Osallistuin ensimmäistä kertaa AVIN ja AKE järjestämään kirjastonjohtajien tapaamiseen. Kun saavuimme Rokuan kauniseen mäntykankaiden ympäröimään eläkeläisreservaattiin, ymmärsin hyvin järjestäjien taka-ajatukset paikkaa valitessa. Ympäristö oli rauhoittava ja riittävän etäällä kaikesta hulinasta ja houkutuksista (kylpylän järjestämiä levytansseja ei voi laskea tähän kategoriaan) eli siis ihanteellinen miljöö keskittyä pohtimaan porukalla kirjastoasioita. Ja meitähän oli mahtavan iso sakki. Osallistujia oli melkein jokaisesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kirjastosta sekä lisäksi Oulun kaupunginkirjastosta vähän isompi kokoonpano huolehtimassa päivien kulusta ja ohjelmasta yhteistyössä Merja Kummala-Mustosen kanssa (AVI).

Ohjelma oli ajatuksella laadittu.  Kari Lämsä Oodista kertoi ison kirjaston työkulttuurista, jota pystyy soveltamaan pienissäkin kirjastoissa näppärästi. Tavoitteena on, että jokaisen on kiva tulla töihin. Johtajien homma on säästää työntekijöitä byrokratialta, mutta jokaisen tehtävä on käyttää sanoja kiitos ja anteeksi sekä kunnioittaa toista. Lämsä mainitsi, että he ovat muuttaneet myös keittiöpuheiden tyyliä. Taukohuoneessa ei puhuta asiakkaista alatyyliin kuten hulluina, narkkareina tai juoppoina vaan tilalle on otettu asialliset termit. Hänen mielestään taukohuoneen asenteet heijastuvat asiakaspalveluun.

Opimme lobbaamisen taitoja Kirjastoseuran Ville Vaarnen avulla. Jatkossa puhumme vieläkin enemmän kirjastojen puolesta, etenkin valittamatta, vaikka markkinoinnin niksinä tunteisiin vetoaminen on oiva ja laillinen keino.

Pääsimme pomppaamaan myös muusikkojen maailmaan, kun vierailevat Jukka Perko ja  Marzi Nyman virittävät paitsi sekä virittävät soittimensa Irwin Goodmanin tahtiin että myös sanallisesti pohtivat johtajuutta. Erityisesti minua viehättää Nymanin antama ajatus, että johtaja on esiheittäytyjä. Perko puhui yhteistyön sujuvuudesta. Yhteistyötä voi yrittää tehdä ojankaivuu-metodilla: Jokainen hoitaa oman osuutensa tai kuin pianoa kantaen. Kannetaan yhdessä ja ollaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Kolmas tapa on improvisoida yhdessä, mikä vaatinee jo uskallusta ja luottamusta.

Luonnollisesti teimme myös paljon ryhmätyötä, joka on usein kirosana, mutta Rokualla ei kiristelty hampaita eikä tussikäsi tärissyt. Tulimme tutuiksi. Kommentoimme yhdessä innolla työn iloja ja haasteita, esitimme toiveita AVIlle ja kehittelimme huimia hankeideoita. Uskon, että anomuksia satelee Merjalle joulukuun alkuun mennessä vino pino. Merja antoi hyvät eväät hakemusten tekemiseen. Hän kertoi myös valtakunnallisia kirjastokuulumisia Jouni Pääkkölän kanssa. Heidi Karhu ja Ritva ”Ritu” Nikola avasivat e-aineiston nykytilaa uusine tarpeineen. E-aineiston kuntakohtaisen määrärahan nostotarve keskustelutti meitä. Tiukan euron budjetit rajoittavat hankintaa ja toisaalta vaa´assa painavat asiakkaiden toiveet. Päätös syntyi kompromissina eli kuntakohtaista panosta nostetaan, mutta ei niin paljoa kuin aluksi esitettiin.

Aina ei voi esiheittäytyä! Ulla-Mari Alavieskasta ja Sari Haapavedeltä.

Pää pöristen kaikesta kuulemasta ja nähdystä poistuin Rokualta. Viikonlopun sulateltuani antia, ajattelen, että voisin vaikka olla mukana ensi vuonna Kuusamossakin.

Ja kirsikkana oman kakun päällä on se, että avauduttani ruokapäytäkeskustelussa kirjastomme pattitilanteesta, kun emme löydä hanketyöntekijää, sain jo perjantaina puhelinsoiton mahdolliselta uudelta hankeihmiseltä. Niin ne loistavat verkostot toimivat kaikkien iloksi ja avuksi.

Kiitokset teille kaikille. Oli hyvä olla yhdessä.

Ulla-Mari Kivi
kirjastotoimenjohtaja Alavieskasta

ps. Päivien esitykset ovat nähtävissä Koulutusarkistossa.