Luova luokka -seminaari 2021

Tapahtuman kuvaus:

 

Tervetuloa Luova luokka -seminaariin 18.11.2021 Ouluun! Seminaarin teemana on tänä vuonna Mitä kuuluu mediakasvatus? Tapahtumassa kuullaan puheenvuoroja ja järjestetään mielenkiintoisia työpajoja muun muassa positiivisen pedagogiikan ja robotiikan teemoista. Tilaisuuden aamupäivän osuuteen on mahdollista osallistua myös etäyhteyksien välityksellä. Ilmoittautuminen tapahtumaan aukeaa syyskuussa.

Luova luokka -seminaarin ajankohtaisia aiheita tänä vuonna ovat uudet lukutaidot, tunteet ja media, tunnetaidot sekä positiivinen pedagogiikka. Seminaariohjelma koostuu aamupäivän neljästä mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Iltapäivän työpajaosiossa seminaarin teemoja on mahdollista syventää käytännönläheisissä työpajoissa. Lisäksi työpajassa on mahdollisuus osallistua Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin näytökseen, ja nähdyn elokuvan teemaan liittyvään puheenvuoroon.

Anna Rantasila avaa puheenvuorossaan käytännön esimerkkien kautta sitä, miten eri mediasisällöt meemeistä talousuutisiin vaikuttavat tunteisiin, ja miksi sosiaalinen media voimistaa tunteiden merkittävyyttä. Eliisa Leskisenoja tarkastelee positiivista pedagogiikkaa erityisesti mediakasvatuksen näkökulmasta. Tommi Nevalan puheenvuorossa käsitellään kamerakynän pedagogiikan hyödyntämistä tunnetaitojen oppimisessa. Lisäksi seminaarissa on jaossa uusi Mielekästä oppimista kamerakynällä -opaskirja. Aamupäivän päätteeksi Jukka Lehtoranta opastaa ohjelmoinnilliseen ajattelun ja sen kehittämiseen.

Seminaari tarjoaa virikkeitä ja sisältöjä varhaiskasvatuksen, koulujen, nuorisotyön sekä kirjastoalan media- ja taidekasvatukseen. Seminaari järjestetään Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin yhteydessä.

Luova luokka -seminaarin järjestämisessä ovat mukana Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut, Oulun kaupunginkirjasto, Valveen elokuvakoulu, Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Lisätietoja: http://www.kulttuurivalve.fi/luovaluokka

 

Ohjelma:

Tapahtuman ohjelma julkaistaan viimeistään syyskuussa.

Muut tiedot:

Tilaisuus voidaan siirtää kokonaan etäyhteydelle, jos koronatilanne sitä vaatii. Jos tilaisuus siirretään kokonaan etäyhteydelle, osallistujiin ollaan yhteydessä.

Vastuuhenkilöt ja järjestäjät:

Luova luokka -seminaarin järjestämisessä ovat mukana Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut, Oulun kaupunginkirjasto, Valveen elokuvakoulu, Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Lisätietoja: tuottaja Tommi Nevala, puh. 044 703 7547, tommi.nevala(at)ouka.fi

Syysterveiset Heidiltä Kajaanista

Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta haastoi Heidin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Heidi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta. Olen Heidi Tuikka, olen työskennellyt nyt kolme vuotta Kajaanin kaupunginkirjastossa, pääasiassa pääkirjastossa. Työtehtäviini kuuluu kirjaston perustöiden lisäksi muun muassa tiedotus ja markkinointi, erityisesti sosiaalisessa mediassa, sekä tapahtumakoordinointi ja lasten- ja nuortenkirjastotyö.

LaNu-tehtävissä olen mukana pitämässä kirjavinkkauksia, meillä aloitettiin tänä keväänä etävinkkaus, mikä otettiin hyvin vastaan ja on toiminut hyvin. Lisäksi olen mukana suunnittelemassa ja ohjaamassa kirjastonkäytön opastuksia sekä toteuttamassa tapahtumia. Kuva on vuoden 2019 Nallepäivästä, mikä on Kajaanissa todella suosittu tapahtuma ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa.

Heidi Nallepäivässä vuonna 2019.

Mennään heti Marin kysymykseen. Mari haluaa kysyä Heidi sinulta, millaista yhteistyötä teillä Kajaanissa tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa?
Esimerkiksi jo yllä mainittu Nallepäivä, jota on järjestetty jo kymmenisen vuotta. Nallepäivät toteutetaan yhteistyössä Kajaanin varhaiskasvatuksen Silmu-toiminnan kanssa. Tänä kesänä tehtiin myös uusi varhaiskasvatuksen yhteystyösuunnitelma, jossa esitellään kirjaston palveluita ja selkiytetään yhteistä toimintaa.

Teillä on Kajaanissa ollut suuri remontti äskettäin. Mikä oli paras remontin tuoma muutos mielestäsi? Millä tavalla huomioitte lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet kirjastotiloista remontin suunnittelussa? Onko lapsilta ja nuorilta tullut palautetta uusituista tiloista?
Pääkirjaston remontissa paras muutos oli tilojen saaminen takaisin kirjaston omaan käyttöön. Tilat olivat lyseon väistötiloina. Meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen kunnollisia tiloja tilaisuuksien järjestämiseen. Esimerkiksi luokkavierailujen järjestäminen on jatkossa helpompaa.

Tilojen suunnittelussa osallistettiin kaupunkilaisia kahdessa työpajassa, johon osallistui myös lapsia, jotka saivat piirtää ja kertoa omia toiveitaan. Lasten- ja nuortenosaston läheisyyteen kalustettiin Konttaamo, johon voi vapaasti mennä viettämään aikaa. Tila soveltuu myös erilaisten kerhojen vetämiseen ja satuhetkiin. Konttaamo on kengätön tila, joten nimensä mukaisesti perheen pienimmätkin voivat kontata ja ryömiä matolla vapaasti.

Nuorille kalustettiin oma erillinen huone Pelaamo, josta löytyy tällä hetkellä kirjaston lautapelit sekä LEGO Mindstorms -robotti, jota voi ohjelmoida mobiilisovelluksen avulla. Tilaan on tulossa myöhemmin PlayStation 5 -konsoli. Lisäksi kirjaston yläkerrasta löytyy Suomen kirjastojen ensimmäinen iWall. Se on peliseinä, joka toimii liiketunnistimella. Pelejä löytyy tanssista parkouriin ja peliaikaa saa kirjastokortilla. Suoraa palautetta ei ole omiin korviin vielä kantautunut, mutta ainakin iWallille ihan jonotetaan. Vanhemmilta taas on saanut kiitosta Konttaamosta, sen kaltaista tilaa on toivottu jo aikaisemminkin.

Konttaamon tilat perheen pienimmille.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sain juuri luettua Sarah J. Maasin kirjan Usvatuulen valtakunta. Valtakunta-sarja on nuorten aikuisten romanttinen fantasia, ja tämä on sen toinen osa. Rakastuin väärinymmärrettyihin hahmoihin, joiden suhteiden välinen kehitys on kuvattu taitavasti ja kutkuttavasti. Kirjan maailma on jännittävä ja kaunis, välillä karukin. Ensimmäinen osa Okaruusujen valtakunta alkaa siitä, kun Feyre tappaa metsästysretkellään sudeksi muuttuneen haltijan. Maksuksi tästä, Kevään valtakunnan valtias hakee Feyren asumaan luokseen ja heille kehittyy suhde. Kevään valtakuntaa hallitsee kirous, josta valtias ei suostu kertomaan tarkemmin. Ihmiset ja haltijat ovat sodan partaalla, ja Feyre joutuu valtataistelun keskipisteeseen.

Valitse seuraavista sanoista kolme sanaa, ja kirjoita mitä sinulla tulee mieleen niistä LaNu-työn kautta?

  1. lapset ja nuoret sekä e-aineisto ja digitaaliset palvelut
  2. lasten ja nuorten tilat kirjastossa
  3. lukemaan innostaminen
  4. pop-up kirjastotoiminta
  5. lukukampanjat
  6. jalkautuminen kirjaston ulkopuolelle LaNu-työssä

1. Tein äskettäin perheelle kirjastokortteja, ja oli ihana nähdä, miten lasten silmät oikein alkoivat loistaa, kun kerroin, mitä kaikkea palveluita eKirjastosta löytyy. Yksi lapsista ei ollut muuttamassa Kajaaniin, mutta hänkin halusi kortin e-aineistojen vuoksi. Kuulosti siltä, että ainakin äänikirjapalvelut sekä Viddla ja Rockway saivat uusia käyttäjiä.

3. Aloitimme tänä keväänä etävinkkaukset. Aluksi mietitytti, että miten ne sujuvat, mutta heti ensimmäisellä kerralla pohtiminen osoittautui turhaksi. Luokkaan sai etänäkin hyvän yhteyden ja vuorovaikutuksen. Oli mukava päästä taas vinkkaamaan, sitä hommaa olin ehtinyt jo kaivatakin, kun syksyn ajan luokkakäynnit ohjeistettiin toteuttamaan itsenäisesti. Kevään viimeinen etävinkkaus oli aktiiviselle ja paljon lukevalle 5. luokalle.

6. Minua kiinnostaisi kovasti syventää yhteistyötä nuorisotoimen kanssa. Voisimme ottaa käytäntöön esimerkiksi säännölliset vierailut toimipisteissä puolin ja toisin sekä osallistua toistemme järjestämiin tapahtumiin. Nuorisotoimessa innostuttiin ajatuksesta myös, toiminta alkaa syyslomaviikolla, kun nuoriso-ohjaajat tulevat järjestämään aarteenetsintää pääkirjastolle.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Sari Seitajärven Haapaveden kirjastosta. Haluaisin kysyä, minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön? Oletteko ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, jäävätkö ne käyttöön myös myöhemmin?

Terkkuja Marilta Muhoksen kirjastosta

Tällä kertaa LaNu-artikkelisarjaa kirjoittaa Mari Åkerfelt Muhoksen kirjastosta. Marin haastoi mukaan Salla Kananen Limingan kirjastosta. Aloitetaan kuitenkin tuttuun tapaan esittäytymisellä.

Voitko Mari esitellä itsesi meille?
Kiitos Sallalle haasteesta ja terveisiä Liminkaan. Olen Mari Åkerfelt ja työskentelen tällä hetkellä Muhoksen kirjastossa. Aloitin viime marraskuussa ensin osa-aikaisena projektityöntekijänä Tukena tulevaisuuteen -hankkeessa ja maaliskuun alusta olen toiminut osan aikaa viikosta lisäksi kirjastonhoitajan sijaisena lasten- ja nuortenkirjastotyössä. Kumpaankin työnkuvaan kuuluu LaNu-työtä ja työtehtävät menevätkin osin päällekkäin. Tukena tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa luoda lukemiskulttuuria ja sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä. Tällä hetkellä suunnittelen Lukeminen & leikkiminen -teemaista vierailua MLL:n etäperhekahvilaan ja kouluyhteistyön puolella tiedonhaunopastuksia ja vinkkauksia.

Olet Mari opiskellut viime vuosina Oulun yliopistolla. Tiesitkö jo opiskeluvaiheessa haluavasi työskennellä kirjastossa? Entä LaNu-työn parissa?
Minusta piti alun perin tulla opettaja ja opiskelinkin luokanopettajaksi. Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja ja työ kirjastossa kiinnostanut, mutta se tuntui alkuun liian kaukaiselta sivupolulta opettajaopintoihin nähden. Sitten näin yliopistolla mainoksen Lukutaitojen asiantuntijuuden maisteriopinnoista, joissa oli yhdistetty kasvatustieteen ja informaatiotutkimuksen opintoja samaan tutkintokokonaisuuteen. En hakenut siihen mukaan, mutta ajatus jäi elämään ja aloitin myöhemmin informaatiotutkimuksen sivuaineena. Opintojen aikana ymmärrys pedagogisen koulutuksen merkityksestä kirjastotyössä kasvoi, eikä sivupolku ollutkaan enään niin kaukana kuin olin luullut.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö tuntuu kirjaston eri työtehtävistä itselleni läheisimmältä ja luontevimmalta, ja olenkin tosi iloinen, että saan tehdä sitä tällä hetkellä työkseni. Pidän työstä lasten ja nuorten kanssa, luen mielelläni lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja LaNu-työssä pääsen hyödyntämään esimerkiksi taito- ja taidekasvatusopinnoissa saamaani oppia.

Näetkö itsesi työskentelevän jossain muualla kuin kirjastossa, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa?
Toivon ainakin, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella olisi rooli omassa työssäni myös tulevaisuudessa. Pidän asioiden yhdistelemisestä ja esimerkiksi opettajana haluaisin kytkeä kirjallisuutta monella tapaa osaksi opetusta. Olen kiinnostunut kieleen liittyvistä ilmiöistä ja mielestäni kirjallisuus on paras tapa havainnoida kieltä ja kehittää kielitietoisuutta. Toisaalta kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvä esteettinen ja kokemuksellinen puoli on minulle myös tärkeää. Olen ollut harjoittelussa sanataidekoulussa ja sanataidekasvatuksen tapa lähestyä kieltä, kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista taiteena kiehtoo minua. Mielelläni työskentelisin lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa esimerkiksi taidekasvatuksen ja lastenkulttuurin kentällä.  Ja on minulla vielä salainen haave oman lastenkirjan kirjoittamisesta.

Siirrytään seuraavaksi Sallan haasteeseen. Mari työskentelet Muhoksen kirjastossa. Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta?
Haastavinta on ollut aloittaa työt koronarajoitusten aikaan, kun en oikeastaan ole päässyt näkemään, mitä LaNu-työ Muhoksella normaalitilassa on käytännössä ollut. Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa ovat olleet vähissä, ja suunnittelu ilman varmuutta kohtaamisesta vähentää konkreettisen työn tuntua. Viime viikkoina olen vihdoin päässyt tapaamaan koululuokkia, mikä tuntuu kyllä palkitsevalta pitkän talven jälkeen.

Omia ideoita on päässyt toteuttamaan melko vapaasti ja luovasti omia taitoja soveltaen. Pienellä paikkakunnalla myös uusiin yhteistyökumppaneihin tutustuminen on sujunut luontevasti, vaikka Koronan takia ei ollakaan tavattu kasvotusten. Loppukeväältä odotan erityisesti päiväkotien kanssa toteutetun taideprojektin näyttelyä, jossa nähdään mm. Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema ihana Mielikuvituksen kukkanen, sekä nuorisotoimen kanssa suunniteltua yläkoulun välituntitapahtumaa, jonne viemme pop up -kirjaston.

Mari ja myyrä sekä Mielikuvituksen kukkanen -teos, joka on  Päivärinteen päiväkodin Lemmikkien taiteilema. Se on esillä Taiteillaan kevät! -näyttelyssä Muhoksen kirjastossa.

Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?
Koska aloitin ensin projektityöntekijänä, näkökulmani nykyiseen sijaisuuteen lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa on jo lähtökohtaisesti erilainen, kuin jos kyseessä olisi vain tämä kevään sijaisuus. Hankkeen puitteissa olemme esimerkiksi suunnitelleet kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyön raameja, mikä luo pohjaa LaNu-työlle ensi vuodelle ja toivottavasti pidemmällekin tulevaisuuteen. Kirjastoauton merkitys LaNu-työssä on etäisyyksien takia keskeinen ja kirjastoauto vieraileekin säännöllisesti kaikilla kouluilla ja päiväkodeilla vähintään joka toinen viikko. Palveluiden saavutettavuuteen ja selkeyteen voisi kuitenkin etsiä vielä enemmän ratkaisuja. Myös perhepäivähoidossa olevat lapset vierailevat kirjastoautossa ja olemme suunnitelleet satutuokioiden ottamista mukaan kirjastoautoreitille heitä ajatellen.

Kirjaston näyttelytilaa olisi tarkoitus jatkossa hyödyntää enemmän LaNu-työssä ja yhteistyökuvioissa ja siihen onkin nyt toukokuussa tulossa yhteistyössä päiväkotien kanssa toteutettava näyttelyprojekti.

LaNu-työn kehittäminen on myös ajankohtaista Muhoksella, sillä kuntaan tehdään yhteistä kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Lisäksi kulttuurikeskus Koivu ja tähti, jossa kirjastokin sijaitsee, on lähivuosina menossa remonttiin, mikä on samalla mahdollisuus ajatella LaNu-työtäkin uusiksi tiloista lähtien.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan, jota on mukava lukea näin keväällä?
Kevät on minulle toisinaan levotonta ja melankolista aikaa, joten kaipaan lohdullista luettavaa. Sellaiseksi sopii hyvin Paula Nivukosken Onnelliset aakkoset, jossa Nivukosken kirjoittamat runomaiset tekstit yhdistyvät Tove Janssonin kuvituksiin. Kirjasta voi lukea vaikka yhden aakkosen joka ilta ja jäädä sitä maistelemaan sanoja ja niiden luomia mielikuvia.

Toinen vinkkini on Karoliina Pertamon Lintunaapurini. Tämä kaunis lasten tietokirja on saanut minut kiinnostumaan kotipihallani viihtyvistä linnuista ja niiden puuhista.

   

Kenet haluaisitte haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluaisitte kysyä häneltä?
Heitetään haaste vaihteeksi Kainuuseen. Heidi Tuikka Kajaanin kaupunginkirjastosta ottaa haasteen vastaan. Mari haluaa kysyä Heidiltä, millaista yhteistyötä heillä tehdään varhaiskasvatuksen kanssa tai onko jotakin uutta, mitä haluaisitte sen suhteen toteuttaa. Heidin terveiset saamme kuulla syksyllä.

Terveisin,
Mari Muhoksen kirjastosta

Aino-Stinan terveiset Kajaanista

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Elinan terveiset Tyrnävältä olemme saaneet jo lukea, ja tänään vuorossa on Aino-Stina Kajaanista.
Aino-Stina tässä hei! Työskentelen Kajaanissa kirjastovirkailijana lähinnä Lehtikankaan sivukirjastossa, mutta viikottain myös pääkirjastolla. Pyöritän yhdessä kollegoideni kanssa monitoimitalon yhteydessä olevan kirjaston välillä vilkastakin arkea. Lisäksi olen mukana Kirjastopolun kehittämistyössä. Kajaanissa olen asunut vajaan vuoden, mutta sitä ennen työskentelin Turussa tarjoilijana.

Eevis halusi tietää, minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Ehdottomasti parasta LaNu-työssä on nuorten kanssa käydyt keskustelut. Se on valtavan innostavaa, kun teini-ikäisten kanssa syntyy mielenkiintoinen keskustelu kirjojen tai jonkin arkipäiväisen asian ympärille ja nuori on oikeasti kiinnostunut käymään sen juuri kirjastolaisen kanssa. Haastavaa on löytää etenkin yläkouluikäisille kiinnostavaa luettavaa, vaikka hyllyt pursuavat mainioita vaihtoehtoja. Myös kirjastoon ja lukemaan houkutteleminen tuntuu välillä haastavalta, kun muita virikkeitä nuorillakin on niin paljon.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Mielestäni kaupungin nuorisotyö on olennainen yhteistyökumppani LaNu-työssä. Nuorisotyöllä on valtavasti tietoa nuorten liikkeistä ja nuorisotyö on nuorille läheisempi kumppani kuin kirjasto. Tietenkin myös koulujen ja päiväkotien kanssa on hyvä tehdä tiiviisti töitä.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin muiden toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Uskon, että erilaisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hedelmällistä kaikin puolin. Esimerkiksi paikalliset urheiluseurat voisivat olla mielekäs kumppani LaNu-työnkin kannalta.  Lopulta taivas on rajana tässäkin asiassa, isompi este taitaa olla erilaiset resurssit puolin ja toisin sekä se, että keksii millä tavalla yhteistyö olisi kummallekin osapuolelle kannattava. Pitäisi osata rohkeammin myös heittää ajatuksia ilmaan ja kysyä, että ruvetaanko yhteistyöhön.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Kääk, onnistumiset! Eihän niitä ikinä muista kun kysytään! Huisilta ainakin tuntui, kun ensimmäisen etäkirjavinkkauksen aikana eräs oppilas oli piirtänyt minusta kuvan, ja kiitoksia esittelystä sateli niin opettajalta kuin oppilailta ja kiitokset ylsivät kirjastoautoon asti.

Voitteko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Tällä hetkellä fiilistelen täysillä Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa! Kuuntelin sen juuri äänikirjana ja kuvittelin itseni kulkemaan entiseen kotikaupunkiini yhdessä Jennyn kanssa. Suosittelen historiasta ja Turusta kiinnostuneille.

Terveisin,
Aino-Stina

Terveisiä Tyrnävältä

Eeva-Maria Alatalo siirsi vuoron LaNu-artikkelisarjan kirjoittamisessa Tyrnävälle ja Kajaaniin. Tänään kuulemme Elinan terveiset Tyrnävältä.
Kiitos Eevikselle haasteesta! Olen Elina Kemppainen ja tällä hetkellä työskentelen Tyrnävän kirjastossa. Aloitin täällä osa-aikaisena lasten- ja nuorten kirjastovirkailijana hetki ennen koronaa eli vähän reilu vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vinkata lähes kaikki Tyrnävän 1-6 -luokat, osan syksyllä livenä ja osan sitten koronan takia etänä. Satutuokioita pidin kesällä puistoissa ja päiväkotien pihoilla, mutta muutoin on täytynyt tehdä tallenteita. Viime keväänä kirjoittelin itse tarinoita ja tuolloin kuvatut Satupeikon satutuokiot ovat edelleen nähtävillä Tyrnävän kulttuuritoimen Youtube-kanavalla.


Tyrnävän kirjaston satupeikko.

Tänä keväänä olemme tehneet tallenteita kotimaisista kuvakirjoista, ja ne ovat olleet katsottavissa kuukauden ajan. Tämän vuoden helmikuussa sain vastuulleni myös OKM:n rahoittaman Lukemisen kulttuurin ja lukutaidon vahvistaminen -hankkeen, jonka kohderyhmänä ovat varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus. Toiveissa on kirjavinkkausten ja satutuokioiden ohella päästä puhumaan varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstölle sekä vanhemmille lukemisen tärkeydestä ja lukutaidon merkityksestä. On ollut ihanaa saada käyttää näin paljon aikaa lasten- ja nuorten kirjastotyöhön! Toivottavasti tämän työn merkitys nähtäisiin myös päättävissä elimissä, jotta Tyrnävällä hyvin alkanut lukemisen edistämistyö ei tyssäisi heti alkuunsa.

Alun perin ajauduin tekemään lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähän vahingossa. Ensimmäinen työpaikkani oli Kempeleen kirjasto ja siellä oli tarve lastenkirjastotyön tekijälle. Aloin harjoitella satutuokioiden pitämistä ja kirjavinkkausten tekemistä ja sille tielle sitten jäin. Kempele oli mahtava paikka LaNu-työn tekemiselle, sieltä saatuja oppeja hyödynnän edelleen työssäni. Terveiset Kempeleeseen Reijolle ja muulle porukalle 😊
Kempeleen jälkeen kävin pyörähtämässä Utajärven kirjastossa noin puolitoista vuotta. Siellä LaNu-työ ei varsinaisesti kuulunut minulle, mutta kyllä minä sielläkin jonkin verran vinkkailin kirjoja ja pidin satuhetkiä yhdessä kollegan kanssa. Meillä oli niin innostunut kirjastojengi, että keksimme koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi Halloween-tapahtumassa teimme kauhulabyrintin kirjahyllyjen väliin ja satupäivänä Rölli ja Nipsu jalkautuivat kylille lukemaan satuja. Terveiset myös Päiville, Timolle ja Sallalle 😊

Eevis halusi tietää, että minkä koet LaNu-työssä haastavimpana? Entä parhaana?
Haastavinta on ehdottomasti LaNu-työn tekeminen etänä. Kirjavinkkaukset onnistuvat kyllä esimerkiksi Teamsin kautta, mutta eiväthän ne ole ollenkaan niin vuorovaikutteisia kuin livevinkkaukset. Varsinkin jos vinkkari ei näe tai kuule luokkaa ollenkaan, kuten on teknisten hankaluuksien takia joitakin kertoja käynyt. Silloin on vaikea tietää, ovatko esitellyt kirjat kiinnostaneet ketään. Parasta on se, kun näkee lasten innostuvan vinkatuista kirjoista. Pöydälle asetellut kirjat lähtevät lainaan tai joku tuskailee, ettei tiedä minkä kaikista mielenkiintoisista kirjoista valitsisi. Palkitsevaa on myös yhteistyön tekeminen esimerkiksi koulujen kanssa, kun opettajat oppivat tuntemaan vinkkarin ja hyödyntämään hänen ammattitaitoaan.

Mitä yhteistyökumppaneita kirjastolla kannattaa olla LaNu-työssä mukana?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen koulut ja varhaiskasvatus, joiden kautta on mahdollista tavoittaa kattavasti paljon lapsia ja nuoria. Toki tavoittaminen riippuu paljon myös opettajista ja heidän suhtautumisestaan kirjastoon ja lukemiseen, kaikki eivät valitettavasti syystä tai toisesta hyödynnä kirjastoa ja kirjastolaisten ammattitaitoa omassa työssään. LaNu-yhteistyötä voi myös periaatteessa tehdä minkä tahansa yhdistyksen tai yhteisön kanssa. Täällä Tyrnävällä olen esimerkiksi pitänyt satutuokioita seurakunnan puistoperhekerhoissa ja Utajärvellä 4H-yhdistys oli meillä useammassakin tapahtumassa pitämässä askartelutyöpajaa lapsille. Myös yksityishenkilöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täällä Tyrnävällä satuja on käynyt satutuokioilla lukemassa vapaaehtoinen Satumuori.

Kannattaisiko kirjastojen tehdä yhteistyötä laajemmin toisten toimijoiden kanssa? Mitkä seikat voivat olla esteenä yhteistyön puuttumiseen?
Yhteistyö on yleensä aina hyödyllistä, tehtiin sitä kenen kanssa tahansa. Yhteistyölle täytyy vain löytää sopiva tapa. Yhteistyön puuttuminen voi johtua siitä, ettei aina hoksata edes ajatella kenen kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Haastavia voivat tietenkin olla myös käytännön seikat, aikataulujen yhteensovittaminen, budjettikysymykset jne.

Mikä on suurin onnistumisesi LaNu-työssä?
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen Utajärven kirjastossa järjestetty Liikennepäivä. Vetonauloina olivat liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti, jotka vetivät kirjaston ääriään myöten täyteen lapsia ja lapsiperheitä. Saimme myös poliisiauton poliiseineen hetkeksi vierailemaan kirjaston pihalla ja lisäksi meillä oli 4H:n järjestämää liikenneaiheista askartelua. Päivästä saatiin paljon positiivista palautetta ja siitä jäi itsellekin hyvä mieli. Päivän onnistuminen ei tietenkään ollut pelkästään minun ansiotani vaan se oli osiensa summa ja kuvastaa hyvin toimivan yhteistyön merkitystä.

Voitko vinkata meille jonkun hyvän kirjan jota on mukava lukea näin kevään tullessa?
Jukka-Pekka Palviaisen lastenkirja Allu ja salainen ihailija vie lukijansa Kuoppakylän vanhalle rautatieasemalle, jonne Allu perheineen muuttaa. Pian muuton jälkeen Allu alkaa saada outoja viestejä, jotka on kirjoitettu vaaleanpunaisella tussilla. Viesteissä lukee muun muassa ”Olet söpö!” ja ”Sinulla on kauniit silmät!”. Allu alkaa veljensä Markuksen kanssa selvittää kuka viestejä lähettelee ja tutustuu samalla Kuoppakylän asukkaisiin. Tässä kirjassa yhdistyvät leppoisa tunnelma, huumori ja salaperäisen arvoituksen selvittäminen.

  

Nelli Hietalan kirjoittama ja Sari Airolan kuvittama kuvakirja Kerttu ja kärpänen vie mukavasti jo kesäisiin tunnelmiin lintujen laulaessa ja ruohonleikkurin pöristessä. Kerttu herää auringonsäteiden supatukseen ja löytää ikkunalaudalta kärpäsen, jonka kanssa koetaan päivän aikana monenlaisia seikkailuja.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaan Päivi Hongiston Utajärven kirjastosta. Päiviltä haluaisin kysyä, että onko sinulla jokin kirjastotyöhön liittyvä haave, jonka haluaisit vielä toteuttaa.

Terveisin,
Elina

Sallan terveiset Limingasta

Hei Salla ja tervetuloa mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Sallan haastoi mukaan Susanna Harle Haapavedeltä. Salla olet ehtinyt työskennellä hankkeissa ja monissa kirjastoissa. Aloitetaan siis esittäytymisellä.
Kiitos haasteesta, Susanna! Olen Salla Kananen ja aloitin lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastonhoitajana Limingan kirjastossa tammikuussa -21. Odotan innolla, mitä kaikkea kivaa LaNu-työ Limingassa tuo mukanaan! Uskon, että pääsen hyvin monipuolisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia juttuja yhdessä muun kirjastoporukan kanssa, varsinkin sitten kun koronatilanne helpottaa. Olen aloitellut työn 1. ja 5. -luokkien kirjavinkkauksilla ja suunnittelemalla nukketeatteriesitystä.

Hyppäsin Liminkaan suoraan Oulun kaupunginkirjastosta, jossa ehdin työskennellä muutaman kuukauden kirjastonhoitajana pääkirjaston tietopalvelussa ja sitä ennen kestävän kehityksen hankkeessa. LaNu-työstä minulla on aiempaa kokemusta Iin kirjastosta, jossa toimin useamman vuoden lasten- ja nuorten kirjastotyöstä vastaavana kirjastosihteerinä. Tehtäviini Iissä kuului monipuolisesti erilaisia LaNu-hommia: vinkkauksia, satutuokioita, kirjastonkäytön opetuksia, tapahtumien järjestämistä ja myös aineiston valintaa ja kokoelmatyötä. Toimin kahteen otteeseen myös Pelastetaan iltasatu! -hankkeen hanketyöntekijänä. Hankkeessa innostettiin lapsia ja perheitä lukuharrastuksen pariin ja kehitettiin erityisryhmien kirjastopalveluita.

Olet ollut nyt jonkin aikaa muissa töissä kirjastossa ennen kuin siirryit Liminkaan ja LaNu-työn pariin. Onko tässä ajassa ehtinyt tapahtua suuria muutoksia LaNu-rintamalla?
Koronan myötä rantautuneet etävinkkaukset ja -satutuokiot ovat minulle aivan uusi aluevaltaus. On pitänyt keksiä uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä nyt, kun kouluille ja päiväkoteihin ei ole suotavaa mennä paikanpäälle.

Entä kirjallisuudessa? Löysitkö joitakin uusia kirjallisia helmiä?
Uusia kirjoja on putkahdellut ilmoille valtavia määriä ja minulla on kovasti kiinniotettavaa. Kuvakirjat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja olenkin bongannut muutaman uuden suosikin, kuten Deborah Marceron Purkissa, Ryan T. Higginsin Mörri hanhiemona ja Kobi Yamadan Olipa kerran idea. Niistä jokaisessa on mielestäni aivan ihana kuvitus yhdistettynä hyvään tarinaan.

 

Mitä oppeja ja työtapoja yms. olet ottanut aina mukaasi siirtyessäsi seuraavaan työhön?
Hanketyössä olen oppinut oman ajankäytön ja työn hallintaa, mistä on hyötyä työssä kuin työssä. Olen myös aika järjestelmällinen tyyppi: tykkään siitä, että langat pysyvät käsissäni ja hommat tulevat hoidetuksi ainakin melkein ajallaan.

Susanna Harle Haapavedeltä haastoi Sallan mukaan artikkelisarjaan. Susanna halusi tietää sen, mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa.
Suurin haaste uudessa työssä on mielestäni kokonaisuuden haltuun ottaminen. Tavoitteenani on tutustua Limingan kirjaston LaNu-kokoelmaan niin, että se alkaa tuntua ”omalta”. Myös yhteistyöverkostojen luominen on aluksi haaste. Jotta homma alkaisi rullata, olisi tosi tärkeää tulla tutuksi päiväkotien, koulujen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tykkään siitä, että rakenteet ovat toimivat ja kunnossa – niiden päälle on sitten hyvä kehitellä sisältöjä.

Voitko kertoa tulevaisuuden suunnitelmista? Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi Limingassa a. lähitulevaisuudessa, b. sitten joskus
Monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia on mielessä. Limingassa suhtaudutaan kannustavasti uusiin ideoihin, joten varmasti monta mukavaa juttua pääsen jatkossa myös toteuttamaan.

  1. Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on toteuttaa nukketeatteriesitys yhdessä työkaverien kanssa. Haluaisin myös perustaa lastenosastolle Selkis-kokoelman erityisryhmiä varten.
  2. Limingassa ei ole erikseen nuorten aikuisten hyllyä – sellaisen haluaisin perustaa. Harkinnassa on myös jonkintasoinen lukudiplomin uudistaminen tai ainakin buustaus.

Kenet haluat haastaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan Mari Åkerfeltin Muhoksen kirjastosta.  Kysymykset Marille: Millaisena olet kokenut LaNu-työn Muhoksen kirjastossa, mikä on mukavinta ja missä on eniten haastetta? Ehtiikö lyhyessä ajassa kiinnittää huomiota kehitettäviin asioihin, ja jos ehtii, millaisia ajatuksia sinulla on tullut mieleen?

Terveisin,
Salla

Suuri Luetaan! -lukukilpailu tulee

Puolen Suomen laajuinen Suuri Luetaan! -lukukilpailu 15.3.-15.5.2021

Suuri Luetaan! -lukukilpailu alkaa ihan pian, jo 15.3.! Suuri luetaan! -lukukilpailu on laaja, puolen Suomen kokoinen kilpailu! Se järjestetään Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueen kuntien päiväkodeille ja kouluille. Lukukilpailussa kilpaillaan luettujen sivujen määrillä. Luetaan! -lukukilpailussa voi lukea mitä vain, kaunokirjallisuutta, tietokirjoja ja sarjakuvia. Voit lukea paperikirjaa tai e-kirjaa tai kuunnella äänikirjaa. Luetaan! -lukukilpailun sarjojen parhaat palkitaan toukokuussa 26.5. Oulussa järjestettävän Luetaan! ja Toivon Agenda tapahtuman yhteydessä.

Sarjoja Luetaan! -lukukilpailussa on seuraavia:
Päiväkotiryhmät, eskarit, 1.-2. luokat, 3.-4. luokat ja 5.-6. luokat

Luetaan! -lukukilpailun kampanjasivu: www.lukumittari.fi

Kampanjasivun kautta pääsee osallistumaan Luetaan! -lukukisaan lisäämällä ryhmän tai luokan tiedot. Sivustolta näet myös kilpailutilanteen.  Kampanjasivulla on myös muun muassa ohjeita tulostettavia kirjanmerkkejä. Visuaalisena ilmeenä on Luetaan! Lukuiloa liikkeellä kampanjan ilme.

Meille kirjastojen tehtäväksi jää ylläpitää puhetta lukukilpailusta. Innostetaan kuntamme päiväkodit, eskarit ja alakoulun luokat osallistumaan lukukilpailuun! Tämä on helppo toteuttaa olemalla yhteydessä alueen kouluihin. Tiedotus Luetaan! lukukilpailusta aloitetaan samana päivänä ensi viikolla kun lukukilpailukin käynnistyy.

Parhaat ryhmät ja luokat palkitaan toukokuussa 26.5. Oulussa järjestettävän Luetaan! ja Toivon Agenda tapahtuman yhteydessä. Palkintoina on yllätyslaatikoita, jotka ovat täynnä mukavaa puuhaa ja lukemista luokan yhteisiin hetkiin.

Mistä kunnasta löytyy puolen Suomen ahkerimmat lukijat?

Lisätietoja:
elina.kauppila@ouka.fi ja laura.liikavainio@ouka.fi

Terveisin,
Laura ja Elina

Eeviksen vinkit vinkkaukseen

Heidi Petrov haastoi Eeva-Marian kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Eevis mukaan. Voitko esitellä itsesi ja työsi varsinkin LaNun puolelta?
Kiitos Heidi haasteesta! Olen Eeva-Maria Alatalo, lempinimi Eevis on kulkenut mukana jo eskariajoilta asti. Samoihin aikoihin ilmoitin myös toiveammatikseni kirjastontädin ja leikin kotona kirjastoa. Aloitin kuitenkin oikean kirjastotyön vasta kesällä 2006, kun Haukiputaan kunnankirjastoon haettiin vinkkauksesta kiinnostunutta kirjastovirkailijaa. Silloin Haukiputaalla aloitettiin järjestelmällinen vinkkaus kaikille kunnan kolmas- ja seitsemäsluokkalaisille.

Tätä nykyä olen Oulun kaupunginkirjaston pohjoisen alueen alueellinen kirjastonhoitaja, eli sekä suunnittelen että toteutan koulun ja kirjaston yhteistyötä alueella yhdessä informaatikon ja tietysti kirjastojen henkilökunnan kanssa. Käytännössä vinkkaan pääasiassa yläkoululaisille, tarvittaessa toki muillekin luokka-asteille, ja pidän tiedonhaun opastuksia viidesluokkalaisille. Toimin myös Lukuoppaana ja olen vetänyt aikuisten lukuvinkkipiiriä. Kuulun Lukemisen edistäminen -tiimiin, ja Kirjasaari-tapahtumassa olen esitellyt nuortenkirjoja jo toistakymmentä vuotta.

Toimenkuvaani kuuluu myös perheiden mediakasvatus ja sen kehittäminen. Tämä tehtävä on toistaiseksi jäänyt kouluyhteistyön jalkoihin, mutta tarkoitus on päästä kehittämistyön pariinkin mahdollisimman pian.

Sitten Heidi Petrovin sinulle esittämään kysymykseen: sinut Eevis tunnetaan Oulun kaupunginkirjastossa kokeneena konkari-vinkkarina. Millä lailla valmistaudut vinkkauksiin? Tarvitsetko edelleen tukilappuja (tai oletko niitä ikinä tarvinnut) vai hoituuko vinkkaukset ulkomuistista? Tarvitko harjoitella vinkkauksia esimerkiksi ääneen? Onko sinulla jokin erityinen tapa valmistautua vinkkauksiin ja muihin ryhmäkäynteihin sekä esiintymistilaisuuksiin?
Vinkkauksiin valmistautumisessa suurin homma on ilman muuta aineistoon tutustuminen eli lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Varsinkin paksumpien nuortenkirjojen lukemiseen saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon aikaa. Ja siltikään kaikkea lukemaansa ei vaan halua tai voi vinkata.

Yleensä mietin jo lukiessa, miten kertoisin kirjasta, mutta en varsinaisesti tee muistiinpanoja. Aika pian yleensä tietää, onko kirjasta vinkattavaksi, ja sopivat lukunäytepätkät onneksi lähes hyppäävät silmille. Esimerkiksi viime maanantaina aloitin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus, josta pystyin lähes heti toteamaan, että tämän minä vinkkaan, ja lukunäytekin löytyi saman tien. Seuraavana päivänä vinkkasin kirjaa seiskaluokkalaisille. Harmi kyllä etävinkkauksessa välitön palaute jää saamatta, eli en voi nyt varmaksi tietää kiinnostiko juuri tämä vinkki ketään.

Kirjoitan jokaisesta vinkattavasta kirjasta jonkinlaisen tekstipätkän ja tulostan ne paperille ennen vinkkausta. En yleensä lue tekstiä suoraan vinkkaustilanteessa vaan se toimii pikemminkin henkisenä tukena, kun vinkkaan niin sanotusti omin sanoin. Toisaalta kirjojen henkilöiden nimet on pakko olla näkyvillä jossain, olen tosi hyvä unohtamaan tai sekoittamaan ne muuten. Vuosien varrella varastoon on kertynyt melkoinen määrä vinkattavaksi sopivia kirjoja, ja käytän yleensä samaa vinkkipakettia noin pari vuotta kerrallaan, muutamilla pikku muutoksilla. Eli lisään uutuuksia pakettiin kun sopivia sattuu kohdalle ja jätän sitten vastaavasti jotain pois, jota on jo tarpeeksi kauan tullut vinkattua.

En harjoittele vinkkauksia ääneen, mutta joskus saatan testata vinkkiä tyttären tai työkavereiden kanssa. Muitakaan ryhmäkäyntijuttuja en harjoittele etukäteen, Kirjasaaren tyyppiset esiintymiset on sitten eri juttu. Niitä on pakko ainakin vähän etukäteen yrittää höpötellä, mutta lähinnä aikataulusyistä.

Voitko Eevis kertoa meille jonkun hauskan kömmähdyksen, mikä sinulle on sattunut vinkkauksessa tai muissa esiintymistilaisuuksissa vuosien varrella, jos sellaisia on käynyt. Mitä opit tapahtuneesta?
Kömmähdyksiä sattuu lähes joka kerta jotain, vähintäänkin se, että muistan henkilöiden nimet väärin ja selitän sitten ihan mitä sattuu. Näihin ei oikein muistilaputkaan tunnu aina auttavan, mutta yrittää pitää kuitenkin…
Nyt jo muutamia vuosia sitten kävi kerran niin, että unohdin kaikki muistilappuni työpaikalle kun menin koululle vinkkaamaan. Kassista löytyi sitten pelkät kirjat. Hetki piti hakea tahtia, mutta sitten mentiin ulkomuistista tai takakannen tekstiä mukaillen. Hankalinta oli löytää lukunäytteet! Toisaalta tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut stressata että mitä jos unohdan ne laput. Kyllä sitä selviää näköjään vaikka mistä. 😊

Oma juttunsa on sitten kaikki se, mitä kuulijoiden kommentit ja reaktiot aiheuttaa. Välillä menee pasmat täysin sekaisin ja homma ihan nauruksi… ja sitten tietysti kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat keskeytykset, kuten vaikkapa palohälytys kesken kaiken. Siinä jäi vinkkaus ihan kakkoseksi, kun seurattiin koulun pihalla pakkasessa paikalle kaartavia paloautoja. Savua ja tulta ei onneksi näkynyt, mutta kemian luokkaa tuuletettiin jonkun epäonnistuneen kokeilun jälkeen pitemmän aikaa.

Onko sinulle jäänyt mieleen joku erityisen mukava muisto jostain vinkkauksesta tai esiintymistilaisuudesta?
Olin vinkkaamassa lähikoululla seiskaluokkalaisille. Opettaja varoitteli etukäteen luokan levottomuudesta ja vilkkaudesta, mutta minusta kaikki meni oikein hyvin. Porukka kuunteli lähes ääneti, ja vasta kun olin vinkannut jo useamman kirjan, yksi pojista ei pystynyt enää olemaan hiljaa, vaan alkoi isoon ääneen ”valittaa” että nyt pitää jo lukea niin-ja-niin-monta kirjaa! Sama poika avautui uudestaan hetken päästä: ”Et nää voi taas lopettaa kesken tuota kertomista, se on kiusaamista! Ekkö nää tiiä että koulussa ei saa kiusata kettään?!” Yritin siinä sitten vakavalla naamalla vakuutella, että minulla on erikoislupa tämmöiseen kiusaamiseen. 😉

Heidi Petrov listasi meille artikkelissaan Top 5 YA-kirjaa. Onko sinulla samanmoista viittä ehdotonta hittiä, jotka herättävät vinkkauksessa olevien mielenkiinnon.
Tämä onkin haastava kysymys! On toki olemassa tietyt kirjat, jotka voisin pitää aina kassissa mukana ja tykätä niiden vinkkaamisesta, mutta toisaalta haluan pitää vinkkipaketit ”tuoreina”, siis niin että vinkattavat kirjat eivät olisi kovin paljon kuulijoita vanhempia.

Kaikkien aikojen vinkkaussuosikit seiskaluokkalaisille Top 5 voisi olla vaikkapa tällainen:
1. Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia Kuussa
2. Tuija Lehtinen: Mopo
3. Reija Kaskiaho: Rastas
4. Laura Lähteenmäki: Iskelmiä tai Nutcase
5. Mari Mörö: Vesipajatso

    

En osaa varmasti sanoa, onko näitä kaikkia oikeasti lainattu enemmän vinkkausten jälkeen, mutta nämä ovat vinkkaustilanteessa olleet varmoja kiinnostuksen herättäjiä.

Entäpä kenet sinä Eevis haluat haastaa mukaan Ake LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitäpä haluat kysyä häneltä liittyen LaNu-työhön?
Haastetaan mukaan Elina Kemppainen Tyrnävältä ja nuoruusvuosieni toisen kodin, Kajaanin kaupunginkirjaston. Kajaanista meille vastaa Aino-Stina Okkonen. Mikä sinusta on haastavinta lanu-työssä? Entä parasta?

LaNu-työtä haapavesiläisittäin

Marita Turtinen Iin kirjastosta haastoi Susannan mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä Susanna itsesi ja työsi?
Kiitos kovasti haasteesta! Nimeni on Susanna Harle ja työskentelen Haapaveden kirjastossa kirjastonhoitajana. Pääsen tekemään työssäni monenlaista asiakaspalvelusta some-hommiin. Lasten- ja nuorten kirjastotyötä teen yhdessä Sari Seitajärven kanssa. Teen kirjavinkkausta ala- ja yläkouluille, opetan tiedonhakua, pidän kirjastonkäytönopetusta ja satutuokiota. Lisäksi teen yhteistyötä koulujen kanssa ja järjestän esimerkiksi kirjastoauton mukana kirjapaketteja kyläkouluille.

Millaista LaNu-työtä teillä Haapaveden kirjastossa järjestetään?
Jos korona-aikaa ei nyt huomioida, niin meillä on satutuokioita, kirjavinkkausta, tiedonhaun opetusta ja kirjastonkäytönopetusta. Yläkoululaisille on parina vuonna järjestetty erikseen opastus verkkokirjaston käyttöön. Tiedonhaun opetuksessa meillä on käytössä tableteilla käytettävä 3DBear-ohjelma. Tänä keväänä uutena juttuna alkoi kirjaston pitämä sanataidekerho. Lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia ja otetaan osaa lukukampanjoihin.

Marita Turtinen Iistä haastoi sinut mukaan ja esitti sinulle kysymyksen: Mistä Susanna pidät eniten lasten- ja nuorten kirjastotyössä?
Tämä on tosi vaikea kysymys, koska siinä on niin paljon sellaista, mistä pidän. En tiedä pidänkö näistä toista enemmän, mutta pidän sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta, siitä kun saa tehdä lasten ja etenkin nuorten kanssa hommia ja siitä kun joku innostumaan lukemisesta tai hoksaa, että hänenkin mielenkiinnonkohteestaan on olemassa kirjoja. Minusta on myös ihana järjestää erilaisia tapahtumia. LaNu-työ on kokonaisuutena ihan parasta!

Entäpä miten näet lapsiperheiden roolin kirjastojen vetovoimatekijänä?
Lapsiperheillä on etenkin käynnistävä rooli, koska ensikosketus lukemiseen ja kirjastoihin tulee kotoa. Rooli voi muuttua lapsen kasvaessa esimerkiksi kannustavaksi tai tukevaksi, mutta se ei siirry pelkästään kirjaston tai koulun hoidettavaksi, vaan lapsiperheiden kanssa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä kulloisenkin roolin säilyttämiseksi. Lapsiperheillä on siis merkittävä rooli, jota me kirjastot toivottavasti pystymme tukemaan.

Mitä haluaisit toteuttaa LaNu-työssäsi, jos mitään rajoitteita (raha, henkilöstö jne.) ei olisi?
Olisi mahtavaa toteuttaa virtuaalitodellisuudessa pelattava peli, jolla lukemisen ja myös kirjaston merkitystä voisi avata eri ikäisille lapsille. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista näyttää aivan uudella tavalla, miten mahtavia juttuja kirjastot ovat täynnä, pelissä sekä lapset ja nuoret että kirjaston henkilökunta saataisiin samaan tilaan, joka ei ole kummankaan omaa. Pelimaailmassa kaikki ovat pelaajia. Lisäksi olisi loputon määrä mahdollisuuksia, missä voisi lukea kirjoja tai kuunnella musiikkia. Seitsemän veljestä saisi aika erilaiset puitteet vuorenhuipulla tai lohikäärmeen luolassa, tai miksipä ei jossain historiallisessa kirjastossa. Peliin tulisi tietenkin kirjailijoita, kuvittajia ja muusikoita pelihahmoiksi. Pelin sisällä kukaan muu ei tietäisi mitä teet, eli ehkäpä se vapauttaisi kokeilemaan jotain aivan uutta?

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoista? Minä haluaisin haastaa Salla Kanasen, joka on vastikään siirtynyt tekemään LaNu-työtä Liminkaan. Minun kysymykseni hänelle on: Mikä on mielestäsi suurin haaste, kun aloittaa LaNu-työn uudessa paikassa?

Terveisin,
Susanna Harle
Haapaveden kirjasto

Kirjapöllön huhuiluja – terveisiä YA-kirjallisuuden parista

YA, NA, Young Adult, nuoret aikuiset – unohtuiko jokin termi? Tällä viikolla kuulemme Heidi Petrovin terveiset Oulusta. Heidi tunnetaan YA-kirjallisuuden ystävänä ja samanaiheisen blogin kirjoittajana. Onkin mielenkiintoista kuulla näistä lisää!
Tervetuloa mukaan Heidi LaNu-artikkelisarjaan. Voitko esitellä itsesi?
Olen Heidi Petrov ja toimin kirjastovirkailijana Tuiran kirjastossa. Kuulun Oulun kaupunginkirjaston lukemisen edistämisen tiimiin. Olen vinkannut pääosin yläkoululaisille, sillä nuortenkirjat ovat minulle tutuimpia, mutta vastuualueeseeni kuuluu myös alakoulun 5-6-luokkalaiset. Mielelläni kyllä vinkkaan kirjoja kaikenikäisille koululaisille. Lisäksi olen esitellyt nuortenkirjoja Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa jo kolmena vuotena ja olen yksi Oulun nuorten Instagram-kanava Kirjastogramin päivittäjistä. Sinne teen lähinnä kirjavinkkejä. Nyt harmillisesti koronarajoitusten myötä koululuokkien vinkkauksia ei juuri ole ollut, mutta tarkoituksenani on tehdä kevään aikana etävinkkauksia kouluille tarpeen mukaan.

Sinut tunnetaan intohimoisena YA-kirjallisuuden harrastajana. Mikä YA-kirjallisuudessa viehättää? YA-kirjallisuudessa tuodaan rohkeasti ja monipuolisesti esiin erilaisia hankaliakin teemoja ja aiheita, kuten mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja perheen sisäisiä ongelmia. Vaikka aiheet on rankkoja, ne käsitellään kevyellä ja toiveikkaalla tavalla. Nuoruus on mielestäni kiehtovin ja mielenkiintoisin vaihe ihmisen elämässä, ja siihen pohjautuvat kirjat jaksavat kiinnostaa minua aina. Etenkin nuori rakkaus on ainutkertaisen ihanaa! Aikuisten kaunokirjallisuudessa sorrutaan usein liialliseen paatokseen, kielellisiin koukeroihin ja vakavuuteen. YA-kirjallisuus ei missään nimessä ole huonompaa kirjallisuutta ja sitä voi ja kannattaa aikuistenkin rohkeasti lukea. Esimerkiksi Yhdysvalloissa YA-kirjallisuudella on paljon aikuislukijoita, ja Suomessakin tämä ilmiö on yleistynyt. Ensimmäinen lukemani YA-kirja oli Stephenie Meyerin Houkutus, jonka jälkeen paluuta ei ollut. Tämä tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja olen siitä asti lukenut pääosin YA:ta.

Hyödynnätkö YA-tuntemustasi töissä? Miten?
YA-tuntemuksestani on toki ollut hyötyä töissäni, kun nuoret asiakkaat ovat pyytäneet kirjavinkkejä. Myös kollegani kyselevät minulta usein vinkkejä. Vinkkauksiin ja Kirjasaareen valmistautuminen käy helposti, koska luen joka tapauksessa vapaa-ajallani aika lailla kaikki vuoden aikana suomeksi ilmestyneet YA-kirjat.

Pidät vapaa-aikanasi blogia. Kerro jotain blogin kirjoittamisesta.
Aloitin Kirjapöllön huhuiluja -blogini pitämisen vuonna 2014. Päätin heti alussa profiloida blogini YA-painotteiseksi, mutta olen kirjoittanut siellä jonkin verran  myös lastenkirjoista ja pääosin aikuisten jännitys-, kauhu- ja scifikirjoista. Alussa blogini oli lukupäiväkirja, mutta myöhemmin blogitekstit alkoivat olla enemmän kirja-arvostelun luonteisia. Blogini on ollut aktiivinen koko tämän ajan, ja bloggauksia kirjoitan keskimäärin neljä kuukaudessa. Osallistun mielellään myös erilaisiin lukuhaasteisiin – olenpa yhden sellaisen järjestänyt itsekin – ja olen ollut alusta saakka mukana Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksessä, jossa siis blogiyhteisö valitsee omat suosikkinsa vuoden kirjoista. Viime vuoden palkinnot äänestettiin tänä vuonna 13. helmikuuta. Blogistanian Kuopus 2020 palkinto meni J.S. Meremaan kirjalle Dodo.

Blogin kirjoittaminen on minun henkireikäni ja rakas harrastukseni. Mietin usein jo kirjaa lukiessani, mitä asioita blogiarvioissani painotan ja merkkaan sopivat sitaattikohdat ylös. Itse blogiteksti syntyy usein spontaanisti, annan vain mieleni virrata ja kirjoitan tuntemuksistani ja huomioista. Lisäksi pisteytän kirjani arvosteluasteikolla 1-5. Osaan ilmeisesti valita yleensä itselleni hyvää luettavaa, sillä hyvin harvoin arvosana putoaa alle kolmosen. Parasta bloggaamisessa on aktiivinen blogiyhteisö: me käymme paljon keskustelua omissa somekanavissamme ja olemme järjestäneet tapaamisia esimerkiksi Helsingin kirjamessujen yhteyteen. Mukavaa on myös se, kun itse kirjailija lukee bloggaukseni ja antaa palautetta tai jakaa postaustani somessaan.

Voin hyödyntää blogiani myös työssäni: vinkkauksiin valmistautuminen helpottuu, kun voin käyttää tekstejä apuna ja herätellä muistiani lukemistani kirjoista. Blogiani saa vapaasti hyödyntää muutkin kirjastotyössä.

http://adelheid79.blogspot.fi
Instagram: kirjapollonhuhuiluja
Twitter: kirjapollon_huh

Mitkä viisi YA-kirjaa kaikkien kirjaston työntekijöiden tulisi lukea?
Tällainen valinta on aina yhtä vaikea tehdä! Näin spontaanisti voisin listata nämä:

        1. Stephenie Meyerin Houkutus –  koska se on kaikkien YA-kirjojen äiti. Pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa.
        2. Sarah Crossanin Kuunnousu. Kaunis, koskettava säeromaani. Niitä harvoja kirjoja, joka on saanut minut itkemään.
        3. Rainbow Rowellin Eleanor & Park. Aivan hulvaton, omintakeinen kuvaus nuoresta, epäsuhtaisesta parista.
        4. Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti. Aito kuvaus satuttavasta rakkaudesta. (Kaikki Bournen YA-kirjat kannattaa lukea!)
        5. Lauren Oliverin Delirium – rakkaus on harhaa. Tämä on mainio YA-dystopia maailmasta, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi.

Sitten viimeiseksi haaste. Kenet haluat haastaa mukaan kirjoittamaan LaNu-artikkelisarjaan ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastan mukaa Eeva-Maria Alatalon Oulun kaupunginkirjastosta. Millä lailla Eevis valmistaudut vinkkauksiin? Tarviiko kokenut vinkkari tukilappuja vai meneekö muistista?

Terveisin,
Heidi Petrov
Oulun kaupunginkirjasto