Kuulumisia ja kirjavinkkejä Kalajoelta

Syksy on saapunut, ja on jälleen aika kuulla terveisiä alueeltamme. Haapajärven kirjastosta Mia ja Tuija haastoivat keväällä Kalajoen mukaan kirjoittamaan artikkelin. Koko kirjastokenttää koskevat terveiset saamme kuulla Kalajoen pääkirjastossa työskentelevältä Annelta ja Himangan lähikirjastossa työskentelevältä Aino-Marjalta.  

Näkyvätkö matkailijat Kalajoen kirjastojen arjessa? 

Matkailijoita näkyy Kalajoen pääkirjastossa ja Himangan kirjastossa jonkin verran ja nykyään esimerkiksi tulostusasioilla, työskentelytilan etsijöinä tai yleisesti kirjastotiloihin tutustujina. Kirjastossa myös vietetään aikaa, esimerkiksi luetaan lehtiä, ja sateisina päivinä saattaa kassillinen lastenaineistoa lähteä pariksi päiväksi matkailijaperheen mukaan. Myös kirjastoautossa käy matkailijoita silloin tällöin.  

Matkailijat ovat yleisesti tervetulleita käyttämään kirjaston palveluja ja osallistumaan sekä kirjaston että pääkirjaston tiloissa toimivan Virta-salin tapahtumiin. Parhaillaan Kalajoella ja lähikunnissa on menossa esimerkiksi Kulttuurimatkailusta hyvinvointia -hanke: vaikka hanke ei kirjastoa suoraan koskekaan, niin ehkäpä myös kirjasto voisi olla jotenkin, vaikkapa tiloillaan, osallisena tässä. Hyvä ja pohdituttava kysymys tämä matkailukysymys ja yksi mahdollinen kehityskohdekin jatkossa! 

 

Kirjaston esittelypiste rakentumassa Neuvola 100 vuotta  tapahtumaan. Neuvola 100 vuotta  tapahtuma järjestettiin 15.10. Kalajoen Hiekkasärkillä kohtaamispaikka Loistossa. Tapahtumassa oli monenlaista toimintaa erityisesti lapsiperheille ja yksittäisiä matkailijoita ja lomalaisiakin vieraili kalajokisten lisäksi paikan päällä. 

Kirjastosuunnitelmia ja toiveita vuosille 2023–2027 ja muuta ajankohtaista Kalajoelta 

Kalajoen kaupunginkirjastossa on lokakuun alkupuolella odottava tunnelma. Isoja asioita on työn alla: kirjaston tulevaisuutta mietitään, ja samaan aikaan kaipaamme kirjastolle myös uutta johtajaa ja esihenkilöä. Toisaalta kirjaston arki rullaa, ja ihanat asiakkaat ja kokeneet työkaverit auttavat jaksamaan ja toimimaan poikkeavassa tilanteessa.  

Elokuun alusta asti olemme olleet ilman palvelupäällikköä ja johtajaresurssia Joni Rahjan siirryttyä Kajaaniin kirjastotoimenjohtajaksi. Palvelupäällikön paikka on ollut haettavana jo kahteen otteeseen, mutta rekrytointi on nyt toistaiseksi keskeytettynä ensi vuoden talousarvion hyväksymiseen asti. Tilanne on meille haasteellinen, ja asia on hankaloittanut monin tavoin kirjaston jokapäiväistä toimintaa. Nyt siintää  toiveissa, että saisimme uuden johtajan jo ensi vuoden alussa: puheissa vilahtaa usein uusi palvelupäällikkö tai kirjastojohtaja – eikö se ollutkin niin, että ääneen lausutut toiveet toteutuvat?  

Samanaikaisesti on Himangan lähikirjasto ollut purku-uhan alla uuden varhaiskasvatuskeskuksen tieltä. Olemme yrittäneet estää ja perustella himankalaisten kirjastonkäyttäjien tuella, ettei kirjastoa siirrettäisi ehdotettuihin entisen kunnanviraston tiloihin, jotka ovat kirjastotiloiksi sopimattomat. Jos kirjasto saa jäädä nykyisiin tiloihin, on tiloissa kuitenkin peruskorjauksen tarve. Näillä näkymin kaupunki ei näitä tiloja aio peruskorjata, joten toiveissa on, että saisimme Himangalle ihan uudet tilat muutaman vuoden kuluttua. Sitä ennen kuitenkin odotamme malttamattomina Himangan omatoimikirjaston avautumista, jonka olisi tarkoitus toteutua vielä tämän vuoden puolella.   

 

Himangan omatoimikirjaston kirjautumisyksikkö on jo paikallaan oven vieressä. Pian pääsevät asiakkaat kirjautumaan, kun kaikki asennustyöt on saatu valmiiksi. Himangan kirjastoon saatiin lastenosastolle kesällä lisää väriä uusista kuvakirjalokerikoista. 

Kalajoella on parhaillaan kirjoitteilla kulttuuripoliittinen ohjelma vuosille 2023–2027, ja tässä ohjelmassa esitettävien ja osittain jo edellä esiteltyjen kirjastoa koskevien suunnitelmien toivomme toteutuvan tulevina vuosina. Suunnitelmaan on kirjattu muun muassa kirjastonjohtajan, Himangan uuden lähikirjaston sekä uuden kirjastoauton tarve. Kalajoen kirjastoauto Kirjamerellä on arviolta enää muutama vuosi käyttöikää jäljellä, joten siksi olisi hyvä pohtia lähivuosina myös uuden auton hankintaa ja kirjastoautopalveluiden kehittämistä, että tämä tärkeä lähipalvelu saisi jatkua.   

Kirjastoauto Kirjameri odottamassa koululaisia koulupysäkillä. 

Kulttuuripoliittista ohjelmaa on työstetty muun muassa kirjasto- ja kulttuurihenkilökunnan työpajassa, ja parhaillaan on kaupungilla menossa asiakaskysely kirjasto-, kulttuuri- ja nuorisopalveluista. Valmista ohjelmaa on tarkoitus jakaa päättäjille päätöksenteon pohjaksi.  Odotettavaa ja jännitettävää riittää, pohtii lokakuussa siis Kalajoen kirjaston väki, ja toivottaa kaikille Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastoille mukavaa syksyä. 

Pääkirjastossa vuodenaikojen vaihtelua voi seurata Heikki Ulvin kauniiden lasimaalausten kautta. Kuvassa Koivun vuosi -teoskokonaisuuden osa Ruska.

Lasten ja nuorten kirjastotyön hauskuuksia

Mikä on hauskinta lanu-työssä juuri Kalajoen kirjastossa?, kyselivät meiltä Haapajärveltä Mia ja Tuija. Ennen muuta lanu-työhön tuo iloa se, että saa tehdä työtä tuttujen mukavien työkavereitten kanssa ja myös tutun koulun ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan ja lasten ja nuorten kanssa. Kalajoella on lanu-työhön hyvät puitteet, on uudehko pääkirjasto, Himangalla oma lähikirjasto ja vielä kirjastoauto Kirjameri kiertämässä kouluja ja päiväkoteja.   

Mukavinta yleisesti lanu-työssä on nähdä lasten ja nuorten ilo, kun he löytävät itselleen mieluisaa luettavaa tai tutkittavaa, ja myös se, kun heistä aistii sen, että on kiva olla kirjastossa, on onnistunut kirjastokäynti joko ryhmän tai luokan mukana tai vapaa-aikana. Kaikenlaista hauskaa sattuu lasten kanssa, esimerkiksi viime päivinä on yritetty metsästää muitten aikuisten kanssa useampaakin muskarista energistä taaperoa pääkirjaston hyllyjen välistä – nopsajalkaistakin kirjastotyöntekijää välillä tarvitaan. Musiikkiopiston muskarista johtaa ovi suoraan pääkirjaston lastenosastolle.

Erityisen ilahduttavaa oli tutkia ja palkita nyt alkusyksystä kesän lukupassikampanjan satoa ja huomata, että noin viitisenkymmentä lasta ja nuorta oli palauttanut passeja, yhden tai useamman. Edellisinä kesinä lukukampanjoihin ei juurikaan ollut osallistujia, joten osallistujia oli tullut kymmenittäin lisää.  

Loppuun vielä maininta erityisen hauskasta työkaverista, Sakusta, vuosia pääkirjastossa ja Himangan kirjastossa vierailleesta lukukoirasta. Saku on  kuunnellut kymmenien ja kymmenien kalajokisten lasten lukemista rapsutus- ja HK:n Sininen -palkalla ja oli vastikään mukana myös terapiakoirana Kalajoen lukion palkitussa kansainvälisessä EU inclusion approaches -hankkeessa!   

Lukukoira Saku kuuntelemassa lelujen lukemisia Lelujen yössä Kalajoen pääkirjastossa keväällä 2022. 

 

Parin vuoden takaisessa @vinkkaamo -joulukalenterissa Kalajoen kaupunginkirjasto sai ainakin Oulun kaupunginkirjaston henkilökunnan lukemaan vinkkaamanne Anni Saastamoisen teoksen Sirkka. Onko kirjastossanne jokin muu sellainen kirja, josta koko henkilökunta on innostunut? 

Tällä kertaa esille nousi kirjailija Sayaka Murata ja erityisesti vuonna 2020 suomeksi ilmestynyt Lähikaupan nainen. Moni meistä oli Lähikaupan naisen lukenut, osittain toistemme tietämättä, ja kirja oli myös jäänyt mieleen, vaikka lukuhetkestä olisi kulunut pidempikin aika. Kirjaa kuvailtiin muun muassa sanoin erikoinen, mukaansa tempaava, ahdistava, masentava, samaistuttava, ohut, hauska, kiinnostava japanilaisuuden kuvaus.  

Lähikaupan nainen kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on vuosia työskennellyt japanilaisessa lähikaupassa konbinissa. Keiko rakastaa työtään ja kokee sen elämäntehtäväkseen, mutta ympäröivä yhteiskunta ja lähipiiri eivät osa-aikaista “opiskelijan” työtä katso hyvällä. Yksinelävän Keikon odotetaan myös avioituvan, sopeutuvan myös tästä näkökulmasta vallitseviin normeihin. Miten elää omannäköistä elämää, kun poikkeavaa käytöstä ei hyväksytä? Mitä tapahtuu, kun omalaatuinen Keiko lähtee sopeutumisen tielle?  

 

Useampi meistä myös mietti Lähikaupan naisesta innostuneena kirjailijan juuri ilmestyneen Maan asukit –teoksen lukemista, ja yksi ehti jo kirjan lukeakin (osittain kuunnella Vuokko Hovatan lukemana), Lukukokemuksena Maan asukit oli Lähikaupan naiseen verrattuna raju, jopa makaaberi, mutta kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa sekin. Samoja teemoja ja tyyliä ja japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kuvausta ja ympäristön normeihin sopeutumattomuutta ja erilaisuutta nuoren päähenkilön kautta kuvattuna on molemmissa kirjoissa.   

Maan asukit -kirjan takakansitekstissä mainitaan, että saattaa käännyttää avaruusolioksi. Mitä tämä tarkoittaakaan? Ei sitä ihan tyypillistä avaruusoliota, sen verran paljastettakoon kirjan juonesta. Maan asukit -kirja jakaa varmasti mielipiteitä Lähikaupan naista enemmän – kannattaa tutustua tähänkin.  

Terveisin,
Aino-Marja ja Anne Kalajoen kaupunginkirjastosta 

 

 

AKE-kiertue: Hailuodon kirjasto

Riikka ja Hanna pääsivät elokuussa kylään OUTI-kirjastokimppaan kuuluvaan Hailuodon kirjastoon, missä kirjaston ainoa työntekijä, kirjastonhoitaja Päivi Rautiainen, esitteli tiloja ja toimintaa.

Työskentely Hailuodon kirjastossa on ollut antoisaa, mutta paikoin yksinäistä. Työtovereiden puuttuminen vaikuttaa myös asiakkaille tarjottaviin palveluihin. Päivin mukaan Hailuodossa on maailman parhaat asiakkaat.

Viisikymmentä kilometriä Oulusta etelään sijaitsee Perämeren suurin saari Hailuoto, joka kohosi merestä noin 2000 vuotta sitten. Pinta-alaltaan noin 200 neliökilometrin kokoisen saaren ainutlaatuinen rakennettu maisema ja upea luonto ovat tehneet Hailuodosta suositun matkailukohteen erityisesti kesäisin, minkä ansiosta kirjastonkin kävijämäärä jopa kolminkertaistuu kesäkuukausina talveen verrattuna. Esimerkiksi tammikuussa 2022 kävijöitä oli noin 500 ja saman vuoden heinäkuussa 1550.

Vakituisia asukkaita Hailuodossa on tuhatkunta, joiden joukossa useita taiteilijoita kirjailijoista muusikoihin ja maalareihin. Hailuoto tunnetaankin kulttuurisaarena, ja erilaiset tapahtumat lisäävät paikan vetovoimaa. Suosituimpia tapahtumia ovat mm. Bättre Folk -festivaalit ja Hailuodon Teatterifestivaalit. Kirjastossa taide on vahvasti läsnä. Heti pihalla on Reijo Hukkasen sekatekniikalla toteutettu taideteos Loisto (1997), joka toimii samalla kirjaston opasteena. Asiakastiloissa on useita hailuotolaisten ja vierailevien taiteilijoiden taideteoksia. Lisäksi kirjastolla on kuukausittain vaihtuva taidenäyttely, johon mm. koululuokat käyvät tutustumassa säännöllisesti osana oppitunteja.

Vuonna 1860 perustettu Hailuodon kunnankirjasto toimii nyt 1937 valmistuneessa vanhassa alakoulussa. Kirjasto on samassa pihapiirissä koulun kanssa, ja siten vahvasti läsnä lasten ja nuorten arjessa. Tiistaisin riittää mukavasti hulinaa, kun opettajat käyvät hakemassa lukemista luokkien kanssa. Nuoriso viihtyy tiloissa myös iltaisin omatoimiaikana pelejä pelaten, lukien ja oleillen. Nuorten käyttäytymisestä ei ole ollut huomautettavaa, aamuisin paikat ovat siistissä kunnossa ja tavarat paikoillaan. On selvää, että kirjasto tilana on nuorille asiakkaille tärkeä.

Nuoriso viihtyy erityisesti tietokirjaosastolla. Pöydän ääressä voi esimerkiksi pelata lautapelejä. Kirjastolta löytyy myös pelikonsoli.

Hailuodon kirjastoa käytetään erilaisissa tilaisuuksissa, ja esimerkiksi harrasteryhmien kokoontumistilana, mutta omia tapahtumia on hankala järjestää yhden hengen miehityksellä. Varsinaista vinkkaamistakaan kirjastosta ei valitettavasti pystytä tarjoamaan ajanpuutteen vuoksi, mistä syystä Päivi toivoikin yhteistyömahdollisuutta muiden kirjastojen kanssa esimerkiksi vinkkausvierailujen muodossa. Alueellisesta pienempien kirjastojen vertaistukiryhmän ideastakin keskusteltiin, ja olisimme kiinnostuneita kuulemaan, mitä muissa kirjastoissa ollaan asiasta mieltä.

Hailuodon kirjastosta löytyy monia mukavia yksityiskohtia, kuten lasten askartelemat kuumailmapallot ja upea kuvakirjalaari.

Hailuotoon pääsee Oulunsalosta ympäri vuoden lautalla, joka kulkee noin tunnin, kesällä jopa puolen tunnin välein saaren ja mantereen väliä. Talvisin käytössä on kelien niin salliessa myös virallinen jäätie. Kirjastojen välinen kuorma kulkee saareen ja saaresta pois vain kerran viikossa, mikä kannattaa huomioida aineistoa varatessa.

Hailuodon kirjaston erityispiirteisiin kuuluu Hailuodon historiaan ja nykypäivään keskittyvä kotiseutukokoelma, joka sisältää myös hailuotolaisten kirjailijoiden kaunokirjallista tuotantoa. Eikä sovi unohtaa sosiaalisesta mediastakin tuttua koiraystävää Hailuodon Murua, jonka voi lainata kerran viikossa lenkkiseuraksi. Murulle on kirjastossa myös oma vesikuppi, ja asiakkaat jättävät koiralle silloin tällöin tervehdyksiäkin herkkujen muodossa. Muruun voi tutustua paremmin täällä.

Kaiken kaikkiaan Hailuodon kirjasto on mukava ja kodikkaan tunnelmallinen kirjasto, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa, kun saaressa vierailee.

Kyläilymme jälkeen Hailuodon kirjaston vastuuhenkilöksi vaihtui Mirka Jantunen. Päivi aloitti 19.9. Kemin kaupunginkirjaston kirjastopalveluista vastaavana. Toivomme kaikkea hyvää ja onnea uusissa tehtävissä sekä Päiville Kemiin että Mirkalle Hailuotoon.

Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana

Anita ja Leena Reisjärveltä kirjastoista haastoivat naapurinsa Haapajärven kirjaston mukaan Lanu-artikkelisarjaan. Tervetuloa mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Haapajärvellä lanutyötä tekevät Mia Niemelä ja Tuija Kartimo. Koulujen kanssa tehdään paljon erilaisia yhteistyökuviota. Tuotamme kouluille vinkkauksia, kirjastonkäytön opetusta ja kaikenlaista toimintaa pop-up kirjastosta ryhmäytymispäivien toimintapisteisiin. Päiväkodeille ja muille lapsiryhmille tehdään erilaisia satu-aiheisia juttuja ja vinkkauksia. Tuija ja Miia ovat helposti innostuvia ja heittäytyviä ammattilaisia. Mikään idea ei ole liian nolo. ”Välillä saa olla merirosvona ja välillä kellarin prinsessana.”


Tuija ja Mia Haapajärven kirjastosta

Mitä kuuluu Haapajärven kirjastoon. Mitä teillä on tekeillä tällä hetkellä?
Kun kirjoitamme tätä, on huhtikuun alku ja lukuviikko. Tähän viikkoon on kuulunut pop-up kirjastoa, kirjailijavierailua, lastentapahtumien suunnittelua, kirjavinkkausta ja jopa ensi kesän suunnittelua. Joten hyvää kuulu, on kiva tekemisen meininki. Olemme pystyneet toteuttamaan kaikki kulttuurikasvatussuunnitelman mukaiset jutut, sekä lisäksi koulut ovat olleet koko lukuvuoden aktiivisia ja pyytäneet meitä erilaisiin tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Koronahiljaisuuden jälkeen tämä on oikein mukavaa. Myös nuorisoa on alkanut pyörimään kirjastossa taas vanhaan malliin.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia. Näkyykö se kirjastossa esimerkiksi kouluryhmien lisääntyneessä kirjaston käytössä?
Meillä koululuokkien ohjatut käynnit painottuvat selvästi syksyyn, keväällä ryhmät käyvät omatoimisesti ja itsenäisesti. Lukudiplomien palautus lähestyy ja siihen ollaan annettu viime hetken vinkkejä. Meidän ajatukset ovat jo vähän kääntyneet kesään ja kesäisiin lanu-tempauksiin.


haapajärvisiä koululaisia ryhmäkäynnillä

Mitä kirjoja luette parhaillaan?
Me luemme monipuolisesti kaikkia genrejä. Kuuntelemme ja lukemme sujuvasti ristiin rastiin lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja. Tuijalla on kuuntelussa tällä hetkellä  Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset ja luettavana Janet Skeslien Charlesin  Kirjasto Pariisin sydämessä.

Catherine Doylen Kadonneet merenväkiset kertoo syrjäisestä Arranmoren saaresta, jota uhkaa pimeä tuho. Kirjan päähenkilö Fionn on ollut saaren Myrskynvartija vain alle puoli vuotta, kun tuhannet hirvittävät sielunvaanijat saapuvat.  Kadonneet merenväkiset on Myrskynvartijan saari kirjan jatko-osa. Sarjan molemmat osat ovat hyvin vauhdikasta fantasiaa! Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.

 
Tuijan kirjat: Kadonneet merenväkiset ja Kirjasto Pariisin sydämessä

Mialla kuunneltavana on tällä hetkellä Pierre Lemaitren Tuhon lapset ja luettavana Colson Whiteheadin Harlem Shuffle. Tuhon lapset on Pierre Lemaitren maailmanmenestystrilogian itsenäinen päätösosa. Tarinan keskushenkilö on trilogian aloitusosasta Näkemiin taivaassa tuttu Louise Belmont. Päätösosan alkaessa eletään huhtikuuta 1940. Perhesalaisuus, hienot henkilöhahmot, vahva  kerronta ovat tämän kirjan ydin. Colson Whiteheadin uudessa kirjassa sukelletaan 1960-luvun Harlemiin. Ray Carney on peräisin rikollisesta suvusta, mutta ahkeroi elättääkseen perheensä huonekalumyyjänä. Perheeseen on tulossa toinen lapsi, ja rahasta on pulaa. Ray tulee temmatuksi sukulaistensa bisneksiin mukaan. Romaanissa keikutaan rehellisyyden, rikosten ja julkisivun puhtaana pitämisen välimaastoissa.

 
Miian kirjat: Tuhon lapset ja Harlem Shuffle

Mikä on kirjastonne paras paikka?
Kirjastomme paras paikka on ehdottomasti yläkerran uusi ”kirjakorneri” Saimme muutaman seinän kaadettua, ja ostettiin uusia tuoleja. Tätä tyhjää tilaa ei täytetä hyllyillä, vaan ajatus on, että sitä voisi käyttää oleskeluun ja ehkä jopa tapahtumiin. Laittaisimme siihen punaisen maton, mutta siivoojat ei tykkää.

Mitä touhuatte Haapajärven kirjastossa kesällä?
Ideatyöpaja on täydessä touhussa kesää varten. Olemme useana vuonna järjestäneet toiminnallisen suunnistuksen Haapajärven keskustassa. Tätä olisi jälleen tarkoitus jatkaa uuden mysteerin avulla. Lisäksi osallistumme vuosittain kaupungin järjestämään Teepiknik tapahtumaan omalla toiminnallisella pisteellä. Kaiken tämän ohella kesä on jo kovaa valmistautumista seuraavaa lukuvuotta varten. Lukudiplomien uudistaminen ja vinkkauskirjojen lueskelu on kesällä jo kovasti käynnissä.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet haluatte haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä kysymyksiä haluatte hänelle esittää?
Haastetaan Kalajoki. Mitä kuuluu Kalajoelle? Mikä on hauskinta lanu-työssä juuri teidän kirjastossa? Näkyvätkö matkailijat kirjaston arjessa miten? Tarjoatteko erityisesti heille toimintaa?

Kalajoen artikkeliin palaamme syksyllä.

Kesäterveisin,
Mia ja Tuija

Terkkuja Reisjärveltä

Tuula Merijärven kirjastoista haastoi Reisjärven kirjaston mukaan Lanu-artikkelisarjaan. Tervetuloa mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos haasteesta Tuula! Reisjärven kirjastossa työskentelee kaksi kirjastolaista: Kirjastotoimenjohtaja Anita Aho ja kirjastovirkailija Leena Partanen. LaNu-yhteistyötä tehdään alakoulun ja varhaiskasvatuksen kanssa mm. koululle säännöllisin välein vaihdettavalla siirtokokoelmalla ja toivottujen teemojen mukaisilla kirjapaketeilla. Kirjastolla puolestaan pyrimme pitämään lastenkirjoista näyttelyä ajankohtaisista asioista.

Mitä kuuluu Reisjärven kirjastoon?
Viime vuosi oli iso voimanponnistus kahdessa suuressa projektissa: Omatoimikirjaston perustaminen ja kirjastokimppaan liittyminen. Näiden toimintojen sisäistämistä tapahtuu vieläkin sekä henkilökunnassa että varsinkin asiakkaissa. Opastusta uusiin toimintoihin annetaan päivittäin. Koronavuodet ovat olleet hankalia kirjastoissa, mutta toisaalta koronavuodet antoivat meille aikaa perehtyä noihin isoihin projekteihin. Nyt toivotaan, että päästään pian normaalitoimintaan ja saadaan sekä lainaluvut että kävijämäärät nousuun. Toistaiseksi eletään vielä varovasti ”normaalia kirjastoarkea”.

Reisjärven kirjasto liittyi viime vuonna Joki-kirjastokimppaan. Meitä kiinnostaakin monet seikat kirjastokimppaan liittymisestä. Joki-kirjastokimpassa yhdistyivät kaksi aiempaa kirjastokimppaa sekä Reisjärven kirjasto.
Toukokuussa tulee vuosi kimppaan liittymisestä, eikä katumuksen hetkiä toistaiseksi ole tullut. Keskustelu ja yhteistyö kimpan sisällä toimii hienosti. Meille on tietenkin tullut paljon uutta opittavaa järjestelmässä ja käytänteissä. Olimme mukana suunnittelussa alusta asti ja olihan se mielenkiintoista ja haastavaa. Yhteistyö suunnitteluvaiheessa(kin) toimi tosi hienosti kirjastojen kesken.

Onko kimpassa olo muuttanut teidän työtänne? Miten se näkyy käytännössä?
Järjestelmään liittyvät toiminnot esimerkiksi tiedonhaussa, varausten teossa ja hyllyvarausten näkymässä olivat meille uudelleen opeteltavia asioita, sillä aikaisemmin teimme näitä vain omassa yksikössä.

Mikä on ollut parasta kimppaan liityttyänne?
Uuden verkkokirjaston tarjoamat mahdollisuudet asiakkaille ja yhteisen kuljetusrenkaan käynnistyminen aineiston kuljettamiseen.

Aineiston kuljetuskassit ovat lähtövalmiina.

Tulivatko jotkin asiat yllätyksenä teille kimpan myötä?
Kunnassa kimppaan liittymisen ennakoitiin tuovan kustannussäästöjä. Näinhän ei tosiasiassa tapahdu: vaikka yhteisessä kirjastojärjestelmässä meille hiukan tuli säästöjä niin vähintään vastaavan verran kustannuksia tuli jossain muussa kohtaa, kuten esimerkiksi juuri kuljetusyhteistyössä. Myös järjestelmän toiminnoissa oli aluksi yllättävän paljon pikkuvikoja.

Puhutteko ja vinkkaatteko työkavereiden kesken kirjoja vaikkapa kahvitauolla? Onko teillä jokin kirja, minkä olette kaikki lukeneet ja pitäneet siitä erityisesti?
Kahden henkilön kirjastossa ei ole yhteisiä kahvitaukoja. Yleensä toinen päivystää, joten vuorottelemme tauoissa. Lisäksi meillä on aivan erilainen kirjamaku. Mutta toki on joitain yhteisiäkin kirjailijoita, esimerkiksi Kristin Hannahin ja Jojo Moyesin tuotantoa olemme lukeneet molemmat. Samoin luonto- ja retkeilyaiheisia kirjoja.

   

Mitä Lanu-toimintaa toivoisitte kaikissa kirjastoissa järjestettävän? Entäpä mikä vaatii vähiten ennakkotyötä ja olisi näin ollen helppo toteuttaa kaikissa kirjastoissa?
Satu- tai tarinatuokioita toivoisimme järjestettävän. Tosin tällä hetkellä se on hankalaa edes omassa kirjastossa nykyisten työvuorojen puitteissa, sillä olemme yhtä aikaa töissä vain muutaman tunnin päivässä.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet haluatte haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä kysymyksiä haluatte hänelle esittää?
Haastamme naapurista Haapajärven kirjastosta lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevän.

Terveisin,
Anita ja Leena

Kirjaston tilat käyttöön myös omatoimiaikana -hankkeet puheenvuorossa

Kuntalaisia kuulemassa -hanke 

Kuntalaisia kuulemassa –hankkeessa ovat mukana Lumijoen, Pyhäjoen ja Siikajoen kirjastot. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa, miten kirjastot voisivat palveluillaan edesauttaa aktiivista kansalaisuutta, sanavapautta ja demokratian toteutumista omalla toimialueellaan. Näillä paikkakunnilla kirjastot ovat suuria kulttuuritoimijoita ja tapahtumien järjestäjiä. Tämän vuoksi hankkeen tarkoituksena on lisäksi selvittää, miten tilaisuuksien ja yhteistyön avulla voidaan edistää edellä mainittuja asioita. Hankkeen avulla pyritään myös tuomaan kuntalaisille lisätietoa siitä, miten he voivat jo nyt hyödyntää kirjaston nykyisiä tiloja ja palveluita. 

Hanke alkoi lokakuussa, jolloin lähdimme miettimään keinoja lisätä kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia. Toteutimme hankkeen alussa kuntalaisille kyselyn, jossa kartoitettiin heidän toiveitaan ja ideoitaan kirjaston tarjoamiin palveluihin ja tilojen hyödyntämiseen. Lisäksi mukana oli kysymyksiä liittyen kuntalaisten osallistamiseen ja osallistavaan budjetointiin. Tilojen käyttömahdollisuutta ja kirjaston käyttämistä yhteistyökumppanina esiteltiin muun muassa kuntien eläkeläisyhdistyksille. Kuntalaiskyselyn lisäksi toteutettiin nuorille suunnattu kysely, jossa annettiin 13-29-vuotiaiden nuorten kertoa omia toiveitaan kirjaston toiminnasta. 

Koronarajoitukset sotkivat suunnitelmia, sillä kokoontumisrajoitusten vuoksi kirjastoissa ei voitu järjestää tapahtumia tai asukasiltoja, joissa hanketyöntekijä ja kirjaston henkilökunta olisivat päässeet juttelemaan kasvotusten asiakkaiden kanssa. Hanke on vielä kesken, joten jatkossa on tavoitteena edistää kuntalaisten osallistamista ja lisätä demokratiaa palvelujen kehittämisessä, jotta kirjasto voisi palvella kuntalaisia mahdollisimman hyvin yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden takaamiseksi. 


Rajakylän lukupiirinurkkaus.

Yhteisöllistä toimintaa omatoimikirjastoihin -hanke 

Yhteisöllistä toimintaa omatoimikirjastoihin -hanke on Oulun kaupunginkirjaston hanke, jossa on tarkoituksena tuoda kolmannen ja neljännen sektorin tietoisuuteen kirjastotilojen käyttömahdollisuudet, erityisesti omatoimiaikoina. Hankkeessa halutaan edistää kirjaston tiloja kokoontumiseen sekä yhteisöllisyyden ja asiakkaiden omistajuuden tunteen lisäämiseksi. Hanke tukee myös ekologista ajattelua, jossa kaupungin tiloja voidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti. Mukana on viisi lähikirjastoa pilottikirjastoina: Jäälin, Karjasillan, Kaakkurin, Yli-Iin ja Rajakylän kirjastot. Yleisenä käsityksenä saattaa vielä olla, että kirjastoa ei voi käyttää kokoontumistilana tai, että kirjastossa täytyy olla täysin hiljaista. Hankkeessa halutaan kuitenkin korostaa, että kirjasto on asiakkaiden kirjasto ja kirjastontilat sekä käyttökulttuuri mukautuu asiakkaiden mukaiseksi. Kirjaston omatoimiaika tarjoaa todella pitkät tilojen käyttöajat ja kirjautumisjärjestelmä on ainutlaatuinen kunnan palveluissa, lisäksi tilat ovat kaikille saavutettavat. 

Yhteisöllistä toimintaa omatoimikirjastoihin -hankkeessa asetettiin pilottikirjastoihin uusia varattavia tiloja, jotka muista kirjaston varattavista tiloista poiketen voivat olla myös avoimia tiloja tai tilanosia, esim. sohvaryhmiä tai kokouspöytiä. Varattavat tilat laitettiin Varaamoon (varaamo.ouka.fi), ja tiloihin laitettiin kyltit, jossa kerrotaan, että tilanosa on varattavissa asiakkaan käyttöön. Hankkeessa laadittiin myös varattavien tilojen käyttö- ja varaussäännöt. Hankkeen aikana järjestettiin myös erilaisia kyselyjä ja tiedotustilaisuuksia, jossa tarkoituksena oli tavoittaa asiakkaita ja yhdistyksiä ja saada heiltä mielipiteitä ja kehitysideoita kirjastotilojen käytöstä. Hankkeesta jalkauduttiin mm. Nuorten Foorumi -messuille nuorille suunnatun kyselyn kanssa sekä tehtiin yhteistyötä Auttava Yhteisö ja Kestävä Kaijonharju -hankkeiden kanssa järjestämällä pop-up glögitilaisuuksia, joissa kerrottiin yhteisöllisyyteen liittyvistä hankkeistamme. Hankkeen aikana kirjaston omatoimiajalla kokoontui säännöllisesti mm. lautapelikerho ja viikonloppuisin pidettiin satutunteja. 

Yhteisöllistä toimintaa omatoimikirjastoihin -hanke loppuu helmikuun alussa, jonka jälkeen varattavat tilat jäävät käyttöön toistaiseksi. Koronatilanteen takia tilojen mainostusta ei tehty vielä sosiaalisessa mediassa paljoakaan, mutta mainostusta tehdään varmasti kevään myötä, kun pandemian tilanne alkaa paranemaan.  


Karjasillan varattava sohvaryhmä soveltuu esimerkiksi erilaisten kerhojen kokoontumiseen.

Kirjastojen monet mahdollisuudet  

Kirjasto on ennen koronaa tarjonnut asiakkailleen monipuolisesti erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Korona-aika on pakottanut ihmiset pysähtymään, jonka vuoksi on syntynyt ymmärrys, että ihmiset pärjäävät paljon vähemmällä kuin he ovat ehkä osanneet ajatellakaan. Hankkeissa olemme huomanneet, kuinka kirjaston peruspalveluiden suosio ei ole laskussa ja monet kirjastonkäyttäjät kaipaavatkin kirjastolta nimenomaan kirjoja ja hiljaisuutta tapahtumien ja tilaisuuksien lisäksi. Siksi onkin tärkeää sekä edistää kirjastojen toiminnan kehittämistä että pitää peruspalveluita arvostuksessa ja saatavana. On tärkeää huolehtia, että palvelut pysyvät saavutettavina ja yhdenvertaisina kaikille käyttäjille, myös niille, jotka käyttävät kirjastoa vain omatoimiaikana.  

Molemmissa hankkeissa on ollut tavoitteena saada asiakkaat ja eri yhteisöt ja järjestöt tietoisiksi siitä, että kirjaston tarjoamia tiloja voidaan hyödyntää myös omatoimiaikana. Omatoimiajan osallisuutta ja tilojen hyödyntämistä voi suunnitella yhdessä asiakkaiden kanssa ja pyrkiä osallistamisen jatkuvuuteen. Esimerkkinä ja rohkaisuna asiakkaille kirjaston henkilökuntaan kuuluva henkilö voisi järjestää vaikkapa omaan harrastukseen tai muuhun mielenkiinnonkohteeseen liittyvän tapahtuman omatoimiaikana, joka sitten voitaisiin nostaa esiin kirjaston somekanavissa. Vaihtoehtoisesti yhteistyötä voisi tehdä yhden tai kahden yhdistyksen kanssa, jotka sitoutuvat tiiviiseen yhteistyöhön tilojen mainostamiseksi ja kokoontumisten järjestämiseksi. Tällä tavalla asiakkaat huomaisivat, että kirjaston tiloja voi hyödyntää myös palveluaikojen ulkopuolella. Näihin omatoimiajalla järjestettäviin tapahtumiin ja tilojen käyttöön on hyvä luoda yhdessä asiakkaiden kanssa pelisäännöt, joihin molempien osapuolien on helppo sitoutua. Näitä toimintamalleja hyödynnettiin jonkin verran hankkeissa, mutta täyteen potentiaaliin kokeilut pääsisivät ilman kokoontumisrajoituksia, jotka piinasivat hankkeita. 

Kirjaston tilojen maksutonta käyttöä voisi myös rajoituksien salliessa markkinoida enemmän, sillä monelle ihmisille tulee edelleen yllätyksenä, että kirjaston tilojen varaaminen on suurimmaksi osaksi täysin ilmaista ja ne ovat kenen tahansa käytettävissä. Tosin on myös muistettava kertoa asiakkaille, että koska kirjasto on tarkoitettu kaikille, on kirjastossa järjestettävien tapahtumien ja tilaisuuksien oltava myös omatoimiajalla maksuttomia. Tästä syystä asiakkaiden itse järjestämät tapahtumat omatoimiaikana kirjaston tiloissa eivät saa estää muita asiakkaita käyttämästä kirjastoa normaalisti. Asiakkaille on hyvä muistuttaa, että myös omatoimiaikana järjestettävissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa on noudatettava yleisten kirjastojen arvoja. Nämä kaikki on hyvä kirjata sääntöihin, joihin sitoudutaan tiloja käyttäessä.  
 
Uusien tilojen käyttöönotossa on oltava pitkäjänteisiä, että asiakkaat saavat mahdollisuuden löytää palvelut ja sisäistää kirjaston monipuoliset käyttömahdollisuudet. Kirjaston henkilökunta voi myös aktiivisesti edesauttaa tilojen käyttöönottoa muistamalla suositella kokoontumistiloja tilanteissa, jossa kokoontumistiloja etsitään. 

Anniina Jounila
Hanketyöntekijä, Kuntalaisia kuulemassa -hanke
Pyhäjoki 

Maija Koivulampi
Hanketyöntekijä, Yhteisöllistä toimintaa omatoimikirjastoihin -hanke
Oulu 

Terveisiä Merijärveltä!

Lanu-artikkelisarjassa saamme kuulla Tuulan terveiset Merijärveltä. Sari Seitajärvi Haapaveden ja Pyhännän kirjastoista haastoi Tuulan mukaan artikkelisarjaan. Aloitetaan tuttuun tapaan esittelyllä:
Olen kirjastosihteeri Tuula Alin-Biari Musafiri ja olen työskennellyt pitkään Merijärven kirjastossa. Koska henkilökuntaa on vain yksi kokoaikainen ja yksi osa-aikainen, ei ole ollut koskaan kovin paljon mahdollisuuksia panostaa johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Itselläni lasten- ja nuortenkirjastotyö on ollut kuitenkin aina lähellä sydäntä ja olen kokenut sen tärkeäksi, joten siihen on keskitetty voimavaroja kulloistenkin mahdollisuuksien mukaan.

Lasten- ja nuortenkirjastotyö on käytännönkin sanelemaa, sillä olemme samassa pihassa kunnan ainoan koulukeskuksen ja uuden päiväkodin kanssa. Naapurustosta löytyy myös toinen päiväkoti, ja kaikista näistä koostuu merkittävä osa kirjaston käyttäjistä.

Mitä Merijärven kirjastoon kuuluu tällä hetkellä?
Merijärven kirjastossa ollaan tiukoilla töiden kanssa, kuten varmasti monessa muussakin kirjastossa. Ollaan opeteltu myös uutta elämää Joki-kirjastoissa, ja on opittu jälleen kerran miten paljon hyödymme kimpassa mukana olemisesta.

Merijärvellä tehdään Lanu-työtä ja ilmeisen hyvin, sillä Sari halusi tietää miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin!
Itse kyllä vierastan tässä yhteydessä tuota ”hyvin” -sanaa! Ehkä se kauempaa katsottuna vain näyttää siltä. Tähän aiheeseen liittyviä koulutuksia seuratessa itselle tulee haikea ja surullinenkin olo, kun näkee mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä – jos olisi mahdollista!

Olet Tuula ollut pitkään töissä Merijärvellä ja ehtinyt nähdä ja kokea tänä aikana monen moista. Mikä on muuttunut Lasten- ja nuortenkirjastotyössä sinun työvuosiesi aikana?
Ensimmäisenä tulee mieleen lasten kuvakirjat: niissä on nykyään ihania kuvituksia ja käytetään paljon värejä. Se kertoo siitä, että lastenkirjaa ja sen lukijaa arvostetaan. Toivottavasti ei koskaan palata niihin ankeisiin vuosiin, jolloin lastenkin kirjojen piti olla ensisijaisesti ”realistisia”!

Meillä oli aikoinaan useita yläkouluikäisiä nuoria, jotka lainasivat säännöllisesti ison kasan kirjoja. Nyt sellaisia ei enää ole, ja nuorten lukuinnostuksen ja sen myötä lukutaidon on nähty jo pitkään hiipuvan kaikkialla Suomessa. Onneksi tähän on havahduttu, ja töitä tehdään niin kirjastoissa kuin kouluissakin, että tilanne saataisiin paranemaan.

Mikä viime aikoina lukemasi kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Viime aikoina olen lukenut eniten dekkareita, joita tähän voisi luetella useampiakin. Viime vuonna vaikutuin myös Tarja Halosen elämäkerrasta Erään aktivistin tarina, jota voin kyllä suositella.

  

Kirja, jota haluan suositella aina uudelleen on Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin Satu pikkuisesta setämiehestä. Kirjan ensimmäinen lause kuuluu: ” Olipa kerran pieni setämies, hyvin yksinäinen pieni setämies. Kukaan ei välittänyt hänestä, vaikka hän oli kovin kiltti. Toisten mielestä hän oli liian lyhyt. Ja sen vuoksi hän muka näytti tyhmältä.” Kirjan viimeinen lause kuuluu: ” Eikä pikku setämiehen tarvinnut tuntea itseään enää milloinkaan yksinäiseksi.” Mitä tapahtui näiden lauseiden välissä? Kannattaa lukea! Kirja ei ole uusi, mutta sen aihe on nyt korona-aikanakin erittäin ajankohtainen. Kirja sopii luettavaksi myös silloin, jos aiheena on kiusaaminen.

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalla seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Tuula haluat haastaa mukaan Lanu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Reisjärven kirjaston. He eivät ole olleet aikaisemmin mukana kirjastokimpassa, joten nyt he voisivat kertoa tuntemuksiaan ja kokemuksiaan yhtenä Joki-kirjastona.

Terveisin,
Tuula

Jouluterveiset Puolangalta

Mervi Sauer Kuhmon kaupunginkirjastosta tahtoi kuulla Kainuun kirjastojen kuulumisia. Haasteeseen tarttui Pirjo Hyttinen Puolangan kirjastosta. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos Mervi haasteesta! Onpa teillä Kuhmossa todella paljon toimintaa lapsille, hienoa! Olen Pirjo Hyttinen Puolangan kirjastosta. Pakko sanoa, että Lanu-työtä en juurikaan ole työvuosinani tehnyt. Kaikkea muuta sitä vastoin on tullutkin tehtyä, varsinkin nyt kun työskentelen täällä yksin.


Pirjo Halloween tapahtumassa, joka järjestettiin muutama vuosi sitten Puolangan Pessimistien kanssa. Tapahtumassa kuunneltiin kauhukuunnelmaa ja lapsille luettiin kauhusatuja.

Mitä kuuluu Puolangan kirjastoon? 
Kiitos kysymästä, aika kiireistä on tällä hetkellä. Joulu lähestyy ja pitäisi saada kaikki kevään tilaukset tehtyä. Asiakkaitakin riittää ihan mukavasti. Onneksi koronatilanne on pysynyt meillä suhteellisen rauhallisena, ja on turvallista käyttää kirjaston palveluja. Olemme laatineet ensi vuoden budjettia esimieheni kanssa.

Millaista on pyörittää 2400 asukkaan kunnankirjastoa  yksin?
Yksinolo oli alussa haastavaa ja raskasta ja tuntui tavallaan vähän pelottavaltakin olla yksin vastuussa kaikesta mitä talossa tapahtuu. Pikkuhiljaa tähän tottui ja arki alkoi sujumaan. Onneksi apua löytyy naapurikuntien kirjastolaisilta, joilta voi aina kysyä apua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tärkeintä on osata panna asiat tärkeysjärjestykseen: jos en ehdi tehdä jotain tänään, teen sen huomenna. Kesäloman aikaan olen saanut sijaisen, yleensä koulunkäynninohjaajan.

Mervi tiedusteli, että millaista Lanu -toimintaa pienessä kirjastossa tehdään ja millaisin resurssein?
Koska olen täällä yksin, on selvää ettei kaikkea ehdi ja voi tehdä kovin suurella panostuksella. Tilaan aineistoa myös lasten- ja nuortenosastolle ja koetan pitää uutuuksia ja muuta lapsia ja nuoria kiinnostavaa materiaalia esillä. Järjestimme yhdessä 1. luokan kanssa lukukampanjan. Muokkasimme Seinäjoen Erten talvilukuhaastetta heille sopivaksi. Kampanja suoritettiin pidemmällä aikavälillä. Toimitin luokkaan tehtävät ja kirjat, jotka lapset tekivät opettajansa kanssa omassa tahdissa. Keväällä ennen koulun loppua kaikki oppilaat palkittiin herkuilla ja askartelemillani lukudiplomi -kirjanmerkeillä. Tällaiset, toisten valmiiksi suunnittelemat lukukampanjat ovat helppoja minunkin järjestää.

  

Luokat käyvät opettajansa  kanssa hakemassa pulpettikirjoja. Autan oppilaita tarvittaessa löytämään sopivaa luettavaa, jos he eivät itse sitä löydä. Vinkkauksiin tai muuhun Lanu-työhön ei juurikaan tahdo olla aikaa, ja se on minusta hiukan surullista, koska juuri lasten lukutaidon edistämiseen pitäisi satsata enemmän.

Pienemmässä kunnassa asiakkaiden kanssa on helpompaa olla tuttavallisimmissa väleissä. Onko Lanu-työtä helpompaa tehdä, kun suuri osa Lanu-asiakkaista on tuttuja? 
En tiedä onko se sen helpompaa, koska usein lapset käyvät kirjastossa vanhempiensa kanssa omatoimiaikaan iltaisin, kun asiakaspalvelu on kiinni. Ennen sitä lapset tulivat paremmin tutuksi heidän käydessä koulun tai päiväkodin jälkeen hakemassa luettavaa. Saan paljon uusia tuttavuuksia kun ekaluokkalaiset saavat omat korttinsa. Silloin moni lapsi rohkaistuu tulemaan juttusille.

Mitä tulevia suunnitelmia teillä Puolangalla on Lanu-työn saralta?
Tarkoitus on selvittää lähitulevaisuudessa olisiko meidän mahdollista ostaa vinkkauspalvelua muilta kirjastoilta tai Vinkkariyhdistykseltä.

Mitä haluaisit toteuttaa Lanu-työssäsi, jos mitään rajoitteita ei olisi? 
Järjestäisin vinkkausta ja kirjastonkäytönopetusta päiväkotiin ja koululuokille. Olisin aktiivinen somessa. Päivittäisin lasten ja nuorten osaston sisustusta hieman kutsuvammaksi oleskella.

Näin joulun alla on ihana käpertyä viltin alle lukemaan kirjoja. Onko sinulla jouluisia kirjoja yöpöydän lukupinossa vai luetko tähän aikaan vuodesta samoja kirjoja kuin muulloinkin?
Luen joulukirjoja vain lapsenlapsilleni. Viime vuosien suosikkeja ovat olleet Viirun ja Pesosen joulupuuhat, Tatu ja Patu.

  

Itse odotan, että pääsen lukemaan Elly Griffthsin uusinta Musta enkeli-kirjaa. Päähenkilö on arkeologi. Tämä brittisarja yhdistää ihmissuhteiden ja perhe-elämän arkiset ongelmat niin historiallisten kuin tuoreidenkin murhien tutkintaan. Tässä kirjasarjassa ei mässäillä raakuuksilla, mutta jännitystä riittää! Suosittelen lämpimästi, jos historia ja ihmissuhteet kiinnostavat. Tosin lukeminen kannattaa aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta, koska samat henkilöt esiintyvät kaikissa kirjoissa.

Terveisin,
Pirjo

 

 

Älä heitä lusikkaa nurkkaan, vaan pistä se joka soppaan – Osallistu yhteistyöhön

Heidi Tuikka Kajaanin kirjastosta haastoi Sarin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Sari mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Olen Sari Seitajärvi, Haapaveden ja Pyhännän kirjastonjohtaja. Olen ollut kirjastolainen koko tämän vuosituhannen, mutta edelleen innostunut tästä työstä! Erityisesti lasten- ja nuortenkirjastotyöstä lämpenen, vaikka esimiehenä kahdessa pienessä kirjastossa työhöni kuuluukin koko kirjastotyön kirjo. Työskentelen pääasiassa Haapaveden kirjastossa, Pyhännällä lähinnä pomoilen. Tosin Pyhännälläkin pääsen välillä vinkkaamaan ja järkkäämään kirjailijavierailuja. Haapavedellä on nykyisin lasten- ja nuortenkirjastotyön päävastuu kirjastonhoitaja Susanna Harlella ja Pyhännällä kirjastovirkailijat Merja Kesti ja Teija Uusitalo tekevät suvereenisti huippua työtä. Oikeasti alkaa vihdoin toteutua haaveeni, että näissä kirjastoissa painopiste on lasten- ja nuortenkirjastotyössä.

Sinut Sari tunnetaan siitä, että olet innokkaasti mukana monessa. Mieleen tulevat ainakin Erten LaNu-neuvosto, e-aineistojen valtakunnallinen valintakampanja ja Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä. Tästä herääkin kysymys, saatko erilaisista työryhmistä innostusta ja ideoita Haapaveden kirjastossa työskentelyyn, kuten paikallisten lasten ja nuorten kanssa toimimiseen? Mikä on parasta mitä erilaiset työryhmät antavat sinulle?
Kieltämättä olen tällä hetkellä aika monessa mukana. Tämä nykyinen aktiivisuus on kyllä silkkaa sattumaa ja omituista sikäli, että olen koko kirjastourani tehnyt lasten- ja nuortenkirjastotyötä ihan jo loogisena jatkumona edeltävälle elämälleni. Minusta lasten- ja nuortenkirjastotyö on kirjaston tärkein osa-alue, sillä mihin maailma joutuu ilman lukutaitoisia kansalaisia. Nykyisin teen konkreettista lasten- ja nuortenkirjastotyötä vähemmän kuin koskaan ennen, koska nyt meillä on siihen vihdoin myös toinen tekijä eli Susanna, joka on ihan loistava!

Parasta tällaisessa aktivismissa on verkostoituminen. On tosi hienoa kuulla kokemuksia eri puolilta Suomea. Toisaalta on lohdullista, että ongelmien määrä on jokseenkin vakio joka paikassa. Toisaalta on myös inspiroivaa kokea se ideoiden määrä, mikä tämän maan lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevissä ihmisissä itää. Sitä on aivan upeaa seurata.  On sitä paitsi huomattavasti helpompaa lähestyä kirjastoa, josta tuntee ihmisen eikä pelkästään kirjaston yhteystiedoista löytyvää nimeä ilman kasvoja. Ja kyllä, on myös kiva päästä vaikuttamaan asioihin!

Olet mukana Erten LaNu-neuvostossa. Millaista siellä on ollut työskennellä? Entäpä e-aineistojen valintakampanjassa?
Erten LaNu -neuvostossa on todella mielenkiintoista ja innostavaa olla mukana. Olen todella ylpeä tästä luottamustehtävästä. Kiitos tästä luottamuksesta! Joskus on ihan oikeasti hämmentynyt olo siitä, miten tärkeitä asioita asioita käsitellään. Näistä esimerkinä kirjaston ja perusopetuksen yhteistyösuositukset. Tällaisiinkin suosituksiin on saanut olla mukana vaikuttamassa! Työskentely LaNu-neuvostossa ei todellakaan ole ryppyotsaista ja jäykkää, vaan Teams-olosuhteista huolimatta nauru raikaa ja puhetta syntyy. Ai että olisi mahtavaa kokoustaa livenä!

Valtakunnallisten lasten- ja nuorten e-aineistojen valitsijoihin pääseminen oli kyllä minun urani huippu! Aivan mahtavaa! Olen siis ollut Tampereen kaupunginkirjaston Tuija Mäen kanssa päättämässä suomenkielisten nuortenaineistojen osuutta. Se kuulostaa hirveän vaikuttavalta, mutta pitää ottaa huomioon, että valikoima ei ole kaikenkattava. Käytännössä pystymme valitsemaan tarjolla olevasta lähes kaiken hyvän. Suurin mietintä lienee aina siinä, että 30 vai 50 lisenssiä. Tai sitten me vaan ollaan Tuijan kanssa niin yksimielisiä valittavista. 😄

Mitä hyötyä yksittäiselle kirjastolle on siitä, että työtä tehdään alueellisesti, valtakunnallisesti ja erilaisissa työryhmissä?
En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, miksi yksin tekeminen olisi parempi vaihtoehto kuin yhteistyö. Olin nimittäin ensimmäiset työvuoteni todella yksin, uutena kirjastolaisena ja kimppojen ulkopuolella. En todellakaan toivo kenellekään sellaista tilannetta. Ideoiden kierrättäminen on järkevää! Yhdessä on useammat kädet tehdä ja ideat lentävät paremmin joukossa kuin yksinään. Yleensä hyvä idea tarvitsee monta päätä kehittyäkseen ja kasvakseen. Ja mitä laajempi yhteistyö, sitä vähemmän tulee päällekkäistä työtä. Verkostoitumisen takia suosittelisin osallistumista kaikkiin mahdollisiin yhteistyöjuttuihin, työryhmiin yms. Mitä pienempi kirjasto, sitä tärkeämpää on, että hakee omien seinien ulkopuolelta vertaisia.

Mennään sitten kirjavinkkeihin. Mikä oli ensimmäinen ja helpoin valinta aineistoiksi valtakunnallisiin e-aineistoihin? Entäpä sinun oma suosikkisi valittujen joukosta?
Ai yksi! Ihan ensimmäisenä taisin hihkua Kirjojen tyttärestä, kun olin juuri sen lukenut ja seuraavalla kerralla Kolmannesta sisaresta e-kirjana. Nämä kirjat kannattaa lukea!

 

Olet myös intohimoinen vinkkari. Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmä julkaisi äskettäin Suositukset kirjavinkkauksen järjestämiseksi yleisissä kirjastoissa. Millaisia vaikutuksia toivot Suomen kirjastoille suosituksilla olevan?
Ensisijainen toive on tietysti, että jokaisessa Suomen kunnassa lapsille ja nuorille vinkattaisiin! Mielellään paljon, mutta edes kirjavinkkaussuositusten vähimmäissuosituksen mukaisesti. Ja koska vinkkauksessa saa paitsi hyviä luku-/katsomis-/kuuntelemisvinkkejä, hyvä vinkkaustapahtuma on myös sinänsä tapahtuma, joka kannattaa kokea. Tietysti toivon sen johtavan lukemisen lisääntymiseen. Siihen, että yhä uudet lapset ja nuoret löytäisivät tarinoiden lumon ja juuri sellaista lukemista, joka sopii juuri hänelle.

Kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän kirjavinkkaus suositukset. Kannattaa tutustua!

Heidi Tuikka Kajaanista esitti Sarille kysymyksen: minkälaisia muutoksia korona-aika on tuonut LaNu-työhön?
Lähinnä hiljensi. Viime keväänä päästiin luokkiin ja osa opettajista oli heti aktiivisia pyytämään vierailuja. Lisäksi me uhkarohkeasti pidettiin Harrastustoiminnan Suomen mallin -kokeiluun kuuluvaa iltapäiväkerhoa yhdellä koululla rajatulla osallistujamäärällä. Tänä syksynäkin yritettiin, mutta nyt ei saatu kerhoa kokoon. Muutimme kerhon ikäryhmää niin, että siitä olisi saatu oikeasti kirjallinen kerho. Viime keväänä ajauduimme lähinnä askartelemaan, eikä se ei oikein luonnistu minunlaiseltani askartelupeukalo-keskellä-kämmentä-ja-askarteluideat-hukassa -ihmiseltä.

Me emme missään vaiheessa tehneet itse virtuaalisia tapahtumia, vaan jaoimme linkkejä muiden tekemiin juttuihin. Järjestimme myös Haapajärven hallinnoimasta hankkeesta kirjailijavierailuja kouluille. Ainoana muutoksena löi läpi kirjapassipalvelu luokkiin. Se ei ole meillä mikään uusi palvelu kouluille, mutta ennen koronaa sitä käytettiin aika vähän. Nyt me kokoamme kasseja lähes päivittäin: lukukasseja, aihekasseja, tietokirjakasseja…

Lopetetaan artikkeli myöskin tuttuun tapaan haastamalle seuraava artikkelin kirjoittaja mukaan. Kenet Sari haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entä mitä haluat kysyä häneltä?
Voisin haastaa Merijärven Tuula Alinin ja kysyä, miten 1,5 henkilön kirjastossa ehditään paneutua lasten- ja nuortenkirjastotyöhön niin hyvin! Tuula on ollut pitkään Merijärvellä, joten se klassinen kysymys: mikä on muuttunut lasten- ja nuortenkirjastotyössä hänen työvuosiensa aikana?Ja kolmantena kysymyksenä, että mikä on tärkeää hyvässä lastenkirjallisuudessa?

Terveisin,
Sari

Ajankohtaista ErTessä

Seinäjoen kaupunginkirjastolla on annettu lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallisen erityistehtävä. Tuttavallisimmin Seinäjoen erityistehtävästä puhutaan nimillä Erte, Seinäjoen Erte tai tänä syksynä yleistyneellä nimellä SJK erte. Ertellä on kotisivut kirjastot.fi:ssä. Sivuihin kannattaa käydä tutustumassa, sillä sinne on koottu kattavasti kaikkea mikä hyödyttää kirjastosi LaNu-työn suunnittelua ja henkilökunnan LaNu-työn osaamisen tukemista. Sivusto kannattaa ottaa aktiiviseen seurantaan.

Sivuilta löytyy myös ajankohtainen tietoa siitä, missä kaikessa Erte on mukana. Sivuilla tiedotetaan Seinäjoen Ertessä meneillään olevista hankkeista, projekteista ja siellä myös on jaossa materiaaleja lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämiseksi. Näistä esimerkkinä erilaiset kampanjat. Tulevan kesän digitaalisia lukukampanjoita on alettu ideoimaan!

vetoomus helppolukuisten nuortenkirjojen lisäämisestä

LaNu-neuvosto on tehnyt äskettäin vetoomuksen helppolukuisten nuortenkirjojen lisäämisestä. Lue lisää vetoomuksesta! Tämä vetoomus lähetettiin Suomen kustantajille sekä Selkokielityöryhmälle. Vetoomus on tärkeä, sillä helppolukuisia kirjoja julkaistaan vuosittain hyvin niukasti. Selkokirjoja julkaistaan vuosittain 20-35 nimekettä. Nuortenkirjojen osuus tästä muutenkin pienestä määrästä on vain 5-30%.

""

 

Lukupuhetta ja Läsprat Podcastit

Seinäjoen Erten -sivujen kautta pääsee lukemaan Erten blogia ja kuuntelemaan Lukupuhetta sekä Läsprat –podcasteja, joissa käsitellään laajasti lasten ja nuorten lukemiseen liittyviä asioita. Jaksot ovat hyvin mielenkiintoisia. Kannattaa kuunnella!

 

Tulevat tapahtumat

Muista nämä -otsikon alle on kerätty yhteen lasten- ja nuortenkirjastotyön ammattilaisille suunnatut ajankohtaiset tapahtumat, seminaarit, koulutukset, hankeraha-avustukset ja paljon muuta valtakunnallisesti kiinnostavaa. Esimerkiksi suositut Erten etävinkit jatkuvat. Seuraavat etävinkit ovat jo 15.11. Aiheena tuolloin on: Kirjasto ❤ nuoret – kuinka nuoret tavoitetaan? Etävinkit tallennetaan ja tallenne on katsottavissa 14 vrk. Linkki tallenteeseen lähetetään vain ilmoittautuneille, joten muista ilmoittautua!

yhteistyön mallipohjat

Kirjaston, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteistyönmallipohja sekä kirjaston ja perusopetuksen yhteistyönmallipohja kannattaa ottaa käyttöön jokaisessa kunnassa -jos et niitä ole jo ottanut käyttöön! Käy siis lataamassa mallipohjat, käytä niitä sellaisinaan tai muokkaa oman kuntasi tarpeisiin. Mallipohjat löytyvät:

Muista myös ErTen somekanavat. Löydät ne Instagramissa @sjkerte ja facebookissa @seinäjoen erityistehtävä.

Onnekkaasti kirjastolaiseksi

Päivi Hongisto Utajärven kirjastosta haastoi Mervin mukaan LaNu-artikkelisarjaan. Tervetuloa Mervi mukaan. Aloitetaan tuttuun tapaan itsensä esittelyllä.
Kiitos Päivi haasteesta! Olipa kiva lukea artikkelisi! Olen Mervi Sauer Kuhmon kaupunginkirjaston LaNu -kirjastovirkailija. Sattumako lienee johdattanut minut vuonna 2013 kesällä kirjastoon vuorotteluvapaan sijaiseksi. Sen sijaisuuden myötä jonkinmoiset suomut putosivat silmistäni ja mieleeni kirkastui selvääkin selvempänä, mitä haluaisin tulevan ja jäljellä olevan työikäni tehdä; Olla lasten kirjastotäti! Onnekkaasti pääsin koulutukseen ja vielä onnekkaammin opiskelun jälkeen sain työpaikan täältä omalta paikkakunnalta, Kuhmosta. Nyt olen ollut vakituisesti tässä työssä jo yli viisi vuotta. Olen lopultakin todellisessa unelma-ammatissani, vaikken sitä kohti aiemmin hoksannutkaan pyrkiä.

Millaisia LaNu-tapahtumia teillä Kuhmon kirjastossa järjestetään?
Kirjastossa järjestetään koululaisten kirjastonkäytönopetusten ja kirjavinkkausten lisäksi talvikautena säännöllisesti Kaverikoira-satutuokioita. Kesäaikaan heinäkuussa Kuhmossa pyrähtää käyntiin Hilpeä heinäkuu -lastentapahtumasarja, jossa eri toimijat järjestävät lapsille tapahtumia joka päivä koko heinäkuun ajan. Tässä kirjasto on myös mukana satu- ja lorutuokioin, joskus on näytetty taaperokinoa ja leikitty laululeikkejäkin. Kerran olin myös pitämässä päivän lorumaratonia kirjastoautossa, joka oli parkkeerattu esiteltäväksi poliisiauton ja paloauton rinnalle. Se oli hauska päivä! Päiväkotiyhteistyö on myös vilkasta ja tämä ”kirjaston satutäti” vierailee päiväkodeissa muutaman kerran vuodessa ja perhepäivähoidossa oleville järjestetään omat kirjasto/satutuokio -vierailunsa.

Silloin, kun haluamme järjestää jonkin isomman tapahtuman, haemme hankerahaa, ja hienosti olemme sitä saaneetkin. Hanke mahdollistaa suuremman työpanostuksen, materiaalihankinnat ja markkinoinnin. Viimeisimmät tällaiset lastenosaston hankkeet olivat ”Elämyksiä lukemalla” ja ”Tarinajunan kyytiin”, joissa molemmissa perimmäisenä tarkoituksena oli saada lapsia ja lasten vanhempia lukemisen ja kirjojen pariin. Näiden yhteistyökumppaneina olivat varhaiskasvatus ja alakoulut.

”Elämyksiä lukemalla” tavoitti silloiset eskarit, 1-2 -luokat ja taisipa päiväkodeistakin olla vierailijoita. ”Tarinajunan kyytiin” taas oli suunnattu 3-6 vuotiaille ja lapset muodostivat kirjaston lastenosastolle kirjajunan, jossa jokainen lapsi oli yksi tarinavaunu. Juna puksutteli ja vislaili ympäri lastenosastoa ja etsi jokaiselle tarinavaunulle oikean pysäkin. Näin lapset oppivat löytämään kirjastosta haluamansalaisia kirjoja. Käynnin yhteydessä jaettiin lukupasseja ja kun yhdessä vanhempien ja/tai isovanhempien kanssa oli passin luku-urakka suoritettu, oli seuraavalla kirjastokäynnillä odottamassa mainio Mauri Kunnaksen Koiramäki -kirja palkintona hienosta osallistumisesta!

Koska vastaan LaNu-työstä kirjastossamme, teen myös lastenosaston kirjanäyttelyt ja niihin kaikki somistukset. Meillä on myös lastenosastosta erillinen Satusoppi -tila, jonka sisustan vähintään neljä kertaa vuodessa vaihtuvien teemojen mukaan. Siellä on ollut vuodenaikoja, merirosvoja, keijuja, musiikkia ja soittimia, viidakko ja ties mitä! Kesällä sekä lastenosaston näyttelyssä että Satusopessa mönkivät ”Ötökät ja öttiäiset” aiheeseen liittyvine kirjoineen.

Mennään Päivin kysymykseen. Päivi tiedusteli, mikä on ollut mieleenpainuvin asia, jonka olet saanut kokea LaNu-työn puitteissa ja mikä puolestaan opettavaisin kokemus?
Kaikista mieleenpainuvin kokemus on tähän mennessä ollut ehdottomasti tuo ”Elämyksiä lukemalla” projekti, jossa olin hanketyöntekijänä mukana. Se oli suuritöinen ja vaativa ponnistus koko kirjastolta, mutta ainakin minä nautin joka sekunnista! Lapsille järjestettiin kirjastoon elämyskierros, jossa he saivat kuulla kolmessa eri tavoin sisustetussa ”pisteessä” pienen tarinan. Jokainen tarinapiste antoi elämyksen, sillä sisustus ja koristelu tukivat luettua tarinaa, ja tarinan kerrontaa oli harjoiteltu sujuvaksi ja eläväksi ja tarinan kertojilla oli päällään rooliasut. Lisäksi järjestettiin musiikkielämys joka kierrokselle ja olipa aikuisillekin oma luentonsa aiheesta. Lapset olivat niin hienosti ja haltioituneesti mukana, joten siitä jäi oikein hyvä mieli myös järjestäjille ja tekijöille.

Opettavaisimpia kokemuksia lienevät toistuvasti kirjastonkäytönopetukset, joissa joihinkin olen etukäteen pyytänyt oppilaita laatimaan minulle kysymyksiä kirjastosta. Joka kerta joku keksii kysyä sellaista, jota joudun oikein todella pohtimaan ennen vastaamista ja lisäksi opin joka kerta olemaan yllättymättä mistään. On niin hauskaa tehdä lasten kanssa työtä, kun palaute loistaa välittömästi yleisön kasvoilla.

Puhutaan hetki lasten kirjojen kuvituksesta? Varsinkin tietokirjoissa ja kuvakirjoissa kuvituksella on suuri merkitys. Onko sinulla jotakin lempikuvittajaa?
Satukirjoissa lempikuvittajiani ovat niin kauniita tunnelmakuvia luoneet Rudolf Koivu ja Maija Karma. Kuvakirjojen kuvittajista olen ihastunut erityisesti Katri Kirkkopellon tyyliin. Ensimmäinen Molli -kirja, jonka kautta tutustuin Kirkkopellon tuotantoon, sai kyyneleet silmiini kauneudellaan, eikä muuhun tuotantoon tutustuminen ja uusimpien Molli -kirjojenkaan kuvitus ole muuttanut käsitystäni. Ihailen hänen värien käyttöään ja herkkyyttä kuvata tunnetiloja ilmeissä.

Mikä on paras palaute, jota olet saanut LaNu-asiakkailta tai ryhmiltä?
Se, kun kerran kuulin lapsen kertovan innokkaana äidilleen, että ”tuo kirjastotäti neuvoi minulle tällaisen kirjasarjan. Saanhan äiti lainata nämä kaikki? Tämä on varmasti ihana!” Jälkeenpäin äiti tuli hakemaan lisää vastaavia sarjoja, kun lapsi oli innostunut (äidin mielestä lopultakin) lukemisesta. Jokainen lukemiselle voitettu lapsi saa minut tuntemaan olevani oikeassa ammatissa.

Muistatko jonkin kirjan lapsuudestasi, joka teki sinuun suuren vaikutuksen? Oletko lukenut tämän kirjan uudelleen aikuisena? Miltä se vaikutti aikuisena luettuna?
Oli hyvin epätodellista, kun seitsenvuotiaana, jo sujuvasti lukevana sain ensimmäisen ihan oman kirjan lahjaksi äidiltäni. Vaikka kotona luettiinkin paljon, olivat kirjalahjat harvinaisia ja arvokkaita lahjoja. Kirja oli Asko Martinheimon ”Melkein seitsemän”. Silittelin sen kansia muutaman päivän aikana uskaltamatta ryhtyä sitä lukemaan, jottei sen uutuus vain haihtuisi. Lopulta en malttanut enää, vaan avasin kirjan ja aloin lukea. Luin kirjan kahdelta istumalta (piti nimittäin käydä välillä syömässä) ja olin niin suruissani, kun se loppui. En siksi, että tarina olisi ollut surullinen, vaan siksi, että nyt se kirja oli sitten luettu ja toista uutta ei enää ollut. Onneksi koulullamme kävi kirjastoauto, josta sai kantaa niin paljon lukemista, kuin koulureppuun mahtui! Olen lukenut Martinheimon kirjoja myöhemminkin ja vaikka kirkkain hohto lastenkirjoista haihtuikin samalla kun ikää karttui, on tuo ”Melkein seitsemän” jäänyt lämpimänä muistona mieleeni ja olen sitä myös omille lapsilleni hyllystäni vinkannut.

Kenet haluat haastaa mukaan LaNu-artikkelisarjaan? Entäpä mitä haluat kysyä häneltä?
Haluaisin kuulla Kainuusta LaNu -kuulumisia. Millaista LaNu -toimintaa pienessä kirjastossa tehdään ja millaisin resurssein? Haasteeseen tarttuu Pirjo Hyttinen Puolangan kirjastosta.

Terveisin,
Mervi