Avainsana: lanu-artikkelisarja

Terveisiä Tyrnävältä

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Tänään kuulemme Elinan terveiset Tyrnävältä.
Kiitos Eevikselle haasteesta! Olen Elina Kemppainen ja tällä hetkellä työskentelen Tyrnävän kirjastossa. Aloitin täällä osa-aikaisena lasten- ja nuorten kirjastovirkailijana hetki ennen koronaa eli vähän reilu vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vinkata lähes kaikki Tyrnävän 1-6 -luokat, osan syksyllä livenä ja osan sitten koronan takia etänä. Satutuokioita pidin kesällä puistoissa ja päiväkotien pihoilla, mutta muutoin on täytynyt tehdä tallenteita. Viime keväänä kirjoittelin itse tarinoita ja tuolloin kuvatut Satupeikon satutuokiot ovat edelleen nähtävillä Tyrnävän kulttuuritoimen Youtube-kanavalla.


Tyrnävän kirjaston satupeikko.

Tänä keväänä olemme tehneet tallenteita kotimaisista kuvakirjoista, ja ne ovat olleet katsottavissa kuukauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa sain vastuulleni myös OKM:n rahoittaman Lukemisen kulttuurin ja lukutaidon vahvistaminen -hankkeen, jonka kohderyhmänä ovat varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus. Toiveissa on kirjavinkkausten ja satutuokioiden ohella päästä puhumaan varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstölle sekä vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon merkityksestä. On ollut ihanaa saada käyttää näin paljon aikaa lasten- ja nuorten kirjastotyöhön! Toivottavasti tämän työn merkitys nähtäisiin myös päättävissä elimissä, jotta Tyrnävällä hyvin alkanut lukemisen edistämistyö ei tyssäisi heti alkuunsa.

Alun perin ajauduin tekemään lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähän vahingossa. Ensimmäinen työpaikkani oli Kempeleen kirjasto ja siellä oli tarve lastenkirjastotyön tekijälle. Aloin harjoitella satutuokioiden pitämistä ja kirjavinkkausten tekemistä ja sille tielle sitten jäin. Kempele oli mahtava paikka LaNu-työn tekemiselle, sieltä saatuja oppeja hyödynnän edelleen työssäni. Terveiset Kempeleeseen Reijolle ja muulle porukalle 😊
Kempeleen jälkeen kävin pyörähtämässä Utajärven kirjastossa noin puolitoista vuotta. Siellä LaNu-työ ei varsinaisesti kuulunut minulle, mutta kyllä minä sielläkin jonkin verran vinkkailin kirjoja ja pidin satuhetkiä yhdessä kollegan kanssa. Meillä oli niin innostunut kirjastojengi, että keksimme koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi Halloween-tapahtumassa teimme kauhulabyrintin kirjahyllyjen väliin ja satupäivänä Rölli ja Nipsu jalkautuivat kylille lukemaan satuja. Terveiset myös Päiville, Timolle ja Sallalle 😊

Eevis halusi tietää, että minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Haastavinta on ehdottomasti LaNu-työn tekeminen etänä. Kirjavinkkaukset onnistuvat kyllä esimerkiksi Teamsin kautta, mutta eiväthän ne ole ollenkaan niin vuorovaikutteisia kuin livevinkkaukset. Varsinkin jos vinkkari ei näe tai kuule luokkaa ollenkaan, kuten on teknisten hankaluuksien takia joitakin kertoja käynyt. Silloin on vaikea tietää, ovatko esitellyt kirjat kiinnostaneet ketään. Parasta on se, kun näkee lasten innostuvan vinkatuista kirjoista. Pöydälle asetellut kirjat lähtevät lainaan tai joku tuskailee, ettei tiedä minkä kaikista mielenkiintoisista kirjoista valitsisi. Palkitsevaa on myös yhteistyön tekeminen esimerkiksi koulujen kanssa, kun opettajat oppivat tuntemaan vinkkarin ja hyödyntämään hänen ammattitaitoaan.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen koulut ja varhaiskasvatus, joiden kautta on mahdollista tavoittaa kattavasti paljon lapsia ja nuoria. Toki tavoittaminen riippuu paljon myös opettajista ja heidän suhtautumisestaan kirjastoon ja lukemiseen, kaikki eivät valitettavasti syystä tai toisesta hyödynnä kirjastoa ja kirjastolaisten ammattitaitoa omassa työssään. LaNu-yhteistyötä voi myös periaatteessa tehdä minkä tahansa yhdistyksen tai yhteisön kanssa. Täällä Tyrnävällä olen esimerkiksi pitänyt satutuokioita seurakunnan puistoperhekerhoissa ja Utajärvellä 4H-yhdistys oli meillä useammassakin tapahtumassa pitämässä askartelutyöpajaa lapsille. Myös yksityishenkilöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täällä Tyrnävällä satuja on käynyt satutuokioilla lukemassa vapaaehtoinen Satumuori.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin toisten toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Yhteistyö on yleensä aina hyödyllistä, tehtiin sitä kenen kanssa tahansa. Yhteistyölle täytyy vain löytää sopiva tapa. Yhteistyön puuttuminen voi johtua siitä, ettei aina hoksata edes ajatella kenen kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Haastavia voivat tietenkin olla myös käytännön seikat, aikataulujen yhteensovittaminen, budjettikysymykset jne.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen Utajärven kirjastossa järjestetty Liikennepäivä. Vetonauloina olivat liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti, jotka vetivät kirjaston ääriään myöten täyteen lapsia ja lapsiperheitä. Saimme myös poliisiauton poliiseineen hetkeksi vierailemaan kirjaston pihalla ja lisäksi meillä oli 4H:n järjestämää liikenneaiheista askartelua. Päivästä saatiin paljon positiivista palautetta ja siitä jäi itsellekin hyvä mieli. Päivän onnistuminen ei tietenkään ollut pelkästään minun ansiotani vaan se oli osiensa summa ja kuvastaa hyvin toimivan yhteistyön merkitystä.

Voitko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Jukka-Pekka Palviaisen lastenkirja Allu ja salainen ihailija vie lukijansa Kuoppakylän vanhalle rautatieasemalle, jonne Allu perheineen muuttaa. Pian muuton jälkeen Allu alkaa saada outoja viestejä, jotka on kirjoitettu vaaleanpunaisella tussilla. Viesteissä lukee muun muassa ”Olet söpö!” ja ”Sinulla on kauniit silmät!”. Allu alkaa veljensä Markuksen kanssa selvittää kuka viestejä lähettelee ja tutustuu samalla Kuoppakylän asukkaisiin. Tässä kirjassa yhdistyvät leppoisa tunnelma, huumori ja salaperäisen arvoituksen selvittäminen.

  

Nelli Hietalan kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kuvakirja Kerttu ja kärpänen vie mukavasti jo kesäisiin tunnelmiin lintujen laulaessa ja ruohonleikkurin pöristessä. Kerttu herää auringonsäteiden supatukseen ja löytää ikkunalaudalta kärpäsen, jonka kanssa koetaan päivän aikana monenlaisia seikkailuja.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Päivi Hongiston Utajärven kirjastosta. Päiviltä haluaisin kysyä, että onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.

Terveisin,
Elina

Raahen kaupunginkirjaston Lukuliekki -hanke

Raahessa on käynnissä mielenkiintoinen hanke: Lukuliekki. Tänään kuulemme, millaisesta hankkeesta on oikein kyse. Päästetään siis Lukuliekin koordinaattori Milla ääneen.

Voitko Milla esitellä itsesi?
Olen Milla Pekkala ja työskentelen Raahen kaupunginkirjastossa Lukuliekki -hankkeen lukukoordinaattorina.

Mikä Lukuliekki-hankkeen tavoite on?
Lukuliekki -hankkeen tavoitteena on edistää lasten lukuharrastusta, kirjallisuuden tuntemusta ja innostusta tarinoihin yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja opetustoimen kanssa. Tavoitteenamme on tehdä lukemisesta luontainen osa lasten ja heidän perheidensä arkielämää. Samalla myös tutustutamme lapset omaan sanalliseen maailmaansa sanataiteen avulla sekä annamme vanhemmille tietoa lapselle lukemisen tärkeydestä.

Hankkeen tarkoituksena on kehittää ja lisätä pysyviä yhteistyömalleja kirjaston, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen kanssa. Kohderyhmänä hankkeessa ovat eskarilaiset sekä 1.-2.-luokkien oppilaat. Hankkeeseen ilmoittautui mukaan viisi alakoulua Raahesta.

Mistä työpäiväsi hankkeessa koostuvat?
Työssäni lukukordinaattorina organisoin Lukuliekin tapahtumia sekä ideoin ja toteutan sisältöä hankkeeseen yhdessä muiden Raahen kirjastolaisten kanssa. Lisäksi tiedotan opettajia ja varhaiskasvattajia kaikkeen lukemisen edistämiseen liittyvästä, kuten kirjallisuusdiplomeista, Kirjastoreitin oppimiskokonaisuuksista, kirjavinkkilistoista sekä valtakunnallisista tai alueellisista lukukampanjoista.

Miten Lukuliekki näkyy lapsille?
Koronasta huolimatta olemme voineet tarjota hankkeessa mukana oleville lapsille monenlaisia lukemiseen liittyviä kivoja juttuja. Itse asiassa, nyt kun me kirjastolaiset emme ole päässeet vierailemaan koululuokissa tai päiväkodeissa, on ollut pakko katsoa asioita eri vinkkelistä ja miettiä miten kirjastopalveluja saadaan parhaiten toteutettua etänä. Osa palveluista jää todennäköisesti pysyviksi, koska niihin voivat helposti osallistua sellaisetkin luokat, joiden on haastavaa päästä käymään kirjastossa koulupäivän aikana pitkän välimatkan takia. Esimerkiksi etävinkkaukset ovat olleet todella suosittuja.

Lukuliekissä olemme toteuttaneet mm. oppilaiden kanssa yhdessä ideoidun lukuhaasteen, etäsatuhetkiä, lukutuokioita, muumisuunnistuksen, iltasatupassin ja -diplomin, etävinkkauksia sekä lastenkirjailijoiden virtuaalivierailuja. On tietysti harmillista, ettemme ole voineet järjestää tapahtumia kirjastossa paikan päällä ja vuorovaikutus lasten kanssa on ollut vähäistä, mutta toivottavasti pääsemme tekemään LaNu-työtä taas pian myös kasvokkain.

Millaista palautetta olette Lukuliekistä saaneet?
Lukuliekki on otettu koululuokissa ja esikouluryhmissä ilolla vastaan, olemme saaneet paljon positiivista palautetta. Lukuhaaste ja iltasatupassi ovat aktiivisessa käytössä ja etäsatuhetket ovat olleet erittäin pidettyjä. Myös lukutuokiot ovat olleet suosittuja. Oppilaiden mielestä on ollut kivaa vaihtelua, kun lukijana on välillä joku muu, vaikka opettajat lukevatkin heille paljon.

Olen itse vielä tuore kirjastolainen, valmistuin kirjastovirkailijaksi Haapaveden opistolta vuoden 2020 keväällä. Olenkin ollut todella onnekas päästessäni työskentelemään Lukuliekin kaltaiseen hankkeeseen ja tekemään töitä erittäin ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Innostus kirjastotyöhön ja oma rakkauteni kirjoihin toimivat hyvinä motivaattoreina, ja mikäpä olisi tärkeämpi aihe kuin lasten innostaminen lukemisen pariin.

Seuraa Lukuliekkiä somessa:
Instagram: Lukuliekki_raahe

Terveisin,
Milla Pekkala
Raahen kaupunginkirjasto

 

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Eeviksen vinkit vinkkaukseen

Heidi Petrov haastoi Eeva-Marian kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Eevis mukaan. Voitko esitellä itsesi ja työsi varsinkin LaNun puolelta?
Kiitos Heidi haasteesta! Olen Eeva-Maria Alatalo, lempinimi Eevis on kulkenut mukana jo eskariajoilta asti. Samoihin aikoihin ilmoitin myös toiveammatikseni kirjastontädin ja leikin kotona kirjastoa. Aloitin kuitenkin oikean kirjastotyön vasta kesällä 2006, kun Haukiputaan kunnankirjastoon haettiin vinkkauksesta kiinnostunutta kirjastovirkailijaa. Silloin Haukiputaalla aloitettiin järjestelmällinen vinkkaus kaikille kunnan kolmas- ja seitsemäsluokkalaisille.

Tätä nykyä olen Oulun kaupunginkirjaston pohjoisen alueen alueellinen kirjastonhoitaja, eli sekä suunnittelen että toteutan koulun ja kirjaston yhteistyötä alueella yhdessä informaatikon ja tietysti kirjastojen henkilökunnan kanssa. Käytännössä vinkkaan pääasiassa yläkoululaisille, tarvittaessa toki muillekin luokka-asteille, ja pidän tiedonhaun opastuksia viidesluokkalaisille. Toimin myös Lukuoppaana ja olen vetänyt aikuisten lukuvinkkipiiriä. Kuulun Lukemisen edistäminen -tiimiin, ja Kirjasaari-tapahtumassa olen esitellyt nuortenkirjoja jo toistakymmentä vuotta.

Toimenkuvaani kuuluu myös perheiden mediakasvatus ja sen kehittäminen. Tämä tehtävä on toistaiseksi jäänyt kouluyhteistyön jalkoihin, mutta tarkoitus on päästä kehittämistyön pariinkin mahdollisimman pian.

Sitten Heidi Petrovin sinulle esittämään kysymykseen: sinut Eevis tunnetaan Oulun kaupunginkirjastossa kokeneena konkari-vinkkarina. Millä lailla valmistaudut vinkkauksiin? Tarvitsetko edelleen tukilappuja (tai oletko niitä ikinä tarvinnut) vai hoituuko vinkkaukset ulkomuistista? Tarvitko harjoitella vinkkauksia esimerkiksi ääneen? Onko sinulla jokin erityinen tapa valmistautua vinkkauksiin ja muihin ryhmäkäynteihin sekä esiintymistilaisuuksiin?
Vinkkauksiin valmistautumisessa suurin homma on ilman muuta aineistoon tutustuminen eli lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Varsinkin paksumpien nuortenkirjojen lukemiseen saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon aikaa. Ja siltikään kaikkea lukemaansa ei vaan halua tai voi vinkata.

Yleensä mietin jo lukiessa, miten kertoisin kirjasta, mutta en varsinaisesti tee muistiinpanoja. Aika pian yleensä tietää, onko kirjasta vinkattavaksi, ja sopivat lukunäytepätkät onneksi lähes hyppäävät silmille. Esimerkiksi viime maanantaina aloitin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, josta pystyin lähes heti toteamaan, että tämän minä vinkkaan, ja lukunäytekin löytyi saman tien. Seuraavana päivänä vinkkasin kirjaa seiskaluokkalaisille. Harmi kyllä etävinkkauksessa välitön palaute jää saamatta, eli en voi nyt varmaksi tietää kiinnostiko juuri tämä vinkki ketään.

Kirjoitan jokaisesta vinkattavasta kirjasta jonkinlaisen tekstipätkän ja tulostan ne paperille ennen vinkkausta. En yleensä lue tekstiä suoraan vinkkaustilanteessa vaan se toimii pikemminkin henkisenä tukena, kun vinkkaan niin sanotusti omin sanoin. Toisaalta kirjojen henkilöiden nimet on pakko olla näkyvillä jossain, olen tosi hyvä unohtamaan tai sekoittamaan ne muuten. Vuosien varrella varastoon on kertynyt melkoinen määrä vinkattavaksi sopivia kirjoja, ja käytän yleensä samaa vinkkipakettia noin pari vuotta kerrallaan, muutamilla pikku muutoksilla. Eli lisään uutuuksia pakettiin kun sopivia sattuu kohdalle ja jätän sitten vastaavasti jotain pois, jota on jo tarpeeksi kauan tullut vinkattua.

En harjoittele vinkkauksia ääneen, mutta joskus saatan testata vinkkiä tyttären tai työkavereiden kanssa. Muitakaan ryhmäkäyntijuttuja en harjoittele etukäteen, Kirjasaaren tyyppiset esiintymiset on sitten eri juttu. Niitä on pakko ainakin vähän etukäteen yrittää höpötellä, mutta lähinnä aikataulusyistä.

Voitko Eevis kertoa meille jonkun hauskan kömmähdyksen, mikä sinulle on sattunut vinkkauksessa tai muissa esiintymistilaisuuksissa vuosien varrella, jos sellaisia on käynyt. Mitä opit tapahtuneesta?
Kömmähdyksiä sattuu lähes joka kerta jotain, vähintäänkin se, että muistan henkilöiden nimet väärin ja selitän sitten ihan mitä sattuu. Näihin ei oikein muistilaputkaan tunnu aina auttavan, mutta yrittää pitää kuitenkin…
Nyt jo muutamia vuosia sitten kävi kerran niin, että unohdin kaikki muistilappuni työpaikalle kun menin koululle vinkkaamaan. Kassista löytyi sitten pelkät kirjat. Hetki piti hakea tahtia, mutta sitten mentiin ulkomuistista tai takakannen tekstiä mukaillen. Hankalinta oli löytää lukunäytteet! Toisaalta tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut stressata että mitä jos unohdan ne laput. Kyllä sitä selviää näköjään vaikka mistä. 😊

Oma juttunsa on sitten kaikki se, mitä kuulijoiden kommentit ja reaktiot aiheuttaa. Välillä menee pasmat täysin sekaisin ja homma ihan nauruksi… ja sitten tietysti kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat keskeytykset, kuten vaikkapa palohälytys kesken kaiken. Siinä jäi vinkkaus ihan kakkoseksi, kun seurattiin koulun pihalla pakkasessa paikalle kaartavia paloautoja. Savua ja tulta ei onneksi näkynyt, mutta kemian luokkaa tuuletettiin jonkun epäonnistuneen kokeilun jälkeen pitemmän aikaa.

Onko sinulle jäänyt mieleen joku erityisen mukava muisto jostain vinkkauksesta tai esiintymistilaisuudesta?
Olin vinkkaamassa lähikoululla seiskaluokkalaisille. Opettaja varoitteli etukäteen luokan levottomuudesta ja vilkkaudesta, mutta minusta kaikki meni oikein hyvin. Porukka kuunteli lähes ääneti, ja vasta kun olin vinkannut jo useamman kirjan, yksi pojista ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan alkoi isoon ääneen ”valittaa” että nyt pitää jo lukea niin-ja-niin-monta kirjaa! Sama poika avautui uudestaan hetken päästä: ”Et nää voi taas lopettaa kesken tuota kertomista, se on kiusaamista! Ekkö nää tiiä että koulussa ei saa kiusata kettään?!” Yritin siinä sitten vakavalla naamalla vakuutella, että minulla on erikoislupa tämmöiseen kiusaamiseen. 😉

Heidi Petrov listasi meille artikkelissaan Top 5 YA-kirjaa. Onko sinulla samanmoista viittä ehdotonta hittiä, jotka herättävät vinkkauksessa olevien mielenkiinnon.
Tämä onkin haastava kysymys! On toki olemassa tietyt kirjat, jotka voisin pitää aina kassissa mukana ja tykätä niiden vinkkaamisesta, mutta toisaalta haluan pitää vinkkipaketit ”tuoreina”, siis niin että vinkattavat kirjat eivät olisi kovin paljon kuulijoita vanhempia.

Kaikkien aikojen vinkkaussuosikit seiskaluokkalaisille Top 5 voisi olla vaikkapa tällainen:
1. Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia Kuussa
2. Tuija Lehtinen: Mopo
3. Reija Kaskiaho: Rastas
4. Laura Lähteenmäki: Iskelmiä tai Nutcase
5. Mari Mörö: Vesipajatso

    

En osaa varmasti sanoa, onko näitä kaikkia oikeasti lainattu enemmän vinkkausten jälkeen, mutta nämä ovat vinkkaustilanteessa olleet varmoja kiinnostuksen herättäjiä.

Entäpä kenet sinä Eevis haluat haastaa mukaan Ake LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitäpä haluat kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Haastetaan mukaan Elina Kemppainen Tyrnävältä ja nuoruusvuosieni toisen kodin, Kajaanin kaupunginkirjaston. Kajaanista meille vastaa Aino-Stina Okkonen. Mikä sinusta on haastavinta lanu-työssä? Entä parasta?

LaNu-työtä haapavesiläisittäin

Marita Turtinen Iin kirjastosta haastoi Susannan mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä Susanna itsesi ja työsi?
Kiitos kovasti haasteesta! Nimeni on Susanna Harle ja työskentelen Haapaveden kirjastossa kirjastonhoitajana. Pääsen tekemään työssäni monenlaista asiakaspalvelusta some-hommiin. Lasten- ja nuorten kirjastotyötä teen yhdessä Sari Seitajärven kanssa. Teen kirjavinkkausta ala- ja yläkouluille, opetan tiedonhakua, pidän kirjastonkäytönopetusta ja satutuokiota. Lisäksi teen yhteistyötä koulujen kanssa ja järjestän esimerkiksi kirjastoauton mukana kirjapaketteja kyläkouluille.

Millaista LaNu-työtä teillä Haapaveden kirjastossa järjestetään?
Jos korona-aikaa ei nyt huomioida, niin meillä on satutuokioita, kirjavinkkausta, tiedonhaun opetusta ja kirjastonkäytönopetusta. Yläkoululaisille on parina vuonna järjestetty erikseen opastus verkkokirjaston käyttöön. Tiedonhaun opetuksessa meillä on käytössä tableteilla käytettävä 3DBear-ohjelma. Tänä keväänä uutena juttuna alkoi kirjaston pitämä sanataidekerho. Lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia ja otetaan osaa lukukampanjoihin.

Marita Turtinen Iistä haastoi sinut mukaan ja esitti sinulle kysymyksen: Mistä Susanna pidät eniten lasten- ja nuorten kirjastotyössä?
Tämä on tosi vaikea kysymys, koska siinä on niin paljon sellaista, mistä pidän. En tiedä pidänkö näistä toista enemmän, mutta pidän sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta, siitä kun saa tehdä lasten ja etenkin nuorten kanssa hommia ja siitä kun joku innostumaan lukemisesta tai hoksaa, että hänenkin mielenkiinnonkohteestaan on olemassa kirjoja. Minusta on myös ihana järjestää erilaisia tapahtumia. LaNu-työ on kokonaisuutena ihan parasta!

Entäpä miten näet lapsiperheiden roolin kirjastojen vetovoimatekijänä?
Lapsiperheillä on etenkin käynnistävä rooli, koska ensikosketus lukemiseen ja kirjastoihin tulee kotoa. Rooli voi muuttua lapsen kasvaessa esimerkiksi kannustavaksi tai tukevaksi, mutta se ei siirry pelkästään kirjaston tai koulun hoidettavaksi, vaan lapsiperheiden kanssa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä kulloisenkin roolin säilyttämiseksi. Lapsiperheillä on siis merkittävä rooli, jota me kirjastot toivottavasti pystymme tukemaan.

Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi, jos mitään rajoitteita (raha, henkilöstö jne.) ei olisi?
Olisi mahtavaa toteuttaa virtuaalitodellisuudessa pelattava peli, jolla lukemisen ja myös kirjaston merkitystä voisi avata eri ikäisille lapsille. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista näyttää aivan uudella tavalla, miten mahtavia juttuja kirjastot ovat täynnä, pelissä sekä lapset ja nuoret että kirjaston henkilökunta saataisiin samaan tilaan, joka ei ole kummankaan omaa. Pelimaailmassa kaikki ovat pelaajia. Lisäksi olisi loputon määrä mahdollisuuksia, missä voisi lukea kirjoja tai kuunnella musiikkia. Seitsemän veljestä saisi aika erilaiset puitteet vuorenhuipulla tai lohikäärmeen luolassa, tai miksipä ei jossain historiallisessa kirjastossa. Peliin tulisi tietenkin kirjailijoita, kuvittajia ja muusikoita pelihahmoiksi. Pelin sisällä kukaan muu ei tietäisi mitä teet, eli ehkäpä se vapauttaisi kokeilemaan jotain aivan uutta?

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Minä haluaisin haastaa Salla Kanasen, joka on vastikään siirtynyt tekemään LaNu-työtä Liminkaan. Minun kysymykseni hänelle on: Mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa?

Terveisin,
Susanna Harle
Haapaveden kirjasto

Kirjapöllön huhuiluja – terveisiä YA-kirjallisuuden parista

YA, NA, Young Adult, nuoret aikuiset – unohtuiko jokin termi? Tällä viikolla kuulemme Heidi Petrovin terveiset Oulusta. Heidi tunnetaan YA-kirjallisuuden ystävänä ja samanaiheisen blogin kirjoittajana. Onkin mielenkiintoista kuulla näistä lisää!
Tervetuloa mukaan Heidi LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä itsesi? Olen Heidi Petrov ja toimin kirjastovirkailijana Tuiran kirjastossa. Kuulun Oulun kaupunginkirjaston lukemisen edistämisen tiimiin. Olen vinkannut pääosin yläkoululaisille, sillä nuortenkirjat ovat minulle tutuimpia, mutta vastuualueeseeni kuuluu myös alakoulun 5-6-luokkalaiset. Mielelläni kyllä vinkkaan kirjoja kaikenikäisille koululaisille. Lisäksi olen esitellyt nuortenkirjoja Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa jo kolmena vuotena ja olen yksi Oulun nuorten Instagram-kanava Kirjastogramin päivittäjistä. Sinne teen lähinnä kirjavinkkejä. Nyt harmillisesti koronarajoitusten myötä koululuokkien vinkkauksia ei juuri ole ollut, mutta tarkoituksenani on tehdä kevään aikana etävinkkauksia kouluille tarpeen mukaan.

Sinut tunnetaan intohimoisena YA-kirjallisuuden harrastajana. Mikä YA-kirjallisuudessa viehättää? YA-kirjallisuudessa tuodaan rohkeasti ja monipuolisesti esiin erilaisia hankaliakin teemoja ja aiheita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja perheen sisäisiä ongelmia. Vaikka aiheet on rankkoja, ne käsitellään kevyellä ja toiveikkaalla tavalla. Nuoruus on mielestäni kiehtovin ja mielenkiintoisin vaihe ihmisen elämässä, ja siihen pohjautuvat kirjat jaksavat kiinnostaa minua aina. Etenkin nuori rakkaus on ainutkertaisen ihanaa! Aikuisten kaunokirjallisuudessa sorrutaan usein liialliseen paatokseen, kielellisiin koukeroihin ja vakavuuteen. YA-kirjallisuus ei missään nimessä ole huonompaa kirjallisuutta ja sitä voi ja kannattaa aikuistenkin rohkeasti lukea. Esimerkiksi Yhdysvalloissa YA-kirjallisuudella on paljon aikuislukijoita, ja Suomessakin tämä ilmiö on yleistynyt. Ensimmäinen lukemani YA-kirja oli Stephenie Meyerin Houkutus, jonka jälkeen paluuta ei ollut. Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja olen siitä asti lukenut pääosin YA:ta.

Hyödynnätkö YA-tuntemustasi töissä? Miten?
YA-tuntemuksestani on toki ollut hyötyä töissäni, kun nuoret asiakkaat ovat pyytäneet kirjavinkkejä. Myös kollegani kyselevät minulta usein vinkkejä. Vinkkauksiin ja Kirjasaareen valmistautuminen käy helposti, koska luen joka tapauksessa vapaa-ajallani aika lailla kaikki vuoden aikana suomeksi ilmestyneet YA-kirjat.

Pidät vapaa-aikanasi blogia. Kerro jotain blogin kirjoittamisesta.
Aloitin Kirjapöllön huhuiluja -blogini pitämisen vuonna 2014. Päätin heti alussa profiloida blogini YA-painotteiseksi, mutta olen kirjoittanut siellä jonkin verran  myös lastenkirjoista ja pääosin aikuisten jännitys-, kauhu- ja scifikirjoista. Alussa blogini oli lukupäiväkirja, mutta myöhemmin blogitekstit alkoivat olla enemmän kirja-arvostelun luonteisia. Blogini on ollut aktiivinen koko tämän ajan, ja bloggauksia kirjoitan keskimäärin neljä kuukaudessa. Osallistun mielellään myös erilaisiin lukuhaasteisiin – olenpa yhden sellaisen järjestänyt itsekin – ja olen ollut alusta saakka mukana Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä, jossa siis blogiyhteisö valitsee omat suosikkinsa vuoden kirjoista. Viime vuoden palkinnot äänestettiin tänä vuonna 13. helmikuuta. Blogistanian Kuopus 2020 palkinto meni J.S. Meremaan kirjalle Dodo.

Blogin kirjoittaminen on minun henkireikäni ja rakas harrastukseni. Mietin usein jo kirjaa lukiessani, mitä asioita blogiarvioissani painotan ja merkkaan sopivat sitaattikohdat ylös. Itse blogiteksti syntyy usein spontaanisti, annan vain mieleni virrata ja kirjoitan tuntemuksistani ja huomioista. Lisäksi pisteytän kirjani arvosteluasteikolla 1-5. Osaan ilmeisesti valita yleensä itselleni hyvää luettavaa, sillä hyvin harvoin arvosana putoaa alle kolmosen. Parasta bloggaamisessa on aktiivinen blogiyhteisö: me käymme paljon keskustelua omissa somekanavissamme ja olemme järjestäneet tapaamisia esimerkiksi Helsingin kirjamessujen yhteyteen. Mukavaa on myös se, kun itse kirjailija lukee bloggaukseni ja antaa palautetta tai jakaa postaustani somessaan.

Voin hyödyntää blogiani myös työssäni: vinkkauksiin valmistautuminen helpottuu, kun voin käyttää tekstejä apuna ja herätellä muistiani lukemistani kirjoista. Blogiani saa vapaasti hyödyntää muutkin kirjastotyössä.

http://adelheid79.blogspot.fi
Instagram: kirjapollonhuhuiluja
Twitter: kirjapollon_huh

Mitkä viisi YA-kirjaa kaikkien kirjaston työntekijöiden tulisi lukea?
Tällainen valinta on aina yhtä vaikea tehdä! Näin spontaanisti voisin listata nämä:

        1. Stephenie Meyerin Houkutus –  koska se on kaikkien YA-kirjojen äiti. Pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa.
        2. Sarah Crossanin Kuunnousu. Kaunis, koskettava säeromaani. Niitä harvoja kirjoja, joka on saanut minut itkemään.
        3. Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Aivan hulvaton, omintakeinen kuvaus nuoresta, epäsuhtaisesta parista.
        4. Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Aito kuvaus satuttavasta rakkaudesta. (Kaikki Bournen YA-kirjat kannattaa lukea!)
        5. Lauren Oliverin Delirium – rakkaus on harhaa. Tämä on mainio YA-dystopia maailmasta, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi.

Sitten viimeiseksi haaste. Kenet haluat haastaa mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaa Eeva-Maria Alatalon Oulun kaupunginkirjastosta. Millä lailla Eevis valmistaudut vinkkauksiin? Tarviiko kokenut vinkkari tukilappuja vai meneekö muistista?

Terveisin,
Heidi Petrov
Oulun kaupunginkirjasto

 

Yhteistyötä iiläisittäin

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa. Tervetuloa Marita mukaan. Voitko esitellä itsesi sekä työnkuvasi varsinkin LaNu-puolella?
Kiitos haasteesta! Olen Marita Turtinen ja työskentelen Iin kirjastossa kirjastonhoitajana. Pienessä kirjastossa työnkuvat ovat monipuolisia. Vastuualueinani on Kuivaniemen sivukirjaston päivittäinen toiminta sekä lasten- ja nuortenkirjastotyö ja sen kehittäminen. Teen yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, kanssa. Pidän vinkkauksia, tiedonhaun opetuksia, kirjastonkäytön opastuksia sekä satutuokioita. Olen myös mukana järjestämässä tapahtumia ja lukukampanjoita.

Onko kaikille LaNu-ryhmille yhtä mukavaa ja helppoa vinkata, opettaa tiedonhakua ja pitää muita opastuksia? Mikä ikäryhmä on suosikkisi?
Teen mielelläni lasten- ja nuortenkirjastotyötä eri ikäryhmien kanssa, suosikki-ikäryhmää ei ole. Lasten ryhmät ovat yleensä innostuneita ja vuorovaikutus toimii. Nuorten ryhmäkäynneille pyrin miettimään jonkun koukun, jolla saisi pidettyä mielenkiinnon yllä. Esimerkiksi tällä hetkellä ollaan järjestelemässä yläkouluikäisille etävierailua, jossa on mukana myös kirjailija. Tarkoitus on keskustella kirjoista ja antaa lukuvinkkejä.

Elina Kauppila Oulun Ake-tiimistä haastoi Maritan mukaan: mitä haluat kysyä Maritalta liittyen lanu-työhön Iissä?
Viime syksyn aikana Oulu ja Ii ovat tehneet yhteistyötä ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat.

Mitä Marita sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston?
Kirjastojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. On hyvä jakaa tietoa, taitoa ja toimivia käytänteitä. Yhdistämällä voimavarat saadaan tehtyä yhdessä enemmän. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen verkosto mahdollistaa ja vahvistaa toiminnan kehittämistä koko alueellamme.

Entäpä mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä?
Lasten ja nuorten kohtaaminen. Jokainen vinkkari varmasti tunnistaa sen ilon pilkahduksen, kun vinkattu kirja löytää lukijansa tai lukija löytää mieluisan kirjan. Pidän lasten- ja nuortenkirjastotyössä myös sen monipuolisuudesta.

Kenet haluat haastaa mukaa kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan LaNu-artikkelisarjaan Susanna Harlen Haapaveden kirjastosta. Mistä Susanna sinä pidät eniten lasten- ja nuortenkirjastotyössä?

Terveisin
Marita Turtinen
Iin kirjasto

Kouluyhteistyötä oululaisittain

Tämän viikon artikkeli kertoo kouluyhteistyöstä ja siitä meille kertoo Ake-tiimiläinen Elina Kauppila. Elina mistä työpäiväsi koostuvat?
Työskentelen Oulun kaupunginkirjastossa vastaavana informaatikkona. Työssäni koordinoin Oulun kirjastojen kouluyhteistyötä ja Kirjastoreitti-toimintaa. Ake-työssä vastuullani on myös kouluyhteistyö. Vastaan myös erilaisten opetusmateriaalien tuottamisesta sekä oppimisympäristöihin tehtävistä materiaaleista. Viime vuosina olen ollut useamman lukukampanjan ja haasteen vastaavana. Ylläpidän myös kouluyhteistyön verkkosivustoja eli Kirjastoreitti-sivustoa sekä Eväitä opiskeluun -sivustoa. Työssäni olen ennakkoluuloton uuden kokeilija, kehittäjä ja markkinoija. Oulun kirjastojen kouluyhteistyön toimintaympäristö on laaja, koulujen toimipisteitä on noin 80 ja perusasteen oppilaita on noin 23 500. Oulun kirjastoissa käy vuosittain yli 1300 ryhmää lapsia ja nuoria osallistuen vinkkauksiin, tiedonhaun opetuksiin ja kirjastotoiminnan esittelyyn. Korona-aika on tuonut tähänkin muutoksen. Kirjastojen kouluyhteistyö sisältää näiden lisäksi myös kirjallisuusdiplomin, erilaiset lukuhaasteet sekä verkosta löytyvät oppimiskokonaisuudet alakouluun, yläkouluun ja lukioon. Kaikki materiaalit löytyvät Oulun kirjastojen kouluyhteistyön sivustoilta eli Kirjastoreitti-sivuilta sekä Eväitä opiskeluun -sivustolta.

Omaat Elina pitkän työuran kouluyhteistyöstä vastaavana informaatikkona Oulun kaupunginkirjastossa jo ennen Ake-työn aloittamista. Kerrotko jotain tämän työn kehityksestä ja siitä, miten Oulussa on järjestetty kouluyhteistyö?
Oulun kirjastoissa on tehty upeaa työtä koulujen kanssa jo vuosikymmeniä. Vuodesta 2008 saakka kouluyhteistyön pedagogisen rungon on muodostanut Kirjastoreitti, joka on myös osa oppilaan kulttuuripolkua. Koulujen kirjasto-opettajat muodostavat yhteistyöverkoston, jonka kautta tavoitamme opettajia ja teemme myös yhteistyötä Kirjastoreitin sisältöjen suunnittelussa. Kirjastoreitti on myös mukana perusasteen opetussuunnitelmassa, mikä on entisestään vahvistanut yhteistyötä. Vahvan kivijalan kouluyhteistyölle luovat kirjaston vinkkarit, jotka tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten lukemaan innostamisen parissa. Kouluille jalkautuvat vinkkarit ovatkin paras mainos kirjastolle. Tänä vuonna kouluille on menty verkon kautta, etävinkkaukset ovat hyvä lisä palveluihimme. Viime vuosikymmenen aikana Oulussa on panostettu kouluyhteistyön viestintään ja näkyvyyteen verkossa. Myös erilaisia verkkomateriaaleja on tuotettu koulujen käyttöön. Tiedonhaun opetuksia voidaan siis järjestää myös itseopiskelu-materiaalien avulla. Näiden parissa opimme koko ajan uutta. Ne eivät tietenkään korvaa kirjaston henkilökunnan pitämiä tiedonhaun opetuksia, mutta ovat hyvä tuki ja lisä. Materiaaleihin liittyviä videoita voivat opettajat katsoa luokassa oppilaiden kanssa ennen kirjastovierailuja. Kun ryhmä on jo hieman orientoitunut aiheeseen ennen kirjastoon tuloa, menee oppikin paremmin perille.  

Elina Kauppila.

Entäpä kouluyhteistyön kehittäminen Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoissa. Mitä haluat nostaa esille?
Toivon, että saamme luotua yhteisen verkoston, jossa lanu-työtä tekevät voivat olla toistensa tukena organisaatiorajat ylittäen. Ake Oulu Teamsin kanavalla onkin meillä jo hyvä alku yhteistyölle. Siellä on jaettu mm. kirjavinkkejä. Vinkkauksia, opetuksia ja kouluille viestintää voi suunnitella myös yhdessä. Usein joku toinen naapurikirjastossa pähkäilee samoja asioita. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa pitää myös kehittämispäiviä, missä tulisimme paremmin tutuksi ihan kasvotustenkin. Ake Pikatreffeillä olemmekin tavanneet verkossa ja tutustuneet erilaisiin kouluyhteistyön asioihin ja kuulleet kokemuksia ja työtapoja eri puolilta aluetta. Olisi aivan mahtavaa saada ideat ja ajatukset liikkeelle, niin että yhteistyön voima jylläisi alueemme kirjastoissa oikein kunnolla. Toivon, että pystymme myös panostamaan alueen kirjastojen yhteisiin verkkopalveluihin ja verkosta löytyviin materiaaleihin. Ne olisivat hyvänä tukena kirjastoissa tehtävän työn lisäksi. Tavoitteena on myös toteuttaa yhteinen esite alueen kirjastoille, jonka avulla olisi helppo markkinoida kirjaston palveluita kouluille. 

Kouluyhteistyön toimimisen kannalta on monia tärkeitä seikkoja. Mitä seuraavat asiat merkitsevät kouluyhteistyössä?
Suunnitelmallisuus, sopiminen, yhteistyö.
Kirjaston ja koulujen yhteistyössä suunnitelmallisuus on hyvin tärkeää. Suurissa kunnissa, kuten Oulussa, jossa on paljon kouluja, on se erityisen tärkeää, jotta taataan tasavertaiset kirjastopalvelut kaikille lapsille ja nuorille. Kun yhteistyöstä sovitaan hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua, sujuu kaikki hyvin ja helposti. Koulujen lukuvuosisuunnitelmat ovat yleensä hyvin täynnä ja mitä aikaisemmin vinkkaukset ja opastukset saadaan sinne sovitettua, niin sen parempi. Kuntatasolla on myös hyvä sopia yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa. Tähän meillä on nyt hyvä apuvälinekin, kun Kirjaston ja perusopetuksen yhteistyön valtakunnallinen mallipohja on valmistunut. Näin sekä kirjasto että opetus sitoutuvat lasten ja nuorten lukutaitojen edistämiseen ja voidaan sopia tarkemmin myös yhteistyön sisällöistä. Yhteistyötä tarvitaan kouluyhteistyön kannalta kirjaston työntekijöiden sekä eri kuntien kirjastojen välillä. Mitä enemmän hyödynnämme yhteistä verkostoa, parviälyä ja yhdessä tuotettuja materiaaleja, sitä vähemmän resursseja kouluyhteistyön toteuttamiseen sitoutuu. Myös pienissä kirjastopisteissä yksin työskentelevien työntekijöiden kannalta yhteistyö on tärkeää. Vertaistukea voi siis löytyä verkon kautta, vaikka naapurikunnan kirjastosta.  

Opettajat ovat minusta kirjaston tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Heidän kauttaan kirjastot tavoittavat helposti ja ilman suuria kustannuksia lähes koko ikäluokan ja yhteistyön vaikutukset ulottuvat usein koteihin saakka. Opettajaverkosto on siis kullan kallis ja näitä kontakteja kannattaa kirjastoissa vaalia. Kirjaston ei kannata yksin suunnitella tarjontaa kouluille, vaan se on hyvä tehdä yhteistyössä opettajien kanssa. Silloin kun kirjaston tarjonta kohtaa opetuksen tarpeet, on lopputulos palkitsevin ja luo usein pohjaa pitkäaikaiselle yhteistyölle. Opettajilta saa usein sellaisia vinkkejä, joita kirjastossa ei tule edes ajatelleeksi. Yhteistyötä olisi ihana tehdä enemmän myös lasten ja nuorten kanssa. He kuitenkin ovat se kohderyhmä, jolle palvelut lopulta tehdään. Lasten ja nuorten ilo on paras palkkio tehdystä työstä! Esimerkiksi idea 300 minuutin lukuhaasteeseen  tuli Jäälin alakoulun oppilaskunnalta ja he ideoivatkin aivan loistavan lukuhaasteen, joka on jäänyt elämään pysyvänä tarjontana kouluille. Haasteen jatko-osissakin olemme tehneet yhteistyötä eri ikäisten nuorten kanssa. Tämän lukuhaasteen julkaiseminen ja sen suuri suosio eri puolilla Suomea onkin yksi kirjastourani kohokohdista ja suurista ilonaiheista. 

Kenet Elina haluat haastaa mukaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Entä mitä haluat kysyä häneltä liittyen lanu-työhön?
Viime syksyn aikana olemme tehneet yhteistyötä Iin kirjaston kanssa ja rakentaneet alueen koulujen ja kirjastojen käyttöön verkkotiedonhaun materiaalikokonaisuutta Qridi-oppimisympäristöön ja Kirjastoreittiin. Kohderyhmänä tällä materiaalilla ovat 4.-6. luokan oppilaat. Haastankin tähän artikkelisarjaan mukaan Marita Turtisen Iin kirjastosta. Mitä sinulle merkitsee yhteistyö kirjastojen välillä ja millaisena mahdollisuutena näet Ake-alueemme kirjastojen verkoston? Mikä on parasta lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjastotyössä? Kerro jokin huippuhetki viime vuosilta 😊

Terveisin,
Elina Kauppila
Oulun kaupunginkirjasto

 

Kuulumisia Kuusamosta

Vuoden ensimmäisessä artikkelissa saamme  kuulumisia Kuusamosta Anna Kiveltä.  Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Annan mukaan. Palataan Jennin kysymykseen tuonnenpana. Anna, kuka olet ja mistä työsi Kuusamon kaupunginkirjastossa koostuu?
Olen Anna Kivi, kirjastonhoitaja Kuusamon kaupunginkirjastossa. Aloitin työskentelyn täällä vuonna 2004 ja päävastuualueenani on lasten ja nuorten kirjastotyö. Suhteellisen pienessä kirjastossa vastuualueita on jokaisella useampia, joten minäkin teen esimerkiksi kokoelmatyötä aikuisten puolella ja vastaan Kuusamon lukion kirjastosta.

Lasten ja nuorten kirjastotyössä teen muun muassa  kirjavinkkauksia ja pidän satutuokiota. Ne ovat nyt tauolla vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta pidän pyydettäessä pienemmille ryhmille satutuokioita tai pidän niitä etänä. Vedän ryhmäkäyntejä lapsille ja nuorille, kerään kirjastokasseja eri aiheista opettajille ja päiväkodeille sekä pidän opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa ajan tasalla uutuuskirjoista. Järjestämme myös silloin tällöin erilaisia tapahtumia.

Olen tällä hetkellä myös yhden päivän viikossa lukukoordinaattorina Kuusamolaisten lasten lukuinto vahvaksi -hankkeessa, jossa kohteena on alle kouluikäiset ja esi- ja alkuopetuksen piiriin kuuluvat lapset. Tarkoituksena on lukuinnon lisäksi kehittää myös uusia yhteistyömuotoja, joten työ limittyy hyvin siihen, mitä muutenkin teen lasten ja nuorten kirjastotyössä kirjastossamme.

Järjestätte Kuusamossa Mediataitoviikkoja. Millaisia ne ovat?
Tänä vuonna helmikuussa järjestimme Mediataitoviikolla tehtävärasteja, joilla kävi viikon aikana ryhmiä ala- ja yläkoulusta sekä ammattiopistolta. Ryhmät varasivat ajat etukäteen. Ohjaajia oli kirjastosta kaksi ja opettajat olivat myös mukana ohjaamassa rasteilla. Rastitehtävät olivat pääosin Mediataitokoulun ja Mediakasvatusseuran valmiita tehtäviä.

Rasteja oli viisi:

  • Feikkireissu, jossa otettiin kuvia feikkireissulta
  • Autiolla saarella, jossa mietittiin esimerkiksi sitä, mitä puhelimella tekisi, jos se olisi vain rajatun ajan käytössä
  • Data-pizza, jossa tehtiin kartongista pizza, johon merkittiin viipaleisiin itselle tärkeitä mediasisältöjä ja niihin käytettyä aikaa
  • Haastattele muinaisjäännettä, jossa tehtävänä oli haastatella ennen 80-lukua syntyneitä ihmisiä lapsuudesta ennen internettiä (kohteena olivat lähinnä opettajat ja kirjaston henkilökunta)
  • Bookface-rasti, jossa otettiin bookfacekuvia

Anna Mediataitoviikon Feikkireissu rastilla talvella 2019.

Mistä pidän työssäni eniten?
LaNu-työssä pidän eniten uusista kirjoista ja kirjavinkkaamisesta, vaikka alkuvuosina se oli välillä vaikeaa ja minulla oli opettelemista koululaisten edessä olemisessa. Vinkkauslistojen kokoaminen voi joskus myös olla aika raskasta, mutta useimmiten vinkkauksen jälkeinen olo ja tunnetila ovat niin palkitsevia, että työn raskaus unohtuu.

Palkitsevaa on myös, kun saa jonkun lapsen tai nuoren innostumaan jostain kirjasta, sillä jokaiselle on olemassa kirja, mistä pitää, sitä ei ole ehkä vain vielä löytynyt. Olen pitänyt myös runokirjavinkkauksia alakoulun alimmille luokille ja se oli hauskaa, vaikka en olekaan runonlausuja. Pidän paljon myös satutuokioiden pitämisestä.

Vakiokysymys: miksi LaNu-työ on niin tärkeää?
LaNu-työ on tärkeää, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan perustaa loppuelämälle ja lukeminen ja siitä saatavat taidot ovat kaiken muunkin oppimisen perusta. Lukeminen myös laajentaa maailmankuvaa ja kehittää empatiakykyä, mikä on nykymaailmassa erittäin tärkeä asia.

Jenni Tyni tiedusteli sinulta, mikä on sellainen kirja, jota haluaisit hirveästi vinkata, mutta lapset eivät koskaan sitä lainaa?
Mietin tätä aika kauan, luulin, että tämmöinen tulee heti mieleen, mutta asiaa pitikin miettiä hieman. Päädyin sitten Maria Vuorion kirjaan Orava ja pääskynen. Kirja on kauniisti kirjoitettu ja tarina on todella sydämeenkäypä ja pidän siitä kovasti. Lapsille on ole sitä kuitenkaan onnistunut myymään, ehkä olen tarjonnut sitä väärälle kohderyhmälle tai en ole osannut sitä vinkata sillä tavalla, että se lähtisi lainaan, joten se näkyy yhä harvemmin vinkkauslistoillani. Ehkä minun pitää vielä yrittää ja ottaa kirjaan uusi ote lasten kanssa.

Terveisin,
Anna Kivi
Kuusamon kirjasto

LaNu-työtä Limingassa

Tervetuloa mukaan lasten ja nuorten kirjastotyötä käsittelevään artikkelisarjaan Limingan sivistysjohtaja Päivi Mäki. Sinut haastoi mukaan Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä. Mika esitti myös kysymyksen sinulle. Ennen kuin päästään sinne saakka, tahtoisimme tietää kuka olet ja mitä teet työksesi? Mistä työpäiväsi koostuvat?
Olen Oulusta oppini saanut, pitkän linjan lasten ja nuorten kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin parissa toimiva moniottelija. Työskentelen nyt neljättä vuotta Limingan sivistysjohtajana. Tittelistäni huolimatta vastaan myös hyvinvointipalveluista. Sivistyksen ja hyvinvoinnin (sihy) kokonaisuuteen kuuluvat varhaiskasvatus, opetus- ja nuorisopalvelut, kirjasto- ja kulttuuripalvelut, liikunta- ja vapaa-aikapalvelut sekä vapaa sivistystyö eli Lakeusopiston sateenvarjon alle sijoittuvat Lakeuden kansalaisopisto ja Limingan seudun musiikkiopisto. Limingan asukkaista noin 40 % on alle 19-vuotiaita, joten luonnollisesti sivistysjohtajan työpäivät kuluvat lasten, nuorten ja lapsiperheiden asioiden parissa, mikä tekee tästä työstä erityisen hienoa.

Meitä kiinnostaa erityisesti millaista yhteistyötä te teette Limingassa kirjaston henkilökunnan kanssa osana sivistystointa? Miten te suunnittelette toimintaanne yhdessä?
Limingan kirjastopalveluiden asioita, kuten muitakin sihy-asioita, suunnitellaan ja valmistellaan monialaisena tiimityönä.  Kirjasto- ja kulttuurijohtaja Janne Nevalan kanssa teen yhteistyötä sekä sihyn johtotiimissä että sihyn esimiestiimissä. Olemme pitäneet tärkeänä, että kaikkien vastuualueiden toiminta on meille yhteistä ja tiedämme kaikki niin varhaiskasvatuksen avoimen kerhotoiminnan kehittämisestä kuin kirjaston digituesta ikäihmisille.  Kirjaston kehittämisasioita käsitellään erityisesti Kulttuurin kehittäminen -tiimissä, jossa on kirjasto- ja kulttuurijohtajan lisäksi myös kirjaston henkilökunnan edustus. Toimin tiimin vetäjänä. Tämä tiimi suunnitteli ja toteutti esimerkiksi Limingan ensimmäisen lasten ja nuorten kirjallisuusfestivaalin, Limmi-festin, joka järjestettiin syksyllä 2019. Kaikkein mieluiten teen yhteistyötä henkilökunnan kanssa juuri konkreettisten kehittämishankkeiden ja tapahtumien parissa. Tosin yksiköiden tiimitapaamiset ja kokoukset ovat myös hyviä foorumeita osallistua eri vastuualueiden toiminnan suunnitteluun.

Miten kirjastojen toiminta näkyy teidän työssänne?
Limingan kirjasto on aktiivinen toimija ja kaiken aikaa onkin meneillään kehittämishankkeita ja toiminnan suunnittelua. Tämä näkyy työssäni muun muassa tiiviinä vuoropuheluna kirjasto- ja kulttuurijohtajan kanssa. Luonnollisesti kirjastopalveluiden, kuten muidenkin vastuualueiden, toimintaa johdetaan osana talousarvioprosessia: suunnitellaan resursseja ja toimintaa, toteutetaan toimintaa ja arvioidaan toiminnan onnistumista. Ylipäänsä kirjaston tila- ja henkilöstöresurssiin liittyvät asiat, kuten tällä hetkellä Tupoksen kirjaston uusien tilojen suunnittelu ja lasten ja nuorten kirjastopalveluista vastaavan kirjastonhoitajan rekrytointi, ovat mieluisia työtehtäviä.

Nyt päästään Mika Penttilän sinulle esittämään kysymykseen. Millä keinoin Limingassa on tartuttu lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisen haasteisiin?  
Kirjaston lainausmääristä laskettuina Liminka on Suomen neljänneksi lukevin kunta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta lepäämään laakereilla. Kouluilta tulee huolestuttavia viestejä lasten ja nuorten lukutaidon rapistumisesta. Olemme juuri palkanneet Liminkaan lasten ja nuorten kirjastopalveluista vastaavan kirjastonhoitajan kehittämään kirjaston, varhaiskasvatuksen ja koulujen yhteistyötä.

Uuden kirjastotyöntekijän aloittaessa siintää tulevaisuudessa jo näkymä lukemisen edistämisestä myös osana neuvolatyötä. Itse kuulun siihen lukuisaan joukkoon, joka vannoo varhaisen vaikuttamisen nimeen. Uskon, että lukemisen merkityksen avaaminen pienten lasten vanhemmille jo neuvolassa ja perheen yhteisen lukuinnostuksen sytyttäminen on seuraava tärkeä askel Limingassa lasten ja nuorten lukutaidon vahvistamiseksi.

Olemme myös halunneet tehdä lukemista sekä lasten ja nuorten kirjallisuutta ja kuvittamista näkyväksi Limingan Limmi-festin kautta. Karnevaalityyppinen, mutta silti asiapitoinen Limmi-festi keräsi syyskuussa 2019 Lakeustalolle noin viisisataan lasta ja nuorta, isiä ja äitejä lukemiseen kannustaviin työskentelypisteisiin, saduttamaan, kuuntelemaan lasten- ja nuortenkirjailijoiden puheenvuoroja ja seuraamaan muuta kulttuuriohjelmaa. Opetushallituksen Lukuliike oli mukana tapahtumassa. Seuraavan Limmi-festin suunnittelu on jo alkanut, ja Limmi-festi tullee olemaan myös osana Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeen tapahtumia.

Teemme kovaa kyytiä hankehakemusta Opetus- ja kulttuuriministeriön Harrastamisen Suomen malli -pilottihankkeeseen. Harrastava Liminka (HaLi) -mallissa on tarjolla lukemiseen kannustavaa harrastustoimintaa. Tarjolla on myös kerhoja oppilaille, jotka tarvitsevat lisäharjoitusta lukemiseen. Nämä kerhot, kuten Lukukipinä ja Sanojen taikaa, on suunniteltu ja toteutetaan yhteistyössä Limingan kirjastotyöntekijöiden kanssa.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on toteutettu erilaisia lukuhaasteita, järjestetty teemapäiviä, osallistuttu tempauksiin ja osallistettu myös huoltajia lukemisen edistämiseen. Onnistuneilla kirjavinkkauksilla luodaan lukuinnostusta. Kirjaston koordinoiman Lukuintoa pojille ja miehille -hankkeen kautta on houkuteltu lukemisen pariin poikia ja miehiä, jotka lukevat vähän. Järjestämällä tapahtumia ja kirjavinkkauksia vähän lukeville pojille ja miehille on parhaassa tapauksessa laajennettu myös lukevien miesten lukutottumuksia. Hankkeessa on esitelty pojille ja miehille laaja-alaisesti kirjastoissa tarjolla olevaa aineistoa, rohkaistu poikia ja miehiä lukemaan ja myös esittelemään muille lukijoille kirjallisuuden eri lajeja. Hankkeella on haluttu antaa pojille lukevan miehen mallia.

Viimeiseksi tahtoisimme tietää, oletko itse käyttänyt kirjastojen tarjoamia lasten- ja nuortenpalveluita jossain vaiheessa elämääsi?
Kirjaston lasten- ja nuortenpalvelut ovat olleet tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani. Varmaan jo ennen lukioikää olin lukenut kotikyläni sivukirjaston koko lasten ja nuorten aineiston. Lapsuudessa syntynyt rakkaus lukemiseen ja kirjoihin on säilynyt. Olen aina pitänyt myös ääneen lukemisesta, ja pojalleni olekin lukenut ääneen Harry Potterit ja Sinuhe Egyptiläisen. Opettajana ollessani olen hakenut materiaaleja ja ideoita kirjaston lasten- ja nuortenpalveluista. Opettajanurani alkupuolella olen vastannut myös koulukirjaston toiminnasta ja hyödyntänyt siinä tehtävässä yleisten kirjastojen lasten- ja nuortenpalveluita. Olen seurannut ylpeänä lasten ja nuorten kirjastopalveluiden kehittymistä. Niillä on suuri merkitys lasten lukutaidon ja sen mukana koulumenestyksen vahvistamisessa.

Kiitos artikkelista Päivi Mäki! Kukin artikkelin kirjoittaja haastaa seuraavan osallistujan ja voi esittää hänelle kysymyksiä LaNu-työstä. Viimeisin kysymys on siis, kenet haluat haastaa LaNu-työtä esittelevään artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista ja/tai kunnista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Kiitokset vielä haasteesta Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilälle! Haastan seuraavaksi Hailuodon sivistysjohtaja/rehtori Kaija Sipilän ja kysyn häneltä, millaista yhteistyötä Hailuodon koulussa tehdään Hailuodon kirjaston lasten- ja nuortenpalveluiden kanssa.

 Limingan sivistysjohtaja Päivi Mäki (oikealla) Limmi-festivaalilla seuranaan Tatu ja Patu sekä OPH:n Lukuliikkeen koordinaattori Pia Lumme. Kuva Arimo Eklund.