Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Eeviksen vinkit vinkkaukseen

Heidi Petrov haastoi Eeva-Marian kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Eevis mukaan. Voitko esitellä itsesi ja työsi varsinkin LaNun puolelta?
Kiitos Heidi haasteesta! Olen Eeva-Maria Alatalo, lempinimi Eevis on kulkenut mukana jo eskariajoilta asti. Samoihin aikoihin ilmoitin myös toiveammatikseni kirjastontädin ja leikin kotona kirjastoa. Aloitin kuitenkin oikean kirjastotyön vasta kesällä 2006, kun Haukiputaan kunnankirjastoon haettiin vinkkauksesta kiinnostunutta kirjastovirkailijaa. Silloin Haukiputaalla aloitettiin järjestelmällinen vinkkaus kaikille kunnan kolmas- ja seitsemäsluokkalaisille.

Tätä nykyä olen Oulun kaupunginkirjaston pohjoisen alueen alueellinen kirjastonhoitaja, eli sekä suunnittelen että toteutan koulun ja kirjaston yhteistyötä alueella yhdessä informaatikon ja tietysti kirjastojen henkilökunnan kanssa. Käytännössä vinkkaan pääasiassa yläkoululaisille, tarvittaessa toki muillekin luokka-asteille, ja pidän tiedonhaun opastuksia viidesluokkalaisille. Toimin myös Lukuoppaana ja olen vetänyt aikuisten lukuvinkkipiiriä. Kuulun Lukemisen edistäminen -tiimiin, ja Kirjasaari-tapahtumassa olen esitellyt nuortenkirjoja jo toistakymmentä vuotta.

Toimenkuvaani kuuluu myös perheiden mediakasvatus ja sen kehittäminen. Tämä tehtävä on toistaiseksi jäänyt kouluyhteistyön jalkoihin, mutta tarkoitus on päästä kehittämistyön pariinkin mahdollisimman pian.

Sitten Heidi Petrovin sinulle esittämään kysymykseen: sinut Eevis tunnetaan Oulun kaupunginkirjastossa kokeneena konkari-vinkkarina. Millä lailla valmistaudut vinkkauksiin? Tarvitsetko edelleen tukilappuja (tai oletko niitä ikinä tarvinnut) vai hoituuko vinkkaukset ulkomuistista? Tarvitko harjoitella vinkkauksia esimerkiksi ääneen? Onko sinulla jokin erityinen tapa valmistautua vinkkauksiin ja muihin ryhmäkäynteihin sekä esiintymistilaisuuksiin?
Vinkkauksiin valmistautumisessa suurin homma on ilman muuta aineistoon tutustuminen eli lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Varsinkin paksumpien nuortenkirjojen lukemiseen saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon aikaa. Ja siltikään kaikkea lukemaansa ei vaan halua tai voi vinkata.

Yleensä mietin jo lukiessa, miten kertoisin kirjasta, mutta en varsinaisesti tee muistiinpanoja. Aika pian yleensä tietää, onko kirjasta vinkattavaksi, ja sopivat lukunäytepätkät onneksi lähes hyppäävät silmille. Esimerkiksi viime maanantaina aloitin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, josta pystyin lähes heti toteamaan, että tämän minä vinkkaan, ja lukunäytekin löytyi saman tien. Seuraavana päivänä vinkkasin kirjaa seiskaluokkalaisille. Harmi kyllä etävinkkauksessa välitön palaute jää saamatta, eli en voi nyt varmaksi tietää kiinnostiko juuri tämä vinkki ketään.

Kirjoitan jokaisesta vinkattavasta kirjasta jonkinlaisen tekstipätkän ja tulostan ne paperille ennen vinkkausta. En yleensä lue tekstiä suoraan vinkkaustilanteessa vaan se toimii pikemminkin henkisenä tukena, kun vinkkaan niin sanotusti omin sanoin. Toisaalta kirjojen henkilöiden nimet on pakko olla näkyvillä jossain, olen tosi hyvä unohtamaan tai sekoittamaan ne muuten. Vuosien varrella varastoon on kertynyt melkoinen määrä vinkattavaksi sopivia kirjoja, ja käytän yleensä samaa vinkkipakettia noin pari vuotta kerrallaan, muutamilla pikku muutoksilla. Eli lisään uutuuksia pakettiin kun sopivia sattuu kohdalle ja jätän sitten vastaavasti jotain pois, jota on jo tarpeeksi kauan tullut vinkattua.

En harjoittele vinkkauksia ääneen, mutta joskus saatan testata vinkkiä tyttären tai työkavereiden kanssa. Muitakaan ryhmäkäyntijuttuja en harjoittele etukäteen, Kirjasaaren tyyppiset esiintymiset on sitten eri juttu. Niitä on pakko ainakin vähän etukäteen yrittää höpötellä, mutta lähinnä aikataulusyistä.

Voitko Eevis kertoa meille jonkun hauskan kömmähdyksen, mikä sinulle on sattunut vinkkauksessa tai muissa esiintymistilaisuuksissa vuosien varrella, jos sellaisia on käynyt. Mitä opit tapahtuneesta?
Kömmähdyksiä sattuu lähes joka kerta jotain, vähintäänkin se, että muistan henkilöiden nimet väärin ja selitän sitten ihan mitä sattuu. Näihin ei oikein muistilaputkaan tunnu aina auttavan, mutta yrittää pitää kuitenkin…
Nyt jo muutamia vuosia sitten kävi kerran niin, että unohdin kaikki muistilappuni työpaikalle kun menin koululle vinkkaamaan. Kassista löytyi sitten pelkät kirjat. Hetki piti hakea tahtia, mutta sitten mentiin ulkomuistista tai takakannen tekstiä mukaillen. Hankalinta oli löytää lukunäytteet! Toisaalta tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut stressata että mitä jos unohdan ne laput. Kyllä sitä selviää näköjään vaikka mistä. 😊

Oma juttunsa on sitten kaikki se, mitä kuulijoiden kommentit ja reaktiot aiheuttaa. Välillä menee pasmat täysin sekaisin ja homma ihan nauruksi… ja sitten tietysti kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat keskeytykset, kuten vaikkapa palohälytys kesken kaiken. Siinä jäi vinkkaus ihan kakkoseksi, kun seurattiin koulun pihalla pakkasessa paikalle kaartavia paloautoja. Savua ja tulta ei onneksi näkynyt, mutta kemian luokkaa tuuletettiin jonkun epäonnistuneen kokeilun jälkeen pitemmän aikaa.

Onko sinulle jäänyt mieleen joku erityisen mukava muisto jostain vinkkauksesta tai esiintymistilaisuudesta?
Olin vinkkaamassa lähikoululla seiskaluokkalaisille. Opettaja varoitteli etukäteen luokan levottomuudesta ja vilkkaudesta, mutta minusta kaikki meni oikein hyvin. Porukka kuunteli lähes ääneti, ja vasta kun olin vinkannut jo useamman kirjan, yksi pojista ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan alkoi isoon ääneen ”valittaa” että nyt pitää jo lukea niin-ja-niin-monta kirjaa! Sama poika avautui uudestaan hetken päästä: ”Et nää voi taas lopettaa kesken tuota kertomista, se on kiusaamista! Ekkö nää tiiä että koulussa ei saa kiusata kettään?!” Yritin siinä sitten vakavalla naamalla vakuutella, että minulla on erikoislupa tämmöiseen kiusaamiseen. 😉

Heidi Petrov listasi meille artikkelissaan Top 5 YA-kirjaa. Onko sinulla samanmoista viittä ehdotonta hittiä, jotka herättävät vinkkauksessa olevien mielenkiinnon.
Tämä onkin haastava kysymys! On toki olemassa tietyt kirjat, jotka voisin pitää aina kassissa mukana ja tykätä niiden vinkkaamisesta, mutta toisaalta haluan pitää vinkkipaketit ”tuoreina”, siis niin että vinkattavat kirjat eivät olisi kovin paljon kuulijoita vanhempia.

Kaikkien aikojen vinkkaussuosikit seiskaluokkalaisille Top 5 voisi olla vaikkapa tällainen:
1. Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia Kuussa
2. Tuija Lehtinen: Mopo
3. Reija Kaskiaho: Rastas
4. Laura Lähteenmäki: Iskelmiä tai Nutcase
5. Mari Mörö: Vesipajatso

    

En osaa varmasti sanoa, onko näitä kaikkia oikeasti lainattu enemmän vinkkausten jälkeen, mutta nämä ovat vinkkaustilanteessa olleet varmoja kiinnostuksen herättäjiä.

Entäpä kenet sinä Eevis haluat haastaa mukaan Ake LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitäpä haluat kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Haastetaan mukaan Elina Kemppainen Tyrnävältä ja nuoruusvuosieni toisen kodin, Kajaanin kaupunginkirjaston. Kajaanista meille vastaa Aino-Stina Okkonen. Mikä sinusta on haastavinta lanu-työssä? Entä parasta?

Yhteistyötä iiläisittäin

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa. Tervetuloa Marita mukaan. Voitko esitellä itsesi sekä työnkuvasi varsinkin LaNu-puolella?
Kiitos haasteesta! Olen Marita Turtinen ja työskentelen Iin kirjastossa kirjastonhoitajana. Pienessä kirjastossa työnkuvat ovat monipuolisia. Vastuualueinani on Kuivaniemen sivukirjaston päivittäinen toiminta sekä lasten- ja nuortenkirjastotyö ja sen kehittäminen. Teen yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, kanssa. Pidän vinkkauksia, tiedonhaun opetuksia, kirjastonkäytön opastuksia sekä satutuokioita. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumia ja lukukampanjoita.

Onko kaikille LaNu-ryhmille yhtä mukavaa ja helppoa vinkata, opettaa tiedonhakua ja pitää muita opastuksia? Mikä ikäryhmä on suosikkisi?
Teen mielelläni lasten- ja nuortenkirjastotyötä eri ikäryhmien kanssa, suosikki-ikäryhmää ei ole. Lasten ryhmät ovat yleensä innostuneita ja vuorovaikutus toimii. Nuorten ryhmäkäynneille pyrin miettimään jonkun koukun, jolla saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan järjestelemässä yläkouluikäisille etävierailua, jossa on mukana myös kirjailija. Tarkoitus on keskustella kirjoista ja antaa lukuvinkkejä.

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan: mitä haluat kysyä Maritalta liittyen lanu-työhön Iissä?
Viime syksyn aikana Oulu ja Ii ovat tehneet yhteistyötä ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat.

Mitä Marita sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston?
Kirjastojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. On hyvä jakaa tietoa, taitoa ja toimivia käytänteitä. Yhdistämällä voimavarat saadaan tehtyä yhdessä enemmän. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen verkosto mahdollistaa ja vahvistaa toiminnan kehittämistä koko alueellamme.

Entäpä mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä?
Lasten ja nuorten kohtaaminen. Jokainen vinkkari varmasti tunnistaa sen ilon pilkahduksen, kun vinkattu kirja löytää lukijansa tai lukija löytää mieluisan kirjan. Pidän lasten- ja nuortenkirjastotyössä myös sen monipuolisuudesta.

Kenet haluat haastaa mukaa kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan LaNu-artikkelisarjaan Susanna Harlen Haapaveden kirjastosta. Mistä Susanna sinä pidät eniten lasten- ja nuortenkirjastotyössä?

Terveisin
Marita Turtinen
Iin kirjasto

Kouluyhteistyötä oululaisittain

Tämän viikon artikkeli kertoo kouluyhteistyöstä ja siitä meille kertoo Ake-tiimiläinen Elina Kauppila. Elina mistä työpäiväsi koostuvat?
Työskentelen Oulun kaupunginkirjastossa vastaavana informaatikkona. Työssäni koordinoin Oulun kirjastojen kouluyhteistyötä ja Kirjastoreitti-toimintaa. Ake-työssä vastuullani on myös kouluyhteistyö. Vastaan myös erilaisten opetusmateriaalien tuottamisesta sekä oppimisympäristöihin tehtävistä materiaaleista. Viime vuosina olen ollut useamman lukukampanjan ja haasteen vastaavana. Ylläpidän myös kouluyhteistyön verkkosivustoja eli Kirjastoreitti-sivustoa sekä Eväitä opiskeluun -sivustoa. Työssäni olen ennakkoluuloton uuden kokeilija, kehittäjä ja markkinoija. Oulun kirjastojen kouluyhteistyön toimintaympäristö on laaja, koulujen toimipisteitä on noin 80 ja perusasteen oppilaita on noin 23 500. Oulun kirjastoissa käy vuosittain yli 1300 ryhmää lapsia ja nuoria osallistuen vinkkauksiin, tiedonhaun opetuksiin ja kirjastotoiminnan esittelyyn. Korona-aika on tuonut tähänkin muutoksen. Kirjastojen kouluyhteistyö sisältää näiden lisäksi myös kirjallisuusdiplomin, erilaiset lukuhaasteet sekä verkosta löytyvät oppimiskokonaisuudet alakouluun, yläkouluun ja lukioon. Kaikki materiaalit löytyvät Oulun kirjastojen kouluyhteistyön sivustoilta eli Kirjastoreitti-sivuilta sekä Eväitä opiskeluun -sivustolta.

Omaat Elina pitkän työuran kouluyhteistyöstä vastaavana informaatikkona Oulun kaupunginkirjastossa jo ennen Ake-työn aloittamista. Kerrotko jotain tämän työn kehityksestä ja siitä, miten Oulussa on järjestetty kouluyhteistyö?
Oulun kirjastoissa on tehty upeaa työtä koulujen kanssa jo vuosikymmeniä. Vuodesta 2008 saakka kouluyhteistyön pedagogisen rungon on muodostanut Kirjastoreitti, joka on myös osa oppilaan kulttuuripolkua. Koulujen kirjasto-opettajat muodostavat yhteistyöverkoston, jonka kautta tavoitamme opettajia ja teemme myös yhteistyötä Kirjastoreitin sisältöjen suunnittelussa. Kirjastoreitti on myös mukana perusasteen opetussuunnitelmassa, mikä on entisestään vahvistanut yhteistyötä. Vahvan kivijalan kouluyhteistyölle luovat kirjaston vinkkarit, jotka tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten lukemaan innostamisen parissa. Kouluille jalkautuvat vinkkarit ovatkin paras mainos kirjastolle. Tänä vuonna kouluille on menty verkon kautta, etävinkkaukset ovat hyvä lisä palveluihimme. Viime vuosikymmenen aikana Oulussa on panostettu kouluyhteistyön viestintään ja näkyvyyteen verkossa. Myös erilaisia verkkomateriaaleja on tuotettu koulujen käyttöön. Tiedonhaun opetuksia voidaan siis järjestää myös itseopiskelu-materiaalien avulla. Näiden parissa opimme koko ajan uutta. Ne eivät tietenkään korvaa kirjaston henkilökunnan pitämiä tiedonhaun opetuksia, mutta ovat hyvä tuki ja lisä. Materiaaleihin liittyviä videoita voivat opettajat katsoa luokassa oppilaiden kanssa ennen kirjastovierailuja. Kun ryhmä on jo hieman orientoitunut aiheeseen ennen kirjastoon tuloa, menee oppikin paremmin perille.  

Elina Kauppila.

Entäpä kouluyhteistyön kehittäminen Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoissa. Mitä haluat nostaa esille?
Toivon, että saamme luotua yhteisen verkoston, jossa lanu-työtä tekevät voivat olla toistensa tukena organisaatiorajat ylittäen. Ake Oulu Teamsin kanavalla onkin meillä jo hyvä alku yhteistyölle. Siellä on jaettu mm. kirjavinkkejä. Vinkkauksia, opetuksia ja kouluille viestintää voi suunnitella myös yhdessä. Usein joku toinen naapurikirjastossa pähkäilee samoja asioita. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa pitää myös kehittämispäiviä, missä tulisimme paremmin tutuksi ihan kasvotustenkin. Ake Pikatreffeillä olemmekin tavanneet verkossa ja tutustuneet erilaisiin kouluyhteistyön asioihin ja kuulleet kokemuksia ja työtapoja eri puolilta aluetta. Olisi aivan mahtavaa saada ideat ja ajatukset liikkeelle, niin että yhteistyön voima jylläisi alueemme kirjastoissa oikein kunnolla. Toivon, että pystymme myös panostamaan alueen kirjastojen yhteisiin verkkopalveluihin ja verkosta löytyviin materiaaleihin. Ne olisivat hyvänä tukena kirjastoissa tehtävän työn lisäksi. Tavoitteena on myös toteuttaa yhteinen esite alueen kirjastoille, jonka avulla olisi helppo markkinoida kirjaston palveluita kouluille. 

Kouluyhteistyön toimimisen kannalta on monia tärkeitä seikkoja. Mitä seuraavat asiat merkitsevät kouluyhteistyössä?
Suunnitelmallisuus, sopiminen, yhteistyö.
Kirjaston ja koulujen yhteistyössä suunnitelmallisuus on hyvin tärkeää. Suurissa kunnissa, kuten Oulussa, jossa on paljon kouluja, on se erityisen tärkeää, jotta taataan tasavertaiset kirjastopalvelut kaikille lapsille ja nuorille. Kun yhteistyöstä sovitaan hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua, sujuu kaikki hyvin ja helposti. Koulujen lukuvuosisuunnitelmat ovat yleensä hyvin täynnä ja mitä aikaisemmin vinkkaukset ja opastukset saadaan sinne sovitettua, niin sen parempi. Kuntatasolla on myös hyvä sopia yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa. Tähän meillä on nyt hyvä apuvälinekin, kun Kirjaston ja perusopetuksen yhteistyön valtakunnallinen mallipohja on valmistunut. Näin sekä kirjasto että opetus sitoutuvat lasten ja nuorten lukutaitojen edistämiseen ja voidaan sopia tarkemmin myös yhteistyön sisällöistä. Yhteistyötä tarvitaan kouluyhteistyön kannalta kirjaston työntekijöiden sekä eri kuntien kirjastojen välillä. Mitä enemmän hyödynnämme yhteistä verkostoa, parviälyä ja yhdessä tuotettuja materiaaleja, sitä vähemmän resursseja kouluyhteistyön toteuttamiseen sitoutuu. Myös pienissä kirjastopisteissä yksin työskentelevien työntekijöiden kannalta yhteistyö on tärkeää. Vertaistukea voi siis löytyä verkon kautta, vaikka naapurikunnan kirjastosta.  

Opettajat ovat minusta kirjaston tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Heidän kauttaan kirjastot tavoittavat helposti ja ilman suuria kustannuksia lähes koko ikäluokan ja yhteistyön vaikutukset ulottuvat usein koteihin saakka. Opettajaverkosto on siis kullan kallis ja näitä kontakteja kannattaa kirjastoissa vaalia. Kirjaston ei kannata yksin suunnitella tarjontaa kouluille, vaan se on hyvä tehdä yhteistyössä opettajien kanssa. Silloin kun kirjaston tarjonta kohtaa opetuksen tarpeet, on lopputulos palkitsevin ja luo usein pohjaa pitkäaikaiselle yhteistyölle. Opettajilta saa usein sellaisia vinkkejä, joita kirjastossa ei tule edes ajatelleeksi. Yhteistyötä olisi ihana tehdä enemmän myös lasten ja nuorten kanssa. He kuitenkin ovat se kohderyhmä, jolle palvelut lopulta tehdään. Lasten ja nuorten ilo on paras palkkio tehdystä työstä! Esimerkiksi idea 300 minuutin lukuhaasteeseen  tuli Jäälin alakoulun oppilaskunnalta ja he ideoivatkin aivan loistavan lukuhaasteen, joka on jäänyt elämään pysyvänä tarjontana kouluille. Haasteen jatko-osissakin olemme tehneet yhteistyötä eri ikäisten nuorten kanssa. Tämän lukuhaasteen julkaiseminen ja sen suuri suosio eri puolilla Suomea onkin yksi kirjastourani kohokohdista ja suurista ilonaiheista. 

Kenet Elina haluat haastaa mukaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entä mitä haluat kysyä häneltä liittyen lanu-työhön?
Viime syksyn aikana olemme tehneet yhteistyötä Iin kirjaston kanssa ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat. Haastankin tähän artikkelisarjaan mukaan Marita Turtisen Iin kirjastosta. Mitä sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston? Mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä? Kerro jokin huippuhetki viime vuosilta 😊

Terveisin,
Elina Kauppila
Oulun kaupunginkirjasto

 

Satutuokioita ja nukketeatteria Taivalkoskilaisittain

Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Salmen mukaan. Jenni tahtoi tietää takuuvarmoja kirjoja satutuokiohin. Tässäpä Salmen terveiset.

Hei!

Olen Salme Paloniemi ja työskentelen kirjastovirkailijana Taivalkosken kunnankirjastossa. Taivalkoski on pieni, hieman alle 4000 asukkaan kunta Koillismaalla. Parhaiten Taivalkoski tunnetaan Kalle Päätalon synnyinpitäjänä ja kirjastomme sijaitseekin Päätalo-keskuksessa, jossa kirjaston lisäksi toimii myös kunnan kulttuuritoimi ja Päätaloinstituutti sekä Päätalo-näyttely. Ensi vuonna minulla tulee jo 20 vuotta täyteen työskentelyä täällä. Meidän pienessä kirjastossa on kolme työntekijää, johtaja ja kaksi virkailijaa. Meillä ei ole varsinaisesti vastuualueita nimetty, mutta käytännössä lastenkirjastoasiat ovat enimmäkseen minun kontollani. Satutunteja pidämme toki molemmat kirjastovirkailijat.

Satutuokiot Taivalkoskella

Satutuntien pitäminen on meille tavallaan kunnia-asia. Pyrimme pitämään kaikki satutuokiot, joita meiltä pyydetään, jos vain suinkin mahdollista. Vaihdamme vaikka työvuoroja että se onnistuu. Korona-ajan sulku viime keväänä tietysti esti tämänkin mutta nyt syksyllä olemme taas alkaneet niitä pitämään. Aiemmin ennen koronaa, pidimme vakiosatutunteja joka toinen perjantaiaamu ja silloin niihin saattoi tulla lapsia jopa neljästä eri ryhmiksestä hoitajineen. Enimmillään lapsia saattoi olla jopa lähes 40 ja hoitajat siihen lisäksi. Tuolloin alkoi jo tilanahtaus vaivata, ja huomasimme, että lapsetkin olivat levottomia eivätkä malttaneet keskittyä kuuntelemaan vaan enemmän heitä kiinnostivat vieraat lapset muista ryhmiksistä. Niinpä sitten päätimme jakaa vuoroja niin, että samalla kertaa satutunnille tulivat vain kahden ryhmiksen lapset ja järjestimme satutunteja useammin.

Nyt tänä syksynä kun elämme tätä koronarajoitusten aikaa, olemme porrastaneet satutunnit niin, että jokaiselle neljälle kirkonkylän ryhmikselle on oma satutuokio. Onneksi nämä neljä ryhmistä sijaitsevat todella lähellä, noin parinsadan metrin säteellä kirjastosta. Jostain syystä meidän satutuokioille ei tule muita kuin ryhmisten väkeä, eli kotiäitejä emme ole saaneet liikkeelle. Sen sijaan kotiäidit osallistuvat erittäin ahkerasti kirjaston lastenosastolla kokoontuvaan perhekerhoon, jota ohjaa neuvolan perhetyöntekijä. Tämä kerho on joka toinen keskiviikko, paitsi nyt koronan vuoksi sekin on kokoontunut harvemmin. Tietysti pidämme satutunteja myös eskareille ja alaluokille (1-2) ja ip-kerholle, mikäli meiltä niitä pyydetään. Aikana ennen koronaa meidän kalenterissa saattoikin olla satutuokio viikon jokaiselle päivälle 😊

Olet intohimoinen nukketeatterin pitäjä. Saako valmiita käsikirjoituksia nukketeatteriesityksiin jostain?

Satutuntien lisäksi toinen meidän kirjaston perinne ovat nukketeatteriesitykset, joita pidämme vähintäänkin kerran vuodessa syksyisin Naperoviikolla. Joskus olemme tehneet myös jouluaiheisen esityksen ja on joskus ollut kevään korvalla kevätaiheinen esitys. Ensi alkuun teimme pöytäteatteria ja käytimme Esitys alkaa!-teatterisatuja -kirjan käsikirjoituksia. Sitten hankimme Myyrä-nukketeatterivälineet ja teimme Myyrä-aiheisia esityksiä. Sen jälkeen olemme hankkineet kirjastolle aika paljonkin käsinukkeja ym. rekvisiittaa ja olemme tehneet esityksiä lastenkirjojen pohjalta ottamalla kohtauksen sieltä ja toisen täältä. Olemme myös tehneet ihan suoraan kirjan pohjalta ja silloin olemme tietysti kysyneet ensin luvan esitykseen kirjan tekijältä. Usein käsinukkeja pitää tuunata enemmän tai vähemmän, jotta ne saadaan oikeannäköisiksi roolihahmoon sopiviksi. Valmiit käsikirjoitukset ovat käteviä, muun muasaa Ake-LaNu työryhmän kokoama Luetaan! konseptin valmis nukketeatteriesityksen  käsikirjoitus Veikan metsäretki -esityksestä  oli helppo toteuttaa, kun kaikki ohjeet oli valmiina.

Toissa syksynä meillä oli Naperoviikolla esitys nimeltä Lääkärileikki, jossa seikkaili Tohtori Pöllö eläinystävineen. Siihen tein käsikirjoituksen niin sanotusti säveltämällä eli ottamalla kohtauksia muutamista lääkäriaiheisista lasten kuvakirjoista. Lapset tykkäsivät siitä esityksestä tosi paljon kun oli paljon touhua ja eläimiä. Viime vuonna meillä oli Lappi-aiheinen esitys Pörri-peikon syksy. Meillä on yleensä Naperoviikon kaikki aamut aikataulutettu niin, että joka aamu ehditään esittää kaksi kertaa ennen kirjaston ovien avaamista klo 10.  Tänä vuonna jouduimme koronan vuoksi tekemään esityksen ”etänä” eli nauhoittamaan ja jakamaan linkin tallenteeseen.

Tallenteessa on tietysti se hyvä puoli, että saman esityksen voi katsoa monta kertaa, kuten eräässä ryhmiksessä lapset olivat heti halunneet katsoa meidän esityksen uudestaan ja jopa viiteen kertaan. Live-esityksissä ei uusintoja voi saada mutta niissä on se hyvä puoli, että yleisön reaktiot näkee heti ja palautteen saa samantien. Nukketeatteria on mukava tehdä mutta suurin työ siinä on keksiä ja laatia käsikirjoitus, joten olisi hienoa, kun olisi olemassa jokin ”käsikirjoituspankki”, josta saisi valmiin kässärin, jonka pohjalta pääsisi heti harjoittelemaan esitystä.

  

Miksi LaNu-työ on niin tärkeää kirjastoissa?

Mielestäni LaNu-työ on koko ajan entistä tärkeämpää, koska lukemisharrastus on niin voimakkaasti vähentynyt viime vuosina. Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei lueta ollenkaan, vaan jopa ihan pienelle lapselle annetaan kännykkä tai tabletti käteen, ja lapsi saa sillä viihdyttää itse itseään. Erityisesti sen vuoksi koen nimenomaan pienten lasten kirjastokokemukset tärkeiksi, jotta lapset saisivat kuulla satuja ja tarinoita edes satutunneilla mikäli heille ei kotona sitä mahdollisuutta suoda. Meidän kirjastomme myös lahjoittaa jokaiselle taivalkoskelaiselle vauvalle kirjan lahjaksi, ja samalla toivotamme lapsen vanhempineen tervetulleiksi kirjastoon jatkossakin.

Mikä olisi takuuvarma ja hyvä kirja, joka uppoaa lapsiin satutuokioilla?

Minä tykkään lukea satutunneilla kirjoja, joissa on selkeä tarina ja mielellään jotain jännää ja vauhdikasta toimintaa ja joissa käsitellään tunteita jollakin tasolla. Esimerkiksi Nicola Kinnearin kirja Joskus täytyy uskaltaa on sopivan jännä ja tapahtumarikas, ja sopivan pituinen. Axel Schefflerin Pete ja Pulmu-kirjat ovat myös kivoja, ne sopivat hyvin pienemmillekin lapsille, kun ovat aika lyhyitä. Niissä myös käsitellään tunteita ja kirjoissa toistuu tietyt sanonnat. Muistan erään satutunnin, kun olin lukenut pari Pete ja Pulmu-kirjaa ja eräs pikkupoika sanoi, että lue lisää, niin silloin nappasin viereisestä hyllystä loputkin sarjan kirjat ja luin ne kaikki. Tämä oli mahdollista sen vuoksi, että olin lukenut ne aiemminkin ja siksi tohdin ottaa ne luettavaksi extempore. Satutuntien pitämiseen suosittelenkin ehdottomasti, että kirjat täytyy lukea etukäteen, ettei niissä tule mitään yllätyksiä ja osaa sitten lukiessa käyttää oikeissa kohdissa tietynlaisia äänenpainoja yms. Minulla on myös sellainen ”kirjastotädin sääntö, että satutunnilla luetaan aina kolme kirjaa”, toki enemmänkin saa lukea 😊

Terveisin,

Salme Paloniemi

Taivalkosken kirjasto

 

Terveisiä Sotkamosta ja Kaakkurista

Tänään julkaisemme kaksi artikkelia alueeltamme. Kuulemme Tiina Piiraisen terveisiä Sotkamosta sekä Jenni Tynin Terveisiä Oulusta Kaakkurin kirjastosta. Tiinan haastoi mukaan ensimmäisen artikkelin kirjoittaja Elli Reisjärveltä. Mukavaa, että Tiina vastasi haasteeseen. Jennin haastoi mukaan Ake-tiimi. Aloitamme Tiinan terveisillä Sotkamosta. Ensi viikolla saamme terveisiä Salmelta Taivalkoskelta, mutta nyt Tiinan terveisiin.

Hei Tiina. Työskentelet Sotkamon kirjastossa. Voiko esitellä itsesi?
Olen Tiina ja työskentelen Sotkamon kirjastossa kirjastonhoitajana. Aloitin työskentelyn kirjastovirkailijana vuonna 2010. Koko työurani olen ollut LaNu-työssä. Melkein alusta asti vastuullani on ollut lähikirjaston lasten ja nuorten osasto. Olen tehnyt hankintaa ja kokoelmatyötä, ja lisäksi vetänyt ryhmiä.  Olen ollut mukana satutunneille apulaisena tarvittaessa. Tutustutin myös eskarikierroksella lapset kirjastoon ja olen pitänyt alakouluikäisille kirjavinkkauksia. Olen toiminut koko työurani ajan erilaisissa LaNu-työryhmissä.

Minkä eri tahojen kanssa teette yhteistyötä, ja minkälaista yhteistyötä teette?
Sotkamossa pidetään lorutuokioita sekä päiväkodissa että kotihoidossa oleville lapsille. Lisäksi kirjasto toimii yhteistyössä perheneuvolan kanssa. Ensimmäisen luokan oppilaat kutsutaan tutustumaan ohjatusti kirjastoon ja neljännen luokan oppilaat kutsutaan kirjastosuunnitukseen.  Seitsemäs luokkalaisille opastetaan tiedonhakua ja esitellään e-kirjastoa. Muille luokkatasoille räätälöidään ohjelmaa heidän tarpeinsa mukaisesti.

Mistä pidät eniten LaNu-työssä?
LaNu-työssä tykkään sen monipuolisuudessa. Jokainen ryhmä on erilainen ja jokainen lapsi oma persoonansa. Lasten kirjallisuus on parasta mitä tiedän! Kirjojen sisältöjen avaaminen kyselevälle lapselle välillä haastavaa, mutta antoisaa. Monipuolinen lukutaito on tärkeä taito, ja lisäksi kirjat vievät meidät eri maailmoihin, todellisiin ja epätodellisiin.  Siksi LaNu-työ on tärkeää.

Terveisin,
Tiina Piirainen
Sotkamon kirjasto

Siirrytään sitten Jennin terveisiin Oulusta. Jenni työskentelet Oulun kaupunginkirjaston Kaakkurin lähikirjastossa. Voiko esitellä itsesi?
Olen Jenni ja työskentelen Kaakkurin kirjastossa. Erikoisalani on lastenkirjastotyö. Työurani aloitin pääkirjastolla lehtisalissa, jonka jälkeen tein pätkän lainausosastolla. Sen jälkeen pääsinkin jo vakivirkaan kiinni, eli Kaakkurin kirjastoon. Siellä aloitin urani lastenkirjastotyön parissa, eli vinkkaan, pidän satutunteja ja teen muita lastenkirjastotyöhön liittyviä juttuja. Hankin myös lautapelejä kirjastolle, joten lasten ja nuorten lautapelit ovat jossakin määrin hanskassa. Lastenkirjastotyössä mukavinta on kaikkiin niihin ihaniin lasten- ja nuortenkirjoihin tutustuminen ja se, että saan vinkata niitä lapsille ja nuorille. Konsolipelit ja sosiaalinen media tuntuvat vievän lasten ja nuorten ajan nykyään, joten on tärkeää panostaa kirjastossa lasten ja nuorten lukemiseen.

Sinut tunnetaan Oulussa intohimoisena vinkkarina. Mikä vinkkaamisessa viehättää?
Vinkkaamisessa viehättää se, että saan vinkata lapsille hyvää lukemista. Monet vaeltavat hyllyillä ja sanovat, että ei täällä ole mitään hyvää. Kun vähän avaa jonkin kirjan juonta, se alkaakin kuulostaa hyvältä. Paljon tuleekin tehtyä tätä hyllyjen välissä vinkkaamista, kun vanhemmat tulevat yksin tai lasten kanssa etsimään lapsille luettavaa. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joista työssäni pidän. Toimin myös lukuoppaana ja vastaan mielelläni lasten ja nuorten lukuopaspyyntöihin. Kaikista parasta kuitenkin on se, kun saa lapselta tai vanhemmalta palautetta hyvän kirjan löytymisestä.

Mitkä ovat muodostuneet top-viisi vinkkikirjoiksi vuosien saatossa?
Oikeastaan minulla ei ole suosikkikirjoja, joita vinkkaisin aina vaan uudestaan. Varsinkin lastenkirjat ovat usein sarjoja, enkä tykkää vinkata liian pitkäksi paisuneita sarjoja. Pyrinkin siis uudistamaan vinkkilistaani koko ajan uusilla kirjoilla. Muutamia hittejä mainitakseni kuitenkin voisin sanoa, että Anita Sihvolan Muskelimummo herättää aina hilpeyttä kuulijoissa, Jukka-Pekka Palviaisen Allu ja salainen ihailija oli iso hitti aikanaan ja isommille pyrin aina löytämään jotakin jännittävää, kuten Kristina Ohlssonin lasilapset tai Eva Frantzin Osasto 23. Poikia varsinkin on vaikea miellyttää, joten uudet tuttavuudet kuten Käsikirja supersankareille, Maailman viimeiset tyypit tai The Ghost Network ovat tervetulleita lisäyksiä vinkkilistoille.

Terveisin,
Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta

Haluan haastaa artikkelisarjaan mukaan Salmen Taivalkoskelta sekä Annan Kuusamosta. Jäämme innolla odottamaan mitä he vastaavat!

Lukuviikko 20.–26.4.2020

Lukukeskuksen järjestämä Lukuviikko järjestetään tänä vuonna huhtikuussa, viikolla 17. Teemana on Luovuutta ilmassa. Tarinat eri muodoissaan ruokkivat mielikuvitusta ja herättävät kiinnostuksen lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Lukukeskus haastaa kaikki kirjastot mukaan järjestämään omia kirjavinkkaustapahtumiaan viikon aikana. Kirjastot voivat tiedottaa niistä sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #lukuviikko tai #lukuviikko2020. Lukukeskus huomioi valtakunnallisessa viestinnässä tietoonsa tulleet tapahtumat.

Lukuviikon päätapahtuma Kirjavinkkausmaraton järjestetään Seinäjoen kirjastolla keskiviikkona 22.4. Päivällä kirjavinkkari suosittelee koululaisille kiinnostavia teoksia. Illan vinkkaustapahtuma on suunnattu aikuisille. Esimerkiksi Oulun kaupunginkirjaston tapahtumissa kirjastoautot menevät koko päiväksi koululle ja kirjavinkkausta järjestetään usean vinkkaajan voimin kaikille oppilaille.

Lukukeskus on tehnyt tapahtumia varten erilaisia materiaaleja. Lukuviikon juliste perustuu Sanna Pellicionin hurmaavaan kuvitukseen. Julisteen voi ladata A3-koossa. Hyödynnä myös Lukuviikon logo ja banneri.

Keskustelutilaisuun kirjastossa.

Etäkahvien kuulumisia

Ake Oulun etäkahvit hörpättiin keskiviikkona 13.11. ja aiheena oli asiakasraadit, asiakkaiden osallistaminen ja kuulemistilaisuudet. Kahveilla oli enimmillään reilut kymmenen osallistujaa. Hieman kärsimme teknisistä ongelmista, mutta useimmilla kaikki toimi hyvin.

Alla on pikatiivistelmä keskusteluista. Jos haluatte lisätietoja tai tarkempia materiaaleja näistä tapahtumista, niin olkaa vain yhteydessä suoraan järjestäjään tai Ake-tiimiin: akeoulu(a)ouka.fi.

Seuraavat etäkahvit järjestetään keskiviikkona 11.12. klo 9.30. Aiheena on silloin uudet e-aineistot ja keskustelua johtaa e-informaatikko Ritu Nikola. Katsotaan myös kevään tulevia aiheita. Etäkahvien oma sivu on täällä.

 

Juho Sarkkinen, Oulu: Kaukovainion lähikirjaston pikakuulemiset

  • Palauteporinat -lähikirjastokonsepti
  • erittäin matala kynnys, kuullaan asikkaita, luodaan kirjastolle kasvot
  • Tarjolla kahvit ja keksit
  • 20 kävijää muutamassa päivässä
  • saatiin rakentavaa palautetta, toimintaa kehitetään niiden perusteella
  • pientä mainontaa, normaalien kanavien lisäksi mm. Facebookin paikallisryhmään lähikauppaan

Ari Koistinen, Kajaani: Suorat sanat –tilaisuudet

  • Kaupunkistrategiassa asiakkaiden osallistaminen
  • Hyde Park -mallia kokeiltiin, nyt ohjattu keskustelu
  • asiantuntija alustaa, esim. kaupungin johtoryhmästä
  • oikeata keskustelua, palaute otetaan vastaan
  • nostaa kirjaston roolia kaupungin johdon silmissä
  • asiakkaita paikalla 4 – 40
  • vuoden aikana pidetty n. 10 kertaa
  • nyt vähän ideat vähissä
  • myös laajempia keskusteluaiheita, mm. ilmastokysymys

Tuomas Kumpula, Kajaani: Nuorten osaston suunnittelu

  • yläkoulun luokka kutsuttu paikalle
  • toiveita tiloista, huonekaluista, laitteista
  • myös kokoelmaan liittyvää palautetta: uutuuskirjoja enemmän esille

Laura Similä, Oulu: Lasten osallistaminen tilasuunnittelussa

  • luettiin satu, annettiin muovailuvaha, piirustuksia
  • erilaista näkemystä kirjastosta

Outi Lintula, Pyhäjoki: Pudasjärven ja Pyhäjoen Kuten haluatte -hanke

  • uusien kirjastotilojen suunnittelu
  • työpajoja, nettikysely, paperikysely kirjastossa, osallistuminen eri messuille
  • eri ammattirymiltä hyviä ideoita
  • ideat eivät rajoitu tiloihin, myös toiminnan kehittäminen
  • Pudasjärvellä uusia yhteyksiä: alakoululuokka halusi tulla mukaan
  • asiakkaat kokeneet osallistumisen merkitykselliseksi

Anette Karjalainen, Suomussalmi: Suorat sanat Suomusalmi

  • idea lainattu Kajaanista
  • kaksi kertaa järjestetty
  • nuoria ei paljoa paikalla, mutta hyvä keskustelu
  • Hyvä elämä -aihe: 20 henkeä paikalla (kirkon edustaja lämmitelijänä)

Maija Karvosenoja, Oulu: Walk In -työpajat

  • neljä asiakasiltaa pääkirjastolla ja Yli-Iissä
  • matala kynnys: kolme pientä kysymystä, esim. kerro joku kokemus kirjastosta
  • kerätään pyykinarulle
  • esim. tilatoiveita, palvelulupauksen testaus
  • nuorten toiveisiin Yli-Iissä on vastattu, saaneet 2500 € omaan sisustamiseen
  • sisäänheittäjä tarvitaan, myös pullakahvit pakolliset
  • 1 – 2 h kesto
  • 60 – 70 vastausta jokaisesta työpajasta

Hanne Uusitalo, Tyrnävä: Juurilla-hanke

  • AVI:n rahoittama hanke, kesto 13kk. Päättyy 15.11.2019
  • Tavoitteena edistää kuntalaisten aktiivista kansalaisuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä niin, että kirjastosta tulisi kuntalaisille luonteva paikka osallistua ja vaikuttaa.
  • Porinapaikat: ihmisten luonnollisissa kokoontumispaikoissa, kuten tapahtumissa ja erilaisten ryhmien kokouksissa kalasteltiin kuntalaisilta keskustelunaiheita Kansalaiskeskusteluja varten.
  • Kansalaiskeskustelut: Kirjastossa järjestettiin jonkun teeman ympärille keskittyviä, kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa keskustelua alustivat aiheeseen perehtyneet puhujat.
  • Kantapaikka: Kirjastoon hankittiin tabletteja asiakaskäyttöön -> pääsy tietoon ja mahdollisuus vaikuttaa verkossa.
  • Lisäksi järjestettiin monenlaista muuta kuntalaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseen tähtäävää toimintaa.
  • Onnistuttiin kohtauttamaan kuntalaisia ja kunnan viranhaltijoita ja rakentamaan siltoja eri toimijoiden välille.
  • Syntyi hyvää yhteistyötä (esim. yläkoululaiset apuohjaajina eläkeläisten digiopastuksissa)
  • Viihteellisemmät tapahtumat keräsivät hyvin väkeä kirjastoon, mutta Kansalaiskeskustelujen osallistujamäärä jäi vähäiseksi -> keskustelut kytkettiin osaksi muita tapahtumia, jolloin tavoitettiin isompi yleisö.

Games of Thrones -tapahtuma etälähetään

Oulun kaupunginkirjaston Game of Thrones -henkinen tapahtuma Paluu Westerosiin etälähetetään kirjaston YouTube-kanavalla 17.10. klo 17-21.

Tapahtuma on osa #kirjastoklubia ja sitä on mukana järjestämässä Kummacon.  Tällä kertaa matkaamme Game of Thrones -kirja- ja tv-sarjan tunnelmiin. Illan ohjelmassa on tietoa, tarinoita ja tekemistä teemaan liittyen.

Tätä voi vinkata asiakkaille (mainos-pdf, jossa on tarkempi aikataulu) tai katsoa itse inspiraationa omien tapahtumien järjestämiseen. Eri kirjastojen järjestämät Harry Potter -tapahtumat ovat olleen hirvittävän suosittuja. Esimerkiksi Oulussa tapahtumassa kävi päivän aikana 3000 asiakasta. Game of Thronesissa on samaa potentiaalia – se on myös suosittu sarja, mutta varttuneenpaan makuun. Näiden tapahtumien järjestämisohjeita tullaan jakamaan myöhemmin.

Tapahtuma on seurattavissa Oulun kaupunginkirjaston YouTube-kanavalla.

Klikkaa kuvaa saadaksesi suuremman kuvan.

Kirjasto järven rannalla kesäpäivänä

Matkailuinfo ja kamarimusiikin konsertteja Kuhmon kirjastoon

Kuhmon kirjastossa käynnistyi kaupungin matkailuinfo maaliskuun alussa. Kirjaston työntekijät ovat kesäisin opastaneet matkailijoita jo aikaisempinakin vuosina, joten tehtävä ei ole uusi. Haasteita toki on ja tuleva kesä näyttää, kuinka paljon opastustehtäviä saamme hoidettavaksi. Matkailuinfo palvelee myös puhelimitse ja sähköpostilla. Olemme kevään aikana opiskelleet englannin kielen asiakaspalvelua kansalaisopiston kurssilla kielitaidon kohentamiseksi. Myös Kuhmon paikallistuntemus on tärkeää opastuksen kannalta. Kuhmon kirjasto sijaitsee Pajakkakosken rannalla ja on arkkitehtuurisesti upea rakennus (oli esillä mm. Venetsian Bienaallissa kirjastonäyttelyssä vuonna 2018). Matkailuinfon tulon myötä kirjaston tilojen käyttö tehostuu ja uskomme saavamme myös uusia kirjastopalvelujen käyttäjiä. Uuden alan tulo kirjastoon innostaa ja motivoi työntekijöitä heijastuen perinteisten kirjastopalvelujen kehittämiseen ja uudistamiseen.

Kirjaston matkailuinfopiste.

Kirjaston kokoelmia on käyty läpi ja poistettu rutkasti kirjoja kevään aikana. Yksi kirjahyllyrivistö on purettu ja näin saatu lisää tilaa käsikirjastoon. Käsikirjastoon mahtuu nyt n. 200 tuolia entisen 50 sijaan, mikä mahdollistaa isompienkin tilaisuuksien järjestämisen. Tänä kesänä kirjastoon on tulossa Kuhmon Kamarimusiikin oppilaskonsertteja ja ensi kesänä varsinaisia konsertteja. Uskon, että kirjasto on ns. matalan kynnyksen tapahtumapaikka; kamarimusiikki saa uutta yleisöä ja kirjasto uusia asiakkaita tapahtumien myötä. Konsertit ovat kirjaston aukioloaikana, joten pyrimme pitämään kirjaston asiakkaiden äänenkäytön kohtuudessa. Odotamme mielenkiinnolla, mitä kesä tuo tullessaan!

Omatoimikirjaston suunnittelu on myös täydessä vauhdissa ja pyritään toteuttamaan syystalvesta. Olemme saaneet hankkeeseen opetusministeriön avustuksen. Samassa yhteydessä on tarkoitus uusia kirjaston valaistus, kuulutussysteemi ja uusia ulko-ovet.

Kirjastoon on hankittu kevään aikana uutta kalustusta mm. säkkituoleja asiakkaiden toiveiden mukaan. Musiikkiosastolle on perustettu lapsille ja nuorille oma pelipaikka PS4 –pelien pelaamiseen.

Aurinkoa, valoa ja iloa kesään!
Taina Hyvönen
Kuhmon kirjastotoimenjohtaja