Reijo ja Jenni kirjavinkkaamassa.

Superpäivät

Kirjasaari on Oulun kaupunginkirjaston järjestämä tapahtuma, jossa esittellää  edellisen vuoden parhaimmat lasten- ja nuortenkirjat sekä muuta aineistoa. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2007 lähtien, mutta tänä vuonna se oli ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä 4.-5.2.2020. Koskelan lähikirjaston Helka Mäkelä kirjoitti artikkelin päivien kulusta.

Kirjasaari, lapset

Hyvä muutos, että Kirjasaari on jaettu kahdelle päivälle niin ei tule infoähkyä. Laituriin mahtuu aineisto paremmin esille kuin Pakkalan saliin, samalla voi jutella ja kysyä tarkentavia kysymyksiä teoksista ja katsella muuta aineistoa, jota ei ehditä kaikelle yleisölle esitellä. Myös top 5 -laput ovat hyviä valmiita vinkkilappuja, joita voi kerätä koko sarjan, jos ei ehdi koko tapahtumaa seuraamaan.

Esittelyt menivät vanhaan, mutta hyvään totuttuun tapaan. Teoksia oli valittu sopiva määrä kullekin varattuun aikaan nähden. Jotkin teokset eivät kuitenkaan päässeet valaistuksesta johtuen dokumenttikameralla näytettynä täysin oikeuksiinsa. Mukava huomata, että myös kokeneemmilla vinkkareilla tulee hetkiä, jolloin jotkin sanat eivät meinaa tulla mieleen. Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

Päivän sana oli selvästikin super: oli senioreita, sankareita, siskoja ja naisia. Myös kiusaaminen, ympäristönsuojelu, älylaitteiden käyttö ja tunnetaidot olivat isosti viime vuonna ilmestyneissä teoksissa esillä.

Lauri Hirvonen esitteli teostensa syntyprosessia valaisevalla tavalla näyttämällä piirros- ja tekstiesimerkkejä siitä, miten nopeastikin eri vaiheissa muutoksia tulee. Suomen kieltäkin opiskellut Hirvonen kertoo kirjoittavansa alkuhahmotelmia englanniksi, ettei tekstistä tulisi liian kuvailevaa vaan että kuvakirjojen ydinasiat kulkisivat muutamalla lauseella eteenpäin.

Kirjailija Lauri Hirvonen.

Visuaalisesti maailmaa hahmottavan Hirvosen piirrosaiheet pompahtavat mieleen tuokiokuvina mistä tahansa arkielämän tilanteesta, vaikka jääkaapissa olevasta kurkkupurkista.

 

Kirjasaari, nuoret

Päivän ehdottomasti vaikuttavinta antia oli nuorten ja nuorten aikuisten sukupuoli-identiteettiin liittyvät puheenvuorot. Riina Mattila, Rovaniemellä kirjastossa työskentelevä kirjailija, on julkaissut kaksi uraauurtavaa teosta. Palkittu Järistyksiä vuodelta 2017 kertoo Mattilan mukaan hänen omaan kokemuksiinsa pohjautuen rakkaustarinan nuorista, jotka eivät koe perinteisiä sukupuolirooleja omikseen. Siinä käsitellään myös lapsen ja vanhempien välistä suhdetta toisiinsa. Hyväksytyksi tulemisen teema on vahvasti läsnä.

Riina Mattila.Toinen teos, vuonna 2019 ilmestynyt Eloonjäämisoppi, kertoo omaelämäkerrallisesti seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneen traumojen käsittelystä. Aiheesta ei Mattilan tutkimuksen mukaan ollut julkaistu Suomessa aiemmin kokemusperäistä tekstiä. Pienkustantamo Kosmoksen julkaisemasta teoksesta Mattila on saanut palautetta terapeuteilta ja muilta traumoja kokeneilta, mistä johtuen hän on kokenut onnistuneensa kohderyhmille välitettävän tiedon välittämisessä. Isoa myyntimenestystä hän ei kaipaakaan.

Rankoista aiheista huolimatta Mattila kertoi kirjailijahaastattelussa henkilökohtaisista asioista tyynen rauhallisesti. Omien sanojensa mukaan hän ei jää vatvomaan muiden mielipiteitä vaan kokee kirjoittamisen voimaannuttavana tapana käsitellä asioita. Tutuista asioista on helppo kirjoittaa ja puhua, koska ei tarvitse keksiä niitä omasta päästä.

Myös Eeva-Maria Alatalon esittelemissä nuorten kirjoissa on käsitelty ulkopuolisuuden ja samanhenkisyyden teemaa: muotimaailman rumuus; rakkaustarina muslimitytöstä, joka kokee olevansa ihmisten vihan kohteena, kunnes koulun urheilutähti kiinnostuu hänestä; afroamerikkalainen runoilija X, jonka haluttaisiin pysyvän hiljaa; ylipainoinen nörtti, joka ystävystyy tikunlaihan nuoren kanssa sekä äidin itsemurhasta toipuminen ryhtymällä stand up -koomikoksi.

Lyhyen kahvitauon jälkeen Anne Alarto puolestaan esitteli tietokirjoja, joihin lukeutuvat seksikirja pojille, ”jossa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä”, Homopojan opas, norjalaisten nuorten naisten kokemasta väheksynnästä ja syrjinnästä ronskisti kirjoitettu Tyttövoimaa! Ensiapupakkaus, jossa nostetaan esille myös tyttöjen lisääntyneet mielenterveysongelmat sekä Malalan Meidän oli paettava, joka sisältää tarinoita tyttöjen yksityisestä kokemuksesta pakolaisuudesta. Muita mielenkiintoisia aiheita olivat avaruus, taruhevoset ja arkeologia.

Loppuaika meni kiireentuntuisesti fantasian, scifin, jännityksen, kauhun ja maagisen realismin parissa. Parhaiten tästä osiosta jäi mieleen Nauhoitettava ennen käyttöä, jossa aikamatkustetaan VHS-soittimen avulla 2000-luvun alun Tuiraan ja muualle Ouluun.

Helka Mäkelä
kirjastovirkailija
Oulun kaupunginkirjasto

KiTa-päivän kuulumiset

Lokakuun alussa järjestetty Kirjastossa tavataan –päivä keräsi jälleen melkein satapäisen joukon kirjastoalan ammattilaisia Ouluun. Uralleni ei ole vielä mahtunut montaa reissua, joten KiTa-vierailu iski hyvään saumaan. Normaalisti herääminen kello kuudelta olisi vastenmielinen koettelemus, mutta tieto rennosta koulutuspäivästä sai minut pomppaamaan ylös sängystä kuin ohjus. Hovikuski kurvasi kotiovelle puolta tuntia myöhemmin. Matka Kajaanista alkoi siis hyvissä ajoin ennen auringonnousua.

KiTa-päivän teemaksi oli valittu tällä kertaa sanataide. Arvostan hyviä (tai tahattoman hauskoja) sanoituksia siinä missä kuka tahansa, mutta en voi väittää olevani mikään sanataiteilija. Jätän sanan säilällä sohimisen tai runonlausunnan mielihyvin muiden murheeksi. Päätin silti pitää mieleni avoimena ja antaa ammattilaisten opastaa.

Perillä Oulussa meitä odotti lämmin vastaanotto kahvin ja voileipien muodossa. Kofeiinipärinän voimalla oli hyvä ryhtyä perehtymään päivän antiin. Pääkirjastolle oli pystytetty lukuisia pikatreffipisteitä, joissa sai käydä utelemassa lähiseutujen kirjastojen kuulumisia. Olin heti ensimmäisenä testaamassa virtuaalitodellisuuskierrosta Oulun kaupunginkirjaston halki. Myös musavinkkaukseen ja aikuisten kirjavinkkipiiriin tuli oivallisia neuvoja. Merijärven ja Pyhäjoen kirjastojen nukketeatterihanke jäi mieleen persoonallisena kuriositeettina. Tunnin aikana ei millään ehtinyt perehtyä kaikkiin pisteisiin, joten pieni nälkä jäi.

Pikatreffirastilla opastusta.

Treffailun päätteeksi siirryttiin luennolle. Se käsitteli sanataiteen ja kirjastotyön yhteensovittamista. Oulussa on pitkät perinteet runojen, lorujen ja leikkien tarjoamisesta kaikenikäisille muksuille, jopa sylivauvoille. Erityisen hauskana yksityiskohtana mieleeni painui yksivuotiaista käytetty termi ”seniorivauvat”. Mielikuva huvittaa minua vieläkin. Luennolla esiteltiin joitakin hyviksi todettuja lasten runokirjoja sekä runoihin keksittyjä pikku koreografioita ja leikkejä. Nykyään hyviä runokirjoja on runsaasti, ja niiden kuvitus näyttäisi olevan jotain aivan muuta kuin meikäläisen ankeassa lamalapsuudessa. Isompien lasten sanataideharrastusta tuetaan esimerkiksi siten, että muksut laativat pikku tarinoita itse taiteilemistaan piirroksista.

Ideasta tarinalliseksi lukuvinkkaukseksi.

Lounaan jälkeen päästiin varsinaisten sanataiderastien äärelle. Kiersimme isoissa porukoissa tehtävärastilta toiselle ja ihmettelimme niiden antia. ”Ideasta tarinalliseksi lukuvinkkaukseksi” oli todella intensiivinen rasti. Siinä tarjoiltiin ideoita perinteisen kirjavinkkauksen maustamiseen. Vinkkaaja voi vaikkapa pukeutua kirjan roolihahmoksi, tai laatia vinkkauksesta eräänlaisen aarteenmetsästyspelin. Tällaisten asioiden suunnittelu ja järjestäminen vaatii paljon panostusta, mutta kersat menevät niistä aivan banaaneiksi. Vauvoille lorutteluun keskittynyt rasti sai minut muistamaan, miksi lisääntymisellä ei ole niin kiire. Toisaalta lorutuokioille on kysyntää, ja kirjasto on sellaisten järjestämiseen oiva paikka. Minulle kokonaan uusi tuttavuus oli satuhieronta. Satuhieronnassa lapset kuuntelevat satua, rentoutuvat ja hierovat toisiaan samalla kun tarina etenee. Innovatiivista!

Päivän viimeinen ohjelmanumero oli räppäri Sanan keikka, jonka lomassa artisti avautui biisien sanoittamisen haasteista ja vastaili kysymyksiin. Pitkästä koulutuspäivästä huolimatta porukka jaksoi olla hyvin mukana. Yleisösurffausta ei sentään nähty, mutta Sana sai osakseen raikuvia aplodeja sekä paljon kysymyksiä. Hyväntuulinen artisti vastaili uteluihin suorasukaiseen ja leikkisään sävyyn. Tunnustan, että yksi esitetyistä biiseistä löysi tiensä omalle Spotify-soittolistalleni jo kirjaston parkkipaikalle kävellessä.

KiTa:sta jäi oikein mukavat fiilikset. Sanataide on laaja termi, ja tämä näkyi myös päivän tarjonnan monipuolisuudessa. Sanataidekasvatus on erityisen tärkeää lastenkirjastotyössä, mutta joitakin ideoita löytyi myös aikuisten pään menoksi. Oli ylipäätään ilo vaihtaa kuulumisia vähän kauempana vaikuttavien kollegoiden kanssa. Seuraavaa kertaa odotellessa!

Tuomas KumpulaTuomas Kumpula.
Kirjastovirkailija
Kajaanin kaupunginkirjasto