Älä heitä lusikkaa nurkkaan, vaan pistä se joka soppaan – Osallistu yhteistyöhön

Heidi Tuikka Kajaanin kirjastosta haastoi Sarin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Sari mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Olen Sari Seitajärvi, Haapaveden ja Pyhännän kirjastonjohtaja. Olen ollut kirjastolainen koko tämän vuosituhannen, mutta edelleen innostunut tästä työstä! Erityisesti lasten- ja nuortenkirjastotyöstä lämpenen, vaikka esimiehenä kahdessa pienessä kirjastossa työhöni kuuluukin koko kirjastotyön kirjo. Työskentelen pääasiassa Haapaveden kirjastossa, Pyhännällä lähinnä pomoilen. Tosin Pyhännälläkin pääsen välillä vinkkaamaan ja järkkäämään kirjailijavierailuja. Haapavedellä on nykyisin lasten- ja nuortenkirjastotyön päävastuu kirjastonhoitaja Susanna Harlella ja Pyhännällä kirjastovirkailijat Merja Kesti ja Teija Uusitalo tekevät suvereenisti huippua työtä. Oikeasti alkaa vihdoin toteutua haaveeni, että näissä kirjastoissa painopiste on lasten- ja nuortenkirjastotyössä.

Sinut Sari tunnetaan siitä, että olet innokkaasti mukana monessa. Mieleen tulevat ainakin Erten LaNu-neuvosto, e-aineistojen valtakunnallinen valintakampanja ja Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä. Tästä herääkin kysymys, saatko erilaisista työryhmistä innostusta ja ideoita Haapaveden kirjastossa työskentelyyn, kuten paikallisten lasten ja nuorten kanssa toimimiseen? Mikä on parasta mitä erilaiset työryhmät antavat sinulle?
Kieltämättä olen tällä hetkellä aika monessa mukana. Tämä nykyinen aktiivisuus on kyllä silkkaa sattumaa ja omituista sikäli, että olen koko kirjastourani tehnyt lasten- ja nuortenkirjastotyötä ihan jo loogisena jatkumona edeltävälle elämälleni. Minusta lasten- ja nuortenkirjastotyö on kirjaston tärkein osa-alue, sillä mihin maailma joutuu ilman lukutaitoisia kansalaisia. Nykyisin teen konkreettista lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähemmän kuin koskaan ennen, koska nyt meillä on siihen vihdoin myös toinen tekijä eli Susanna, joka on ihan loistava!

Parasta tällaisessa aktivismissa on verkostoituminen. On tosi hienoa kuulla kokemuksia eri puolilta Suomea. Toisaalta on lohdullista, että ongelmien määrä on jokseenkin vakio joka paikassa. Toisaalta on myös inspiroivaa kokea se ideoiden määrä, mikä tämän maan lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevissä ihmisissä itää. Sitä on aivan upeaa seurata.  On sitä paitsi huomattavasti helpompaa lähestyä kirjastoa, josta tuntee ihmisen eikä pelkästään kirjaston yhteystiedoista löytyvää nimeä ilman kasvoja. Ja kyllä, on myös kiva päästä vaikuttamaan asioihin!

Olet mukana Erten LaNu-neuvostossa. Millaista siellä on ollut työskennellä? Entäpä e-aineistojen valintakampanjassa?
Erten LaNu -neuvostossa on todella mielenkiintoista ja innostavaa olla mukana. Olen todella ylpeä tästä luottamustehtävästä. Kiitos tästä luottamuksesta! Joskus on ihan oikeasti hämmentynyt olo siitä, miten tärkeitä asioita asioita käsitellään. Näistä esimerkinä kirjaston ja perusopetuksen yhteistyösuositukset. Tällaisiinkin suosituksiin on saanut olla mukana vaikuttamassa! Työskentely LaNu-neuvostossa ei todellakaan ole ryppyotsaista ja jäykkää, vaan Teams-olosuhteista huolimatta nauru raikaa ja puhetta syntyy. Ai että olisi mahtavaa kokoustaa livenä!

Valtakunnallisten lasten- ja nuorten e-aineistojen valitsijoihin pääseminen oli kyllä minun urani huippu! Aivan mahtavaa! Olen siis ollut Tampereen kaupunginkirjaston Tuija Mäen kanssa päättämässä suomenkielisten nuortenaineistojen osuutta. Se kuulostaa hirveän vaikuttavalta, mutta pitää ottaa huomioon, että valikoima ei ole kaikenkattava. Käytännössä pystymme valitsemaan tarjolla olevasta lähes kaiken hyvän. Suurin mietintä lienee aina siinä, että 30 vai 50 lisenssiä. Tai sitten me vaan ollaan Tuijan kanssa niin yksimielisiä valittavista. 😄

Mitä hyötyä yksittäiselle kirjastolle on siitä, että työtä tehdään alueellisesti, valtakunnallisesti ja erilaisissa työryhmissä?
En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, miksi yksin tekeminen olisi parempi vaihtoehto kuin yhteistyö. Olin nimittäin ensimmäiset työvuoteni todella yksin, uutena kirjastolaisena ja kimppojen ulkopuolella. En todellakaan toivo kenellekään sellaista tilannetta. Ideoiden kierrättäminen on järkevää! Yhdessä on useammat kädet tehdä ja ideat lentävät paremmin joukossa kuin yksinään. Yleensä hyvä idea tarvitsee monta päätä kehittyäkseen ja kasvakseen. Ja mitä laajempi yhteistyö, sitä vähemmän tulee päällekkäistä työtä. Verkostoitumisen takia suosittelisin osallistumista kaikkiin mahdollisiin yhteistyöjuttuihin, työryhmiin yms. Mitä pienempi kirjasto, sitä tärkeämpää on, että hakee omien seinien ulkopuolelta vertaisia.

Mennään sitten kirjavinkkeihin. Mikä oli ensimmäinen ja helpoin valinta aineistoiksi valtakunnallisiin e-aineistoihin? Entäpä sinun oma suosikkisi valittujen joukosta?
Ai yksi! Ihan ensimmäisenä taisin hihkua Kirjojen tyttärestä, kun olin juuri sen lukenut ja seuraavalla kerralla Kolmannesta sisaresta e-kirjana. Nämä kirjat kannattaa lukea!

 

Olet myös intohimoinen vinkkari. Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä julkaisi äskettäin Suositukset kirjavinkkauksen järjestämiseksi yleisissä kirjastoissa. Millaisia vaikutuksia toivot Suomen kirjastoille suosituksilla olevan?
Ensisijainen toive on tietysti, että jokaisessa Suomen kunnassa lapsille ja nuorille vinkattaisiin! Mielellään paljon, mutta edes kirjavinkkaussuositusten vähimmäissuosituksen mukaisesti. Ja koska vinkkauksessa saa paitsi hyviä luku-/katsomis-/kuuntelemisvinkkejä, hyvä vinkkaustapahtuma on myös sinänsä tapahtuma, joka kannattaa kokea. Tietysti toivon sen johtavan lukemisen lisääntymiseen. Siihen, että yhä uudet lapset ja nuoret löytäisivät tarinoiden lumon ja juuri sellaista lukemista, joka sopii juuri hänelle.

Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän kirjavinkkaus suositukset. Kannattaa tutustua!

Heidi Tuikka Kajaanista esitti Sarille kysymyksen: minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön?
Lähinnä hiljensi. Viime keväänä päästiin luokkiin ja osa opettajista oli heti aktiivisia pyytämään vierailuja. Lisäksi me uhkarohkeasti pidettiin Harrastustoiminnan Suomen mallin -kokeiluun kuuluvaa iltapäiväkerhoa yhdellä koululla rajatulla osallistujamäärällä. Tänä syksynäkin yritettiin, mutta nyt ei saatu kerhoa kokoon. Muutimme kerhon ikäryhmää niin, että siitä olisi saatu oikeasti kirjallinen kerho. Viime keväänä ajauduimme lähinnä askartelemaan, eikä se ei oikein luonnistu minunlaiseltani askartelupeukalo-keskellä-kämmentä-ja-askarteluideat-hukassa -ihmiseltä.

Me emme missään vaiheessa tehneet itse virtuaalisia tapahtumia, vaan jaoimme linkkejä muiden tekemiin juttuihin. Järjestimme myös Haapajärven hallinnoimasta hankkeesta kirjailijavierailuja kouluille. Ainoana muutoksena löi läpi kirjapassipalvelu luokkiin. Se ei ole meillä mikään uusi palvelu kouluille, mutta ennen koronaa sitä käytettiin aika vähän. Nyt me kokoamme kasseja lähes päivittäin: lukukasseja, aihekasseja, tietokirjakasseja…

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Sari haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Merijärven Tuula Alinin ja kysyä, miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin! Tuula on ollut pitkään Merijärvellä, joten se klassinen kysymys: mikä on muuttunut lasten- ja nuortenkirjastotyössä hänen työvuosiensa aikana?Ja kolmantena kysymyksenä, että mikä on tärkeää hyvässä lastenkirjallisuudessa?

Terveisin,
Sari

Hoidettavat hommat hoidetaan – kirjastonjohtajat Rokualla

Osallistuin ensimmäistä kertaa AVIN ja AKE järjestämään kirjastonjohtajien tapaamiseen. Kun saavuimme Rokuan kauniseen mäntykankaiden ympäröimään eläkeläisreservaattiin, ymmärsin hyvin järjestäjien taka-ajatukset paikkaa valitessa. Ympäristö oli rauhoittava ja riittävän etäällä kaikesta hulinasta ja houkutuksista (kylpylän järjestämiä levytansseja ei voi laskea tähän kategoriaan) eli siis ihanteellinen miljöö keskittyä pohtimaan porukalla kirjastoasioita. Ja meitähän oli mahtavan iso sakki. Osallistujia oli melkein jokaisesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kirjastosta sekä lisäksi Oulun kaupunginkirjastosta vähän isompi kokoonpano huolehtimassa päivien kulusta ja ohjelmasta yhteistyössä Merja Kummala-Mustosen kanssa (AVI).

Ohjelma oli ajatuksella laadittu.  Kari Lämsä Oodista kertoi ison kirjaston työkulttuurista, jota pystyy soveltamaan pienissäkin kirjastoissa näppärästi. Tavoitteena on, että jokaisen on kiva tulla töihin. Johtajien homma on säästää työntekijöitä byrokratialta, mutta jokaisen tehtävä on käyttää sanoja kiitos ja anteeksi sekä kunnioittaa toista. Lämsä mainitsi, että he ovat muuttaneet myös keittiöpuheiden tyyliä. Taukohuoneessa ei puhuta asiakkaista alatyyliin kuten hulluina, narkkareina tai juoppoina vaan tilalle on otettu asialliset termit. Hänen mielestään taukohuoneen asenteet heijastuvat asiakaspalveluun.

Opimme lobbaamisen taitoja Kirjastoseuran Ville Vaarnen avulla. Jatkossa puhumme vieläkin enemmän kirjastojen puolesta, etenkin valittamatta, vaikka markkinoinnin niksinä tunteisiin vetoaminen on oiva ja laillinen keino.

Pääsimme pomppaamaan myös muusikkojen maailmaan, kun vierailevat Jukka Perko ja  Marzi Nyman virittävät paitsi sekä virittävät soittimensa Irwin Goodmanin tahtiin että myös sanallisesti pohtivat johtajuutta. Erityisesti minua viehättää Nymanin antama ajatus, että johtaja on esiheittäytyjä. Perko puhui yhteistyön sujuvuudesta. Yhteistyötä voi yrittää tehdä ojankaivuu-metodilla: Jokainen hoitaa oman osuutensa tai kuin pianoa kantaen. Kannetaan yhdessä ja ollaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Kolmas tapa on improvisoida yhdessä, mikä vaatinee jo uskallusta ja luottamusta.

Marzi Nyman & Jukka Perkola soittamassa.

Luonnollisesti teimme myös paljon ryhmätyötä, joka on usein kirosana, mutta Rokualla ei kiristelty hampaita eikä tussikäsi tärissyt. Tulimme tutuiksi. Kommentoimme yhdessä innolla työn iloja ja haasteita, esitimme toiveita AVIlle ja kehittelimme huimia hankeideoita. Uskon, että anomuksia satelee Merjalle joulukuun alkuun mennessä vino pino. Merja antoi hyvät eväät hakemusten tekemiseen. Hän kertoi myös valtakunnallisia kirjastokuulumisia Jouni Pääkkölän kanssa. Heidi Karhu ja Ritva ”Ritu” Nikola avasivat e-aineiston nykytilaa uusine tarpeineen. E-aineiston kuntakohtaisen määrärahan nostotarve keskustelutti meitä. Tiukan euron budjetit rajoittavat hankintaa ja toisaalta vaa´assa painavat asiakkaiden toiveet. Päätös syntyi kompromissina eli kuntakohtaista panosta nostetaan, mutta ei niin paljoa kuin aluksi esitettiin.

Kyltti, jossa kielletään sukeltaminen.

Aina ei voi esiheittäytyä! Ulla-Mari Alavieskasta ja Sari Haapavedeltä.

Pää pöristen kaikesta kuulemasta ja nähdystä poistuin Rokualta. Viikonlopun sulateltuani antia, ajattelen, että voisin vaikka olla mukana ensi vuonna Kuusamossakin.

Ja kirsikkana oman kakun päällä on se, että avauduttani ruokapäytäkeskustelussa kirjastomme pattitilanteesta, kun emme löydä hanketyöntekijää, sain jo perjantaina puhelinsoiton mahdolliselta uudelta hankeihmiseltä. Niin ne loistavat verkostot toimivat kaikkien iloksi ja avuksi.

Kiitokset teille kaikille. Oli hyvä olla yhdessä.

Ulla-Mari Kivi
kirjastotoimenjohtaja Alavieskasta

ps. Päivien esitykset ovat nähtävissä Koulutusarkistossa.

Uutiskirje 5/2018

Uutiskirje 5/2018
Alueellinen kehittämistehtävä Ake Oulu
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastot

Kirjastonjohtajien verkostoitumistapaaminen

Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yleisten kirjastojen johtajien verkostoitumistapaaminen pidettiin 3.-4-10.18 Paljakassa. Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui 27 henkilöä, joista kunnankirjaston johtajia oli 22, lisäksi mukana oli Avilta kirjastotoimentarkastaja Merja Kummala-Mustonen ja Ake-työntekijöitä. Päivien tunnelma oli eloisa ja iloinen.

Paljakassa perustettiin Ake suunnitteluryhmä, jonka tehtävä on miettiä yhteisiä linjoja ja tapoja tehdä yhteistyötä. Suunnitteluryhmässä on edustus kaikista neljästä kimpasta ja yksittäisistä kirjastoista mukana on Sotkamo. Suunnitteluryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran marraskuun lopulla. KiTa-päivät järjestetään jatkossa kaksi kertaa vuodessa, seuraava KiTa-päivä pidetään Kalajoella. Kirjastonjohtajien verkostoitumistapaaminen pidetään jatkossa aina syyskuussa.

Kirjastossa tavataan – alueellinen yhteistyö. Heidi Karhun esitys.

Torstaina työskenneltiin fasilitaattori-kirjastonhoitaja Maija Karvosenojan ohjaamana ja mietittiin yhdessä mitä alueellinen kehittämistehtävä tarkoittaa, miten se näkyy kirjastoissa ja mitä siltä odotetaan. Yhteistyön pohjaksi syntyi viisi teemaa: Viestintä, tasa-arvoiset palvelut, verkostoituminen, koulutukset ja osallistaminen. Suunnitteluryhmä lähtee jatkotyöstämään ryhmätöiden koostetta ja sitä käytetään alueellisen kehittämistyön pohjana.

Katso koonti ryhmätöistä

Perjantaiaamun Jouni Pääkkölä aloitti pohdinnalla yleisten kirjastojen yhteisestä suunnasta. Voisiko meillä tulevaisuudessa olla yhteinen kehittämissuunnitelma, yhteinen asiakaspalvelutavoite, yhteinen osaamistavoite tai yhteinen Finna?

Yhteistyö! Jouni Pääkkölän esitys

Alueellisen eKirjasto-hankkeen hanketyöntekijä Raisa Laitala kertoi kuulumiset hankkeen etenemisestä ja sovimme yhdessä kirjastonjohtajien kanssa yhteisen eKirjaston tavoitteista ja perustamisesta. Alueellinen eKirjasto aloittaa näillä näkymin toimintansa helmikuussa 2019. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yleisille kirjastoille on lähetetty erillinen kutsu sitoutua mukaan toimintaan.

Alueellinen eKirjasto Raisa Laitalan esitys

Merja Kummala-Mustonen piti Paljakassa hanke-infon ja tämän jälkeen hankkeita pohdittiin ryhmissä. Päivän saldona kotiin viemisiksi lähti yhteisiä hankeideoita muun muassa lasten, nuorten ja lapsiperheiden lukemaan innostamisen tueksi, kirjaston prosessien kehittämisestä ja suunnittelusta. Hankehakemukset tulee jättää viimeistään 3.12.18. Muistattehan jättää hakemukset ajoissa!

Kirjasto edistää lasten lukutaitoa ja lukemista. Merja Kummala-Mustosen esitys

Muistathan liittyä postituslistalle! Lähetämme vielä tämän vuoden aikana uutiskirjeen suoraan kirjastojen sähköpostiin, mutta jatkossa tiedot kulkevat postituslistan kautta.

Syysterveisin
Heidi Karhu