Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana

Anita ja Leena Reisjärveltä kirjastoista haastoivat naapurinsa Haapajärven kirjaston mukaan Lanu-artikkelisarjaan. Tervetuloa mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Haapajärvellä lanutyötä tekevät Miia Niemelä ja Tuija Kartimo. Koulujen kanssa tehdään paljon erilaisia yhteistyökuviota. Tuotamme kouluille vinkkauksia, kirjastonkäytön opetusta ja kaikenlaista toimintaa pop-up kirjastosta ryhmäytymispäivien toimintapisteisiin. Päiväkodeille ja muille lapsiryhmille tehdään erilaisia satu-aiheisia juttuja ja vinkkauksia. Tuija ja Miia ovat helposti innostuvia ja heittäytyviä ammattilaisia. Mikään idea ei ole liian nolo. ”Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana.”


Tuija ja Leena Haapajärven kirjastosta

Mitä kuuluu Haapajärven kirjastoon. Mitä teillä on tekeillä tällä hetkellä?
Kun kirjoitamme tätä, on huhtikuun alku ja lukuviikko. Tähän viikkoon on kuulunut pop-up kirjastoa, kirjailijavierailua, lastentapahtumien suunnittelua, kirjavinkkausta ja jopa ensi kesän suunnittelua. Joten hyvää kuulu, on kiva tekemisen meininki. Olemme pystyneet toteuttamaan kaikki kulttuurikasvatussuunnitelman mukaiset jutut, sekä lisäksi koulut ovat olleet koko lukuvuoden aktiivisia ja pyytäneet meitä erilaisiin tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Koronahiljaisuuden jälkeen tämä on oikein mukavaa. Myös nuorisoa on alkanut pyörimään kirjastossa taas vanhaan malliin.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia. Näkyykö se kirjastossa esimerkiksi kouluryhmien lisääntyneessä kirjaston käytössä?
Meillä koululuokkien ohjatut käynnit painottuvat selvästi syksyyn, keväällä ryhmät käyvät omatoimisesti ja itsenäisesti. Lukudiplomien palautus lähestyy ja siihen ollaan annettu viime hetken vinkkejä. Meidän ajatukset ovat jo vähän kääntyneet kesään ja kesäisiin lanu-tempauksiin.


haapajärvisiä koululaisia ryhmäkäynnillä

Mitä kirjoja luette parhaillaan?
Me luemme monipuolisesti kaikkia genrejä. Kuuntelemme ja lukemme sujuvasti ristiin rastiin lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja. Tuijalla on kuuntelussa tällä hetkellä  Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset ja luettavana Janet Skeslien Charlesin  Kirjasto Pariisin sydämessä.

Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset kertoo syrjäisestä Arranmoren saaresta, jota uhkaa pimeä tuho. Kirjan päähenkilö Fionn on ollut saaren Myrskynvartija vain alle puoli vuotta, kun tuhannet hirvittävät sielunvaanijat saapuvat.  Kadonneet merenväkiset on Myrskynvartijan saari kirjan jatko-osa. Sarjan molemmat osat ovat hyvin vauhdikasta fantasiaa! Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.

 
Tuijan kirjat: Kadonneet merenväkiset ja Kirjasto Pariisin sydämessä

Miialla kuunneltavana on tällä hetkellä Pierre Lemaitren Tuhon lapset ja luettavana Colson Whiteheadin Harlem Shuffle. Tuhon lapset on Pierre Lemaitren maailmanmenestystrilogian itsenäinen päätösosa. Tarinan keskushenkilö on trilogian aloitusosasta Näkemiin taivaassa tuttu Louise Belmont. Päätösosan alkaessa eletään huhtikuuta 1940. Perhesalaisuus, hienot henkilöhahmot, vahva  kerronta ovat tämän kirjan ydin. Colson Whiteheadin uudessa kirjassa sukelletaan 1960-luvun Harlemiin. Ray Carney on peräisin rikollisesta suvusta, mutta ahkeroi elättääkseen perheensä huonekalumyyjänä. Perheeseen on tulossa toinen lapsi, ja rahasta on pulaa. Ray tulee temmatuksi sukulaistensa bisneksiin mukaan. Romaanissa keikutaan rehellisyyden, rikosten ja julkisivun puhtaana pitämisen välimaastoissa.

 
Miian kirjat: Tuhon lapset ja Harlem Shuffle

Mikä on kirjastonne paras paikka?
Kirjastomme paras paikka on ehdottomasti yläkerran uusi ”kirjakorneri” Saimme muutaman seinän kaadettua, ja ostettiin uusia tuoleja. Tätä tyhjää tilaa ei täytetä hyllyillä, vaan ajatus on, että sitä voisi käyttää oleskeluun ja ehkä jopa tapahtumiin. Laittaisimme siihen punaisen maton, mutta siivoojat ei tykkää.

Mitä touhuatte Haapajärven kirjastossa kesällä?
Ideatyöpaja on täydessä touhussa kesää varten. Olemme useana vuonna järjestäneet toiminnallisen suunnistuksen Haapajärven keskustassa. Tätä olisi jälleen tarkoitus jatkaa uuden mysteerin avulla. Lisäksi osallistumme vuosittain kaupungin järjestämään Teepiknik tapahtumaan omalla toiminnallisella pisteellä. Kaiken tämän ohella kesä on jo kovaa valmistautumista seuraavaa lukuvuotta varten. Lukudiplomien uudistaminen ja vinkkauskirjojen lueskelu on kesällä jo kovasti käynnissä.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet haluatte haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä kysymyksiä haluatte hänelle esittää?
Haastetaan Kalajoki. Mitä kuuluu Kalajoelle? Mikä on hauskinta lanu-työssä juuri teidän kirjastossa? Näkyvätkö matkailijat kirjaston arjessa miten? Tarjoatteko erityisesti heille toimintaa?

Kalajoen artikkeliin palaamme syksyllä.

Kesäterveisin,
Miia ja Tuija

Terkkuja Reisjärveltä

Tuula Merijärven kirjastoista haastoi Reisjärven kirjaston mukaan Lanu-artikkelisarjaan. Tervetuloa mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta Tuula! Reisjärven kirjastossa työskentelee kaksi kirjastolaista: Kirjastotoimenjohtaja Anita Aho ja kirjastovirkailija Leena Partanen. LaNu-yhteistyötä tehdään alakoulun ja varhaiskasvatuksen kanssa mm. koululle säännöllisin välein vaihdettavalla siirtokokoelmalla ja toivottujen teemojen mukaisilla kirjapaketeilla. Kirjastolla puolestaan pyrimme pitämään lastenkirjoista näyttelyä ajankohtaisista asioista.

Mitä kuuluu Reisjärven kirjastoon?
Viime vuosi oli iso voimanponnistus kahdessa suuressa projektissa: Omatoimikirjaston perustaminen ja kirjastokimppaan liittyminen. Näiden toimintojen sisäistämistä tapahtuu vieläkin sekä henkilökunnassa että varsinkin asiakkaissa. Opastusta uusiin toimintoihin annetaan päivittäin. Koronavuodet ovat olleet hankalia kirjastoissa, mutta toisaalta koronavuodet antoivat meille aikaa perehtyä noihin isoihin projekteihin. Nyt toivotaan, että päästään pian normaalitoimintaan ja saadaan sekä lainaluvut että kävijämäärät nousuun. Toistaiseksi eletään vielä varovasti ”normaalia kirjastoarkea”.

Reisjärven kirjasto liittyi viime vuonna Joki-kirjastokimppaan. Meitä kiinnostaakin monet seikat kirjastokimppaan liittymisestä. Joki-kirjastokimpassa yhdistyivät kaksi aiempaa kirjastokimppaa sekä Reisjärven kirjasto.
Toukokuussa tulee vuosi kimppaan liittymisestä, eikä katumuksen hetkiä toistaiseksi ole tullut. Keskustelu ja yhteistyö kimpan sisällä toimii hienosti. Meille on tietenkin tullut paljon uutta opittavaa järjestelmässä ja käytänteissä. Olimme mukana suunnittelussa alusta asti ja olihan se mielenkiintoista ja haastavaa. Yhteistyö suunnitteluvaiheessa(kin) toimi tosi hienosti kirjastojen kesken.

Onko kimpassa olo muuttanut teidän työtänne? Miten se näkyy käytännössä?
Järjestelmään liittyvät toiminnot esimerkiksi tiedonhaussa, varausten teossa ja hyllyvarausten näkymässä olivat meille uudelleen opeteltavia asioita, sillä aikaisemmin teimme näitä vain omassa yksikössä.

Mikä on ollut parasta kimppaan liityttyänne?
Uuden verkkokirjaston tarjoamat mahdollisuudet asiakkaille ja yhteisen kuljetusrenkaan käynnistyminen aineiston kuljettamiseen.

Aineiston kuljetuskassit ovat lähtövalmiina.

Tulivatko jotkin asiat yllätyksenä teille kimpan myötä?
Kunnassa kimppaan liittymisen ennakoitiin tuovan kustannussäästöjä. Näinhän ei tosiasiassa tapahdu: vaikka yhteisessä kirjastojärjestelmässä meille hiukan tuli säästöjä niin vähintään vastaavan verran kustannuksia tuli jossain muussa kohtaa, kuten esimerkiksi juuri kuljetusyhteistyössä. Myös järjestelmän toiminnoissa oli aluksi yllättävän paljon pikkuvikoja.

Puhutteko ja vinkkaatteko työkavereiden kesken kirjoja vaikkapa kahvitauolla? Onko teillä jokin kirja, minkä olette kaikki lukeneet ja pitäneet siitä erityisesti?
Kahden henkilön kirjastossa ei ole yhteisiä kahvitaukoja. Yleensä toinen päivystää, joten vuorottelemme tauoissa. Lisäksi meillä on aivan erilainen kirjamaku. Mutta toki on joitain yhteisiäkin kirjailijoita, esimerkiksi Kristin Hannahin ja Jojo Moyesin tuotantoa olemme lukeneet molemmat. Samoin luonto- ja retkeilyaiheisia kirjoja.

   

Mitä Lanu-toimintaa toivoisitte kaikissa kirjastoissa järjestettävän? Entäpä mikä vaatii vähiten ennakkotyötä ja olisi näin ollen helppo toteuttaa kaikissa kirjastoissa?
Satu- tai tarinatuokioita toivoisimme järjestettävän. Tosin tällä hetkellä se on hankalaa edes omassa kirjastossa nykyisten työvuorojen puitteissa, sillä olemme yhtä aikaa töissä vain muutaman tunnin päivässä.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet haluatte haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä kysymyksiä haluatte hänelle esittää?
Haastamme naapurista Haapajärven kirjastosta lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevän.

Terveisin,
Anita ja Leena

Terveisiä Merijärveltä!

Lanu-artikkelisarjassa saamme kuulla Tuulan terveiset Merijärveltä. Sari Seitajärvi Haapaveden ja Pyhännän kirjastoista haastoi Tuulan mukaan artikkelisarjaan. Aloitetaan tuttuun tapaan esittelyllä:
Olen kirjastosihteeri Tuula Alin-Biari Musafiri ja olen työskennellyt pitkään Merijärven kirjastossa. Koska henkilökuntaa on vain yksi kokoaikainen ja yksi osa-aikainen, ei ole ollut koskaan kovin paljon mahdollisuuksia panostaa johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Itselläni lasten- ja nuortenkirjastotyö on ollut kuitenkin aina lähellä sydäntä ja olen kokenut sen tärkeäksi, joten siihen on keskitetty voimavaroja kulloistenkin mahdollisuuksien mukaan.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö on käytännönkin sanelemaa, sillä olemme samassa pihassa kunnan ainoan koulukeskuksen ja uuden päiväkodin kanssa. Naapurustosta löytyy myös toinen päiväkoti, ja kaikista näistä koostuu merkittävä osa kirjaston käyttäjistä.

Mitä Merijärven kirjastoon kuuluu tällä hetkellä?
Merijärven kirjastossa ollaan tiukoilla töiden kanssa, kuten varmasti monessa muussakin kirjastossa. Ollaan opeteltu myös uutta elämää Joki-kirjastoissa, ja on opittu jälleen kerran miten paljon hyödymme kimpassa mukana olemisesta.

Merijärvellä tehdään Lanu-työtä ja ilmeisen hyvin, sillä Sari halusi tietää miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin!
Itse kyllä vierastan tässä yhteydessä tuota ”hyvin” -sanaa! Ehkä se kauempaa katsottuna vain näyttää siltä. Tähän aiheeseen liittyviä koulutuksia seuratessa itselle tulee haikea ja surullinenkin olo, kun näkee mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä – jos olisi mahdollista!

Olet Tuula ollut pitkään töissä Merijärvellä ja ehtinyt nähdä ja kokea tänä aikana monen moista. Mikä on muuttunut Lasten- ja nuortenkirjastotyössä sinun työvuosiesi aikana?
Ensimmäisenä tulee mieleen lasten kuvakirjat: niissä on nykyään ihania kuvituksia ja käytetään paljon värejä. Se kertoo siitä, että lastenkirjaa ja sen lukijaa arvostetaan. Toivottavasti ei koskaan palata niihin ankeisiin vuosiin, jolloin lastenkin kirjojen piti olla ensisijaisesti ”realistisia”!

Meillä oli aikoinaan useita yläkouluikäisiä nuoria, jotka lainasivat säännöllisesti ison kasan kirjoja. Nyt sellaisia ei enää ole, ja nuorten lukuinnostuksen ja sen myötä lukutaidon on nähty jo pitkään hiipuvan kaikkialla Suomessa. Onneksi tähän on havahduttu, ja töitä tehdään niin kirjastoissa kuin kouluissakin, että tilanne saataisiin paranemaan.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Viime aikoina olen lukenut eniten dekkareita, joita tähän voisi luetella useampiakin. Viime vuonna vaikutuin myös Tarja Halosen elämäkerrasta Erään aktivistin tarina, jota voin kyllä suositella.

  

Kirja, jota haluan suositella aina uudelleen on Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin Satu pikkuisesta setämiehestä. Kirjan ensimmäinen lause kuuluu: ” Olipa kerran pieni setämies, hyvin yksinäinen pieni setämies. Kukaan ei välittänyt hänestä, vaikka hän oli kovin kiltti. Toisten mielestä hän oli liian lyhyt. Ja sen vuoksi hän muka näytti tyhmältä.” Kirjan viimeinen lause kuuluu: ” Eikä pikku setämiehen tarvinnut tuntea itseään enää milloinkaan yksinäiseksi.” Mitä tapahtui näiden lauseiden välissä? Kannattaa lukea! Kirja ei ole uusi, mutta sen aihe on nyt korona-aikanakin erittäin ajankohtainen. Kirja sopii luettavaksi myös silloin, jos aiheena on kiusaaminen.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalla seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Tuula haluat haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Reisjärven kirjaston. He eivät ole olleet aikaisemmin mukana kirjastokimpassa, joten nyt he voisivat kertoa tuntemuksiaan ja kokemuksiaan yhtenä Joki-kirjastona.

Terveisin,
Tuula

Älä heitä lusikkaa nurkkaan, vaan pistä se joka soppaan – Osallistu yhteistyöhön

Heidi Tuikka Kajaanin kirjastosta haastoi Sarin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Sari mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Olen Sari Seitajärvi, Haapaveden ja Pyhännän kirjastonjohtaja. Olen ollut kirjastolainen koko tämän vuosituhannen, mutta edelleen innostunut tästä työstä! Erityisesti lasten- ja nuortenkirjastotyöstä lämpenen, vaikka esimiehenä kahdessa pienessä kirjastossa työhöni kuuluukin koko kirjastotyön kirjo. Työskentelen pääasiassa Haapaveden kirjastossa, Pyhännällä lähinnä pomoilen. Tosin Pyhännälläkin pääsen välillä vinkkaamaan ja järkkäämään kirjailijavierailuja. Haapavedellä on nykyisin lasten- ja nuortenkirjastotyön päävastuu kirjastonhoitaja Susanna Harlella ja Pyhännällä kirjastovirkailijat Merja Kesti ja Teija Uusitalo tekevät suvereenisti huippua työtä. Oikeasti alkaa vihdoin toteutua haaveeni, että näissä kirjastoissa painopiste on lasten- ja nuortenkirjastotyössä.

Sinut Sari tunnetaan siitä, että olet innokkaasti mukana monessa. Mieleen tulevat ainakin Erten LaNu-neuvosto, e-aineistojen valtakunnallinen valintakampanja ja Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä. Tästä herääkin kysymys, saatko erilaisista työryhmistä innostusta ja ideoita Haapaveden kirjastossa työskentelyyn, kuten paikallisten lasten ja nuorten kanssa toimimiseen? Mikä on parasta mitä erilaiset työryhmät antavat sinulle?
Kieltämättä olen tällä hetkellä aika monessa mukana. Tämä nykyinen aktiivisuus on kyllä silkkaa sattumaa ja omituista sikäli, että olen koko kirjastourani tehnyt lasten- ja nuortenkirjastotyötä ihan jo loogisena jatkumona edeltävälle elämälleni. Minusta lasten- ja nuortenkirjastotyö on kirjaston tärkein osa-alue, sillä mihin maailma joutuu ilman lukutaitoisia kansalaisia. Nykyisin teen konkreettista lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähemmän kuin koskaan ennen, koska nyt meillä on siihen vihdoin myös toinen tekijä eli Susanna, joka on ihan loistava!

Parasta tällaisessa aktivismissa on verkostoituminen. On tosi hienoa kuulla kokemuksia eri puolilta Suomea. Toisaalta on lohdullista, että ongelmien määrä on jokseenkin vakio joka paikassa. Toisaalta on myös inspiroivaa kokea se ideoiden määrä, mikä tämän maan lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevissä ihmisissä itää. Sitä on aivan upeaa seurata.  On sitä paitsi huomattavasti helpompaa lähestyä kirjastoa, josta tuntee ihmisen eikä pelkästään kirjaston yhteystiedoista löytyvää nimeä ilman kasvoja. Ja kyllä, on myös kiva päästä vaikuttamaan asioihin!

Olet mukana Erten LaNu-neuvostossa. Millaista siellä on ollut työskennellä? Entäpä e-aineistojen valintakampanjassa?
Erten LaNu -neuvostossa on todella mielenkiintoista ja innostavaa olla mukana. Olen todella ylpeä tästä luottamustehtävästä. Kiitos tästä luottamuksesta! Joskus on ihan oikeasti hämmentynyt olo siitä, miten tärkeitä asioita asioita käsitellään. Näistä esimerkinä kirjaston ja perusopetuksen yhteistyösuositukset. Tällaisiinkin suosituksiin on saanut olla mukana vaikuttamassa! Työskentely LaNu-neuvostossa ei todellakaan ole ryppyotsaista ja jäykkää, vaan Teams-olosuhteista huolimatta nauru raikaa ja puhetta syntyy. Ai että olisi mahtavaa kokoustaa livenä!

Valtakunnallisten lasten- ja nuorten e-aineistojen valitsijoihin pääseminen oli kyllä minun urani huippu! Aivan mahtavaa! Olen siis ollut Tampereen kaupunginkirjaston Tuija Mäen kanssa päättämässä suomenkielisten nuortenaineistojen osuutta. Se kuulostaa hirveän vaikuttavalta, mutta pitää ottaa huomioon, että valikoima ei ole kaikenkattava. Käytännössä pystymme valitsemaan tarjolla olevasta lähes kaiken hyvän. Suurin mietintä lienee aina siinä, että 30 vai 50 lisenssiä. Tai sitten me vaan ollaan Tuijan kanssa niin yksimielisiä valittavista. 😄

Mitä hyötyä yksittäiselle kirjastolle on siitä, että työtä tehdään alueellisesti, valtakunnallisesti ja erilaisissa työryhmissä?
En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, miksi yksin tekeminen olisi parempi vaihtoehto kuin yhteistyö. Olin nimittäin ensimmäiset työvuoteni todella yksin, uutena kirjastolaisena ja kimppojen ulkopuolella. En todellakaan toivo kenellekään sellaista tilannetta. Ideoiden kierrättäminen on järkevää! Yhdessä on useammat kädet tehdä ja ideat lentävät paremmin joukossa kuin yksinään. Yleensä hyvä idea tarvitsee monta päätä kehittyäkseen ja kasvakseen. Ja mitä laajempi yhteistyö, sitä vähemmän tulee päällekkäistä työtä. Verkostoitumisen takia suosittelisin osallistumista kaikkiin mahdollisiin yhteistyöjuttuihin, työryhmiin yms. Mitä pienempi kirjasto, sitä tärkeämpää on, että hakee omien seinien ulkopuolelta vertaisia.

Mennään sitten kirjavinkkeihin. Mikä oli ensimmäinen ja helpoin valinta aineistoiksi valtakunnallisiin e-aineistoihin? Entäpä sinun oma suosikkisi valittujen joukosta?
Ai yksi! Ihan ensimmäisenä taisin hihkua Kirjojen tyttärestä, kun olin juuri sen lukenut ja seuraavalla kerralla Kolmannesta sisaresta e-kirjana. Nämä kirjat kannattaa lukea!

 

Olet myös intohimoinen vinkkari. Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä julkaisi äskettäin Suositukset kirjavinkkauksen järjestämiseksi yleisissä kirjastoissa. Millaisia vaikutuksia toivot Suomen kirjastoille suosituksilla olevan?
Ensisijainen toive on tietysti, että jokaisessa Suomen kunnassa lapsille ja nuorille vinkattaisiin! Mielellään paljon, mutta edes kirjavinkkaussuositusten vähimmäissuosituksen mukaisesti. Ja koska vinkkauksessa saa paitsi hyviä luku-/katsomis-/kuuntelemisvinkkejä, hyvä vinkkaustapahtuma on myös sinänsä tapahtuma, joka kannattaa kokea. Tietysti toivon sen johtavan lukemisen lisääntymiseen. Siihen, että yhä uudet lapset ja nuoret löytäisivät tarinoiden lumon ja juuri sellaista lukemista, joka sopii juuri hänelle.

Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän kirjavinkkaus suositukset. Kannattaa tutustua!

Heidi Tuikka Kajaanista esitti Sarille kysymyksen: minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön?
Lähinnä hiljensi. Viime keväänä päästiin luokkiin ja osa opettajista oli heti aktiivisia pyytämään vierailuja. Lisäksi me uhkarohkeasti pidettiin Harrastustoiminnan Suomen mallin -kokeiluun kuuluvaa iltapäiväkerhoa yhdellä koululla rajatulla osallistujamäärällä. Tänä syksynäkin yritettiin, mutta nyt ei saatu kerhoa kokoon. Muutimme kerhon ikäryhmää niin, että siitä olisi saatu oikeasti kirjallinen kerho. Viime keväänä ajauduimme lähinnä askartelemaan, eikä se ei oikein luonnistu minunlaiseltani askartelupeukalo-keskellä-kämmentä-ja-askarteluideat-hukassa -ihmiseltä.

Me emme missään vaiheessa tehneet itse virtuaalisia tapahtumia, vaan jaoimme linkkejä muiden tekemiin juttuihin. Järjestimme myös Haapajärven hallinnoimasta hankkeesta kirjailijavierailuja kouluille. Ainoana muutoksena löi läpi kirjapassipalvelu luokkiin. Se ei ole meillä mikään uusi palvelu kouluille, mutta ennen koronaa sitä käytettiin aika vähän. Nyt me kokoamme kasseja lähes päivittäin: lukukasseja, aihekasseja, tietokirjakasseja…

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Sari haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Merijärven Tuula Alinin ja kysyä, miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin! Tuula on ollut pitkään Merijärvellä, joten se klassinen kysymys: mikä on muuttunut lasten- ja nuortenkirjastotyössä hänen työvuosiensa aikana?Ja kolmantena kysymyksenä, että mikä on tärkeää hyvässä lastenkirjallisuudessa?

Terveisin,
Sari

Onnekkaasti kirjastolaiseksi

Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta haastoi Mervin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Mervi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos Päivi haasteesta! Olipa kiva lukea artikkelisi! Olen Mervi Sauer Kuhmon kaupunginkirjaston LaNu -kirjastovirkailija. Sattumako lienee johdattanut minut vuonna 2013 kesällä kirjastoon vuorotteluvapaan sijaiseksi. Sen sijaisuuden myötä jonkinmoiset suomut putosivat silmistäni ja mieleeni kirkastui selvääkin selvempänä, mitä haluaisin tulevan ja jäljellä olevan työikäni tehdä; Olla lasten kirjastotäti! Onnekkaasti pääsin koulutukseen ja vielä onnekkaammin opiskelun jälkeen sain työpaikan täältä omalta paikkakunnalta, Kuhmosta. Nyt olen ollut vakituisesti tässä työssä jo yli viisi vuotta. Olen lopultakin todellisessa unelma-ammatissani, vaikken sitä kohti aiemmin hoksannutkaan pyrkiä.

Millaisia LaNu-tapahtumia teillä Kuhmon kirjastossa järjestetään?
Kirjastossa järjestetään koululaisten kirjastonkäytönopetusten ja kirjavinkkausten lisäksi talvikautena säännöllisesti Kaverikoira-satutuokioita. Kesäaikaan heinäkuussa Kuhmossa pyrähtää käyntiin Hilpeä heinäkuu -lastentapahtumasarja, jossa eri toimijat järjestävät lapsille tapahtumia joka päivä koko heinäkuun ajan. Tässä kirjasto on myös mukana satu- ja lorutuokioin, joskus on näytetty taaperokinoa ja leikitty laululeikkejäkin. Kerran olin myös pitämässä päivän lorumaratonia kirjastoautossa, joka oli parkkeerattu esiteltäväksi poliisiauton ja paloauton rinnalle. Se oli hauska päivä! Päiväkotiyhteistyö on myös vilkasta ja tämä ”kirjaston satutäti” vierailee päiväkodeissa muutaman kerran vuodessa ja perhepäivähoidossa oleville järjestetään omat kirjasto/satutuokio -vierailunsa.

Silloin, kun haluamme järjestää jonkin isomman tapahtuman, haemme hankerahaa, ja hienosti olemme sitä saaneetkin. Hanke mahdollistaa suuremman työpanostuksen, materiaalihankinnat ja markkinoinnin. Viimeisimmät tällaiset lastenosaston hankkeet olivat ”Elämyksiä lukemalla” ja ”Tarinajunan kyytiin”, joissa molemmissa perimmäisenä tarkoituksena oli saada lapsia ja lasten vanhempia lukemisen ja kirjojen pariin. Näiden yhteistyökumppaneina olivat varhaiskasvatus ja alakoulut.

”Elämyksiä lukemalla” tavoitti silloiset eskarit, 1-2 -luokat ja taisipa päiväkodeistakin olla vierailijoita. ”Tarinajunan kyytiin” taas oli suunnattu 3-6 vuotiaille ja lapset muodostivat kirjaston lastenosastolle kirjajunan, jossa jokainen lapsi oli yksi tarinavaunu. Juna puksutteli ja vislaili ympäri lastenosastoa ja etsi jokaiselle tarinavaunulle oikean pysäkin. Näin lapset oppivat löytämään kirjastosta haluamansalaisia kirjoja. Käynnin yhteydessä jaettiin lukupasseja ja kun yhdessä vanhempien ja/tai isovanhempien kanssa oli passin luku-urakka suoritettu, oli seuraavalla kirjastokäynnillä odottamassa mainio Mauri Kunnaksen Koiramäki -kirja palkintona hienosta osallistumisesta!

Koska vastaan LaNu-työstä kirjastossamme, teen myös lastenosaston kirjanäyttelyt ja niihin kaikki somistukset. Meillä on myös lastenosastosta erillinen Satusoppi -tila, jonka sisustan vähintään neljä kertaa vuodessa vaihtuvien teemojen mukaan. Siellä on ollut vuodenaikoja, merirosvoja, keijuja, musiikkia ja soittimia, viidakko ja ties mitä! Kesällä sekä lastenosaston näyttelyssä että Satusopessa mönkivät ”Ötökät ja öttiäiset” aiheeseen liittyvine kirjoineen.

Mennään Päivin kysymykseen. Päivi tiedusteli, mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus?
Kaikista mieleenpainuvin kokemus on tähän mennessä ollut ehdottomasti tuo ”Elämyksiä lukemalla” projekti, jossa olin hanketyöntekijänä mukana. Se oli suuritöinen ja vaativa ponnistus koko kirjastolta, mutta ainakin minä nautin joka sekunnista! Lapsille järjestettiin kirjastoon elämyskierros, jossa he saivat kuulla kolmessa eri tavoin sisustetussa ”pisteessä” pienen tarinan. Jokainen tarinapiste antoi elämyksen, sillä sisustus ja koristelu tukivat luettua tarinaa, ja tarinan kerrontaa oli harjoiteltu sujuvaksi ja eläväksi ja tarinan kertojilla oli päällään rooliasut. Lisäksi järjestettiin musiikkielämys joka kierrokselle ja olipa aikuisillekin oma luentonsa aiheesta. Lapset olivat niin hienosti ja haltioituneesti mukana, joten siitä jäi oikein hyvä mieli myös järjestäjille ja tekijöille.

Opettavaisimpia kokemuksia lienevät toistuvasti kirjastonkäytönopetukset, joissa joihinkin olen etukäteen pyytänyt oppilaita laatimaan minulle kysymyksiä kirjastosta. Joka kerta joku keksii kysyä sellaista, jota joudun oikein todella pohtimaan ennen vastaamista ja lisäksi opin joka kerta olemaan yllättymättä mistään. On niin hauskaa tehdä lasten kanssa työtä, kun palaute loistaa välittömästi yleisön kasvoilla.

Puhutaan hetki lasten kirjojen kuvituksesta? Varsinkin tietokirjoissa ja kuvakirjoissa kuvituksella on suuri merkitys. Onko sinulla jotakin lempikuvittajaa?
Satukirjoissa lempikuvittajiani ovat niin kauniita tunnelmakuvia luoneet Rudolf Koivu ja Maija Karma. Kuvakirjojen kuvittajista olen ihastunut erityisesti Katri Kirkkopellon tyyliin. Ensimmäinen Molli -kirja, jonka kautta tutustuin Kirkkopellon tuotantoon, sai kyyneleet silmiini kauneudellaan, eikä muuhun tuotantoon tutustuminen ja uusimpien Molli -kirjojenkaan kuvitus ole muuttanut käsitystäni. Ihailen hänen värien käyttöään ja herkkyyttä kuvata tunnetiloja ilmeissä.

Mikä on paras palaute, jota olet saanut LaNu-asiakkailta tai ryhmiltä?
Se, kun kerran kuulin lapsen kertovan innokkaana äidilleen, että ”tuo kirjastotäti neuvoi minulle tällaisen kirjasarjan. Saanhan äiti lainata nämä kaikki? Tämä on varmasti ihana!” Jälkeenpäin äiti tuli hakemaan lisää vastaavia sarjoja, kun lapsi oli innostunut (äidin mielestä lopultakin) lukemisesta. Jokainen lukemiselle voitettu lapsi saa minut tuntemaan olevani oikeassa ammatissa.

Muistatko jonkin kirjan lapsuudestasi, joka teki sinuun suuren vaikutuksen? Oletko lukenut tämän kirjan uudelleen aikuisena? Miltä se vaikutti aikuisena luettuna?
Oli hyvin epätodellista, kun seitsenvuotiaana, jo sujuvasti lukevana sain ensimmäisen ihan oman kirjan lahjaksi äidiltäni. Vaikka kotona luettiinkin paljon, olivat kirjalahjat harvinaisia ja arvokkaita lahjoja. Kirja oli Asko Martinheimon ”Melkein seitsemän”. Silittelin sen kansia muutaman päivän aikana uskaltamatta ryhtyä sitä lukemaan, jottei sen uutuus vain haihtuisi. Lopulta en malttanut enää, vaan avasin kirjan ja aloin lukea. Luin kirjan kahdelta istumalta (piti nimittäin käydä välillä syömässä) ja olin niin suruissani, kun se loppui. En siksi, että tarina olisi ollut surullinen, vaan siksi, että nyt se kirja oli sitten luettu ja toista uutta ei enää ollut. Onneksi koulullamme kävi kirjastoauto, josta sai kantaa niin paljon lukemista, kuin koulureppuun mahtui! Olen lukenut Martinheimon kirjoja myöhemminkin ja vaikka kirkkain hohto lastenkirjoista haihtuikin samalla kun ikää karttui, on tuo ”Melkein seitsemän” jäänyt lämpimänä muistona mieleeni ja olen sitä myös omille lapsilleni hyllystäni vinkannut.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluaisin kuulla Kainuusta LaNu -kuulumisia. Millaista LaNu -toimintaa pienessä kirjastossa tehdään ja millaisin resurssein? Haasteeseen tarttuu Pirjo Hyttinen Puolangan kirjastosta.

Terveisin,
Mervi

 

 

Syysterveiset Heidiltä Kajaanista

Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta haastoi Heidin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Heidi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta. Olen Heidi Tuikka, olen työskennellyt nyt kolme vuotta Kajaanin kaupunginkirjastossa, pääasiassa pääkirjastossa. Työtehtäviini kuuluu kirjaston perustöiden lisäksi muun muassa tiedotus ja markkinointi, erityisesti sosiaalisessa mediassa, sekä tapahtumakoordinointi ja lasten- ja nuortenkirjastotyö.

LaNu-tehtävissä olen mukana pitämässä kirjavinkkauksia, meillä aloitettiin tänä keväänä etävinkkaus, mikä otettiin hyvin vastaan ja on toiminut hyvin. Lisäksi olen mukana suunnittelemassa ja ohjaamassa kirjastonkäytön opastuksia sekä toteuttamassa tapahtumia. Kuva on vuoden 2019 Nallepäivästä, mikä on Kajaanissa todella suosittu tapahtuma ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa.

Heidi Nallepäivässä vuonna 2019.

Mennään heti Marin kysymykseen. Mari haluaa kysyä Heidi sinulta, millaista yhteistyötä teillä Kajaanissa tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa?
Esimerkiksi jo yllä mainittu Nallepäivä, jota on järjestetty jo kymmenisen vuotta. Nallepäivät toteutetaan yhteistyössä Kajaanin varhaiskasvatuksen Silmu-toiminnan kanssa. Tänä kesänä tehtiin myös uusi varhaiskasvatuksen yhteystyösuunnitelma, jossa esitellään kirjaston palveluita ja selkiytetään yhteistä toimintaa.

Teillä on Kajaanissa ollut suuri remontti äskettäin. Mikä oli paras remontin tuoma muutos mielestäsi? Millä tavalla huomioitte lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet kirjastotiloista remontin suunnittelussa? Onko lapsilta ja nuorilta tullut palautetta uusituista tiloista?
Pääkirjaston remontissa paras muutos oli tilojen saaminen takaisin kirjaston omaan käyttöön. Tilat olivat lyseon väistötiloina. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen kunnollisia tiloja tilaisuuksien järjestämiseen. Esimerkiksi luokkavierailujen järjestäminen on jatkossa helpompaa.

Tilojen suunnittelussa osallistettiin kaupunkilaisia kahdessa työpajassa, johon osallistui myös lapsia, jotka saivat piirtää ja kertoa omia toiveitaan. Lasten- ja nuortenosaston läheisyyteen kalustettiin Konttaamo, johon voi vapaasti mennä viettämään aikaa. Tila soveltuu myös erilaisten kerhojen vetämiseen ja satuhetkiin. Konttaamo on kengätön tila, joten nimensä mukaisesti perheen pienimmätkin voivat kontata ja ryömiä matolla vapaasti.

Nuorille kalustettiin oma erillinen huone Pelaamo, josta löytyy tällä hetkellä kirjaston lautapelit sekä LEGO Mindstorms -robotti, jota voi ohjelmoida mobiilisovelluksen avulla. Tilaan on tulossa myöhemmin PlayStation 5 -konsoli. Lisäksi kirjaston yläkerrasta löytyy Suomen kirjastojen ensimmäinen iWall. Se on peliseinä, joka toimii liiketunnistimella. Pelejä löytyy tanssista parkouriin ja peliaikaa saa kirjastokortilla. Suoraa palautetta ei ole omiin korviin vielä kantautunut, mutta ainakin iWallille ihan jonotetaan. Vanhemmilta taas on saanut kiitosta Konttaamosta, sen kaltaista tilaa on toivottu jo aikaisemminkin.

Konttaamon tilat perheen pienimmille.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sain juuri luettua Sarah J. Maasin kirjan Usvatuulen valtakunta. Valtakunta-sarja on nuorten aikuisten romanttinen fantasia, ja tämä on sen toinen osa. Rakastuin väärinymmärrettyihin hahmoihin, joiden suhteiden välinen kehitys on kuvattu taitavasti ja kutkuttavasti. Kirjan maailma on jännittävä ja kaunis, välillä karukin. Ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta alkaa siitä, kun Feyre tappaa metsästysretkellään sudeksi muuttuneen haltijan. Maksuksi tästä, Kevään valtakunnan valtias hakee Feyren asumaan luokseen ja heille kehittyy suhde. Kevään valtakuntaa hallitsee kirous, josta valtias ei suostu kertomaan tarkemmin. Ihmiset ja haltijat ovat sodan partaalla, ja Feyre joutuu valtataistelun keskipisteeseen.

Valitse seuraavista sanoista kolme sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?

  1. lapset ja nuoret sekä e-aineisto ja digitaaliset palvelut
  2. lasten ja nuorten tilat kirjastossa
  3. lukemaan innostaminen
  4. pop-up kirjastotoiminta
  5. lukukampanjat
  6. jalkautuminen kirjaston ulkopuolelle LaNu-työssä

1. Tein äskettäin perheelle kirjastokortteja, ja oli ihana nähdä, miten lasten silmät oikein alkoivat loistaa, kun kerroin, mitä kaikkea palveluita eKirjastosta löytyy. Yksi lapsista ei ollut muuttamassa Kajaaniin, mutta hänkin halusi kortin e-aineistojen vuoksi. Kuulosti siltä, että ainakin äänikirjapalvelut sekä Viddla ja Rockway saivat uusia käyttäjiä.

3. Aloitimme tänä keväänä etävinkkaukset. Aluksi mietitytti, että miten ne sujuvat, mutta heti ensimmäisellä kerralla pohtiminen osoittautui turhaksi. Luokkaan sai etänäkin hyvän yhteyden ja vuorovaikutuksen. Oli mukava päästä taas vinkkaamaan, sitä hommaa olin ehtinyt jo kaivatakin, kun syksyn ajan luokkakäynnit ohjeistettiin toteuttamaan itsenäisesti. Kevään viimeinen etävinkkaus oli aktiiviselle ja paljon lukevalle 5. luokalle.

6. Minua kiinnostaisi kovasti syventää yhteistyötä nuorisotoimen kanssa. Voisimme ottaa käytäntöön esimerkiksi säännölliset vierailut toimipisteissä puolin ja toisin sekä osallistua toistemme järjestämiin tapahtumiin. Nuorisotoimessa innostuttiin ajatuksesta myös, toiminta alkaa syyslomaviikolla, kun nuoriso-ohjaajat tulevat järjestämään aarteenetsintää pääkirjastolle.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Sari Seitajärven Haapaveden kirjastosta. Haluaisin kysyä, minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön? Oletteko ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, jäävätkö ne käyttöön myös myöhemmin?

Hailuodon sivistysjohtaja Kaija Sipilän terveiset

Terveiset meille tällä viikolla kertoo Perämeren suurimman saaren, Hailuodon sivistysjohtaja Kaija Sipilä. Päivi Mäki Limingasta haastoi Kaijan mukaan ja pyysi Kaijaa kertomaan kirjaston ja koulun yhteistyötä. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittelyllä.
Olen Kaija Sipilä, Hailuodon kunnan sivistysjohtaja. Toimialueeseeni kuuluvat varhaiskasvatus, perusopetus, kirjasto-, kulttuuri-, nuoriso- liikunta- ja vapaa-aikatoimi. Oma lukemisharrastukseni ja suhteeni kirjastoon on muotoutunut jo hyvin varhain. Lapsuudenkotini oli Oulussa samassa pihapiirissä Heinäpään sivukirjaston kanssa. Siispä vietimme paljon aikaa kirjastossa, luimme ja lainasimme uusia kirjoja lähes päivittäin. Jopa niin, että kirjastonhoitaja kirjoitti rajoituksia kirjastokortteihimme. Kirjat saattoivat tulla luetuksi saman päivän aikana ja uusiin oli palo.


Kaija Sipilä.

Päivi Mäki Limingasta pyysi Kaijaa kertomaan kirjaston ja koulun yhteistyöstä. Koska Kaija toimii myös rehtorina, hän voisi avata konkreettista yhteistyötä koulun ja kirjaston kanssa. Mielenkiinnolla kuullemme siis Hailuodon kirjaston ja koulun yhteistyöstä.
Kirjasto sijaitsee koulukeskuksen pihapiirissä ja moni lapsi tai nuori menee kirjastoon koulupäivän päätyttyä. Hailuodon harrastamisen mallissa olemme ottaneet säännölliseen harrastustoimintaan lasten ja nuorten lukupiirit ja lautapelikerhoja kirjastossa. Meillä on säännöllinen kirjastopäivä, joka oli koronarajoitusten vuoksi alkuvuodesta ajoitettu niin, että kirjasto ei ole auki muulle yleisölle. Oppilaat suorittavat Lukudiplomia. Kirjastonhoitaja on aktiivinen kirjavinkkaaja kirjastossa ja hän järjestää oppilaille sopivia kirjailuvierailuja.

Lukutaito ja lukuinto ovat Suomessa heikkenemässä ja eriarvoistumassa. Miten te koulussa tuette lasten ja nuorten lukukipinän syttymistä?
Säännöllisin lukutunnein, oppilailla on mahdollisuus lukea koulun pitkällä KOULURAUHA-välitunnilla (Koulutehtävät, Lukeminen RAUhoittuminen, Harrastukset).

Onko teillä koululla erilaisia lukukampanjoita, -kilpailuja tai lukuhaasteita?
Jonkin verran, lähinnä luokkakohtaisia haasteita ja tavoitteita. Kirjoja on tarjolla myös luokissa ja koulun käytävillä hyllyissä.

Hailuodossa asuu vakituisesti alle 1000 henkeä. Millainen merkitys Hailuodon kirjastolla on kuntalaisten pitovoimana?
Hailuodossa kirjasto on aktiivisen kirjastonhoitajan ansiosta todellinen monitoimitalo. Kirjastossa järjestetään mm. kirjailijavierailuja, tuolijumppaa vanhuksille, digiopastusta esim. verkkopankin käytössä, kerhotoimintaa lapsille ja nuorille, elokuvailtoja ja -iltapäiviä, verkkokoulutuksia. Kävijämäärä on kasvanut tasaisesti. Hailuodon väkiluku kesäisin jopa kolminkertaiseksi vapaa-ajan asukkaiden myötä ja kirjasto on myös heille säännöllinen kohtaamispaikka ja palveluntarjoaja.

Näin kesäkuussa lomien alettua monella oppilaalla ja aikuisella on aikaa myös lukemiselle. Onko sinulla antaa artikkelin lukijoille jokin hyvä kirjavinkki?
Suosittelen tietenkin tuoreen hailuotolaisen esikoiskirjailijan Liisa Louhelan upeaa teosta: Kaikkeus on meidän. Se on elävästi kirjoitettu, ajankohtaiseen aiheeseen tarttuva, ajattelemisen aihetta antava tarina. Itseäni viehätti myös kirjailijan murrekieli.

Lapsille ja nuorille suosittelen Siri Kolun ja Salla Simukan tuotantoa. He olivat meillä etäyhteyden kautta vierailulla toukokuun alussa ja oppilaat esittivät suoraan kysymyksiä heille. Etätapaaminen onnistui mainiosti!

Kiitos artikkelista Kaija Sipilä! Kukin artikkeliin kirjoittaja haastaa seuraavan osallistujan ja voi esittää hänelle kysymyksiä. Viimeisin kysymys on siis, kenet haluat haastaa artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnista ja kirjastoista? Entäpä mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haastan mukaan Hailuodon maaliskuussa työnsä aloittaneen kulttuurisihteerimme Sanna Roukalan. Kysyn häneltä hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan sekä kirjaston ja kulttuuripalveluiden kehittämismahdollisuuksia LaNu-toiminnassa pienessä kunnassa.

Terveisin,
Kaija Sipilä

 

LaNu-artikkelisarjan kirjoitusvuorossa Päivi Utajärveltä

Elina Kemppainen Tyrnävältä haastoi Päivin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Päivi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Hei ja kiitos haasteesta Elina! Olen Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta. Työskentelen tällä hetkellä vakituisena kirjastovirkailijana 70 %:n työajalla. Työt ja opinnot oppisopimusopiskelijana Utajärven kirjastossa aloitin tammikuussa 2007. Työssäni on ollut muutamia taukoja, mutta nykyinen työsuhde on kestänyt syksystä 2012 lähtien. Kirjaston perustöiden lisäksi vastuullani on LaNu-työ sekä muiden ryhmien kanssa tehtävä työ. Teen säännöllistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Lisäksi vastuullani on seniorityö, erityis- ja pienryhmätyö sekä yhteistyö seurakunnan kanssa.


Päivi Hongisto.

Teen kirjavinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta, nukketeatteria, laulu- ja lorutuokioita, runohetkiä sekä varsinkin lasten ja nuorten kirjanäyttelyitä. Osallistumme yleensä teemapäiviin ja -viikkoihin, ja olen vastuussa myös niiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Olen ollut mukana mm. lukuviikolla toteuttamassa välituntivinkkausta yläkoululla, seurakunnan perhekerhossa kertomassa vanhemmille lukemisen tärkeydestä, vinkkaamassa yökoulussa ja osallistunut koulun kulttuuripäivään pitämällä ilmaisutaitopajaa.  Lumoudun tarinoista ja heittäydyn helposti itsekin eri rooleihin. Vuosien saatossa olen ollut peikko, noita, Nipsu, Nuuskamuikkunen, keiju, enkeli, tonttu, navettapiika ja Täti Syksy.

Kirjaston tapahtumiin osallistun joko itse esiintyen tai vain järjestelyissä mukana ollen. Mieleen on painunut erityisesti tapahtuma, jossa olin majoittunut noitakoulun oppilaana kirjaston tiloihin opettelemaan hyviä tapoja. Myös Tove 100 näyttely oli mielenkiintoinen kokemus. Toteutimme sen kirjanäyttelynä sanataiteen keinoja hyödyntäen. Pidin näyttelystä tarinallisen kierroksen ja siihen osallistui lähes kaikki Utajärven lapset. Lisäksi olen kiertänyt lukemassa satuja Nipsuna, ollut yökirjastossa maistattamassa päättömiä herkkuja ja järjestänyt aistisadun luonnon materiaaleja hyödyntäen.

Koronavuosi on vaikuttanut paljon tapahtumien järjestelyihin. Koen olevani parhaimmillani yleisön edessä hetkissä, joissa voin olla aidosti läsnä kuulijoille. Odotan sitä, että saan taas pakata reppuni ja lähteä matkaan tai toivottaa vieraat tervetulleeksi tuokioihini kirjastoon.


Päivin työkaveri Kalevi Kolo-Katti.

Teen LaNu-työtä pääosin yksin, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin mainita työparini Kalevi Kolo-Katin. Kalevi muutti meille Joensuusta muutama vuosi sitten. Syksyisin lähdemme yhdessä vierailulle esikoululuokkiin satukirja kainalossa. Olemme saaneet viettää monta unohtumatonta hetkeä yhdessä pienten kuulijoiden kanssa.

Elina esitti Päiville kysymyksen: onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.
Suurin haaveeni on, että voisin käyttää työaikaani enemmän eri-ikäisten kanssa toteutettaviin tuokioihin. Työ on kokonaisvaltaista ja vaatii suunnittelua, ideointia ja kouluttautumista. Olisi mahtavaa, jos saisi täysin keskittyä tekemään tätä tärkeää työtä. Ihanteellista olisi, jos voisi tehdä välillä tällaista työtä myös yhdessä työparin kanssa. Olen haaveillut vielä myös opinnoista joko kirjallisuusterapiaan tai sanataiteeseen liittyen.

Kokeillaan välillä totutusta poikkeavaa tapaa LaNu-artikkelisarjassa. Valitse seuraavista sanoista viisi sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?
1. aineiston esillepano
2. LaNu-tapahtumat
3. päiväkoti/kouluyhteistyö
4. resurssit
5. kesä ja LaNu-työ
6. vuodenkierto LaNu-työssä
7. lukukampanjat
8. yhteisökortti vs. oman kirjastokortin käytön opettelu
9. käyttäytymissäännöt kirjastoissa
10. yhteistyö neuvolan kanssa
11. LaNu- tilat kirjastossa
12. satutuokiot
13. nukketeatterit
14. kirja, äänikirja, elokuva vai peli? Kuuluvatko kaikki kirjastoon ja missä suhteessa niitä hankitaan?
15. aikuisten aineisto/ lasten aineisto. Mikä niiden hankintasuhteen pitäisi olla?

Aineiston esillepano
Minusta on tärkeää nostaa esille uutuuksien lisäksi myös vanhempaa aineistoa ja klassikoita. Tärkeää on myös se, että kirjat ovat väljästi esillä ja sopivalla korkeudella lapsia ajatellen. Vaihtuvat näyttelyt ja aineiston esilläolo houkuttelee tarttumaan niihin.

Päiväkoti/kouluyhteistyö
Koen päiväkoti/kouluyhteistyön suurena rikkautena ja kaikkien hyvinvointia lisäävänä asiana. Kirjaston yksi tehtävä on innostaa lapsia lukemaan, esitellä aineistoa monipuolisesti sekä auttaa löytämään kirjasto ja lukemisen ilo. Vinkkaan yleensä aina kirjastossa ja vinkkaushetken jälkeen lapset voivat halutessaan lainata mukaan vinkatut kirjat. Vuosien myötä olen huomannut, että on tärkeää myös astua ulos kirjaston seinien sisäpuolelta. Näin kirjaston palvelut ja työntekijät tulevat tutuiksi.

Päiväkodin ja koulun henkilökuntaa on hyvä muistuttaa, että olemme kirjastossa valmiita auttamaan ja palvelemaan aineiston valitsemisessa (esimerkiksi kirjapaketit) sekä kannustamaan ja innostamaan lukemisessa. Monenlainen yhteistyö on hyödyllistä. Olen ollut päiväkodin satuprojektissa esiintymässä ja vetänyt koululla satupäivää kaikille alakoulun oppilaille. Lukiolaiset ovat olleet auttamassa kirjaston tapahtumissa tarjoiluiden järjestämisessä ja samalla keränneet vähän rahaa luokkaretkeä varten.

Utajärvellä on alakoulun puolella kulttuurikasvatussuunnitelma, johon sain kertoa ajatuksia siitä, mitä kirjasto voisi järjestää suunnitelman puitteissa. Olen myös toteuttanut tätä suunnitelmaa jo muutaman vuoden ajan.

Resurssit
LaNu-työhön pitäisi löytyä enemmän resursseja. Varsinkin pienissä kirjastoissa tehdään LaNu-työtä usein yksin. Mielestäni työ on monipuolisempaa ja rikkaampaa, jos sen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Innostun aina koulutuksissa, joissa tapaan muita LaNu-ihmisiä. Minua harmittaa se, etten itse voi toteuttaa kaikkea mitä haluaisin resurssien puutteen takia. Lukeminen ja tuokioiden valmistelut vaativat aikaa.   Resurssien vähyys voi jossain vaiheessa vaikuttaa myös työmotivaatioon. Myös mukavaan tekemiseen voi väsyä resurssien puuttuessa. Tilojen ja välineiden puute voi myös asettaa omat haasteensa LaNu-työtä ajatellen. Lukemisen edistäminen ja elämyksien tuottaminen on tärkeää ja tämä tärkeys pitäisi myös päättäjien ymmärtää ja nähdä.

Vuodenkierto LaNu-työssä
LaNu-työssä vuodenkierto määrittää työtä monella tavalla. Syksyisin koulujen alettua käynnistyy myös aktiivinen LaNu-työ. Teemaviikot kuten esimerkiksi pohjoismainen kirjallisuusviikko ja lukuviikko sekä satupäivä ja Kirjaston päivä ajoittuvat syksyn ja kevään välille. Tällöin myös LaNu-työ on vilkasta ja tapahtumia paljon. Kesän koittaessa hidastetaan tahtia, tapahtumia on vähemmän ja henkilökunta lomailee. Itsellä kesään liittyy satunnaisia tapahtumia ja suunnittelutyötä, luen mahdollisesti kirjoja tulevaa varten ja kehittelen uusia ideoita.

Satutuokiot
Saduilla on iso merkitys lapsen kehityksessä. Lapsen sanavarasto laajenee ja mielikuvitus lisääntyy. Satu voi koskettaa monella tavalla. Kirjaston satutuokio voi olla lapselle myös ensikosketus kirjastoon. Satutuokiossa voidaan luoda pohjaa lapsen tulevalle kirjastonkäytölle. Satutuokioiden aikana lapsi oppii myös monenlaisia taitoja kuten rauhoittumista, kuuntelemista ja sosiaalisia taitoja. Mielestäni sadut sopivat kaikenikäisille ja monenlaisiin tilanteisiin. Satujen kautta voi myös käsitellä vaikeitakin asioita. Satutuokio on läsnäoloa, läheisyyttä ja keskittymistä. Tarvitsemme jokainen välillä elämyksiä ja lepohetkiä, joita satutuokio voi tarjota.

Minkä kirjan suosittelisit meille luettavaksi näin kesän kynnyksellä ja lomien lähestyessä?

 Marttinen, Tittamari: Joona ja yllätysten matkalaukku
Joonan isä on lähdössä pitkälle työmatkalle ja se surettaa Joonaa kovasti. Isä antaa hänelle matkalaukun, jonka sisältä paljastuu monenlaisia hassuja tavaroita. Joona saa ohjeeksi ottaa matkalaukusta yhden tavaran kerrallaan ja pitää tavaroita tarkasti silmällä. Matkalaukusta paljastuu kummallisia esineitä kuten kikatuspähkinät, kurkistuskiikari, supinasimpukka, hassutushuuliharppu, taikataskulamppu, murjotushattu, nurinperinkello ja tavalliset luistimet. Matkalaukku ja hassut tavarat helpottavat Joonan ikävää ja yhdessä ystävänsä Helmiinan kanssa hän pääsee monenlaisiin seikkailuihin. Näistä seikkailuista Joona kirjoittaa isälle kirjeitä. Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy myös hauskoja loruja.

   

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen metsä
Tämä valloittava kirja kutsuu lukijan matkalle Tiitiäisen metsään. Runon taikavoimin voi mielikuvituksen päästää valloilleen ja astua sadun maailmaan. Kirjassa tutustutaan metsän eläinten elämään ja olentoihin kuten keijuihin, peikkoihin ja muihin metsän tarunomaisiin otuksiin. Kirja on koottu tutuista runoklassikoista ja se houkuttelee kaikenikäiset lukijat pysähtymään ja tutustumaan metsäluontoon. Kirjan upean kuvituksen on tehnyt Silja-Maria Wihersaari.

Simukka, Salla: Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita ; Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Oletko miettinyt mikä on kauneinta mitä sinulle on tapahtunut? Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita vie lukijansa nuoruuden iloihin, ihmeisiin ja epävarmuuteen. Tarinat kertovat nuorten elämään liittyvistä asioista kuten ensisuudelma, voiko unet toteutua, mitä tarkoittaa jos ajattelee ”ei-oikeastaan mitään” tai ketä on lupa rakastaa. Herkät tarinat kertovat aidosti nuoren elämästä ja tunteista. Niihin on nuoren helppo samaistua.

Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita sisältää kymmenen kauhistuttavaa ja pelottavaa tarinaa. Tarinoiden mukana lukija joutuu miettimään ketä kellarilapset ovat, mitä Koiranpääpuistossa todella tapahtui tai mikä on se painajaismainen uni, josta herättyään tajuaa, ettei se ollutkaan unta. Entäpä huvipuisto, jota lapset ja nuoret eivät voi vastustaa, mutta joka vangitsee ja vie energian?

Tämä kertomuskokoelma on kääntökirja, jossa tarinat peilaavat toisiaan mielenkiintoisella tavalla. Kirjan kaksi osaa on selkeästi erillään, mutta tarinat liittyvät toisiinsa.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluan haastaa mukaan Mervi Sauerin Kuhmon kirjastosta. Mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus? Mervin terveiset kuulemme syyskuussa.

Terveisin,
Päivi Utajärven kirjastosta

 

 

Terkkuja Marilta Muhoksen kirjastosta

Tällä kertaa LaNu-artikkelisarjaa kirjoittaa Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta. Marin haastoi mukaan Salla Kananen Limingan kirjastosta. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittäytymisellä.

Voitko Mari esitellä itsesi meille?
Kiitos Sallalle haasteesta ja terveisiä Liminkaan. Olen Mari Åkerfelt ja työskentelen tällä hetkellä Muhoksen kirjastossa. Aloitin viime marraskuussa ensin osa-aikaisena projektityöntekijänä Tukena tulevaisuuteen -hankkeessa ja maaliskuun alusta olen toiminut osan aikaa viikosta lisäksi kirjastonhoitajan sijaisena lasten- ja nuortenkirjastotyössä. Kumpaankin työnkuvaan kuuluu LaNu-työtä ja työtehtävät menevätkin osin päällekkäin. Tukena tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa luoda lukemiskulttuuria ja sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä. Tällä hetkellä suunnittelen Lukeminen & leikkiminen -teemaista vierailua MLL:n etäperhekahvilaan ja kouluyhteistyön puolella tiedonhaunopastuksia ja vinkkauksia.

Olet Mari opiskellut viime vuosina Oulun yliopistolla. Tiesitkö jo opiskeluvaiheessa haluavasi työskennellä kirjastossa? Entä LaNu-työn parissa?
Minusta piti alun perin tulla opettaja ja opiskelinkin luokanopettajaksi. Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja ja työ kirjastossa kiinnostanut, mutta se tuntui alkuun liian kaukaiselta sivupolulta opettajaopintoihin nähden. Sitten näin yliopistolla mainoksen Lukutaitojen asiantuntijuuden maisteriopinnoista, joissa oli yhdistetty kasvatustieteen ja informaatiotutkimuksen opintoja samaan tutkintokokonaisuuteen. En hakenut siihen mukaan, mutta ajatus jäi elämään ja aloitin myöhemmin informaatiotutkimuksen sivuaineena. Opintojen aikana ymmärrys pedagogisen koulutuksen merkityksestä kirjastotyössä kasvoi, eikä sivupolku ollutkaan enään niin kaukana kuin olin luullut.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö tuntuu kirjaston eri työtehtävistä itselleni läheisimmältä ja luontevimmalta, ja olenkin tosi iloinen, että saan tehdä sitä tällä hetkellä työkseni. Pidän työstä lasten ja nuorten kanssa, luen mielelläni lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja LaNu-työssä pääsen hyödyntämään esimerkiksi taito- ja taidekasvatusopinnoissa saamaani oppia.

Näetkö itsesi työskentelevän jossain muualla kuin kirjastossa, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa?
Toivon ainakin, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella olisi rooli omassa työssäni myös tulevaisuudessa. Pidän asioiden yhdistelemisestä ja esimerkiksi opettajana haluaisin kytkeä kirjallisuutta monella tapaa osaksi opetusta. Olen kiinnostunut kieleen liittyvistä ilmiöistä ja mielestäni kirjallisuus on paras tapa havainnoida kieltä ja kehittää kielitietoisuutta. Toisaalta kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvä esteettinen ja kokemuksellinen puoli on minulle myös tärkeää. Olen ollut harjoittelussa sanataidekoulussa ja sanataidekasvatuksen tapa lähestyä kieltä, kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista taiteena kiehtoo minua. Mielelläni työskentelisin lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa esimerkiksi taidekasvatuksen ja lastenkulttuurin kentällä.  Ja on minulla vielä salainen haave oman lastenkirjan kirjoittamisesta.

Siirrytään seuraavaksi Sallan haasteeseen. Mari työskentelet Muhoksen kirjastossa. Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta?
Haastavinta on ollut aloittaa työt koronarajoitusten aikaan, kun en oikeastaan ole päässyt näkemään, mitä LaNu-työ Muhoksella normaalitilassa on käytännössä ollut. Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa ovat olleet vähissä, ja suunnittelu ilman varmuutta kohtaamisesta vähentää konkreettisen työn tuntua. Viime viikkoina olen vihdoin päässyt tapaamaan koululuokkia, mikä tuntuu kyllä palkitsevalta pitkän talven jälkeen.

Omia ideoita on päässyt toteuttamaan melko vapaasti ja luovasti omia taitoja soveltaen. Pienellä paikkakunnalla myös uusiin yhteistyökumppaneihin tutustuminen on sujunut luontevasti, vaikka Koronan takia ei ollakaan tavattu kasvotusten. Loppukeväältä odotan erityisesti päiväkotien kanssa toteutetun taideprojektin näyttelyä, jossa nähdään mm. Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema ihana Mielikuvituksen kukkanen, sekä nuorisotoimen kanssa suunniteltua yläkoulun välituntitapahtumaa, jonne viemme pop up -kirjaston.

Mari ja myyrä sekä Mielikuvituksen kukkanen -teos, joka on  Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema. Se on esillä Taiteillaan kevät! -näyttelyssä Muhoksen kirjastossa.

Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?
Koska aloitin ensin projektityöntekijänä, näkökulmani nykyiseen sijaisuuteen lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa on jo lähtökohtaisesti erilainen, kuin jos kyseessä olisi vain tämä kevään sijaisuus. Hankkeen puitteissa olemme esimerkiksi suunnitelleet kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyön raameja, mikä luo pohjaa LaNu-työlle ensi vuodelle ja toivottavasti pidemmällekin tulevaisuuteen. Kirjastoauton merkitys LaNu-työssä on etäisyyksien takia keskeinen ja kirjastoauto vieraileekin säännöllisesti kaikilla kouluilla ja päiväkodeilla vähintään joka toinen viikko. Palveluiden saavutettavuuteen ja selkeyteen voisi kuitenkin etsiä vielä enemmän ratkaisuja. Myös perhepäivähoidossa olevat lapset vierailevat kirjastoautossa ja olemme suunnitelleet satutuokioiden ottamista mukaan kirjastoautoreitille heitä ajatellen.

Kirjaston näyttelytilaa olisi tarkoitus jatkossa hyödyntää enemmän LaNu-työssä ja yhteistyökuvioissa ja siihen onkin nyt toukokuussa tulossa yhteistyössä päiväkotien kanssa toteutettava näyttelyprojekti.

LaNu-työn kehittäminen on myös ajankohtaista Muhoksella, sillä kuntaan tehdään yhteistä kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Lisäksi kulttuurikeskus Koivu ja tähti, jossa kirjastokin sijaitsee, on lähivuosina menossa remonttiin, mikä on samalla mahdollisuus ajatella LaNu-työtäkin uusiksi tiloista lähtien.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan, jota on mukava lukea näin keväällä?
Kevät on minulle toisinaan levotonta ja melankolista aikaa, joten kaipaan lohdullista luettavaa. Sellaiseksi sopii hyvin Paula Nivukosken Onnelliset aakkoset, jossa Nivukosken kirjoittamat runomaiset tekstit yhdistyvät Tove Janssonin kuvituksiin. Kirjasta voi lukea vaikka yhden aakkosen joka ilta ja jäädä sitä maistelemaan sanoja ja niiden luomia mielikuvia.

Toinen vinkkini on Karoliina Pertamon Lintunaapurini. Tämä kaunis lasten tietokirja on saanut minut kiinnostumaan kotipihallani viihtyvistä linnuista ja niiden puuhista.

   

Kenet haluaisitte haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluaisitte kysyä häneltä?
Heitetään haaste vaihteeksi Kainuuseen. Heidi Tuikka Kajaanin kaupunginkirjastosta ottaa haasteen vastaan. Mari haluaa kysyä Heidiltä, millaista yhteistyötä heillä tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa. Heidin terveiset saamme kuulla syksyllä.

Terveisin,
Mari Muhoksen kirjastosta

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina