LaNu-artikkelisarjan kirjoitusvuorossa Päivi Utajärveltä

Elina Kemppainen Tyrnävältä haastoi Päivin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Päivi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Hei ja kiitos haasteesta Elina! Olen Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta. Työskentelen tällä hetkellä vakituisena kirjastovirkailijana 70 %:n työajalla. Työt ja opinnot oppisopimusopiskelijana Utajärven kirjastossa aloitin tammikuussa 2007. Työssäni on ollut muutamia taukoja, mutta nykyinen työsuhde on kestänyt syksystä 2012 lähtien. Kirjaston perustöiden lisäksi vastuullani on LaNu-työ sekä muiden ryhmien kanssa tehtävä työ. Teen säännöllistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Lisäksi vastuullani on seniorityö, erityis- ja pienryhmätyö sekä yhteistyö seurakunnan kanssa.


Päivi Hongisto.

Teen kirjavinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta, nukketeatteria, laulu- ja lorutuokioita, runohetkiä sekä varsinkin lasten ja nuorten kirjanäyttelyitä. Osallistumme yleensä teemapäiviin ja -viikkoihin, ja olen vastuussa myös niiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Olen ollut mukana mm. lukuviikolla toteuttamassa välituntivinkkausta yläkoululla, seurakunnan perhekerhossa kertomassa vanhemmille lukemisen tärkeydestä, vinkkaamassa yökoulussa ja osallistunut koulun kulttuuripäivään pitämällä ilmaisutaitopajaa.  Lumoudun tarinoista ja heittäydyn helposti itsekin eri rooleihin. Vuosien saatossa olen ollut peikko, noita, Nipsu, Nuuskamuikkunen, keiju, enkeli, tonttu, navettapiika ja Täti Syksy.

Kirjaston tapahtumiin osallistun joko itse esiintyen tai vain järjestelyissä mukana ollen. Mieleen on painunut erityisesti tapahtuma, jossa olin majoittunut noitakoulun oppilaana kirjaston tiloihin opettelemaan hyviä tapoja. Myös Tove 100 näyttely oli mielenkiintoinen kokemus. Toteutimme sen kirjanäyttelynä sanataiteen keinoja hyödyntäen. Pidin näyttelystä tarinallisen kierroksen ja siihen osallistui lähes kaikki Utajärven lapset. Lisäksi olen kiertänyt lukemassa satuja Nipsuna, ollut yökirjastossa maistattamassa päättömiä herkkuja ja järjestänyt aistisadun luonnon materiaaleja hyödyntäen.

Koronavuosi on vaikuttanut paljon tapahtumien järjestelyihin. Koen olevani parhaimmillani yleisön edessä hetkissä, joissa voin olla aidosti läsnä kuulijoille. Odotan sitä, että saan taas pakata reppuni ja lähteä matkaan tai toivottaa vieraat tervetulleeksi tuokioihini kirjastoon.


Päivin työkaveri Kalevi Kolo-Katti.

Teen LaNu-työtä pääosin yksin, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin mainita työparini Kalevi Kolo-Katin. Kalevi muutti meille Joensuusta muutama vuosi sitten. Syksyisin lähdemme yhdessä vierailulle esikoululuokkiin satukirja kainalossa. Olemme saaneet viettää monta unohtumatonta hetkeä yhdessä pienten kuulijoiden kanssa.

Elina esitti Päiville kysymyksen: onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.
Suurin haaveeni on, että voisin käyttää työaikaani enemmän eri-ikäisten kanssa toteutettaviin tuokioihin. Työ on kokonaisvaltaista ja vaatii suunnittelua, ideointia ja kouluttautumista. Olisi mahtavaa, jos saisi täysin keskittyä tekemään tätä tärkeää työtä. Ihanteellista olisi, jos voisi tehdä välillä tällaista työtä myös yhdessä työparin kanssa. Olen haaveillut vielä myös opinnoista joko kirjallisuusterapiaan tai sanataiteeseen liittyen.

Kokeillaan välillä totutusta poikkeavaa tapaa LaNu-artikkelisarjassa. Valitse seuraavista sanoista viisi sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?
1. aineiston esillepano
2. LaNu-tapahtumat
3. päiväkoti/kouluyhteistyö
4. resurssit
5. kesä ja LaNu-työ
6. vuodenkierto LaNu-työssä
7. lukukampanjat
8. yhteisökortti vs. oman kirjastokortin käytön opettelu
9. käyttäytymissäännöt kirjastoissa
10. yhteistyö neuvolan kanssa
11. LaNu- tilat kirjastossa
12. satutuokiot
13. nukketeatterit
14. kirja, äänikirja, elokuva vai peli? Kuuluvatko kaikki kirjastoon ja missä suhteessa niitä hankitaan?
15. aikuisten aineisto/ lasten aineisto. Mikä niiden hankintasuhteen pitäisi olla?

Aineiston esillepano
Minusta on tärkeää nostaa esille uutuuksien lisäksi myös vanhempaa aineistoa ja klassikoita. Tärkeää on myös se, että kirjat ovat väljästi esillä ja sopivalla korkeudella lapsia ajatellen. Vaihtuvat näyttelyt ja aineiston esilläolo houkuttelee tarttumaan niihin.

Päiväkoti/kouluyhteistyö
Koen päiväkoti/kouluyhteistyön suurena rikkautena ja kaikkien hyvinvointia lisäävänä asiana. Kirjaston yksi tehtävä on innostaa lapsia lukemaan, esitellä aineistoa monipuolisesti sekä auttaa löytämään kirjasto ja lukemisen ilo. Vinkkaan yleensä aina kirjastossa ja vinkkaushetken jälkeen lapset voivat halutessaan lainata mukaan vinkatut kirjat. Vuosien myötä olen huomannut, että on tärkeää myös astua ulos kirjaston seinien sisäpuolelta. Näin kirjaston palvelut ja työntekijät tulevat tutuiksi.

Päiväkodin ja koulun henkilökuntaa on hyvä muistuttaa, että olemme kirjastossa valmiita auttamaan ja palvelemaan aineiston valitsemisessa (esimerkiksi kirjapaketit) sekä kannustamaan ja innostamaan lukemisessa. Monenlainen yhteistyö on hyödyllistä. Olen ollut päiväkodin satuprojektissa esiintymässä ja vetänyt koululla satupäivää kaikille alakoulun oppilaille. Lukiolaiset ovat olleet auttamassa kirjaston tapahtumissa tarjoiluiden järjestämisessä ja samalla keränneet vähän rahaa luokkaretkeä varten.

Utajärvellä on alakoulun puolella kulttuurikasvatussuunnitelma, johon sain kertoa ajatuksia siitä, mitä kirjasto voisi järjestää suunnitelman puitteissa. Olen myös toteuttanut tätä suunnitelmaa jo muutaman vuoden ajan.

Resurssit
LaNu-työhön pitäisi löytyä enemmän resursseja. Varsinkin pienissä kirjastoissa tehdään LaNu-työtä usein yksin. Mielestäni työ on monipuolisempaa ja rikkaampaa, jos sen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Innostun aina koulutuksissa, joissa tapaan muita LaNu-ihmisiä. Minua harmittaa se, etten itse voi toteuttaa kaikkea mitä haluaisin resurssien puutteen takia. Lukeminen ja tuokioiden valmistelut vaativat aikaa.   Resurssien vähyys voi jossain vaiheessa vaikuttaa myös työmotivaatioon. Myös mukavaan tekemiseen voi väsyä resurssien puuttuessa. Tilojen ja välineiden puute voi myös asettaa omat haasteensa LaNu-työtä ajatellen. Lukemisen edistäminen ja elämyksien tuottaminen on tärkeää ja tämä tärkeys pitäisi myös päättäjien ymmärtää ja nähdä.

Vuodenkierto LaNu-työssä
LaNu-työssä vuodenkierto määrittää työtä monella tavalla. Syksyisin koulujen alettua käynnistyy myös aktiivinen LaNu-työ. Teemaviikot kuten esimerkiksi pohjoismainen kirjallisuusviikko ja lukuviikko sekä satupäivä ja Kirjaston päivä ajoittuvat syksyn ja kevään välille. Tällöin myös LaNu-työ on vilkasta ja tapahtumia paljon. Kesän koittaessa hidastetaan tahtia, tapahtumia on vähemmän ja henkilökunta lomailee. Itsellä kesään liittyy satunnaisia tapahtumia ja suunnittelutyötä, luen mahdollisesti kirjoja tulevaa varten ja kehittelen uusia ideoita.

Satutuokiot
Saduilla on iso merkitys lapsen kehityksessä. Lapsen sanavarasto laajenee ja mielikuvitus lisääntyy. Satu voi koskettaa monella tavalla. Kirjaston satutuokio voi olla lapselle myös ensikosketus kirjastoon. Satutuokiossa voidaan luoda pohjaa lapsen tulevalle kirjastonkäytölle. Satutuokioiden aikana lapsi oppii myös monenlaisia taitoja kuten rauhoittumista, kuuntelemista ja sosiaalisia taitoja. Mielestäni sadut sopivat kaikenikäisille ja monenlaisiin tilanteisiin. Satujen kautta voi myös käsitellä vaikeitakin asioita. Satutuokio on läsnäoloa, läheisyyttä ja keskittymistä. Tarvitsemme jokainen välillä elämyksiä ja lepohetkiä, joita satutuokio voi tarjota.

Minkä kirjan suosittelisit meille luettavaksi näin kesän kynnyksellä ja lomien lähestyessä?

 Marttinen, Tittamari: Joona ja yllätysten matkalaukku
Joonan isä on lähdössä pitkälle työmatkalle ja se surettaa Joonaa kovasti. Isä antaa hänelle matkalaukun, jonka sisältä paljastuu monenlaisia hassuja tavaroita. Joona saa ohjeeksi ottaa matkalaukusta yhden tavaran kerrallaan ja pitää tavaroita tarkasti silmällä. Matkalaukusta paljastuu kummallisia esineitä kuten kikatuspähkinät, kurkistuskiikari, supinasimpukka, hassutushuuliharppu, taikataskulamppu, murjotushattu, nurinperinkello ja tavalliset luistimet. Matkalaukku ja hassut tavarat helpottavat Joonan ikävää ja yhdessä ystävänsä Helmiinan kanssa hän pääsee monenlaisiin seikkailuihin. Näistä seikkailuista Joona kirjoittaa isälle kirjeitä. Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy myös hauskoja loruja.

   

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen metsä
Tämä valloittava kirja kutsuu lukijan matkalle Tiitiäisen metsään. Runon taikavoimin voi mielikuvituksen päästää valloilleen ja astua sadun maailmaan. Kirjassa tutustutaan metsän eläinten elämään ja olentoihin kuten keijuihin, peikkoihin ja muihin metsän tarunomaisiin otuksiin. Kirja on koottu tutuista runoklassikoista ja se houkuttelee kaikenikäiset lukijat pysähtymään ja tutustumaan metsäluontoon. Kirjan upean kuvituksen on tehnyt Silja-Maria Wihersaari.

Simukka, Salla: Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita ; Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Oletko miettinyt mikä on kauneinta mitä sinulle on tapahtunut? Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita vie lukijansa nuoruuden iloihin, ihmeisiin ja epävarmuuteen. Tarinat kertovat nuorten elämään liittyvistä asioista kuten ensisuudelma, voiko unet toteutua, mitä tarkoittaa jos ajattelee ”ei-oikeastaan mitään” tai ketä on lupa rakastaa. Herkät tarinat kertovat aidosti nuoren elämästä ja tunteista. Niihin on nuoren helppo samaistua.

Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita sisältää kymmenen kauhistuttavaa ja pelottavaa tarinaa. Tarinoiden mukana lukija joutuu miettimään ketä kellarilapset ovat, mitä Koiranpääpuistossa todella tapahtui tai mikä on se painajaismainen uni, josta herättyään tajuaa, ettei se ollutkaan unta. Entäpä huvipuisto, jota lapset ja nuoret eivät voi vastustaa, mutta joka vangitsee ja vie energian?

Tämä kertomuskokoelma on kääntökirja, jossa tarinat peilaavat toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Kirjan kaksi osaa on selkeästi erillään, mutta tarinat liittyvät toisiinsa.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluan haastaa mukaan Mervi Sauerin Kuhmon kirjastosta. Mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus? Mervin terveiset kuulemme syyskuussa.

Terveisin,
Päivi Utajärven kirjastosta

 

 

Terkkuja Marilta Muhoksen kirjastosta

Tällä kertaa LaNu-artikkelisarjaa kirjoittaa Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta. Marin haastoi mukaan Salla Kananen Limingan kirjastosta. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittäytymisellä.

Voitko Mari esitellä itsesi meille?
Kiitos Sallalle haasteesta ja terveisiä Liminkaan. Olen Mari Åkerfelt ja työskentelen tällä hetkellä Muhoksen kirjastossa. Aloitin viime marraskuussa ensin osa-aikaisena projektityöntekijänä Tukena tulevaisuuteen -hankkeessa ja maaliskuun alusta olen toiminut osan aikaa viikosta lisäksi kirjastonhoitajan sijaisena lasten- ja nuortenkirjastotyössä. Kumpaankin työnkuvaan kuuluu LaNu-työtä ja työtehtävät menevätkin osin päällekkäin. Tukena tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa luoda lukemiskulttuuria ja sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä. Tällä hetkellä suunnittelen Lukeminen & leikkiminen -teemaista vierailua MLL:n etäperhekahvilaan ja kouluyhteistyön puolella tiedonhaunopastuksia ja vinkkauksia.

Olet Mari opiskellut viime vuosina Oulun yliopistolla. Tiesitkö jo opiskeluvaiheessa haluavasi työskennellä kirjastossa? Entä LaNu-työn parissa?
Minusta piti alun perin tulla opettaja ja opiskelinkin luokanopettajaksi. Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja ja työ kirjastossa kiinnostanut, mutta se tuntui alkuun liian kaukaiselta sivupolulta opettajaopintoihin nähden. Sitten näin yliopistolla mainoksen Lukutaitojen asiantuntijuuden maisteriopinnoista, joissa oli yhdistetty kasvatustieteen ja informaatiotutkimuksen opintoja samaan tutkintokokonaisuuteen. En hakenut siihen mukaan, mutta ajatus jäi elämään ja aloitin myöhemmin informaatiotutkimuksen sivuaineena. Opintojen aikana ymmärrys pedagogisen koulutuksen merkityksestä kirjastotyössä kasvoi, eikä sivupolku ollutkaan enään niin kaukana kuin olin luullut.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö tuntuu kirjaston eri työtehtävistä itselleni läheisimmältä ja luontevimmalta, ja olenkin tosi iloinen, että saan tehdä sitä tällä hetkellä työkseni. Pidän työstä lasten ja nuorten kanssa, luen mielelläni lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja LaNu-työssä pääsen hyödyntämään esimerkiksi taito- ja taidekasvatusopinnoissa saamaani oppia.

Näetkö itsesi työskentelevän jossain muualla kuin kirjastossa, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa?
Toivon ainakin, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella olisi rooli omassa työssäni myös tulevaisuudessa. Pidän asioiden yhdistelemisestä ja esimerkiksi opettajana haluaisin kytkeä kirjallisuutta monella tapaa osaksi opetusta. Olen kiinnostunut kieleen liittyvistä ilmiöistä ja mielestäni kirjallisuus on paras tapa havainnoida kieltä ja kehittää kielitietoisuutta. Toisaalta kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvä esteettinen ja kokemuksellinen puoli on minulle myös tärkeää. Olen ollut harjoittelussa sanataidekoulussa ja sanataidekasvatuksen tapa lähestyä kieltä, kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista taiteena kiehtoo minua. Mielelläni työskentelisin lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa esimerkiksi taidekasvatuksen ja lastenkulttuurin kentällä.  Ja on minulla vielä salainen haave oman lastenkirjan kirjoittamisesta.

Siirrytään seuraavaksi Sallan haasteeseen. Mari työskentelet Muhoksen kirjastossa. Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta?
Haastavinta on ollut aloittaa työt koronarajoitusten aikaan, kun en oikeastaan ole päässyt näkemään, mitä LaNu-työ Muhoksella normaalitilassa on käytännössä ollut. Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa ovat olleet vähissä, ja suunnittelu ilman varmuutta kohtaamisesta vähentää konkreettisen työn tuntua. Viime viikkoina olen vihdoin päässyt tapaamaan koululuokkia, mikä tuntuu kyllä palkitsevalta pitkän talven jälkeen.

Omia ideoita on päässyt toteuttamaan melko vapaasti ja luovasti omia taitoja soveltaen. Pienellä paikkakunnalla myös uusiin yhteistyökumppaneihin tutustuminen on sujunut luontevasti, vaikka Koronan takia ei ollakaan tavattu kasvotusten. Loppukeväältä odotan erityisesti päiväkotien kanssa toteutetun taideprojektin näyttelyä, jossa nähdään mm. Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema ihana Mielikuvituksen kukkanen, sekä nuorisotoimen kanssa suunniteltua yläkoulun välituntitapahtumaa, jonne viemme pop up -kirjaston.

Mari ja myyrä sekä Mielikuvituksen kukkanen -teos, joka on  Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema. Se on esillä Taiteillaan kevät! -näyttelyssä Muhoksen kirjastossa.

Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?
Koska aloitin ensin projektityöntekijänä, näkökulmani nykyiseen sijaisuuteen lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa on jo lähtökohtaisesti erilainen, kuin jos kyseessä olisi vain tämä kevään sijaisuus. Hankkeen puitteissa olemme esimerkiksi suunnitelleet kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyön raameja, mikä luo pohjaa LaNu-työlle ensi vuodelle ja toivottavasti pidemmällekin tulevaisuuteen. Kirjastoauton merkitys LaNu-työssä on etäisyyksien takia keskeinen ja kirjastoauto vieraileekin säännöllisesti kaikilla kouluilla ja päiväkodeilla vähintään joka toinen viikko. Palveluiden saavutettavuuteen ja selkeyteen voisi kuitenkin etsiä vielä enemmän ratkaisuja. Myös perhepäivähoidossa olevat lapset vierailevat kirjastoautossa ja olemme suunnitelleet satutuokioiden ottamista mukaan kirjastoautoreitille heitä ajatellen.

Kirjaston näyttelytilaa olisi tarkoitus jatkossa hyödyntää enemmän LaNu-työssä ja yhteistyökuvioissa ja siihen onkin nyt toukokuussa tulossa yhteistyössä päiväkotien kanssa toteutettava näyttelyprojekti.

LaNu-työn kehittäminen on myös ajankohtaista Muhoksella, sillä kuntaan tehdään yhteistä kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Lisäksi kulttuurikeskus Koivu ja tähti, jossa kirjastokin sijaitsee, on lähivuosina menossa remonttiin, mikä on samalla mahdollisuus ajatella LaNu-työtäkin uusiksi tiloista lähtien.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan, jota on mukava lukea näin keväällä?
Kevät on minulle toisinaan levotonta ja melankolista aikaa, joten kaipaan lohdullista luettavaa. Sellaiseksi sopii hyvin Paula Nivukosken Onnelliset aakkoset, jossa Nivukosken kirjoittamat runomaiset tekstit yhdistyvät Tove Janssonin kuvituksiin. Kirjasta voi lukea vaikka yhden aakkosen joka ilta ja jäädä sitä maistelemaan sanoja ja niiden luomia mielikuvia.

Toinen vinkkini on Karoliina Pertamon Lintunaapurini. Tämä kaunis lasten tietokirja on saanut minut kiinnostumaan kotipihallani viihtyvistä linnuista ja niiden puuhista.

   

Kenet haluaisitte haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluaisitte kysyä häneltä?
Heitetään haaste vaihteeksi Kainuuseen. Heidi Tuikka Kajaanin kaupunginkirjastosta ottaa haasteen vastaan. Mari haluaa kysyä Heidiltä, millaista yhteistyötä heillä tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa. Heidin terveiset saamme kuulla syksyllä.

Terveisin,
Mari Muhoksen kirjastosta

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina

Terveisiä Tyrnävältä

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Tänään kuulemme Elinan terveiset Tyrnävältä.
Kiitos Eevikselle haasteesta! Olen Elina Kemppainen ja tällä hetkellä työskentelen Tyrnävän kirjastossa. Aloitin täällä osa-aikaisena lasten- ja nuorten kirjastovirkailijana hetki ennen koronaa eli vähän reilu vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vinkata lähes kaikki Tyrnävän 1-6 -luokat, osan syksyllä livenä ja osan sitten koronan takia etänä. Satutuokioita pidin kesällä puistoissa ja päiväkotien pihoilla, mutta muutoin on täytynyt tehdä tallenteita. Viime keväänä kirjoittelin itse tarinoita ja tuolloin kuvatut Satupeikon satutuokiot ovat edelleen nähtävillä Tyrnävän kulttuuritoimen Youtube-kanavalla.


Tyrnävän kirjaston satupeikko.

Tänä keväänä olemme tehneet tallenteita kotimaisista kuvakirjoista, ja ne ovat olleet katsottavissa kuukauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa sain vastuulleni myös OKM:n rahoittaman Lukemisen kulttuurin ja lukutaidon vahvistaminen -hankkeen, jonka kohderyhmänä ovat varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus. Toiveissa on kirjavinkkausten ja satutuokioiden ohella päästä puhumaan varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstölle sekä vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon merkityksestä. On ollut ihanaa saada käyttää näin paljon aikaa lasten- ja nuorten kirjastotyöhön! Toivottavasti tämän työn merkitys nähtäisiin myös päättävissä elimissä, jotta Tyrnävällä hyvin alkanut lukemisen edistämistyö ei tyssäisi heti alkuunsa.

Alun perin ajauduin tekemään lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähän vahingossa. Ensimmäinen työpaikkani oli Kempeleen kirjasto ja siellä oli tarve lastenkirjastotyön tekijälle. Aloin harjoitella satutuokioiden pitämistä ja kirjavinkkausten tekemistä ja sille tielle sitten jäin. Kempele oli mahtava paikka LaNu-työn tekemiselle, sieltä saatuja oppeja hyödynnän edelleen työssäni. Terveiset Kempeleeseen Reijolle ja muulle porukalle 😊
Kempeleen jälkeen kävin pyörähtämässä Utajärven kirjastossa noin puolitoista vuotta. Siellä LaNu-työ ei varsinaisesti kuulunut minulle, mutta kyllä minä sielläkin jonkin verran vinkkailin kirjoja ja pidin satuhetkiä yhdessä kollegan kanssa. Meillä oli niin innostunut kirjastojengi, että keksimme koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi Halloween-tapahtumassa teimme kauhulabyrintin kirjahyllyjen väliin ja satupäivänä Rölli ja Nipsu jalkautuivat kylille lukemaan satuja. Terveiset myös Päiville, Timolle ja Sallalle 😊

Eevis halusi tietää, että minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Haastavinta on ehdottomasti LaNu-työn tekeminen etänä. Kirjavinkkaukset onnistuvat kyllä esimerkiksi Teamsin kautta, mutta eiväthän ne ole ollenkaan niin vuorovaikutteisia kuin livevinkkaukset. Varsinkin jos vinkkari ei näe tai kuule luokkaa ollenkaan, kuten on teknisten hankaluuksien takia joitakin kertoja käynyt. Silloin on vaikea tietää, ovatko esitellyt kirjat kiinnostaneet ketään. Parasta on se, kun näkee lasten innostuvan vinkatuista kirjoista. Pöydälle asetellut kirjat lähtevät lainaan tai joku tuskailee, ettei tiedä minkä kaikista mielenkiintoisista kirjoista valitsisi. Palkitsevaa on myös yhteistyön tekeminen esimerkiksi koulujen kanssa, kun opettajat oppivat tuntemaan vinkkarin ja hyödyntämään hänen ammattitaitoaan.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen koulut ja varhaiskasvatus, joiden kautta on mahdollista tavoittaa kattavasti paljon lapsia ja nuoria. Toki tavoittaminen riippuu paljon myös opettajista ja heidän suhtautumisestaan kirjastoon ja lukemiseen, kaikki eivät valitettavasti syystä tai toisesta hyödynnä kirjastoa ja kirjastolaisten ammattitaitoa omassa työssään. LaNu-yhteistyötä voi myös periaatteessa tehdä minkä tahansa yhdistyksen tai yhteisön kanssa. Täällä Tyrnävällä olen esimerkiksi pitänyt satutuokioita seurakunnan puistoperhekerhoissa ja Utajärvellä 4H-yhdistys oli meillä useammassakin tapahtumassa pitämässä askartelutyöpajaa lapsille. Myös yksityishenkilöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täällä Tyrnävällä satuja on käynyt satutuokioilla lukemassa vapaaehtoinen Satumuori.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin toisten toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Yhteistyö on yleensä aina hyödyllistä, tehtiin sitä kenen kanssa tahansa. Yhteistyölle täytyy vain löytää sopiva tapa. Yhteistyön puuttuminen voi johtua siitä, ettei aina hoksata edes ajatella kenen kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Haastavia voivat tietenkin olla myös käytännön seikat, aikataulujen yhteensovittaminen, budjettikysymykset jne.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen Utajärven kirjastossa järjestetty Liikennepäivä. Vetonauloina olivat liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti, jotka vetivät kirjaston ääriään myöten täyteen lapsia ja lapsiperheitä. Saimme myös poliisiauton poliiseineen hetkeksi vierailemaan kirjaston pihalla ja lisäksi meillä oli 4H:n järjestämää liikenneaiheista askartelua. Päivästä saatiin paljon positiivista palautetta ja siitä jäi itsellekin hyvä mieli. Päivän onnistuminen ei tietenkään ollut pelkästään minun ansiotani vaan se oli osiensa summa ja kuvastaa hyvin toimivan yhteistyön merkitystä.

Voitko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Jukka-Pekka Palviaisen lastenkirja Allu ja salainen ihailija vie lukijansa Kuoppakylän vanhalle rautatieasemalle, jonne Allu perheineen muuttaa. Pian muuton jälkeen Allu alkaa saada outoja viestejä, jotka on kirjoitettu vaaleanpunaisella tussilla. Viesteissä lukee muun muassa ”Olet söpö!” ja ”Sinulla on kauniit silmät!”. Allu alkaa veljensä Markuksen kanssa selvittää kuka viestejä lähettelee ja tutustuu samalla Kuoppakylän asukkaisiin. Tässä kirjassa yhdistyvät leppoisa tunnelma, huumori ja salaperäisen arvoituksen selvittäminen.

  

Nelli Hietalan kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kuvakirja Kerttu ja kärpänen vie mukavasti jo kesäisiin tunnelmiin lintujen laulaessa ja ruohonleikkurin pöristessä. Kerttu herää auringonsäteiden supatukseen ja löytää ikkunalaudalta kärpäsen, jonka kanssa koetaan päivän aikana monenlaisia seikkailuja.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Päivi Hongiston Utajärven kirjastosta. Päiviltä haluaisin kysyä, että onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.

Terveisin,
Elina

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Eeviksen vinkit vinkkaukseen

Heidi Petrov haastoi Eeva-Marian kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Eevis mukaan. Voitko esitellä itsesi ja työsi varsinkin LaNun puolelta?
Kiitos Heidi haasteesta! Olen Eeva-Maria Alatalo, lempinimi Eevis on kulkenut mukana jo eskariajoilta asti. Samoihin aikoihin ilmoitin myös toiveammatikseni kirjastontädin ja leikin kotona kirjastoa. Aloitin kuitenkin oikean kirjastotyön vasta kesällä 2006, kun Haukiputaan kunnankirjastoon haettiin vinkkauksesta kiinnostunutta kirjastovirkailijaa. Silloin Haukiputaalla aloitettiin järjestelmällinen vinkkaus kaikille kunnan kolmas- ja seitsemäsluokkalaisille.

Tätä nykyä olen Oulun kaupunginkirjaston pohjoisen alueen alueellinen kirjastonhoitaja, eli sekä suunnittelen että toteutan koulun ja kirjaston yhteistyötä alueella yhdessä informaatikon ja tietysti kirjastojen henkilökunnan kanssa. Käytännössä vinkkaan pääasiassa yläkoululaisille, tarvittaessa toki muillekin luokka-asteille, ja pidän tiedonhaun opastuksia viidesluokkalaisille. Toimin myös Lukuoppaana ja olen vetänyt aikuisten lukuvinkkipiiriä. Kuulun Lukemisen edistäminen -tiimiin, ja Kirjasaari-tapahtumassa olen esitellyt nuortenkirjoja jo toistakymmentä vuotta.

Toimenkuvaani kuuluu myös perheiden mediakasvatus ja sen kehittäminen. Tämä tehtävä on toistaiseksi jäänyt kouluyhteistyön jalkoihin, mutta tarkoitus on päästä kehittämistyön pariinkin mahdollisimman pian.

Sitten Heidi Petrovin sinulle esittämään kysymykseen: sinut Eevis tunnetaan Oulun kaupunginkirjastossa kokeneena konkari-vinkkarina. Millä lailla valmistaudut vinkkauksiin? Tarvitsetko edelleen tukilappuja (tai oletko niitä ikinä tarvinnut) vai hoituuko vinkkaukset ulkomuistista? Tarvitko harjoitella vinkkauksia esimerkiksi ääneen? Onko sinulla jokin erityinen tapa valmistautua vinkkauksiin ja muihin ryhmäkäynteihin sekä esiintymistilaisuuksiin?
Vinkkauksiin valmistautumisessa suurin homma on ilman muuta aineistoon tutustuminen eli lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Varsinkin paksumpien nuortenkirjojen lukemiseen saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon aikaa. Ja siltikään kaikkea lukemaansa ei vaan halua tai voi vinkata.

Yleensä mietin jo lukiessa, miten kertoisin kirjasta, mutta en varsinaisesti tee muistiinpanoja. Aika pian yleensä tietää, onko kirjasta vinkattavaksi, ja sopivat lukunäytepätkät onneksi lähes hyppäävät silmille. Esimerkiksi viime maanantaina aloitin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, josta pystyin lähes heti toteamaan, että tämän minä vinkkaan, ja lukunäytekin löytyi saman tien. Seuraavana päivänä vinkkasin kirjaa seiskaluokkalaisille. Harmi kyllä etävinkkauksessa välitön palaute jää saamatta, eli en voi nyt varmaksi tietää kiinnostiko juuri tämä vinkki ketään.

Kirjoitan jokaisesta vinkattavasta kirjasta jonkinlaisen tekstipätkän ja tulostan ne paperille ennen vinkkausta. En yleensä lue tekstiä suoraan vinkkaustilanteessa vaan se toimii pikemminkin henkisenä tukena, kun vinkkaan niin sanotusti omin sanoin. Toisaalta kirjojen henkilöiden nimet on pakko olla näkyvillä jossain, olen tosi hyvä unohtamaan tai sekoittamaan ne muuten. Vuosien varrella varastoon on kertynyt melkoinen määrä vinkattavaksi sopivia kirjoja, ja käytän yleensä samaa vinkkipakettia noin pari vuotta kerrallaan, muutamilla pikku muutoksilla. Eli lisään uutuuksia pakettiin kun sopivia sattuu kohdalle ja jätän sitten vastaavasti jotain pois, jota on jo tarpeeksi kauan tullut vinkattua.

En harjoittele vinkkauksia ääneen, mutta joskus saatan testata vinkkiä tyttären tai työkavereiden kanssa. Muitakaan ryhmäkäyntijuttuja en harjoittele etukäteen, Kirjasaaren tyyppiset esiintymiset on sitten eri juttu. Niitä on pakko ainakin vähän etukäteen yrittää höpötellä, mutta lähinnä aikataulusyistä.

Voitko Eevis kertoa meille jonkun hauskan kömmähdyksen, mikä sinulle on sattunut vinkkauksessa tai muissa esiintymistilaisuuksissa vuosien varrella, jos sellaisia on käynyt. Mitä opit tapahtuneesta?
Kömmähdyksiä sattuu lähes joka kerta jotain, vähintäänkin se, että muistan henkilöiden nimet väärin ja selitän sitten ihan mitä sattuu. Näihin ei oikein muistilaputkaan tunnu aina auttavan, mutta yrittää pitää kuitenkin…
Nyt jo muutamia vuosia sitten kävi kerran niin, että unohdin kaikki muistilappuni työpaikalle kun menin koululle vinkkaamaan. Kassista löytyi sitten pelkät kirjat. Hetki piti hakea tahtia, mutta sitten mentiin ulkomuistista tai takakannen tekstiä mukaillen. Hankalinta oli löytää lukunäytteet! Toisaalta tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut stressata että mitä jos unohdan ne laput. Kyllä sitä selviää näköjään vaikka mistä. 😊

Oma juttunsa on sitten kaikki se, mitä kuulijoiden kommentit ja reaktiot aiheuttaa. Välillä menee pasmat täysin sekaisin ja homma ihan nauruksi… ja sitten tietysti kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat keskeytykset, kuten vaikkapa palohälytys kesken kaiken. Siinä jäi vinkkaus ihan kakkoseksi, kun seurattiin koulun pihalla pakkasessa paikalle kaartavia paloautoja. Savua ja tulta ei onneksi näkynyt, mutta kemian luokkaa tuuletettiin jonkun epäonnistuneen kokeilun jälkeen pitemmän aikaa.

Onko sinulle jäänyt mieleen joku erityisen mukava muisto jostain vinkkauksesta tai esiintymistilaisuudesta?
Olin vinkkaamassa lähikoululla seiskaluokkalaisille. Opettaja varoitteli etukäteen luokan levottomuudesta ja vilkkaudesta, mutta minusta kaikki meni oikein hyvin. Porukka kuunteli lähes ääneti, ja vasta kun olin vinkannut jo useamman kirjan, yksi pojista ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan alkoi isoon ääneen ”valittaa” että nyt pitää jo lukea niin-ja-niin-monta kirjaa! Sama poika avautui uudestaan hetken päästä: ”Et nää voi taas lopettaa kesken tuota kertomista, se on kiusaamista! Ekkö nää tiiä että koulussa ei saa kiusata kettään?!” Yritin siinä sitten vakavalla naamalla vakuutella, että minulla on erikoislupa tämmöiseen kiusaamiseen. 😉

Heidi Petrov listasi meille artikkelissaan Top 5 YA-kirjaa. Onko sinulla samanmoista viittä ehdotonta hittiä, jotka herättävät vinkkauksessa olevien mielenkiinnon.
Tämä onkin haastava kysymys! On toki olemassa tietyt kirjat, jotka voisin pitää aina kassissa mukana ja tykätä niiden vinkkaamisesta, mutta toisaalta haluan pitää vinkkipaketit ”tuoreina”, siis niin että vinkattavat kirjat eivät olisi kovin paljon kuulijoita vanhempia.

Kaikkien aikojen vinkkaussuosikit seiskaluokkalaisille Top 5 voisi olla vaikkapa tällainen:
1. Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia Kuussa
2. Tuija Lehtinen: Mopo
3. Reija Kaskiaho: Rastas
4. Laura Lähteenmäki: Iskelmiä tai Nutcase
5. Mari Mörö: Vesipajatso

    

En osaa varmasti sanoa, onko näitä kaikkia oikeasti lainattu enemmän vinkkausten jälkeen, mutta nämä ovat vinkkaustilanteessa olleet varmoja kiinnostuksen herättäjiä.

Entäpä kenet sinä Eevis haluat haastaa mukaan Ake LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitäpä haluat kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Haastetaan mukaan Elina Kemppainen Tyrnävältä ja nuoruusvuosieni toisen kodin, Kajaanin kaupunginkirjaston. Kajaanista meille vastaa Aino-Stina Okkonen. Mikä sinusta on haastavinta lanu-työssä? Entä parasta?

Yhteistyötä iiläisittäin

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa. Tervetuloa Marita mukaan. Voitko esitellä itsesi sekä työnkuvasi varsinkin LaNu-puolella?
Kiitos haasteesta! Olen Marita Turtinen ja työskentelen Iin kirjastossa kirjastonhoitajana. Pienessä kirjastossa työnkuvat ovat monipuolisia. Vastuualueinani on Kuivaniemen sivukirjaston päivittäinen toiminta sekä lasten- ja nuortenkirjastotyö ja sen kehittäminen. Teen yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, kanssa. Pidän vinkkauksia, tiedonhaun opetuksia, kirjastonkäytön opastuksia sekä satutuokioita. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumia ja lukukampanjoita.

Onko kaikille LaNu-ryhmille yhtä mukavaa ja helppoa vinkata, opettaa tiedonhakua ja pitää muita opastuksia? Mikä ikäryhmä on suosikkisi?
Teen mielelläni lasten- ja nuortenkirjastotyötä eri ikäryhmien kanssa, suosikki-ikäryhmää ei ole. Lasten ryhmät ovat yleensä innostuneita ja vuorovaikutus toimii. Nuorten ryhmäkäynneille pyrin miettimään jonkun koukun, jolla saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan järjestelemässä yläkouluikäisille etävierailua, jossa on mukana myös kirjailija. Tarkoitus on keskustella kirjoista ja antaa lukuvinkkejä.

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan: mitä haluat kysyä Maritalta liittyen lanu-työhön Iissä?
Viime syksyn aikana Oulu ja Ii ovat tehneet yhteistyötä ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat.

Mitä Marita sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston?
Kirjastojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. On hyvä jakaa tietoa, taitoa ja toimivia käytänteitä. Yhdistämällä voimavarat saadaan tehtyä yhdessä enemmän. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen verkosto mahdollistaa ja vahvistaa toiminnan kehittämistä koko alueellamme.

Entäpä mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä?
Lasten ja nuorten kohtaaminen. Jokainen vinkkari varmasti tunnistaa sen ilon pilkahduksen, kun vinkattu kirja löytää lukijansa tai lukija löytää mieluisan kirjan. Pidän lasten- ja nuortenkirjastotyössä myös sen monipuolisuudesta.

Kenet haluat haastaa mukaa kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan LaNu-artikkelisarjaan Susanna Harlen Haapaveden kirjastosta. Mistä Susanna sinä pidät eniten lasten- ja nuortenkirjastotyössä?

Terveisin
Marita Turtinen
Iin kirjasto

Kouluyhteistyötä oululaisittain

Tämän viikon artikkeli kertoo kouluyhteistyöstä ja siitä meille kertoo Ake-tiimiläinen Elina Kauppila. Elina mistä työpäiväsi koostuvat?
Työskentelen Oulun kaupunginkirjastossa vastaavana informaatikkona. Työssäni koordinoin Oulun kirjastojen kouluyhteistyötä ja Kirjastoreitti-toimintaa. Ake-työssä vastuullani on myös kouluyhteistyö. Vastaan myös erilaisten opetusmateriaalien tuottamisesta sekä oppimisympäristöihin tehtävistä materiaaleista. Viime vuosina olen ollut useamman lukukampanjan ja haasteen vastaavana. Ylläpidän myös kouluyhteistyön verkkosivustoja eli Kirjastoreitti-sivustoa sekä Eväitä opiskeluun -sivustoa. Työssäni olen ennakkoluuloton uuden kokeilija, kehittäjä ja markkinoija. Oulun kirjastojen kouluyhteistyön toimintaympäristö on laaja, koulujen toimipisteitä on noin 80 ja perusasteen oppilaita on noin 23 500. Oulun kirjastoissa käy vuosittain yli 1300 ryhmää lapsia ja nuoria osallistuen vinkkauksiin, tiedonhaun opetuksiin ja kirjastotoiminnan esittelyyn. Korona-aika on tuonut tähänkin muutoksen. Kirjastojen kouluyhteistyö sisältää näiden lisäksi myös kirjallisuusdiplomin, erilaiset lukuhaasteet sekä verkosta löytyvät oppimiskokonaisuudet alakouluun, yläkouluun ja lukioon. Kaikki materiaalit löytyvät Oulun kirjastojen kouluyhteistyön sivustoilta eli Kirjastoreitti-sivuilta sekä Eväitä opiskeluun -sivustolta.

Omaat Elina pitkän työuran kouluyhteistyöstä vastaavana informaatikkona Oulun kaupunginkirjastossa jo ennen Ake-työn aloittamista. Kerrotko jotain tämän työn kehityksestä ja siitä, miten Oulussa on järjestetty kouluyhteistyö?
Oulun kirjastoissa on tehty upeaa työtä koulujen kanssa jo vuosikymmeniä. Vuodesta 2008 saakka kouluyhteistyön pedagogisen rungon on muodostanut Kirjastoreitti, joka on myös osa oppilaan kulttuuripolkua. Koulujen kirjasto-opettajat muodostavat yhteistyöverkoston, jonka kautta tavoitamme opettajia ja teemme myös yhteistyötä Kirjastoreitin sisältöjen suunnittelussa. Kirjastoreitti on myös mukana perusasteen opetussuunnitelmassa, mikä on entisestään vahvistanut yhteistyötä. Vahvan kivijalan kouluyhteistyölle luovat kirjaston vinkkarit, jotka tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten lukemaan innostamisen parissa. Kouluille jalkautuvat vinkkarit ovatkin paras mainos kirjastolle. Tänä vuonna kouluille on menty verkon kautta, etävinkkaukset ovat hyvä lisä palveluihimme. Viime vuosikymmenen aikana Oulussa on panostettu kouluyhteistyön viestintään ja näkyvyyteen verkossa. Myös erilaisia verkkomateriaaleja on tuotettu koulujen käyttöön. Tiedonhaun opetuksia voidaan siis järjestää myös itseopiskelu-materiaalien avulla. Näiden parissa opimme koko ajan uutta. Ne eivät tietenkään korvaa kirjaston henkilökunnan pitämiä tiedonhaun opetuksia, mutta ovat hyvä tuki ja lisä. Materiaaleihin liittyviä videoita voivat opettajat katsoa luokassa oppilaiden kanssa ennen kirjastovierailuja. Kun ryhmä on jo hieman orientoitunut aiheeseen ennen kirjastoon tuloa, menee oppikin paremmin perille.  

Elina Kauppila.

Entäpä kouluyhteistyön kehittäminen Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoissa. Mitä haluat nostaa esille?
Toivon, että saamme luotua yhteisen verkoston, jossa lanu-työtä tekevät voivat olla toistensa tukena organisaatiorajat ylittäen. Ake Oulu Teamsin kanavalla onkin meillä jo hyvä alku yhteistyölle. Siellä on jaettu mm. kirjavinkkejä. Vinkkauksia, opetuksia ja kouluille viestintää voi suunnitella myös yhdessä. Usein joku toinen naapurikirjastossa pähkäilee samoja asioita. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa pitää myös kehittämispäiviä, missä tulisimme paremmin tutuksi ihan kasvotustenkin. Ake Pikatreffeillä olemmekin tavanneet verkossa ja tutustuneet erilaisiin kouluyhteistyön asioihin ja kuulleet kokemuksia ja työtapoja eri puolilta aluetta. Olisi aivan mahtavaa saada ideat ja ajatukset liikkeelle, niin että yhteistyön voima jylläisi alueemme kirjastoissa oikein kunnolla. Toivon, että pystymme myös panostamaan alueen kirjastojen yhteisiin verkkopalveluihin ja verkosta löytyviin materiaaleihin. Ne olisivat hyvänä tukena kirjastoissa tehtävän työn lisäksi. Tavoitteena on myös toteuttaa yhteinen esite alueen kirjastoille, jonka avulla olisi helppo markkinoida kirjaston palveluita kouluille. 

Kouluyhteistyön toimimisen kannalta on monia tärkeitä seikkoja. Mitä seuraavat asiat merkitsevät kouluyhteistyössä?
Suunnitelmallisuus, sopiminen, yhteistyö.
Kirjaston ja koulujen yhteistyössä suunnitelmallisuus on hyvin tärkeää. Suurissa kunnissa, kuten Oulussa, jossa on paljon kouluja, on se erityisen tärkeää, jotta taataan tasavertaiset kirjastopalvelut kaikille lapsille ja nuorille. Kun yhteistyöstä sovitaan hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua, sujuu kaikki hyvin ja helposti. Koulujen lukuvuosisuunnitelmat ovat yleensä hyvin täynnä ja mitä aikaisemmin vinkkaukset ja opastukset saadaan sinne sovitettua, niin sen parempi. Kuntatasolla on myös hyvä sopia yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa. Tähän meillä on nyt hyvä apuvälinekin, kun Kirjaston ja perusopetuksen yhteistyön valtakunnallinen mallipohja on valmistunut. Näin sekä kirjasto että opetus sitoutuvat lasten ja nuorten lukutaitojen edistämiseen ja voidaan sopia tarkemmin myös yhteistyön sisällöistä. Yhteistyötä tarvitaan kouluyhteistyön kannalta kirjaston työntekijöiden sekä eri kuntien kirjastojen välillä. Mitä enemmän hyödynnämme yhteistä verkostoa, parviälyä ja yhdessä tuotettuja materiaaleja, sitä vähemmän resursseja kouluyhteistyön toteuttamiseen sitoutuu. Myös pienissä kirjastopisteissä yksin työskentelevien työntekijöiden kannalta yhteistyö on tärkeää. Vertaistukea voi siis löytyä verkon kautta, vaikka naapurikunnan kirjastosta.  

Opettajat ovat minusta kirjaston tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Heidän kauttaan kirjastot tavoittavat helposti ja ilman suuria kustannuksia lähes koko ikäluokan ja yhteistyön vaikutukset ulottuvat usein koteihin saakka. Opettajaverkosto on siis kullan kallis ja näitä kontakteja kannattaa kirjastoissa vaalia. Kirjaston ei kannata yksin suunnitella tarjontaa kouluille, vaan se on hyvä tehdä yhteistyössä opettajien kanssa. Silloin kun kirjaston tarjonta kohtaa opetuksen tarpeet, on lopputulos palkitsevin ja luo usein pohjaa pitkäaikaiselle yhteistyölle. Opettajilta saa usein sellaisia vinkkejä, joita kirjastossa ei tule edes ajatelleeksi. Yhteistyötä olisi ihana tehdä enemmän myös lasten ja nuorten kanssa. He kuitenkin ovat se kohderyhmä, jolle palvelut lopulta tehdään. Lasten ja nuorten ilo on paras palkkio tehdystä työstä! Esimerkiksi idea 300 minuutin lukuhaasteeseen  tuli Jäälin alakoulun oppilaskunnalta ja he ideoivatkin aivan loistavan lukuhaasteen, joka on jäänyt elämään pysyvänä tarjontana kouluille. Haasteen jatko-osissakin olemme tehneet yhteistyötä eri ikäisten nuorten kanssa. Tämän lukuhaasteen julkaiseminen ja sen suuri suosio eri puolilla Suomea onkin yksi kirjastourani kohokohdista ja suurista ilonaiheista. 

Kenet Elina haluat haastaa mukaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entä mitä haluat kysyä häneltä liittyen lanu-työhön?
Viime syksyn aikana olemme tehneet yhteistyötä Iin kirjaston kanssa ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat. Haastankin tähän artikkelisarjaan mukaan Marita Turtisen Iin kirjastosta. Mitä sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston? Mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä? Kerro jokin huippuhetki viime vuosilta 😊

Terveisin,
Elina Kauppila
Oulun kaupunginkirjasto

 

Satutuokioita ja nukketeatteria Taivalkoskilaisittain

Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Salmen mukaan. Jenni tahtoi tietää takuuvarmoja kirjoja satutuokiohin. Tässäpä Salmen terveiset.

Hei!

Olen Salme Paloniemi ja työskentelen kirjastovirkailijana Taivalkosken kunnankirjastossa. Taivalkoski on pieni, hieman alle 4000 asukkaan kunta Koillismaalla. Parhaiten Taivalkoski tunnetaan Kalle Päätalon synnyinpitäjänä ja kirjastomme sijaitseekin Päätalo-keskuksessa, jossa kirjaston lisäksi toimii myös kunnan kulttuuritoimi ja Päätaloinstituutti sekä Päätalo-näyttely. Ensi vuonna minulla tulee jo 20 vuotta täyteen työskentelyä täällä. Meidän pienessä kirjastossa on kolme työntekijää, johtaja ja kaksi virkailijaa. Meillä ei ole varsinaisesti vastuualueita nimetty, mutta käytännössä lastenkirjastoasiat ovat enimmäkseen minun kontollani. Satutunteja pidämme toki molemmat kirjastovirkailijat.

Satutuokiot Taivalkoskella

Satutuntien pitäminen on meille tavallaan kunnia-asia. Pyrimme pitämään kaikki satutuokiot, joita meiltä pyydetään, jos vain suinkin mahdollista. Vaihdamme vaikka työvuoroja että se onnistuu. Korona-ajan sulku viime keväänä tietysti esti tämänkin mutta nyt syksyllä olemme taas alkaneet niitä pitämään. Aiemmin ennen koronaa, pidimme vakiosatutunteja joka toinen perjantaiaamu ja silloin niihin saattoi tulla lapsia jopa neljästä eri ryhmiksestä hoitajineen. Enimmillään lapsia saattoi olla jopa lähes 40 ja hoitajat siihen lisäksi. Tuolloin alkoi jo tilanahtaus vaivata, ja huomasimme, että lapsetkin olivat levottomia eivätkä malttaneet keskittyä kuuntelemaan vaan enemmän heitä kiinnostivat vieraat lapset muista ryhmiksistä. Niinpä sitten päätimme jakaa vuoroja niin, että samalla kertaa satutunnille tulivat vain kahden ryhmiksen lapset ja järjestimme satutunteja useammin.

Nyt tänä syksynä kun elämme tätä koronarajoitusten aikaa, olemme porrastaneet satutunnit niin, että jokaiselle neljälle kirkonkylän ryhmikselle on oma satutuokio. Onneksi nämä neljä ryhmistä sijaitsevat todella lähellä, noin parinsadan metrin säteellä kirjastosta. Jostain syystä meidän satutuokioille ei tule muita kuin ryhmisten väkeä, eli kotiäitejä emme ole saaneet liikkeelle. Sen sijaan kotiäidit osallistuvat erittäin ahkerasti kirjaston lastenosastolla kokoontuvaan perhekerhoon, jota ohjaa neuvolan perhetyöntekijä. Tämä kerho on joka toinen keskiviikko, paitsi nyt koronan vuoksi sekin on kokoontunut harvemmin. Tietysti pidämme satutunteja myös eskareille ja alaluokille (1-2) ja ip-kerholle, mikäli meiltä niitä pyydetään. Aikana ennen koronaa meidän kalenterissa saattoikin olla satutuokio viikon jokaiselle päivälle 😊

Olet intohimoinen nukketeatterin pitäjä. Saako valmiita käsikirjoituksia nukketeatteriesityksiin jostain?

Satutuntien lisäksi toinen meidän kirjaston perinne ovat nukketeatteriesitykset, joita pidämme vähintäänkin kerran vuodessa syksyisin Naperoviikolla. Joskus olemme tehneet myös jouluaiheisen esityksen ja on joskus ollut kevään korvalla kevätaiheinen esitys. Ensi alkuun teimme pöytäteatteria ja käytimme Esitys alkaa!-teatterisatuja -kirjan käsikirjoituksia. Sitten hankimme Myyrä-nukketeatterivälineet ja teimme Myyrä-aiheisia esityksiä. Sen jälkeen olemme hankkineet kirjastolle aika paljonkin käsinukkeja ym. rekvisiittaa ja olemme tehneet esityksiä lastenkirjojen pohjalta ottamalla kohtauksen sieltä ja toisen täältä. Olemme myös tehneet ihan suoraan kirjan pohjalta ja silloin olemme tietysti kysyneet ensin luvan esitykseen kirjan tekijältä. Usein käsinukkeja pitää tuunata enemmän tai vähemmän, jotta ne saadaan oikeannäköisiksi roolihahmoon sopiviksi. Valmiit käsikirjoitukset ovat käteviä, muun muasaa Ake-LaNu työryhmän kokoama Luetaan! konseptin valmis nukketeatteriesityksen  käsikirjoitus Veikan metsäretki -esityksestä  oli helppo toteuttaa, kun kaikki ohjeet oli valmiina.

Toissa syksynä meillä oli Naperoviikolla esitys nimeltä Lääkärileikki, jossa seikkaili Tohtori Pöllö eläinystävineen. Siihen tein käsikirjoituksen niin sanotusti säveltämällä eli ottamalla kohtauksia muutamista lääkäriaiheisista lasten kuvakirjoista. Lapset tykkäsivät siitä esityksestä tosi paljon kun oli paljon touhua ja eläimiä. Viime vuonna meillä oli Lappi-aiheinen esitys Pörri-peikon syksy. Meillä on yleensä Naperoviikon kaikki aamut aikataulutettu niin, että joka aamu ehditään esittää kaksi kertaa ennen kirjaston ovien avaamista klo 10.  Tänä vuonna jouduimme koronan vuoksi tekemään esityksen ”etänä” eli nauhoittamaan ja jakamaan linkin tallenteeseen.

Tallenteessa on tietysti se hyvä puoli, että saman esityksen voi katsoa monta kertaa, kuten eräässä ryhmiksessä lapset olivat heti halunneet katsoa meidän esityksen uudestaan ja jopa viiteen kertaan. Live-esityksissä ei uusintoja voi saada mutta niissä on se hyvä puoli, että yleisön reaktiot näkee heti ja palautteen saa samantien. Nukketeatteria on mukava tehdä mutta suurin työ siinä on keksiä ja laatia käsikirjoitus, joten olisi hienoa, kun olisi olemassa jokin ”käsikirjoituspankki”, josta saisi valmiin kässärin, jonka pohjalta pääsisi heti harjoittelemaan esitystä.

  

Miksi LaNu-työ on niin tärkeää kirjastoissa?

Mielestäni LaNu-työ on koko ajan entistä tärkeämpää, koska lukemisharrastus on niin voimakkaasti vähentynyt viime vuosina. Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei lueta ollenkaan, vaan jopa ihan pienelle lapselle annetaan kännykkä tai tabletti käteen, ja lapsi saa sillä viihdyttää itse itseään. Erityisesti sen vuoksi koen nimenomaan pienten lasten kirjastokokemukset tärkeiksi, jotta lapset saisivat kuulla satuja ja tarinoita edes satutunneilla mikäli heille ei kotona sitä mahdollisuutta suoda. Meidän kirjastomme myös lahjoittaa jokaiselle taivalkoskelaiselle vauvalle kirjan lahjaksi, ja samalla toivotamme lapsen vanhempineen tervetulleiksi kirjastoon jatkossakin.

Mikä olisi takuuvarma ja hyvä kirja, joka uppoaa lapsiin satutuokioilla?

Minä tykkään lukea satutunneilla kirjoja, joissa on selkeä tarina ja mielellään jotain jännää ja vauhdikasta toimintaa ja joissa käsitellään tunteita jollakin tasolla. Esimerkiksi Nicola Kinnearin kirja Joskus täytyy uskaltaa on sopivan jännä ja tapahtumarikas, ja sopivan pituinen. Axel Schefflerin Pete ja Pulmu-kirjat ovat myös kivoja, ne sopivat hyvin pienemmillekin lapsille, kun ovat aika lyhyitä. Niissä myös käsitellään tunteita ja kirjoissa toistuu tietyt sanonnat. Muistan erään satutunnin, kun olin lukenut pari Pete ja Pulmu-kirjaa ja eräs pikkupoika sanoi, että lue lisää, niin silloin nappasin viereisestä hyllystä loputkin sarjan kirjat ja luin ne kaikki. Tämä oli mahdollista sen vuoksi, että olin lukenut ne aiemminkin ja siksi tohdin ottaa ne luettavaksi extempore. Satutuntien pitämiseen suosittelenkin ehdottomasti, että kirjat täytyy lukea etukäteen, ettei niissä tule mitään yllätyksiä ja osaa sitten lukiessa käyttää oikeissa kohdissa tietynlaisia äänenpainoja yms. Minulla on myös sellainen ”kirjastotädin sääntö, että satutunnilla luetaan aina kolme kirjaa”, toki enemmänkin saa lukea 😊

Terveisin,

Salme Paloniemi

Taivalkosken kirjasto

 

Terveisiä Sotkamosta ja Kaakkurista

Tänään julkaisemme kaksi artikkelia alueeltamme. Kuulemme Tiina Piiraisen terveisiä Sotkamosta sekä Jenni Tynin Terveisiä Oulusta Kaakkurin kirjastosta. Tiinan haastoi mukaan ensimmäisen artikkelin kirjoittaja Elli Reisjärveltä. Mukavaa, että Tiina vastasi haasteeseen. Jennin haastoi mukaan Ake-tiimi. Aloitamme Tiinan terveisillä Sotkamosta. Ensi viikolla saamme terveisiä Salmelta Taivalkoskelta, mutta nyt Tiinan terveisiin.

Hei Tiina. Työskentelet Sotkamon kirjastossa. Voiko esitellä itsesi?
Olen Tiina ja työskentelen Sotkamon kirjastossa kirjastonhoitajana. Aloitin työskentelyn kirjastovirkailijana vuonna 2010. Koko työurani olen ollut LaNu-työssä. Melkein alusta asti vastuullani on ollut lähikirjaston lasten ja nuorten osasto. Olen tehnyt hankintaa ja kokoelmatyötä, ja lisäksi vetänyt ryhmiä.  Olen ollut mukana satutunneille apulaisena tarvittaessa. Tutustutin myös eskarikierroksella lapset kirjastoon ja olen pitänyt alakouluikäisille kirjavinkkauksia. Olen toiminut koko työurani ajan erilaisissa LaNu-työryhmissä.

Minkä eri tahojen kanssa teette yhteistyötä, ja minkälaista yhteistyötä teette?
Sotkamossa pidetään lorutuokioita sekä päiväkodissa että kotihoidossa oleville lapsille. Lisäksi kirjasto toimii yhteistyössä perheneuvolan kanssa. Ensimmäisen luokan oppilaat kutsutaan tutustumaan ohjatusti kirjastoon ja neljännen luokan oppilaat kutsutaan kirjastosuunnitukseen.  Seitsemäs luokkalaisille opastetaan tiedonhakua ja esitellään e-kirjastoa. Muille luokkatasoille räätälöidään ohjelmaa heidän tarpeinsa mukaisesti.

Mistä pidät eniten LaNu-työssä?
LaNu-työssä tykkään sen monipuolisuudessa. Jokainen ryhmä on erilainen ja jokainen lapsi oma persoonansa. Lasten kirjallisuus on parasta mitä tiedän! Kirjojen sisältöjen avaaminen kyselevälle lapselle välillä haastavaa, mutta antoisaa. Monipuolinen lukutaito on tärkeä taito, ja lisäksi kirjat vievät meidät eri maailmoihin, todellisiin ja epätodellisiin.  Siksi LaNu-työ on tärkeää.

Terveisin,
Tiina Piirainen
Sotkamon kirjasto

Siirrytään sitten Jennin terveisiin Oulusta. Jenni työskentelet Oulun kaupunginkirjaston Kaakkurin lähikirjastossa. Voiko esitellä itsesi?
Olen Jenni ja työskentelen Kaakkurin kirjastossa. Erikoisalani on lastenkirjastotyö. Työurani aloitin pääkirjastolla lehtisalissa, jonka jälkeen tein pätkän lainausosastolla. Sen jälkeen pääsinkin jo vakivirkaan kiinni, eli Kaakkurin kirjastoon. Siellä aloitin urani lastenkirjastotyön parissa, eli vinkkaan, pidän satutunteja ja teen muita lastenkirjastotyöhön liittyviä juttuja. Hankin myös lautapelejä kirjastolle, joten lasten ja nuorten lautapelit ovat jossakin määrin hanskassa. Lastenkirjastotyössä mukavinta on kaikkiin niihin ihaniin lasten- ja nuortenkirjoihin tutustuminen ja se, että saan vinkata niitä lapsille ja nuorille. Konsolipelit ja sosiaalinen media tuntuvat vievän lasten ja nuorten ajan nykyään, joten on tärkeää panostaa kirjastossa lasten ja nuorten lukemiseen.

Sinut tunnetaan Oulussa intohimoisena vinkkarina. Mikä vinkkaamisessa viehättää?
Vinkkaamisessa viehättää se, että saan vinkata lapsille hyvää lukemista. Monet vaeltavat hyllyillä ja sanovat, että ei täällä ole mitään hyvää. Kun vähän avaa jonkin kirjan juonta, se alkaakin kuulostaa hyvältä. Paljon tuleekin tehtyä tätä hyllyjen välissä vinkkaamista, kun vanhemmat tulevat yksin tai lasten kanssa etsimään lapsille luettavaa. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joista työssäni pidän. Toimin myös lukuoppaana ja vastaan mielelläni lasten ja nuorten lukuopaspyyntöihin. Kaikista parasta kuitenkin on se, kun saa lapselta tai vanhemmalta palautetta hyvän kirjan löytymisestä.

Mitkä ovat muodostuneet top-viisi vinkkikirjoiksi vuosien saatossa?
Oikeastaan minulla ei ole suosikkikirjoja, joita vinkkaisin aina vaan uudestaan. Varsinkin lastenkirjat ovat usein sarjoja, enkä tykkää vinkata liian pitkäksi paisuneita sarjoja. Pyrinkin siis uudistamaan vinkkilistaani koko ajan uusilla kirjoilla. Muutamia hittejä mainitakseni kuitenkin voisin sanoa, että Anita Sihvolan Muskelimummo herättää aina hilpeyttä kuulijoissa, Jukka-Pekka Palviaisen Allu ja salainen ihailija oli iso hitti aikanaan ja isommille pyrin aina löytämään jotakin jännittävää, kuten Kristina Ohlssonin lasilapset tai Eva Frantzin Osasto 23. Poikia varsinkin on vaikea miellyttää, joten uudet tuttavuudet kuten Käsikirja supersankareille, Maailman viimeiset tyypit tai The Ghost Network ovat tervetulleita lisäyksiä vinkkilistoille.

Terveisin,
Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta

Haluan haastaa artikkelisarjaan mukaan Salmen Taivalkoskelta sekä Annan Kuusamosta. Jäämme innolla odottamaan mitä he vastaavat!