Syksy on saapunut, ja on jälleen aika kuulla terveisiä alueeltamme. Haapajärven kirjastosta Mia ja Tuija haastoivat keväällä Kalajoen mukaan kirjoittamaan artikkelin. Koko kirjastokenttää koskevat terveiset saamme kuulla Kalajoen pääkirjastossa työskentelevältä Annelta ja Himangan lähikirjastossa työskentelevältä Aino-Marjalta.
Näkyvätkö matkailijat Kalajoen kirjastojen arjessa?
Matkailijoita näkyy Kalajoen pääkirjastossa ja Himangan kirjastossa jonkin verran ja nykyään esimerkiksi tulostusasioilla, työskentelytilan etsijöinä tai yleisesti kirjastotiloihin tutustujina. Kirjastossa myös vietetään aikaa, esimerkiksi luetaan lehtiä, ja sateisina päivinä saattaa kassillinen lastenaineistoa lähteä pariksi päiväksi matkailijaperheen mukaan. Myös kirjastoautossa käy matkailijoita silloin tällöin.
Matkailijat ovat yleisesti tervetulleita käyttämään kirjaston palveluja ja osallistumaan sekä kirjaston että pääkirjaston tiloissa toimivan Virta-salin tapahtumiin. Parhaillaan Kalajoella ja lähikunnissa on menossa esimerkiksi Kulttuurimatkailusta hyvinvointia -hanke: vaikka hanke ei kirjastoa suoraan koskekaan, niin ehkäpä myös kirjasto voisi olla jotenkin, vaikkapa tiloillaan, osallisena tässä. Hyvä ja pohdituttava kysymys tämä matkailukysymys ja yksi mahdollinen kehityskohdekin jatkossa!
Kirjaston esittelypiste rakentumassa Neuvola 100 vuotta –tapahtumaan. Neuvola 100 vuotta –tapahtuma järjestettiin 15.10. Kalajoen Hiekkasärkillä kohtaamispaikka Loistossa. Tapahtumassa oli monenlaista toimintaa erityisesti lapsiperheille ja yksittäisiä matkailijoita ja lomalaisiakin vieraili kalajokisten lisäksi paikan päällä.
Kirjastosuunnitelmia ja toiveita vuosille 2023–2027 ja muuta ajankohtaista Kalajoelta
Kalajoen kaupunginkirjastossa on lokakuun alkupuolella odottava tunnelma. Isoja asioita on työn alla: kirjaston tulevaisuutta mietitään, ja samaan aikaan kaipaamme kirjastolle myös uutta johtajaa ja esihenkilöä. Toisaalta kirjaston arki rullaa, ja ihanat asiakkaat ja kokeneet työkaverit auttavat jaksamaan ja toimimaan poikkeavassa tilanteessa.
Elokuun alusta asti olemme olleet ilman palvelupäällikköä ja johtajaresurssia Joni Rahjan siirryttyä Kajaaniin kirjastotoimenjohtajaksi. Palvelupäällikön paikka on ollut haettavana jo kahteen otteeseen, mutta rekrytointi on nyt toistaiseksi keskeytettynä ensi vuoden talousarvion hyväksymiseen asti. Tilanne on meille haasteellinen, ja asia on hankaloittanut monin tavoin kirjaston jokapäiväistä toimintaa. Nyt siintää toiveissa, että saisimme uuden johtajan jo ensi vuoden alussa: puheissa vilahtaa usein uusi palvelupäällikkö tai kirjastojohtaja – eikö se ollutkin niin, että ääneen lausutut toiveet toteutuvat?
Samanaikaisesti on Himangan lähikirjasto ollut purku-uhan alla uuden varhaiskasvatuskeskuksen tieltä. Olemme yrittäneet estää ja perustella himankalaisten kirjastonkäyttäjien tuella, ettei kirjastoa siirrettäisi ehdotettuihin entisen kunnanviraston tiloihin, jotka ovat kirjastotiloiksi sopimattomat. Jos kirjasto saa jäädä nykyisiin tiloihin, on tiloissa kuitenkin peruskorjauksen tarve. Näillä näkymin kaupunki ei näitä tiloja aio peruskorjata, joten toiveissa on, että saisimme Himangalle ihan uudet tilat muutaman vuoden kuluttua. Sitä ennen kuitenkin odotamme malttamattomina Himangan omatoimikirjaston avautumista, jonka olisi tarkoitus toteutua vielä tämän vuoden puolella.
Himangan omatoimikirjaston kirjautumisyksikkö on jo paikallaan oven vieressä. Pian pääsevät asiakkaat kirjautumaan, kun kaikki asennustyöt on saatu valmiiksi. Himangan kirjastoon saatiin lastenosastolle kesällä lisää väriä uusista kuvakirjalokerikoista.
Kalajoella on parhaillaan kirjoitteilla kulttuuripoliittinen ohjelma vuosille 2023–2027, ja tässä ohjelmassa esitettävien ja osittain jo edellä esiteltyjen kirjastoa koskevien suunnitelmien toivomme toteutuvan tulevina vuosina. Suunnitelmaan on kirjattu muun muassa kirjastonjohtajan, Himangan uuden lähikirjaston sekä uuden kirjastoauton tarve. Kalajoen kirjastoauto Kirjamerellä on arviolta enää muutama vuosi käyttöikää jäljellä, joten siksi olisi hyvä pohtia lähivuosina myös uuden auton hankintaa ja kirjastoautopalveluiden kehittämistä, että tämä tärkeä lähipalvelu saisi jatkua.
Kirjastoauto Kirjameri odottamassa koululaisia koulupysäkillä.
Kulttuuripoliittista ohjelmaa on työstetty muun muassa kirjasto- ja kulttuurihenkilökunnan työpajassa, ja parhaillaan on kaupungilla menossa asiakaskysely kirjasto-, kulttuuri- ja nuorisopalveluista. Valmista ohjelmaa on tarkoitus jakaa päättäjille päätöksenteon pohjaksi. Odotettavaa ja jännitettävää riittää, pohtii lokakuussa siis Kalajoen kirjaston väki, ja toivottaa kaikille Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoille mukavaa syksyä.
Pääkirjastossa vuodenaikojen vaihtelua voi seurata Heikki Ulvin kauniiden lasimaalausten kautta. Kuvassa Koivun vuosi -teoskokonaisuuden osa Ruska.
Lasten ja nuorten kirjastotyön hauskuuksia
Mikä on hauskinta lanu-työssä juuri Kalajoen kirjastossa?, kyselivät meiltä Haapajärveltä Mia ja Tuija. Ennen muuta lanu-työhön tuo iloa se, että saa tehdä työtä tuttujen mukavien työkavereitten kanssa ja myös tutun koulun ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan ja lasten ja nuorten kanssa. Kalajoella on lanu-työhön hyvät puitteet, on uudehko pääkirjasto, Himangalla oma lähikirjasto ja vielä kirjastoauto Kirjameri kiertämässä kouluja ja päiväkoteja.
Mukavinta yleisesti lanu-työssä on nähdä lasten ja nuorten ilo, kun he löytävät itselleen mieluisaa luettavaa tai tutkittavaa, ja myös se, kun heistä aistii sen, että on kiva olla kirjastossa, on onnistunut kirjastokäynti joko ryhmän tai luokan mukana tai vapaa-aikana. Kaikenlaista hauskaa sattuu lasten kanssa, esimerkiksi viime päivinä on yritetty metsästää muitten aikuisten kanssa useampaakin muskarista energistä taaperoa pääkirjaston hyllyjen välistä – nopsajalkaistakin kirjastotyöntekijää välillä tarvitaan. Musiikkiopiston muskarista johtaa ovi suoraan pääkirjaston lastenosastolle.
Erityisen ilahduttavaa oli tutkia ja palkita nyt alkusyksystä kesän lukupassikampanjan satoa ja huomata, että noin viitisenkymmentä lasta ja nuorta oli palauttanut passeja, yhden tai useamman. Edellisinä kesinä lukukampanjoihin ei juurikaan ollut osallistujia, joten osallistujia oli tullut kymmenittäin lisää.
Loppuun vielä maininta erityisen hauskasta työkaverista, Sakusta, vuosia pääkirjastossa ja Himangan kirjastossa vierailleesta lukukoirasta. Saku on kuunnellut kymmenien ja kymmenien kalajokisten lasten lukemista rapsutus- ja HK:n Sininen -palkalla ja oli vastikään mukana myös terapiakoirana Kalajoen lukion palkitussa kansainvälisessä EU inclusion approaches -hankkeessa!
Lukukoira Saku kuuntelemassa lelujen lukemisia Lelujen yössä Kalajoen pääkirjastossa keväällä 2022.
Parin vuoden takaisessa @vinkkaamo -joulukalenterissa Kalajoen kaupunginkirjasto sai ainakin Oulun kaupunginkirjaston henkilökunnan lukemaan vinkkaamanne Anni Saastamoisen teoksen Sirkka. Onko kirjastossanne jokin muu sellainen kirja, josta koko henkilökunta on innostunut?
Tällä kertaa esille nousi kirjailija Sayaka Murata ja erityisesti vuonna 2020 suomeksi ilmestynyt Lähikaupan nainen. Moni meistä oli Lähikaupan naisen lukenut, osittain toistemme tietämättä, ja kirja oli myös jäänyt mieleen, vaikka lukuhetkestä olisi kulunut pidempikin aika. Kirjaa kuvailtiin muun muassa sanoin erikoinen, mukaansa tempaava, ahdistava, masentava, samaistuttava, ohut, hauska, kiinnostava japanilaisuuden kuvaus.
Lähikaupan nainen kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on vuosia työskennellyt japanilaisessa lähikaupassa konbinissa. Keiko rakastaa työtään ja kokee sen elämäntehtäväkseen, mutta ympäröivä yhteiskunta ja lähipiiri eivät osa-aikaista “opiskelijan” työtä katso hyvällä. Yksinelävän Keikon odotetaan myös avioituvan, sopeutuvan myös tästä näkökulmasta vallitseviin normeihin. Miten elää omannäköistä elämää, kun poikkeavaa käytöstä ei hyväksytä? Mitä tapahtuu, kun omalaatuinen Keiko lähtee sopeutumisen tielle?
Useampi meistä myös mietti Lähikaupan naisesta innostuneena kirjailijan juuri ilmestyneen Maan asukit –teoksen lukemista, ja yksi ehti jo kirjan lukeakin (osittain kuunnella Vuokko Hovatan lukemana), Lukukokemuksena Maan asukit oli Lähikaupan naiseen verrattuna raju, jopa makaaberi, mutta kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa sekin. Samoja teemoja ja tyyliä ja japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kuvausta ja ympäristön normeihin sopeutumattomuutta ja erilaisuutta nuoren päähenkilön kautta kuvattuna on molemmissa kirjoissa.
Maan asukit -kirjan takakansitekstissä mainitaan, että saattaa käännyttää avaruusolioksi. Mitä tämä tarkoittaakaan? Ei sitä ihan tyypillistä avaruusoliota, sen verran paljastettakoon kirjan juonesta. Maan asukit -kirja jakaa varmasti mielipiteitä Lähikaupan naista enemmän – kannattaa tutustua tähänkin.
Terveisin,
Aino-Marja ja Anne Kalajoen kaupunginkirjastosta
Loppuun vielä muutama kirjavinkki meiltä. Yritimme vinkata vain muutaman, mutta innokkaina lukijoina eivät vinkitkään pariin jääneet. Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin Lappukaulatyttö (2022) saa kyyneleet valumaan silmistä. Kirja toimii myös hyvänä keskustelunherättäjänä lukuhetkessä lasten kanssa. Kirjan avulla saa puhuttua tunteista sekä Suomen historiasta ja lapsista, jotka tälläkin hetkellä joutuvat jättämään kotinsa.
Sayaka Muratan Maan asukit (2022) puolestaan oli hyvin hämmentävä lukukokemus. Tarina jää pyörimään hyvin pitkäksi aikaa mieleen ja sitä pohtii monelta kantilta. Kirjassa seurataan 34-vuotiaan Natsukin elämää. Natsuki on aina tuntenut olevansa erilainen ja sopeutuminen japanilaiseen yhteiskuntaan tuntuu olevan hänelle hyvin vaikeaa. Oman erilaisuuden ja maailman mallin tilan Natsuki hyväksyy empimättä ja päättää selviytyä elämällä omaa, joskin hyvin erikoista polkuaan. Kirjan kuvauksessa annetaan sisältövaroitus, joka varoittaa, että kirja saattaa käännyttää lukijansa alieniksi. Maan asukit on siis hyvin outo, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!
Nadja Sumasen uusin kirja Outo lintu ystäväksi (2023) oli taattua Sumasen tyyliä. Tarina viihdytti vakavalla aiheellaan yhtä paljon kuin Sumasen edelliset Rambo (2015) ja Terveisin Seepra (2017). Hillan vanhemmat ovat eronneet ja hän on asunut vaihtelevasti isän ja äidin luona. Pian Hilla täyttää 12 vuotta ja saa itse päättää kumman luona asuu vai voisiko hän asuakin mummun luona? Päätöstä helpottaakseen hän ryhtyy tarkkailemaan lintubongausta harrastavan ystävänsä Bubon kanssa vanhempiaan ja mummuaan. Bongauksella hän toivoo saavansa selville millaisia aikuiset ovat silloin, kun hän ei ole paikalla. Vakoilu kuitenkin yllättää niin Hillan kuin Bubonkin.
Henna Ryynäsen Metsä muuttaa (2023) kirjassa Metsä kyllästyy roskaamiseen ja lähtee kiukusta kihisten etsimään uutta, puhdasta kotia ja paikkaa, jossa sitä arvostetaan. Ensimmäiseksi Metsä ottaa suunnan kohti Turkua, mutta lopulta päätyy veden kulkua seuraten merelle. Merellä kelluessaan se huomaa kuitenkin, että merikin kärsii roskista. Metsä kerää valtavan keon muovia rannalle ja jatkaa matkaa eteenpäin. Vesi vaihtuu aavikkoon, kun Metsä kulkee kuiva pölyvana perässään kohti viidakkoa. Ei ole pohjoisen Metsää luotu asumaan lämpimässä ja kosteassa viidakossa. Tähtikuvioita seuraten Metsä suuntaa kohti pohjoista ja saapuu vihdoin kotiin. Oma Metsä kullan kallis! Tarinan lisäksi kirjassa on valloittava kuvitus, jonka Henna Ryynänen on tehnyt itse. Lumoavan ihana kirja!
Parhaillaan Mari on lukemassa Mirjami Sirénin Kaupunki ilman koteja-kirjaa (2023), joka on ollut tähän asti kirjan takakannen kuvauksen mukaisesti mielikuvitusta kutkuttava, riipivän jännittävä ja kekseliäs juonivetoinen tarina Airepoliksen kaupungista, jossa uudet innovaatiot ovat ihmishenkiä tärkeämpiä. Nuorten kirjat kaipaavat poikapäähenkilöitä ja tässä kirjassa sellainen löytyy. Pääosassa tarinassa ovat Kipinä, hänen siskonsa Vanamo ja isänsä Jalava. He kaikki ovat niin uupuneita kaupungin ahdistavasta ilmapiiristä ja jatkuvasta valvonnasta, että lähtevät pakomatkalle. Kirja vaikuttaa nopealukuiselta ja koukuttavalta dystopialta ja mielenkiinnolla jään seuraamaan kuinka pakomatka etenee.
