Syysterveiset Heidiltä Kajaanista

Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta haastoi Heidin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Heidi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta. Olen Heidi Tuikka, olen työskennellyt nyt kolme vuotta Kajaanin kaupunginkirjastossa, pääasiassa pääkirjastossa. Työtehtäviini kuuluu kirjaston perustöiden lisäksi muun muassa tiedotus ja markkinointi, erityisesti sosiaalisessa mediassa, sekä tapahtumakoordinointi ja lasten- ja nuortenkirjastotyö.

LaNu-tehtävissä olen mukana pitämässä kirjavinkkauksia, meillä aloitettiin tänä keväänä etävinkkaus, mikä otettiin hyvin vastaan ja on toiminut hyvin. Lisäksi olen mukana suunnittelemassa ja ohjaamassa kirjastonkäytön opastuksia sekä toteuttamassa tapahtumia. Kuva on vuoden 2019 Nallepäivästä, mikä on Kajaanissa todella suosittu tapahtuma ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa.

Heidi Nallepäivässä vuonna 2019.

Mennään heti Marin kysymykseen. Mari haluaa kysyä Heidi sinulta, millaista yhteistyötä teillä Kajaanissa tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa?
Esimerkiksi jo yllä mainittu Nallepäivä, jota on järjestetty jo kymmenisen vuotta. Nallepäivät toteutetaan yhteistyössä Kajaanin varhaiskasvatuksen Silmu-toiminnan kanssa. Tänä kesänä tehtiin myös uusi varhaiskasvatuksen yhteystyösuunnitelma, jossa esitellään kirjaston palveluita ja selkiytetään yhteistä toimintaa.

Teillä on Kajaanissa ollut suuri remontti äskettäin. Mikä oli paras remontin tuoma muutos mielestäsi? Millä tavalla huomioitte lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet kirjastotiloista remontin suunnittelussa? Onko lapsilta ja nuorilta tullut palautetta uusituista tiloista?
Pääkirjaston remontissa paras muutos oli tilojen saaminen takaisin kirjaston omaan käyttöön. Tilat olivat lyseon väistötiloina. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen kunnollisia tiloja tilaisuuksien järjestämiseen. Esimerkiksi luokkavierailujen järjestäminen on jatkossa helpompaa.

Tilojen suunnittelussa osallistettiin kaupunkilaisia kahdessa työpajassa, johon osallistui myös lapsia, jotka saivat piirtää ja kertoa omia toiveitaan. Lasten- ja nuortenosaston läheisyyteen kalustettiin Konttaamo, johon voi vapaasti mennä viettämään aikaa. Tila soveltuu myös erilaisten kerhojen vetämiseen ja satuhetkiin. Konttaamo on kengätön tila, joten nimensä mukaisesti perheen pienimmätkin voivat kontata ja ryömiä matolla vapaasti.

Nuorille kalustettiin oma erillinen huone Pelaamo, josta löytyy tällä hetkellä kirjaston lautapelit sekä LEGO Mindstorms -robotti, jota voi ohjelmoida mobiilisovelluksen avulla. Tilaan on tulossa myöhemmin PlayStation 5 -konsoli. Lisäksi kirjaston yläkerrasta löytyy Suomen kirjastojen ensimmäinen iWall. Se on peliseinä, joka toimii liiketunnistimella. Pelejä löytyy tanssista parkouriin ja peliaikaa saa kirjastokortilla. Suoraa palautetta ei ole omiin korviin vielä kantautunut, mutta ainakin iWallille ihan jonotetaan. Vanhemmilta taas on saanut kiitosta Konttaamosta, sen kaltaista tilaa on toivottu jo aikaisemminkin.

Konttaamon tilat perheen pienimmille.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sain juuri luettua Sarah J. Maasin kirjan Usvatuulen valtakunta. Valtakunta-sarja on nuorten aikuisten romanttinen fantasia, ja tämä on sen toinen osa. Rakastuin väärinymmärrettyihin hahmoihin, joiden suhteiden välinen kehitys on kuvattu taitavasti ja kutkuttavasti. Kirjan maailma on jännittävä ja kaunis, välillä karukin. Ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta alkaa siitä, kun Feyre tappaa metsästysretkellään sudeksi muuttuneen haltijan. Maksuksi tästä, Kevään valtakunnan valtias hakee Feyren asumaan luokseen ja heille kehittyy suhde. Kevään valtakuntaa hallitsee kirous, josta valtias ei suostu kertomaan tarkemmin. Ihmiset ja haltijat ovat sodan partaalla, ja Feyre joutuu valtataistelun keskipisteeseen.

Valitse seuraavista sanoista kolme sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?

  1. lapset ja nuoret sekä e-aineisto ja digitaaliset palvelut
  2. lasten ja nuorten tilat kirjastossa
  3. lukemaan innostaminen
  4. pop-up kirjastotoiminta
  5. lukukampanjat
  6. jalkautuminen kirjaston ulkopuolelle LaNu-työssä

1. Tein äskettäin perheelle kirjastokortteja, ja oli ihana nähdä, miten lasten silmät oikein alkoivat loistaa, kun kerroin, mitä kaikkea palveluita eKirjastosta löytyy. Yksi lapsista ei ollut muuttamassa Kajaaniin, mutta hänkin halusi kortin e-aineistojen vuoksi. Kuulosti siltä, että ainakin äänikirjapalvelut sekä Viddla ja Rockway saivat uusia käyttäjiä.

3. Aloitimme tänä keväänä etävinkkaukset. Aluksi mietitytti, että miten ne sujuvat, mutta heti ensimmäisellä kerralla pohtiminen osoittautui turhaksi. Luokkaan sai etänäkin hyvän yhteyden ja vuorovaikutuksen. Oli mukava päästä taas vinkkaamaan, sitä hommaa olin ehtinyt jo kaivatakin, kun syksyn ajan luokkakäynnit ohjeistettiin toteuttamaan itsenäisesti. Kevään viimeinen etävinkkaus oli aktiiviselle ja paljon lukevalle 5. luokalle.

6. Minua kiinnostaisi kovasti syventää yhteistyötä nuorisotoimen kanssa. Voisimme ottaa käytäntöön esimerkiksi säännölliset vierailut toimipisteissä puolin ja toisin sekä osallistua toistemme järjestämiin tapahtumiin. Nuorisotoimessa innostuttiin ajatuksesta myös, toiminta alkaa syyslomaviikolla, kun nuoriso-ohjaajat tulevat järjestämään aarteenetsintää pääkirjastolle.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Sari Seitajärven Haapaveden kirjastosta. Haluaisin kysyä, minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön? Oletteko ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, jäävätkö ne käyttöön myös myöhemmin?

Lukulystit – Läsfest 15.9.-16.9.2021

Tervetuloa mukaan Lukulystit – Läsfest -webinaariin lukemaan innostamisesta 15.-16.9.2021!

 

Maksuton webinaari on katsottavissa tapahtumapäivänä osoitteessa ​www.kirjastokaista.fi/live​​.

Osallistuminen ei edellytä ennakkoilmoittautumista!

Keskiviikon 15.9. suomenkielisessä ja torstain 16.9. ruotsinkielisessä webinaarissa esillä on laaja kattaus hankkeita, käytänteitä ja tutkimustietoa meiltä ja maailmalta.

Päivän esitykset julkaistaan myös myöhemmin katsottaviksi Kirjastokaistalla.

Webinaarin järjestää Seinäjoen kaupunginkirjasto, lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallinen erityistehtävä.

***

Välkommen på webbinariet kring läsfrämjande verksamhet: Läsfest – Lukulystit 15-16.9.2021!

Webbinariet är avgiftsfritt och kräver ingen förhandsanmälan. Allt du behöver göra är att surfa in på https://www.kirjastokaista.fi/sv/live/ för att ta del av programmet.

På den finskspråkiga dagen, onsdag 15.9, och på den svenskspråkiga dagen, torsdag 16.9, kan du ta del av ett brett utbud av olika projekt, idéer och forskningsresultat från Finland och övriga världen.

Dagarnas program kommer att sparas och senare finnas tillgängliga på Bibliotekskanalen.

Läsfest – Lukulystit produceras av Seinäjoki stadsbiblioteks specialuppdrag Erte gällande bibliotekstjänster som främjar barn och ungas läsande och läskunnighet.

 

OHJELMA/PROGRAMMET

 

KESKIVIIKKO 15.9.2021

11.30-12.00
Päivän avaus ja ajankohtaista Seinäjoen erityistehtävässä

12.00-12.20
Yläkoululaisten lukusovellus
Pia Rask-Jussila, Lukutaito kuuluu kaikille –lukuagentti, Joensuun seutukirjasto

12.25 -12.45
Rivien välistä –yläkoululaisten vinkkaustapahtuma
Minna Rimpilä, teatteri-ilmaisun ohjaaja ja kulttuurituottaja, Helsingin kaupunginkirjasto

12.50-13.50
Nuoret kriittisinä nettilukijoina
Carita Kiili, akatemiatutkija, Tampereen yliopisto

13.50-14.00
Tauko

14.00-14.20
VOIMA/SANA-hanke
Laura Herva, VOIMA/SANA-hanketyöntekijä, Rovaniemen kaupunginkirjasto

14.25-14.45
”Mitä me luetaan tänään?” – Kuvakirjojen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa
SEVAO-lukuhankkeen lukukoordinaattorit varhaiskasvatuksen opettaja Eeva Saranpää & luokanopettaja Marianna Aromäki, Seinäjoki

14.50-15.50
Every Child Ready to Read Early Literacy Initiative and Kingston Frontenac Public Library´s Programs for Children (video)
Brianne Peters, librarian, Kingston Frontenac Public Library, Canada

15.50-16.00
Päivän päätös

Pidätämme oikeuden muutoksiin.

***

TORSDAG 16.9.2021

9.00-9.15
Välkommen och aktuellt från Erte 

9.15-10.00
Demokratin och kunskapen
Åsa Wikforss, Stockholms universitet

10.00-10.20
MedLäs – medieläskunnighet i undervisningen
Anna Wulff, Vasa övningsskola

10.20-10.40
Planen har vi, vad gör vi nu? Om mediefostran i biblioteken i Sydvästra Finland
Leena Pylkkö, Åbo stadsbibliotek

10.40-11.00
Sammanfattande diskussion

11.00-12.00
Lunch

12.00-12.15
Inledning och en tillbakablick på Ertes sommarkampanjer

 12.15-13.00
”Sommerles.no – hele Norges digitale lesekampanje”
Siri Haga Torgersen, projektledare för Sommerles vid Vestfold og Telemark fylkesbibliotek

13.00-13.45
Sommarboken i Sverige
Katarina Larson och Jonas Leksell

13.45-14.00
Avslutande diskussion

Vi förbehåller oss rätten till förändringar

Virtuaaliluento: Kerrottu lapsuus. Lapsi- ja nuorisokuvausten traditio ja tutkimus. Teemu Jokilaakso, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Lastenkirjainstituutti järjestää syyslukukaudella 2021 luentosarjan lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuksesta.

Luennot pidetään tiistaisin 14.9.–23.11. klo 14.15–15.45 Zoom-yhteydellä. Zoom-linkki tulee sivulle elokuussa.

Ohjelma löytyy täältä.

Luennot tallennetaan ja tekstitetään/käännetään suomeksi jatkokäyttöä varten. Luennot ovat vapaasti kaikkien katsottavissa. Linkki tallenteisiin tulee yllä olevalle sivulle.

Hailuodon sivistysjohtaja Kaija Sipilän terveiset

Terveiset meille tällä viikolla kertoo Perämeren suurimman saaren, Hailuodon sivistysjohtaja Kaija Sipilä. Päivi Mäki Limingasta haastoi Kaijan mukaan ja pyysi Kaijaa kertomaan kirjaston ja koulun yhteistyötä. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittelyllä.
Olen Kaija Sipilä, Hailuodon kunnan sivistysjohtaja. Toimialueeseeni kuuluvat varhaiskasvatus, perusopetus, kirjasto-, kulttuuri-, nuoriso- liikunta- ja vapaa-aikatoimi. Oma lukemisharrastukseni ja suhteeni kirjastoon on muotoutunut jo hyvin varhain. Lapsuudenkotini oli Oulussa samassa pihapiirissä Heinäpään sivukirjaston kanssa. Siispä vietimme paljon aikaa kirjastossa, luimme ja lainasimme uusia kirjoja lähes päivittäin. Jopa niin, että kirjastonhoitaja kirjoitti rajoituksia kirjastokortteihimme. Kirjat saattoivat tulla luetuksi saman päivän aikana ja uusiin oli palo.


Kaija Sipilä.

Päivi Mäki Limingasta pyysi Kaijaa kertomaan kirjaston ja koulun yhteistyöstä. Koska Kaija toimii myös rehtorina, hän voisi avata konkreettista yhteistyötä koulun ja kirjaston kanssa. Mielenkiinnolla kuullemme siis Hailuodon kirjaston ja koulun yhteistyöstä.
Kirjasto sijaitsee koulukeskuksen pihapiirissä ja moni lapsi tai nuori menee kirjastoon koulupäivän päätyttyä. Hailuodon harrastamisen mallissa olemme ottaneet säännölliseen harrastustoimintaan lasten ja nuorten lukupiirit ja lautapelikerhoja kirjastossa. Meillä on säännöllinen kirjastopäivä, joka oli koronarajoitusten vuoksi alkuvuodesta ajoitettu niin, että kirjasto ei ole auki muulle yleisölle. Oppilaat suorittavat Lukudiplomia. Kirjastonhoitaja on aktiivinen kirjavinkkaaja kirjastossa ja hän järjestää oppilaille sopivia kirjailuvierailuja.

Lukutaito ja lukuinto ovat Suomessa heikkenemässä ja eriarvoistumassa. Miten te koulussa tuette lasten ja nuorten lukukipinän syttymistä?
Säännöllisin lukutunnein, oppilailla on mahdollisuus lukea koulun pitkällä KOULURAUHA-välitunnilla (Koulutehtävät, Lukeminen RAUhoittuminen, Harrastukset).

Onko teillä koululla erilaisia lukukampanjoita, -kilpailuja tai lukuhaasteita?
Jonkin verran, lähinnä luokkakohtaisia haasteita ja tavoitteita. Kirjoja on tarjolla myös luokissa ja koulun käytävillä hyllyissä.

Hailuodossa asuu vakituisesti alle 1000 henkeä. Millainen merkitys Hailuodon kirjastolla on kuntalaisten pitovoimana?
Hailuodossa kirjasto on aktiivisen kirjastonhoitajan ansiosta todellinen monitoimitalo. Kirjastossa järjestetään mm. kirjailijavierailuja, tuolijumppaa vanhuksille, digiopastusta esim. verkkopankin käytössä, kerhotoimintaa lapsille ja nuorille, elokuvailtoja ja -iltapäiviä, verkkokoulutuksia. Kävijämäärä on kasvanut tasaisesti. Hailuodon väkiluku kesäisin jopa kolminkertaiseksi vapaa-ajan asukkaiden myötä ja kirjasto on myös heille säännöllinen kohtaamispaikka ja palveluntarjoaja.

Näin kesäkuussa lomien alettua monella oppilaalla ja aikuisella on aikaa myös lukemiselle. Onko sinulla antaa artikkelin lukijoille jokin hyvä kirjavinkki?
Suosittelen tietenkin tuoreen hailuotolaisen esikoiskirjailijan Liisa Louhelan upeaa teosta: Kaikkeus on meidän. Se on elävästi kirjoitettu, ajankohtaiseen aiheeseen tarttuva, ajattelemisen aihetta antava tarina. Itseäni viehätti myös kirjailijan murrekieli.

Lapsille ja nuorille suosittelen Siri Kolun ja Salla Simukan tuotantoa. He olivat meillä etäyhteyden kautta vierailulla toukokuun alussa ja oppilaat esittivät suoraan kysymyksiä heille. Etätapaaminen onnistui mainiosti!

Kiitos artikkelista Kaija Sipilä! Kukin artikkeliin kirjoittaja haastaa seuraavan osallistujan ja voi esittää hänelle kysymyksiä. Viimeisin kysymys on siis, kenet haluat haastaa artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnista ja kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan Hailuodon maaliskuussa työnsä aloittaneen kulttuurisihteerimme Sanna Roukalan. Kysyn häneltä hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan sekä kirjaston ja kulttuuripalveluiden kehittämismahdollisuuksia LaNu-toiminnassa pienessä kunnassa.

Terveisin,
Kaija Sipilä

 

LANU!-festivaali

KIRJALLISUUSFESTIVAALI LAPSILLE, NUORILLE JA NUORILLE AIKUISILLE

 

Toista kertaa järjestettävä virtuaalinen LANU! -festivaali pidetään 5.–8. toukokuuta 2021. Yleisölle tapahtuma on aina ilmainen. Ohjelma on nähtävillä Youtube-kanavallamme toukokuun loppuun asti. Sivultamme voi myös ladata kirjallisuusaiheisia tehtäväpaketteja. Tervetuloa mukaan!

 

LANU! -festivaalin nimi tulee lyhenteestä lanu, joka tarkoittaa lasten ja nuorten kirjallisuutta. Myös ya eli young adult -kirjallisuus kuuluu ohjelmistoomme. Festivaalilla tekstitaidot ja lukeminen nähdään laajasti: ohjelmassa huomioidaan niin romaanit, sarjakuvat, kuvitustaide kuin esimerkiksi spoken word ja pelitkin. Tule juhlistamaan kanssamme kotimaista lanu- ja ya-kirjallisuutta, tilaa YouTube-kanavamme ja seuraa meitä Instagramissa (@lanufestarit), jossa tapahtuu osa lauantain ohjelmasta!

Olemme sitoutuneet yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tapahtumamme toimintaperiaatteet, joihin esiintyjien ja vierailijoiden tulee sitoutua, voit lukea tältä sivulta kohdasta ”Ohjelmatiedot”. Kutsumme esiintyjiksi eri taustaisia ja eri tavoin tarinoiden parissa työskenteleviä ihmisiä. Pyrimme huomioimaan ohjelmassa monen tasoiset lukijat.

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Eeviksen vinkit vinkkaukseen

Heidi Petrov haastoi Eeva-Marian kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Eevis mukaan. Voitko esitellä itsesi ja työsi varsinkin LaNun puolelta?
Kiitos Heidi haasteesta! Olen Eeva-Maria Alatalo, lempinimi Eevis on kulkenut mukana jo eskariajoilta asti. Samoihin aikoihin ilmoitin myös toiveammatikseni kirjastontädin ja leikin kotona kirjastoa. Aloitin kuitenkin oikean kirjastotyön vasta kesällä 2006, kun Haukiputaan kunnankirjastoon haettiin vinkkauksesta kiinnostunutta kirjastovirkailijaa. Silloin Haukiputaalla aloitettiin järjestelmällinen vinkkaus kaikille kunnan kolmas- ja seitsemäsluokkalaisille.

Tätä nykyä olen Oulun kaupunginkirjaston pohjoisen alueen alueellinen kirjastonhoitaja, eli sekä suunnittelen että toteutan koulun ja kirjaston yhteistyötä alueella yhdessä informaatikon ja tietysti kirjastojen henkilökunnan kanssa. Käytännössä vinkkaan pääasiassa yläkoululaisille, tarvittaessa toki muillekin luokka-asteille, ja pidän tiedonhaun opastuksia viidesluokkalaisille. Toimin myös Lukuoppaana ja olen vetänyt aikuisten lukuvinkkipiiriä. Kuulun Lukemisen edistäminen -tiimiin, ja Kirjasaari-tapahtumassa olen esitellyt nuortenkirjoja jo toistakymmentä vuotta.

Toimenkuvaani kuuluu myös perheiden mediakasvatus ja sen kehittäminen. Tämä tehtävä on toistaiseksi jäänyt kouluyhteistyön jalkoihin, mutta tarkoitus on päästä kehittämistyön pariinkin mahdollisimman pian.

Sitten Heidi Petrovin sinulle esittämään kysymykseen: sinut Eevis tunnetaan Oulun kaupunginkirjastossa kokeneena konkari-vinkkarina. Millä lailla valmistaudut vinkkauksiin? Tarvitsetko edelleen tukilappuja (tai oletko niitä ikinä tarvinnut) vai hoituuko vinkkaukset ulkomuistista? Tarvitko harjoitella vinkkauksia esimerkiksi ääneen? Onko sinulla jokin erityinen tapa valmistautua vinkkauksiin ja muihin ryhmäkäynteihin sekä esiintymistilaisuuksiin?
Vinkkauksiin valmistautumisessa suurin homma on ilman muuta aineistoon tutustuminen eli lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Varsinkin paksumpien nuortenkirjojen lukemiseen saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon aikaa. Ja siltikään kaikkea lukemaansa ei vaan halua tai voi vinkata.

Yleensä mietin jo lukiessa, miten kertoisin kirjasta, mutta en varsinaisesti tee muistiinpanoja. Aika pian yleensä tietää, onko kirjasta vinkattavaksi, ja sopivat lukunäytepätkät onneksi lähes hyppäävät silmille. Esimerkiksi viime maanantaina aloitin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, josta pystyin lähes heti toteamaan, että tämän minä vinkkaan, ja lukunäytekin löytyi saman tien. Seuraavana päivänä vinkkasin kirjaa seiskaluokkalaisille. Harmi kyllä etävinkkauksessa välitön palaute jää saamatta, eli en voi nyt varmaksi tietää kiinnostiko juuri tämä vinkki ketään.

Kirjoitan jokaisesta vinkattavasta kirjasta jonkinlaisen tekstipätkän ja tulostan ne paperille ennen vinkkausta. En yleensä lue tekstiä suoraan vinkkaustilanteessa vaan se toimii pikemminkin henkisenä tukena, kun vinkkaan niin sanotusti omin sanoin. Toisaalta kirjojen henkilöiden nimet on pakko olla näkyvillä jossain, olen tosi hyvä unohtamaan tai sekoittamaan ne muuten. Vuosien varrella varastoon on kertynyt melkoinen määrä vinkattavaksi sopivia kirjoja, ja käytän yleensä samaa vinkkipakettia noin pari vuotta kerrallaan, muutamilla pikku muutoksilla. Eli lisään uutuuksia pakettiin kun sopivia sattuu kohdalle ja jätän sitten vastaavasti jotain pois, jota on jo tarpeeksi kauan tullut vinkattua.

En harjoittele vinkkauksia ääneen, mutta joskus saatan testata vinkkiä tyttären tai työkavereiden kanssa. Muitakaan ryhmäkäyntijuttuja en harjoittele etukäteen, Kirjasaaren tyyppiset esiintymiset on sitten eri juttu. Niitä on pakko ainakin vähän etukäteen yrittää höpötellä, mutta lähinnä aikataulusyistä.

Voitko Eevis kertoa meille jonkun hauskan kömmähdyksen, mikä sinulle on sattunut vinkkauksessa tai muissa esiintymistilaisuuksissa vuosien varrella, jos sellaisia on käynyt. Mitä opit tapahtuneesta?
Kömmähdyksiä sattuu lähes joka kerta jotain, vähintäänkin se, että muistan henkilöiden nimet väärin ja selitän sitten ihan mitä sattuu. Näihin ei oikein muistilaputkaan tunnu aina auttavan, mutta yrittää pitää kuitenkin…
Nyt jo muutamia vuosia sitten kävi kerran niin, että unohdin kaikki muistilappuni työpaikalle kun menin koululle vinkkaamaan. Kassista löytyi sitten pelkät kirjat. Hetki piti hakea tahtia, mutta sitten mentiin ulkomuistista tai takakannen tekstiä mukaillen. Hankalinta oli löytää lukunäytteet! Toisaalta tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut stressata että mitä jos unohdan ne laput. Kyllä sitä selviää näköjään vaikka mistä. 😊

Oma juttunsa on sitten kaikki se, mitä kuulijoiden kommentit ja reaktiot aiheuttaa. Välillä menee pasmat täysin sekaisin ja homma ihan nauruksi… ja sitten tietysti kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat keskeytykset, kuten vaikkapa palohälytys kesken kaiken. Siinä jäi vinkkaus ihan kakkoseksi, kun seurattiin koulun pihalla pakkasessa paikalle kaartavia paloautoja. Savua ja tulta ei onneksi näkynyt, mutta kemian luokkaa tuuletettiin jonkun epäonnistuneen kokeilun jälkeen pitemmän aikaa.

Onko sinulle jäänyt mieleen joku erityisen mukava muisto jostain vinkkauksesta tai esiintymistilaisuudesta?
Olin vinkkaamassa lähikoululla seiskaluokkalaisille. Opettaja varoitteli etukäteen luokan levottomuudesta ja vilkkaudesta, mutta minusta kaikki meni oikein hyvin. Porukka kuunteli lähes ääneti, ja vasta kun olin vinkannut jo useamman kirjan, yksi pojista ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan alkoi isoon ääneen ”valittaa” että nyt pitää jo lukea niin-ja-niin-monta kirjaa! Sama poika avautui uudestaan hetken päästä: ”Et nää voi taas lopettaa kesken tuota kertomista, se on kiusaamista! Ekkö nää tiiä että koulussa ei saa kiusata kettään?!” Yritin siinä sitten vakavalla naamalla vakuutella, että minulla on erikoislupa tämmöiseen kiusaamiseen. 😉

Heidi Petrov listasi meille artikkelissaan Top 5 YA-kirjaa. Onko sinulla samanmoista viittä ehdotonta hittiä, jotka herättävät vinkkauksessa olevien mielenkiinnon.
Tämä onkin haastava kysymys! On toki olemassa tietyt kirjat, jotka voisin pitää aina kassissa mukana ja tykätä niiden vinkkaamisesta, mutta toisaalta haluan pitää vinkkipaketit ”tuoreina”, siis niin että vinkattavat kirjat eivät olisi kovin paljon kuulijoita vanhempia.

Kaikkien aikojen vinkkaussuosikit seiskaluokkalaisille Top 5 voisi olla vaikkapa tällainen:
1. Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia Kuussa
2. Tuija Lehtinen: Mopo
3. Reija Kaskiaho: Rastas
4. Laura Lähteenmäki: Iskelmiä tai Nutcase
5. Mari Mörö: Vesipajatso

    

En osaa varmasti sanoa, onko näitä kaikkia oikeasti lainattu enemmän vinkkausten jälkeen, mutta nämä ovat vinkkaustilanteessa olleet varmoja kiinnostuksen herättäjiä.

Entäpä kenet sinä Eevis haluat haastaa mukaan Ake LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitäpä haluat kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Haastetaan mukaan Elina Kemppainen Tyrnävältä ja nuoruusvuosieni toisen kodin, Kajaanin kaupunginkirjaston. Kajaanista meille vastaa Aino-Stina Okkonen. Mikä sinusta on haastavinta lanu-työssä? Entä parasta?

LaNu-työtä haapavesiläisittäin

Marita Turtinen Iin kirjastosta haastoi Susannan mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä Susanna itsesi ja työsi?
Kiitos kovasti haasteesta! Nimeni on Susanna Harle ja työskentelen Haapaveden kirjastossa kirjastonhoitajana. Pääsen tekemään työssäni monenlaista asiakaspalvelusta some-hommiin. Lasten- ja nuorten kirjastotyötä teen yhdessä Sari Seitajärven kanssa. Teen kirjavinkkausta ala- ja yläkouluille, opetan tiedonhakua, pidän kirjastonkäytönopetusta ja satutuokiota. Lisäksi teen yhteistyötä koulujen kanssa ja järjestän esimerkiksi kirjastoauton mukana kirjapaketteja kyläkouluille.

Millaista LaNu-työtä teillä Haapaveden kirjastossa järjestetään?
Jos korona-aikaa ei nyt huomioida, niin meillä on satutuokioita, kirjavinkkausta, tiedonhaun opetusta ja kirjastonkäytönopetusta. Yläkoululaisille on parina vuonna järjestetty erikseen opastus verkkokirjaston käyttöön. Tiedonhaun opetuksessa meillä on käytössä tableteilla käytettävä 3DBear-ohjelma. Tänä keväänä uutena juttuna alkoi kirjaston pitämä sanataidekerho. Lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia ja otetaan osaa lukukampanjoihin.

Marita Turtinen Iistä haastoi sinut mukaan ja esitti sinulle kysymyksen: Mistä Susanna pidät eniten lasten- ja nuorten kirjastotyössä?
Tämä on tosi vaikea kysymys, koska siinä on niin paljon sellaista, mistä pidän. En tiedä pidänkö näistä toista enemmän, mutta pidän sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta, siitä kun saa tehdä lasten ja etenkin nuorten kanssa hommia ja siitä kun joku innostumaan lukemisesta tai hoksaa, että hänenkin mielenkiinnonkohteestaan on olemassa kirjoja. Minusta on myös ihana järjestää erilaisia tapahtumia. LaNu-työ on kokonaisuutena ihan parasta!

Entäpä miten näet lapsiperheiden roolin kirjastojen vetovoimatekijänä?
Lapsiperheillä on etenkin käynnistävä rooli, koska ensikosketus lukemiseen ja kirjastoihin tulee kotoa. Rooli voi muuttua lapsen kasvaessa esimerkiksi kannustavaksi tai tukevaksi, mutta se ei siirry pelkästään kirjaston tai koulun hoidettavaksi, vaan lapsiperheiden kanssa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä kulloisenkin roolin säilyttämiseksi. Lapsiperheillä on siis merkittävä rooli, jota me kirjastot toivottavasti pystymme tukemaan.

Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi, jos mitään rajoitteita (raha, henkilöstö jne.) ei olisi?
Olisi mahtavaa toteuttaa virtuaalitodellisuudessa pelattava peli, jolla lukemisen ja myös kirjaston merkitystä voisi avata eri ikäisille lapsille. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista näyttää aivan uudella tavalla, miten mahtavia juttuja kirjastot ovat täynnä, pelissä sekä lapset ja nuoret että kirjaston henkilökunta saataisiin samaan tilaan, joka ei ole kummankaan omaa. Pelimaailmassa kaikki ovat pelaajia. Lisäksi olisi loputon määrä mahdollisuuksia, missä voisi lukea kirjoja tai kuunnella musiikkia. Seitsemän veljestä saisi aika erilaiset puitteet vuorenhuipulla tai lohikäärmeen luolassa, tai miksipä ei jossain historiallisessa kirjastossa. Peliin tulisi tietenkin kirjailijoita, kuvittajia ja muusikoita pelihahmoiksi. Pelin sisällä kukaan muu ei tietäisi mitä teet, eli ehkäpä se vapauttaisi kokeilemaan jotain aivan uutta?

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Minä haluaisin haastaa Salla Kanasen, joka on vastikään siirtynyt tekemään LaNu-työtä Liminkaan. Minun kysymykseni hänelle on: Mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa?

Terveisin,
Susanna Harle
Haapaveden kirjasto

Kirjapöllön huhuiluja – terveisiä YA-kirjallisuuden parista

YA, NA, Young Adult, nuoret aikuiset – unohtuiko jokin termi? Tällä viikolla kuulemme Heidi Petrovin terveiset Oulusta. Heidi tunnetaan YA-kirjallisuuden ystävänä ja samanaiheisen blogin kirjoittajana. Onkin mielenkiintoista kuulla näistä lisää!
Tervetuloa mukaan Heidi LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä itsesi?
Olen Heidi Petrov ja toimin kirjastovirkailijana Tuiran kirjastossa. Kuulun Oulun kaupunginkirjaston lukemisen edistämisen tiimiin. Olen vinkannut pääosin yläkoululaisille, sillä nuortenkirjat ovat minulle tutuimpia, mutta vastuualueeseeni kuuluu myös alakoulun 5-6-luokkalaiset. Mielelläni kyllä vinkkaan kirjoja kaikenikäisille koululaisille. Lisäksi olen esitellyt nuortenkirjoja Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa jo kolmena vuotena ja olen yksi Oulun nuorten Instagram-kanava Kirjastogramin päivittäjistä. Sinne teen lähinnä kirjavinkkejä. Nyt harmillisesti koronarajoitusten myötä koululuokkien vinkkauksia ei juuri ole ollut, mutta tarkoituksenani on tehdä kevään aikana etävinkkauksia kouluille tarpeen mukaan.

Sinut tunnetaan intohimoisena YA-kirjallisuuden harrastajana. Mikä YA-kirjallisuudessa viehättää? YA-kirjallisuudessa tuodaan rohkeasti ja monipuolisesti esiin erilaisia hankaliakin teemoja ja aiheita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja perheen sisäisiä ongelmia. Vaikka aiheet on rankkoja, ne käsitellään kevyellä ja toiveikkaalla tavalla. Nuoruus on mielestäni kiehtovin ja mielenkiintoisin vaihe ihmisen elämässä, ja siihen pohjautuvat kirjat jaksavat kiinnostaa minua aina. Etenkin nuori rakkaus on ainutkertaisen ihanaa! Aikuisten kaunokirjallisuudessa sorrutaan usein liialliseen paatokseen, kielellisiin koukeroihin ja vakavuuteen. YA-kirjallisuus ei missään nimessä ole huonompaa kirjallisuutta ja sitä voi ja kannattaa aikuistenkin rohkeasti lukea. Esimerkiksi Yhdysvalloissa YA-kirjallisuudella on paljon aikuislukijoita, ja Suomessakin tämä ilmiö on yleistynyt. Ensimmäinen lukemani YA-kirja oli Stephenie Meyerin Houkutus, jonka jälkeen paluuta ei ollut. Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja olen siitä asti lukenut pääosin YA:ta.

Hyödynnätkö YA-tuntemustasi töissä? Miten?
YA-tuntemuksestani on toki ollut hyötyä töissäni, kun nuoret asiakkaat ovat pyytäneet kirjavinkkejä. Myös kollegani kyselevät minulta usein vinkkejä. Vinkkauksiin ja Kirjasaareen valmistautuminen käy helposti, koska luen joka tapauksessa vapaa-ajallani aika lailla kaikki vuoden aikana suomeksi ilmestyneet YA-kirjat.

Pidät vapaa-aikanasi blogia. Kerro jotain blogin kirjoittamisesta.
Aloitin Kirjapöllön huhuiluja -blogini pitämisen vuonna 2014. Päätin heti alussa profiloida blogini YA-painotteiseksi, mutta olen kirjoittanut siellä jonkin verran  myös lastenkirjoista ja pääosin aikuisten jännitys-, kauhu- ja scifikirjoista. Alussa blogini oli lukupäiväkirja, mutta myöhemmin blogitekstit alkoivat olla enemmän kirja-arvostelun luonteisia. Blogini on ollut aktiivinen koko tämän ajan, ja bloggauksia kirjoitan keskimäärin neljä kuukaudessa. Osallistun mielellään myös erilaisiin lukuhaasteisiin – olenpa yhden sellaisen järjestänyt itsekin – ja olen ollut alusta saakka mukana Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä, jossa siis blogiyhteisö valitsee omat suosikkinsa vuoden kirjoista. Viime vuoden palkinnot äänestettiin tänä vuonna 13. helmikuuta. Blogistanian Kuopus 2020 palkinto meni J.S. Meremaan kirjalle Dodo.

Blogin kirjoittaminen on minun henkireikäni ja rakas harrastukseni. Mietin usein jo kirjaa lukiessani, mitä asioita blogiarvioissani painotan ja merkkaan sopivat sitaattikohdat ylös. Itse blogiteksti syntyy usein spontaanisti, annan vain mieleni virrata ja kirjoitan tuntemuksistani ja huomioista. Lisäksi pisteytän kirjani arvosteluasteikolla 1-5. Osaan ilmeisesti valita yleensä itselleni hyvää luettavaa, sillä hyvin harvoin arvosana putoaa alle kolmosen. Parasta bloggaamisessa on aktiivinen blogiyhteisö: me käymme paljon keskustelua omissa somekanavissamme ja olemme järjestäneet tapaamisia esimerkiksi Helsingin kirjamessujen yhteyteen. Mukavaa on myös se, kun itse kirjailija lukee bloggaukseni ja antaa palautetta tai jakaa postaustani somessaan.

Voin hyödyntää blogiani myös työssäni: vinkkauksiin valmistautuminen helpottuu, kun voin käyttää tekstejä apuna ja herätellä muistiani lukemistani kirjoista. Blogiani saa vapaasti hyödyntää muutkin kirjastotyössä.

http://adelheid79.blogspot.fi
Instagram: kirjapollonhuhuiluja
Twitter: kirjapollon_huh

Mitkä viisi YA-kirjaa kaikkien kirjaston työntekijöiden tulisi lukea?
Tällainen valinta on aina yhtä vaikea tehdä! Näin spontaanisti voisin listata nämä:

        1. Stephenie Meyerin Houkutus –  koska se on kaikkien YA-kirjojen äiti. Pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa.
        2. Sarah Crossanin Kuunnousu. Kaunis, koskettava säeromaani. Niitä harvoja kirjoja, joka on saanut minut itkemään.
        3. Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Aivan hulvaton, omintakeinen kuvaus nuoresta, epäsuhtaisesta parista.
        4. Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Aito kuvaus satuttavasta rakkaudesta. (Kaikki Bournen YA-kirjat kannattaa lukea!)
        5. Lauren Oliverin Delirium – rakkaus on harhaa. Tämä on mainio YA-dystopia maailmasta, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi.

Sitten viimeiseksi haaste. Kenet haluat haastaa mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaa Eeva-Maria Alatalon Oulun kaupunginkirjastosta. Millä lailla Eevis valmistaudut vinkkauksiin? Tarviiko kokenut vinkkari tukilappuja vai meneekö muistista?

Terveisin,
Heidi Petrov
Oulun kaupunginkirjasto