Avainsana: satutuokio

Kuulumisia Kuusamosta

Vuoden ensimmäisessä artikkelissa saamme  kuulumisia Kuusamosta Anna Kiveltä.  Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Annan mukaan. Palataan Jennin kysymykseen tuonnenpana. Anna, kuka olet ja mistä työsi Kuusamon kaupunginkirjastossa koostuu?
Olen Anna Kivi, kirjastonhoitaja Kuusamon kaupunginkirjastossa. Aloitin työskentelyn täällä vuonna 2004 ja päävastuualueenani on lasten ja nuorten kirjastotyö. Suhteellisen pienessä kirjastossa vastuualueita on jokaisella useampia, joten minäkin teen esimerkiksi kokoelmatyötä aikuisten puolella ja vastaan Kuusamon lukion kirjastosta.

Lasten ja nuorten kirjastotyössä teen muun muassa  kirjavinkkauksia ja pidän satutuokiota. Ne ovat nyt tauolla vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta pidän pyydettäessä pienemmille ryhmille satutuokioita tai pidän niitä etänä. Vedän ryhmäkäyntejä lapsille ja nuorille, kerään kirjastokasseja eri aiheista opettajille ja päiväkodeille sekä pidän opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa ajan tasalla uutuuskirjoista. Järjestämme myös silloin tällöin erilaisia tapahtumia.

Olen tällä hetkellä myös yhden päivän viikossa lukukoordinaattorina Kuusamolaisten lasten lukuinto vahvaksi -hankkeessa, jossa kohteena on alle kouluikäiset ja esi- ja alkuopetuksen piiriin kuuluvat lapset. Tarkoituksena on lukuinnon lisäksi kehittää myös uusia yhteistyömuotoja, joten työ limittyy hyvin siihen, mitä muutenkin teen lasten ja nuorten kirjastotyössä kirjastossamme.

Järjestätte Kuusamossa Mediataitoviikkoja. Millaisia ne ovat?
Tänä vuonna helmikuussa järjestimme Mediataitoviikolla tehtävärasteja, joilla kävi viikon aikana ryhmiä ala- ja yläkoulusta sekä ammattiopistolta. Ryhmät varasivat ajat etukäteen. Ohjaajia oli kirjastosta kaksi ja opettajat olivat myös mukana ohjaamassa rasteilla. Rastitehtävät olivat pääosin Mediataitokoulun ja Mediakasvatusseuran valmiita tehtäviä.

Rasteja oli viisi:

  • Feikkireissu, jossa otettiin kuvia feikkireissulta
  • Autiolla saarella, jossa mietittiin esimerkiksi sitä, mitä puhelimella tekisi, jos se olisi vain rajatun ajan käytössä
  • Data-pizza, jossa tehtiin kartongista pizza, johon merkittiin viipaleisiin itselle tärkeitä mediasisältöjä ja niihin käytettyä aikaa
  • Haastattele muinaisjäännettä, jossa tehtävänä oli haastatella ennen 80-lukua syntyneitä ihmisiä lapsuudesta ennen internettiä (kohteena olivat lähinnä opettajat ja kirjaston henkilökunta)
  • Bookface-rasti, jossa otettiin bookfacekuvia

Anna Mediataitoviikon Feikkireissu rastilla talvella 2019.

Mistä pidän työssäni eniten?
LaNu-työssä pidän eniten uusista kirjoista ja kirjavinkkaamisesta, vaikka alkuvuosina se oli välillä vaikeaa ja minulla oli opettelemista koululaisten edessä olemisessa. Vinkkauslistojen kokoaminen voi joskus myös olla aika raskasta, mutta useimmiten vinkkauksen jälkeinen olo ja tunnetila ovat niin palkitsevia, että työn raskaus unohtuu.

Palkitsevaa on myös, kun saa jonkun lapsen tai nuoren innostumaan jostain kirjasta, sillä jokaiselle on olemassa kirja, mistä pitää, sitä ei ole ehkä vain vielä löytynyt. Olen pitänyt myös runokirjavinkkauksia alakoulun alimmille luokille ja se oli hauskaa, vaikka en olekaan runonlausuja. Pidän paljon myös satutuokioiden pitämisestä.

Vakiokysymys: miksi LaNu-työ on niin tärkeää?
LaNu-työ on tärkeää, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan perustaa loppuelämälle ja lukeminen ja siitä saatavat taidot ovat kaiken muunkin oppimisen perusta. Lukeminen myös laajentaa maailmankuvaa ja kehittää empatiakykyä, mikä on nykymaailmassa erittäin tärkeä asia.

Jenni Tyni tiedusteli sinulta, mikä on sellainen kirja, jota haluaisit hirveästi vinkata, mutta lapset eivät koskaan sitä lainaa?
Mietin tätä aika kauan, luulin, että tämmöinen tulee heti mieleen, mutta asiaa pitikin miettiä hieman. Päädyin sitten Maria Vuorion kirjaan Orava ja pääskynen. Kirja on kauniisti kirjoitettu ja tarina on todella sydämeenkäypä ja pidän siitä kovasti. Lapsille on ole sitä kuitenkaan onnistunut myymään, ehkä olen tarjonnut sitä väärälle kohderyhmälle tai en ole osannut sitä vinkata sillä tavalla, että se lähtisi lainaan, joten se näkyy yhä harvemmin vinkkauslistoillani. Ehkä minun pitää vielä yrittää ja ottaa kirjaan uusi ote lasten kanssa.

Terveisin,
Anna Kivi
Kuusamon kirjasto

Satutuokioita ja nukketeatteria Taivalkoskilaisittain

Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Salmen mukaan. Jenni tahtoi tietää takuuvarmoja kirjoja satutuokiohin. Tässäpä Salmen terveiset.

Hei!

Olen Salme Paloniemi ja työskentelen kirjastovirkailijana Taivalkosken kunnankirjastossa. Taivalkoski on pieni, hieman alle 4000 asukkaan kunta Koillismaalla. Parhaiten Taivalkoski tunnetaan Kalle Päätalon synnyinpitäjänä ja kirjastomme sijaitseekin Päätalo-keskuksessa, jossa kirjaston lisäksi toimii myös kunnan kulttuuritoimi ja Päätaloinstituutti sekä Päätalo-näyttely. Ensi vuonna minulla tulee jo 20 vuotta täyteen työskentelyä täällä. Meidän pienessä kirjastossa on kolme työntekijää, johtaja ja kaksi virkailijaa. Meillä ei ole varsinaisesti vastuualueita nimetty, mutta käytännössä lastenkirjastoasiat ovat enimmäkseen minun kontollani. Satutunteja pidämme toki molemmat kirjastovirkailijat.

Satutuokiot Taivalkoskella

Satutuntien pitäminen on meille tavallaan kunnia-asia. Pyrimme pitämään kaikki satutuokiot, joita meiltä pyydetään, jos vain suinkin mahdollista. Vaihdamme vaikka työvuoroja että se onnistuu. Korona-ajan sulku viime keväänä tietysti esti tämänkin mutta nyt syksyllä olemme taas alkaneet niitä pitämään. Aiemmin ennen koronaa, pidimme vakiosatutunteja joka toinen perjantaiaamu ja silloin niihin saattoi tulla lapsia jopa neljästä eri ryhmiksestä hoitajineen. Enimmillään lapsia saattoi olla jopa lähes 40 ja hoitajat siihen lisäksi. Tuolloin alkoi jo tilanahtaus vaivata, ja huomasimme, että lapsetkin olivat levottomia eivätkä malttaneet keskittyä kuuntelemaan vaan enemmän heitä kiinnostivat vieraat lapset muista ryhmiksistä. Niinpä sitten päätimme jakaa vuoroja niin, että samalla kertaa satutunnille tulivat vain kahden ryhmiksen lapset ja järjestimme satutunteja useammin.

Nyt tänä syksynä kun elämme tätä koronarajoitusten aikaa, olemme porrastaneet satutunnit niin, että jokaiselle neljälle kirkonkylän ryhmikselle on oma satutuokio. Onneksi nämä neljä ryhmistä sijaitsevat todella lähellä, noin parinsadan metrin säteellä kirjastosta. Jostain syystä meidän satutuokioille ei tule muita kuin ryhmisten väkeä, eli kotiäitejä emme ole saaneet liikkeelle. Sen sijaan kotiäidit osallistuvat erittäin ahkerasti kirjaston lastenosastolla kokoontuvaan perhekerhoon, jota ohjaa neuvolan perhetyöntekijä. Tämä kerho on joka toinen keskiviikko, paitsi nyt koronan vuoksi sekin on kokoontunut harvemmin. Tietysti pidämme satutunteja myös eskareille ja alaluokille (1-2) ja ip-kerholle, mikäli meiltä niitä pyydetään. Aikana ennen koronaa meidän kalenterissa saattoikin olla satutuokio viikon jokaiselle päivälle 😊

Olet intohimoinen nukketeatterin pitäjä. Saako valmiita käsikirjoituksia nukketeatteriesityksiin jostain?

Satutuntien lisäksi toinen meidän kirjaston perinne ovat nukketeatteriesitykset, joita pidämme vähintäänkin kerran vuodessa syksyisin Naperoviikolla. Joskus olemme tehneet myös jouluaiheisen esityksen ja on joskus ollut kevään korvalla kevätaiheinen esitys. Ensi alkuun teimme pöytäteatteria ja käytimme Esitys alkaa!-teatterisatuja -kirjan käsikirjoituksia. Sitten hankimme Myyrä-nukketeatterivälineet ja teimme Myyrä-aiheisia esityksiä. Sen jälkeen olemme hankkineet kirjastolle aika paljonkin käsinukkeja ym. rekvisiittaa ja olemme tehneet esityksiä lastenkirjojen pohjalta ottamalla kohtauksen sieltä ja toisen täältä. Olemme myös tehneet ihan suoraan kirjan pohjalta ja silloin olemme tietysti kysyneet ensin luvan esitykseen kirjan tekijältä. Usein käsinukkeja pitää tuunata enemmän tai vähemmän, jotta ne saadaan oikeannäköisiksi roolihahmoon sopiviksi. Valmiit käsikirjoitukset ovat käteviä, muun muasaa Ake-LaNu työryhmän kokoama Luetaan! konseptin valmis nukketeatteriesityksen  käsikirjoitus Veikan metsäretki -esityksestä  oli helppo toteuttaa, kun kaikki ohjeet oli valmiina.

Toissa syksynä meillä oli Naperoviikolla esitys nimeltä Lääkärileikki, jossa seikkaili Tohtori Pöllö eläinystävineen. Siihen tein käsikirjoituksen niin sanotusti säveltämällä eli ottamalla kohtauksia muutamista lääkäriaiheisista lasten kuvakirjoista. Lapset tykkäsivät siitä esityksestä tosi paljon kun oli paljon touhua ja eläimiä. Viime vuonna meillä oli Lappi-aiheinen esitys Pörri-peikon syksy. Meillä on yleensä Naperoviikon kaikki aamut aikataulutettu niin, että joka aamu ehditään esittää kaksi kertaa ennen kirjaston ovien avaamista klo 10.  Tänä vuonna jouduimme koronan vuoksi tekemään esityksen ”etänä” eli nauhoittamaan ja jakamaan linkin tallenteeseen.

Tallenteessa on tietysti se hyvä puoli, että saman esityksen voi katsoa monta kertaa, kuten eräässä ryhmiksessä lapset olivat heti halunneet katsoa meidän esityksen uudestaan ja jopa viiteen kertaan. Live-esityksissä ei uusintoja voi saada mutta niissä on se hyvä puoli, että yleisön reaktiot näkee heti ja palautteen saa samantien. Nukketeatteria on mukava tehdä mutta suurin työ siinä on keksiä ja laatia käsikirjoitus, joten olisi hienoa, kun olisi olemassa jokin ”käsikirjoituspankki”, josta saisi valmiin kässärin, jonka pohjalta pääsisi heti harjoittelemaan esitystä.

  

Miksi LaNu-työ on niin tärkeää kirjastoissa?

Mielestäni LaNu-työ on koko ajan entistä tärkeämpää, koska lukemisharrastus on niin voimakkaasti vähentynyt viime vuosina. Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei lueta ollenkaan, vaan jopa ihan pienelle lapselle annetaan kännykkä tai tabletti käteen, ja lapsi saa sillä viihdyttää itse itseään. Erityisesti sen vuoksi koen nimenomaan pienten lasten kirjastokokemukset tärkeiksi, jotta lapset saisivat kuulla satuja ja tarinoita edes satutunneilla mikäli heille ei kotona sitä mahdollisuutta suoda. Meidän kirjastomme myös lahjoittaa jokaiselle taivalkoskelaiselle vauvalle kirjan lahjaksi, ja samalla toivotamme lapsen vanhempineen tervetulleiksi kirjastoon jatkossakin.

Mikä olisi takuuvarma ja hyvä kirja, joka uppoaa lapsiin satutuokioilla?

Minä tykkään lukea satutunneilla kirjoja, joissa on selkeä tarina ja mielellään jotain jännää ja vauhdikasta toimintaa ja joissa käsitellään tunteita jollakin tasolla. Esimerkiksi Nicola Kinnearin kirja Joskus täytyy uskaltaa on sopivan jännä ja tapahtumarikas, ja sopivan pituinen. Axel Schefflerin Pete ja Pulmu-kirjat ovat myös kivoja, ne sopivat hyvin pienemmillekin lapsille, kun ovat aika lyhyitä. Niissä myös käsitellään tunteita ja kirjoissa toistuu tietyt sanonnat. Muistan erään satutunnin, kun olin lukenut pari Pete ja Pulmu-kirjaa ja eräs pikkupoika sanoi, että lue lisää, niin silloin nappasin viereisestä hyllystä loputkin sarjan kirjat ja luin ne kaikki. Tämä oli mahdollista sen vuoksi, että olin lukenut ne aiemminkin ja siksi tohdin ottaa ne luettavaksi extempore. Satutuntien pitämiseen suosittelenkin ehdottomasti, että kirjat täytyy lukea etukäteen, ettei niissä tule mitään yllätyksiä ja osaa sitten lukiessa käyttää oikeissa kohdissa tietynlaisia äänenpainoja yms. Minulla on myös sellainen ”kirjastotädin sääntö, että satutunnilla luetaan aina kolme kirjaa”, toki enemmänkin saa lukea 😊

Terveisin,

Salme Paloniemi

Taivalkosken kirjasto