kysyä, että onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.

Terveisin,
Elina

Raahen kaupunginkirjaston Lukuliekki -hanke

Raahessa on käynnissä mielenkiintoinen hanke: Lukuliekki. Tänään kuulemme, millaisesta hankkeesta on oikein kyse. Päästetään siis Lukuliekin koordinaattori Milla ääneen.

Voitko Milla esitellä itsesi?
Olen Milla Pekkala ja työskentelen Raahen kaupunginkirjastossa Lukuliekki -hankkeen lukukoordinaattorina.

Mikä Lukuliekki-hankkeen tavoite on?
Lukuliekki -hankkeen tavoitteena on edistää lasten lukuharrastusta, kirjallisuuden tuntemusta ja innostusta tarinoihin yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja opetustoimen kanssa. Tavoitteenamme on tehdä lukemisesta luontainen osa lasten ja heidän perheidensä arkielämää. Samalla myös tutustutamme lapset omaan sanalliseen maailmaansa sanataiteen avulla sekä annamme vanhemmille tietoa lapselle lukemisen tärkeydestä.

Hankkeen tarkoituksena on kehittää ja lisätä pysyviä yhteistyömalleja kirjaston, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen kanssa. Kohderyhmänä hankkeessa ovat eskarilaiset sekä 1.-2.-luokkien oppilaat. Hankkeeseen ilmoittautui mukaan viisi alakoulua Raahesta.

Mistä työpäiväsi hankkeessa koostuvat?
Työssäni lukukordinaattorina organisoin Lukuliekin tapahtumia sekä ideoin ja toteutan sisältöä hankkeeseen yhdessä muiden Raahen kirjastolaisten kanssa. Lisäksi tiedotan opettajia ja varhaiskasvattajia kaikkeen lukemisen edistämiseen liittyvästä, kuten kirjallisuusdiplomeista, Kirjastoreitin oppimiskokonaisuuksista, kirjavinkkilistoista sekä valtakunnallisista tai alueellisista lukukampanjoista.

Miten Lukuliekki näkyy lapsille?
Koronasta huolimatta olemme voineet tarjota hankkeessa mukana oleville lapsille monenlaisia lukemiseen liittyviä kivoja juttuja. Itse asiassa, nyt kun me kirjastolaiset emme ole päässeet vierailemaan koululuokissa tai päiväkodeissa, on ollut pakko katsoa asioita eri vinkkelistä ja miettiä miten kirjastopalveluja saadaan parhaiten toteutettua etänä. Osa palveluista jää todennäköisesti pysyviksi, koska niihin voivat helposti osallistua sellaisetkin luokat, joiden on haastavaa päästä käymään kirjastossa koulupäivän aikana pitkän välimatkan takia. Esimerkiksi etävinkkaukset ovat olleet todella suosittuja.

Lukuliekissä olemme toteuttaneet mm. oppilaiden kanssa yhdessä ideoidun lukuhaasteen, etäsatuhetkiä, lukutuokioita, muumisuunnistuksen, iltasatupassin ja -diplomin, etävinkkauksia sekä lastenkirjailijoiden virtuaalivierailuja. On tietysti harmillista, ettemme ole voineet järjestää tapahtumia kirjastossa paikan päällä ja vuorovaikutus lasten kanssa on ollut vähäistä, mutta toivottavasti pääsemme tekemään LaNu-työtä taas pian myös kasvokkain.

Millaista palautetta olette Lukuliekistä saaneet?
Lukuliekki on otettu koululuokissa ja esikouluryhmissä ilolla vastaan, olemme saaneet paljon positiivista palautetta. Lukuhaaste ja iltasatupassi ovat aktiivisessa käytössä ja etäsatuhetket ovat olleet erittäin pidettyjä. Myös lukutuokiot ovat olleet suosittuja. Oppilaiden mielestä on ollut kivaa vaihtelua, kun lukijana on välillä joku muu, vaikka opettajat lukevatkin heille paljon.

Olen itse vielä tuore kirjastolainen, valmistuin kirjastovirkailijaksi Haapaveden opistolta vuoden 2020 keväällä. Olenkin ollut todella onnekas päästessäni työskentelemään Lukuliekin kaltaiseen hankkeeseen ja tekemään töitä erittäin ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Innostus kirjastotyöhön ja oma rakkauteni kirjoihin toimivat hyvinä motivaattoreina, ja mikäpä olisi tärkeämpi aihe kuin lasten innostaminen lukemisen pariin.

Seuraa Lukuliekkiä somessa:
Instagram: Lukuliekki_raahe

Terveisin,
Milla Pekkala
Raahen kaupunginkirjasto

 

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Kirjapöllön huhuiluja – terveisiä YA-kirjallisuuden parista

YA, NA, Young Adult, nuoret aikuiset – unohtuiko jokin termi? Tällä viikolla kuulemme Heidi Petrovin terveiset Oulusta. Heidi tunnetaan YA-kirjallisuuden ystävänä ja samanaiheisen blogin kirjoittajana. Onkin mielenkiintoista kuulla näistä lisää!
Tervetuloa mukaan Heidi LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä itsesi?
Olen Heidi Petrov ja toimin kirjastovirkailijana Tuiran kirjastossa. Kuulun Oulun kaupunginkirjaston lukemisen edistämisen tiimiin. Olen vinkannut pääosin yläkoululaisille, sillä nuortenkirjat ovat minulle tutuimpia, mutta vastuualueeseeni kuuluu myös alakoulun 5-6-luokkalaiset. Mielelläni kyllä vinkkaan kirjoja kaikenikäisille koululaisille. Lisäksi olen esitellyt nuortenkirjoja Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa jo kolmena vuotena ja olen yksi Oulun nuorten Instagram-kanava Kirjastogramin päivittäjistä. Sinne teen lähinnä kirjavinkkejä. Nyt harmillisesti koronarajoitusten myötä koululuokkien vinkkauksia ei juuri ole ollut, mutta tarkoituksenani on tehdä kevään aikana etävinkkauksia kouluille tarpeen mukaan.

Sinut tunnetaan intohimoisena YA-kirjallisuuden harrastajana. Mikä YA-kirjallisuudessa viehättää? YA-kirjallisuudessa tuodaan rohkeasti ja monipuolisesti esiin erilaisia hankaliakin teemoja ja aiheita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja perheen sisäisiä ongelmia. Vaikka aiheet on rankkoja, ne käsitellään kevyellä ja toiveikkaalla tavalla. Nuoruus on mielestäni kiehtovin ja mielenkiintoisin vaihe ihmisen elämässä, ja siihen pohjautuvat kirjat jaksavat kiinnostaa minua aina. Etenkin nuori rakkaus on ainutkertaisen ihanaa! Aikuisten kaunokirjallisuudessa sorrutaan usein liialliseen paatokseen, kielellisiin koukeroihin ja vakavuuteen. YA-kirjallisuus ei missään nimessä ole huonompaa kirjallisuutta ja sitä voi ja kannattaa aikuistenkin rohkeasti lukea. Esimerkiksi Yhdysvalloissa YA-kirjallisuudella on paljon aikuislukijoita, ja Suomessakin tämä ilmiö on yleistynyt. Ensimmäinen lukemani YA-kirja oli Stephenie Meyerin Houkutus, jonka jälkeen paluuta ei ollut. Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja olen siitä asti lukenut pääosin YA:ta.

Hyödynnätkö YA-tuntemustasi töissä? Miten?
YA-tuntemuksestani on toki ollut hyötyä töissäni, kun nuoret asiakkaat ovat pyytäneet kirjavinkkejä. Myös kollegani kyselevät minulta usein vinkkejä. Vinkkauksiin ja Kirjasaareen valmistautuminen käy helposti, koska luen joka tapauksessa vapaa-ajallani aika lailla kaikki vuoden aikana suomeksi ilmestyneet YA-kirjat.

Pidät vapaa-aikanasi blogia. Kerro jotain blogin kirjoittamisesta.
Aloitin Kirjapöllön huhuiluja -blogini pitämisen vuonna 2014. Päätin heti alussa profiloida blogini YA-painotteiseksi, mutta olen kirjoittanut siellä jonkin verran  myös lastenkirjoista ja pääosin aikuisten jännitys-, kauhu- ja scifikirjoista. Alussa blogini oli lukupäiväkirja, mutta myöhemmin blogitekstit alkoivat olla enemmän kirja-arvostelun luonteisia. Blogini on ollut aktiivinen koko tämän ajan, ja bloggauksia kirjoitan keskimäärin neljä kuukaudessa. Osallistun mielellään myös erilaisiin lukuhaasteisiin – olenpa yhden sellaisen järjestänyt itsekin – ja olen ollut alusta saakka mukana Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä, jossa siis blogiyhteisö valitsee omat suosikkinsa vuoden kirjoista. Viime vuoden palkinnot äänestettiin tänä vuonna 13. helmikuuta. Blogistanian Kuopus 2020 palkinto meni J.S. Meremaan kirjalle Dodo.

Blogin kirjoittaminen on minun henkireikäni ja rakas harrastukseni. Mietin usein jo kirjaa lukiessani, mitä asioita blogiarvioissani painotan ja merkkaan sopivat sitaattikohdat ylös. Itse blogiteksti syntyy usein spontaanisti, annan vain mieleni virrata ja kirjoitan tuntemuksistani ja huomioista. Lisäksi pisteytän kirjani arvosteluasteikolla 1-5. Osaan ilmeisesti valita yleensä itselleni hyvää luettavaa, sillä hyvin harvoin arvosana putoaa alle kolmosen. Parasta bloggaamisessa on aktiivinen blogiyhteisö: me käymme paljon keskustelua omissa somekanavissamme ja olemme järjestäneet tapaamisia esimerkiksi Helsingin kirjamessujen yhteyteen. Mukavaa on myös se, kun itse kirjailija lukee bloggaukseni ja antaa palautetta tai jakaa postaustani somessaan.

Voin hyödyntää blogiani myös työssäni: vinkkauksiin valmistautuminen helpottuu, kun voin käyttää tekstejä apuna ja herätellä muistiani lukemistani kirjoista. Blogiani saa vapaasti hyödyntää muutkin kirjastotyössä.

http://adelheid79.blogspot.fi
Instagram: kirjapollonhuhuiluja
Twitter: kirjapollon_huh

Mitkä viisi YA-kirjaa kaikkien kirjaston työntekijöiden tulisi lukea?
Tällainen valinta on aina yhtä vaikea tehdä! Näin spontaanisti voisin listata nämä:

        1. Stephenie Meyerin Houkutus –  koska se on kaikkien YA-kirjojen äiti. Pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa.
        2. Sarah Crossanin Kuunnousu. Kaunis, koskettava säeromaani. Niitä harvoja kirjoja, joka on saanut minut itkemään.
        3. Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Aivan hulvaton, omintakeinen kuvaus nuoresta, epäsuhtaisesta parista.
        4. Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Aito kuvaus satuttavasta rakkaudesta. (Kaikki Bournen YA-kirjat kannattaa lukea!)
        5. Lauren Oliverin Delirium – rakkaus on harhaa. Tämä on mainio YA-dystopia maailmasta, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi.

Sitten viimeiseksi haaste. Kenet haluat haastaa mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaa Eeva-Maria Alatalon Oulun kaupunginkirjastosta. Millä lailla Eevis valmistaudut vinkkauksiin? Tarviiko kokenut vinkkari tukilappuja vai meneekö muistista?

Terveisin,
Heidi Petrov
Oulun kaupunginkirjasto

 

Yhteistyötä iiläisittäin

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa. Tervetuloa Marita mukaan. Voitko esitellä itsesi sekä työnkuvasi varsinkin LaNu-puolella?
Kiitos haasteesta! Olen Marita Turtinen ja työskentelen Iin kirjastossa kirjastonhoitajana. Pienessä kirjastossa työnkuvat ovat monipuolisia. Vastuualueinani on Kuivaniemen sivukirjaston päivittäinen toiminta sekä lasten- ja nuortenkirjastotyö ja sen kehittäminen. Teen yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, kanssa. Pidän vinkkauksia, tiedonhaun opetuksia, kirjastonkäytön opastuksia sekä satutuokioita. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumia ja lukukampanjoita.

Onko kaikille LaNu-ryhmille yhtä mukavaa ja helppoa vinkata, opettaa tiedonhakua ja pitää muita opastuksia? Mikä ikäryhmä on suosikkisi?
Teen mielelläni lasten- ja nuortenkirjastotyötä eri ikäryhmien kanssa, suosikki-ikäryhmää ei ole. Lasten ryhmät ovat yleensä innostuneita ja vuorovaikutus toimii. Nuorten ryhmäkäynneille pyrin miettimään jonkun koukun, jolla saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan järjestelemässä yläkouluikäisille etävierailua, jossa on mukana myös kirjailija. Tarkoitus on keskustella kirjoista ja antaa lukuvinkkejä.

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan: mitä haluat kysyä Maritalta liittyen lanu-työhön Iissä?
Viime syksyn aikana Oulu ja Ii ovat tehneet yhteistyötä ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat.

Mitä Marita sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston?
Kirjastojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. On hyvä jakaa tietoa, taitoa ja toimivia käytänteitä. Yhdistämällä voimavarat saadaan tehtyä yhdessä enemmän. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen verkosto mahdollistaa ja vahvistaa toiminnan kehittämistä koko alueellamme.

Entäpä mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä?
Lasten ja nuorten kohtaaminen. Jokainen vinkkari varmasti tunnistaa sen ilon pilkahduksen, kun vinkattu kirja löytää lukijansa tai lukija löytää mieluisan kirjan. Pidän lasten- ja nuortenkirjastotyössä myös sen monipuolisuudesta.

Kenet haluat haastaa mukaa kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan LaNu-artikkelisarjaan Susanna Harlen Haapaveden kirjastosta. Mistä Susanna sinä pidät eniten lasten- ja nuortenkirjastotyössä?

Terveisin
Marita Turtinen
Iin kirjasto