Vuoden ensimmäisessä artikkelissa saamme  kuulumisia Kuusamosta Anna Kiveltä.  Jenni Tyni Kaakkurin kirjastosta Oulusta haastoi Annan mukaan. Palataan Jennin kysymykseen tuonnenpana. Anna, kuka olet ja mistä työsi Kuusamon kaupunginkirjastossa koostuu?
Olen Anna Kivi, kirjastonhoitaja Kuusamon kaupunginkirjastossa. Aloitin työskentelyn täällä vuonna 2004 ja päävastuualueenani on lasten ja nuorten kirjastotyö. Suhteellisen pienessä kirjastossa vastuualueita on jokaisella useampia, joten minäkin teen esimerkiksi kokoelmatyötä aikuisten puolella ja vastaan Kuusamon lukion kirjastosta.

Lasten ja nuorten kirjastotyössä teen muun muassa  kirjavinkkauksia ja pidän satutuokiota. Ne ovat nyt tauolla vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta pidän pyydettäessä pienemmille ryhmille satutuokioita tai pidän niitä etänä. Vedän ryhmäkäyntejä lapsille ja nuorille, kerään kirjastokasseja eri aiheista opettajille ja päiväkodeille sekä pidän opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa ajan tasalla uutuuskirjoista. Järjestämme myös silloin tällöin erilaisia tapahtumia.

Olen tällä hetkellä myös yhden päivän viikossa lukukoordinaattorina Kuusamolaisten lasten lukuinto vahvaksi -hankkeessa, jossa kohteena on alle kouluikäiset ja esi- ja alkuopetuksen piiriin kuuluvat lapset. Tarkoituksena on lukuinnon lisäksi kehittää myös uusia yhteistyömuotoja, joten työ limittyy hyvin siihen, mitä muutenkin teen lasten ja nuorten kirjastotyössä kirjastossamme.

Järjestätte Kuusamossa Mediataitoviikkoja. Millaisia ne ovat?
Tänä vuonna helmikuussa järjestimme Mediataitoviikolla tehtävärasteja, joilla kävi viikon aikana ryhmiä ala- ja yläkoulusta sekä ammattiopistolta. Ryhmät varasivat ajat etukäteen. Ohjaajia oli kirjastosta kaksi ja opettajat olivat myös mukana ohjaamassa rasteilla. Rastitehtävät olivat pääosin Mediataitokoulun ja Mediakasvatusseuran valmiita tehtäviä.

Rasteja oli viisi:

• Feikkireissu, jossa otettiin kuvia feikkireissulta
• Autiolla saarella, jossa mietittiin esimerkiksi sitä, mitä puhelimella tekisi, jos se olisi vain rajatun ajan käytössä
• Data-pizza, jossa tehtiin kartongista pizza, johon merkittiin viipaleisiin itselle tärkeitä mediasisältöjä ja niihin käytettyä aikaa
• Haastattele muinaisjäännettä, jossa tehtävänä oli haastatella ennen 80-lukua syntyneitä ihmisiä lapsuudesta ennen internettiä (kohteena olivat lähinnä opettajat ja kirjaston henkilökunta)
• Bookface-rasti, jossa otettiin bookfacekuvia

Anna Mediataitoviikon Feikkireissu rastilla talvella 2019.

Mistä pidän työssäni eniten?
LaNu-työssä pidän eniten uusista kirjoista ja kirjavinkkaamisesta, vaikka alkuvuosina se oli välillä vaikeaa ja minulla oli opettelemista koululaisten edessä olemisessa. Vinkkauslistojen kokoaminen voi joskus myös olla aika raskasta, mutta useimmiten vinkkauksen jälkeinen olo ja tunnetila ovat niin palkitsevia, että työn raskaus unohtuu.

Palkitsevaa on myös, kun saa jonkun lapsen tai nuoren innostumaan jostain kirjasta, sillä jokaiselle on olemassa kirja, mistä pitää, sitä ei ole ehkä vain vielä löytynyt. Olen pitänyt myös runokirjavinkkauksia alakoulun alimmille luokille ja se oli hauskaa, vaikka en olekaan runonlausuja. Pidän paljon myös satutuokioiden pitämisestä.

Vakiokysymys: miksi LaNu-työ on niin tärkeää?
LaNu-työ on tärkeää, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan perustaa loppuelämälle ja lukeminen ja siitä saatavat taidot ovat kaiken muunkin oppimisen perusta. Lukeminen myös laajentaa maailmankuvaa ja kehittää empatiakykyä, mikä on nykymaailmassa erittäin tärkeä asia.

Jenni Tyni tiedusteli sinulta, mikä on sellainen kirja, jota haluaisit hirveästi vinkata, mutta lapset eivät koskaan sitä lainaa?
Mietin tätä aika kauan, luulin, että tämmöinen tulee heti mieleen, mutta asiaa pitikin miettiä hieman. Päädyin sitten Maria Vuorion kirjaan Orava ja pääskynen. Kirja on kauniisti kirjoitettu ja tarina on todella sydämeenkäypä ja pidän siitä kovasti. Lapsille on ole sitä kuitenkaan onnistunut myymään, ehkä olen tarjonnut sitä väärälle kohderyhmälle tai en ole osannut sitä vinkata sillä tavalla, että se lähtisi lainaan, joten se näkyy yhä harvemmin vinkkauslistoillani. Ehkä minun pitää vielä yrittää ja ottaa kirjaan uusi ote lasten kanssa.

Terveisin,
Anna Kivi
Kuusamon kirjasto